Lukuelämyksiä
Arvostelut 2013

Taiteellista sakkia on tämä Järnefeltin porukka! Tämän kirjan kirjoittaja oli 79-vuotias alkaessaan muistella elämäänsä. Hyvin mielenkiintoisesti hän kirjoittaa. Kirja oli luettava alusta loppuun melkein yhtä kyytiä.

Maija J:n isän, Arvidin teosofinen uskonto, on murheellinen juttu. Paljon hyvää siinä varmaan on, mutta raamatullinen oppi se ei ole: Ihminen itse kehittää itseään ja muuttuu koko ajan paremmaksi, kun vaan hillitsee itseään ja ymmärtää, että hän kuuluu jumaluuteen. Tai jotain sellaista. Tutkikoon asiaa joka tahtoo, mutta minä rakastan Jumalan armoa: ansiotonta rakkautta minua kohtaan!

Vaikuttava elämänkerta kristityn lääkärin ja papin työstä Afrikasta. A.S. on saanut Nobelin palkinnon v. 1952 (muistaakseni tuona vuonna).

Anderson teki elokuvan rakastetun lääkärin elämästä. Se oli valtava elämys hänen suvulleen Euroopassa, Saksassa, kun filmi näytettiin. Suku oli tuntenut miehen vain kotiseudullaan, nyt he näkivät, mitä hän teki Afrikassa. Eläimetkin rakastivat Schweitzeria, seurasivat hänen kannoillaan, sillä hän paransi ja hoiti myös heitä.

Ihana kirja hienosta ihmisestä.

Sabine syntyi Nepalissa. 7-vuotiaana hän muutti perheensä kanssa Papualle, jossa hän vietti viidakossa seuraavat 10 vuotta. Vanhemmat olivat kielenkääntäjiä fayu-heimossa, lähetystyöntekijöitä.

Sabine kuului heimoon, hänellä oli täydellinen henkinen tuki ja verkosto. Kun heimon tytöt menivät naimisiin, pojista tuli miehiä, ei Sabine enää kuulunut mihinkään. Viimeinen tikki oli, kun hänen ainut vertaistukensa, vammainen nuori mies, kuoli. Silloin hän muutti vanhempiensa kotimaahan, Saksaan.

Tämä on Sabinen kolmas kirja. Hän on nyt lähes 40-vuotias, neljän lapsen äiti. Hänen elämänsä ns. sivistyksen parissa on ollut järkyttävää viidakkoa mielisairaaloineen ja hyväksikäyttäjineen. Itse hän on oppi myös länsimaiden viidakon lait: alkoi käyttää hyväkseen muita

Erittäin hyvä kirja. Suosittelen.

(Ajattelin vilkaista kirjaa illalla, lopetin sen kolmelta yöllä. En voinut jättää kesken.)

Kirjassa on oivallisia ohjeita ihmiselle, joka ei tiedä, mitä tekisi tai mistä lähtisi alkuun, kun ammattia valitsee. Kirjassa on erilainen näkökulma kuin yleensä.

Olen vain selaillut kirjaa, mutta aion lukea sen, sillä siinä on asiaa myös minulle.

Miten erilainen maailma onkaan ollut yli puolivuosisataa sitten! Turvaton eri lailla kuin tänä aikana. Vaikea sanoa, kumpi aika on tuottaa pahempaa jälkeä!

Mukava välipalakirja, ihan hauska lukukokemus kahdesta sisaruksesta, jotka lähtevät tätinsä hoivista maailmalle ja lopulta kaikki käy hyvin.

Mukava lukukokemus. Luuserimies saa yllättäen kutsun vauvan yksinhuoltajaisäksi. Pakkohan siinä on ryhdistäytyä. Ja kun koko kylä auttaa, ei siinä toimelias sosiaalitätikään voi kuin nostaa kädet pystyyn.

Luulin lukeneeni tämänkin osan, mutta sepäs olikin verrattain vierasta tekstiä, joten lukaisin sen yötä myöten.

Pidän todella Valtosen teksteistä. Ei mitään paineita lukijalle, pelkkää kevyttä ja hauskaa.

Kakkososa piti heti hakea kirjastosta; onneksi olin unohtanut kohtalaisen hyvin sisällön edellisen lukemisen jäljiltä.

Nämä Valtosen kirjat vaan passaavat minun mielenlaatuuni niin tosi hyvin!

Sen verran mielenkiintoinen uutuuskirja, että luin sen viime yönä (naula päässä tänä aamuna!)

Kirjassa luodataan syvälle henkilöiden taustaan ja käytöksen syihin. Ehkä vähän pitkäveteisenkin syvästi, mutta tarinan henkilöt ovat miellyttäviä, ja oppivat pitämään puolensa.

Pikku yllätyksiäkin on kirjan lopussa ja jotain jää avoimeksi, lukijan päätettäväksi.

Tarinan henkilöt löytävät mielekkyyden elämäänsä suostumalla uusiin ajatuskuvioihin, vaikka ne pelottavatkin.

Koska kirja on nykyaikainen, siihen oli pitänyt ympätä mukaan muutama homo, että nykyajan ihmiset kokisivat kirjan suvaitsevaksi ja kirjailija osoittaisi "vanhakantaiset" väärinajattelijoiksi. Homoparin osalta tuntui, kuin olisin lukenut kirjan aiemminkin, vaikka en ole.

Kirjailija oli valottanut hienosti kirjan päähenkilöt, eronneen pariskunnan ja kuvioon astuvan uuden miehen, siten, että heitä kaikkia pystyi hyvin ymmärtämään.

Onnen tyttäret, 1995
Askelten taito, 1996
Kotimme Kevätniemi, 1997

Nämä kolme teosta samoissa kansissa venäytti melkein niskani, kun sitä makuullani luin.

Kirjassa 69v leskiäiti alkaa elää omaa elämäänsä. Lähtee jouluksi Thaimaahan eikä enää valmistakaan joulua kolmelle aikuiselle tyttärelleen ja näiden perhekunnille. Sekös hermostuttaa tyttäret totaalisesti.

Herkullisia naisten välisiä sosiaalisia suhteita. Miehet ovat vaikeuksissa näiden vahvojen naisten kanssa ja he joutuvat tekemään omia ratkaisujaan, kun eivät muuten pärjää. Mutta niin naisetkin tekevät: elävän omaa elämäänsä miesten heikkouksista huolimatta mutta kuitenkin suhteessa näihin.

Monia häikäiseviä ajatuksia, joskin hengellisen elämän puute on surullista kirjassa. Mutta tämä taitaa olla tämän päivän realismia: vain harvoin löytyy kirjoja, joissa kristillisyys olisi todellisuutta.

Itkettävän osuva kirja, omakohtainen tarina. Kirkon diakonina työskennellyt nainen sai tuta, mitä on byrokratia, kun se osuu omaan nilkkaan. Kun ei eläkettä tule, vaikka lääkärintodistuksia on vino pino.

Ihminen, joka oli toisten papereita täyttänyt, tajusi, ettei ymmärtänyt niistä mitään, kun itse uupui, väsyi ja sairastui.

Suosittelen, jos aihe on itselle tai läheiselle akuutti!

Nuortenkirja, kirjaston vaihtopöydältä. Harmiton, mukava lukuelämys. Ullabellan äiti on kuollut, Malin hoitaa tyttöä. Isä on aina menossa, konkurssin jälkeen lähtee Amerikkaan yms.

Kaunis kertomus. Hyvin kuvattu myös nuoren miehen elämä: tämä vetoaa Ullabellan säälintunteeseen ja yrittää pitää tyttöä otteesaan. Tällaista tapahtunee edelleen!

Ajattelin, etten ehkä viitsi lukea tätä Niilon lapsuuden kirjaa, kun jo luin toisen, jossa hän kertoo aikuisuudestaan.

Onneksi luin kuitenkin: teksti on ihanaa luettavaa. Nuoren pojan varttuminen mieheksi, rakkaussurut ja kirjeenvaihto rintamalta. Uskon hiipuminen huomaamatta sodassa; pelikortit ja tupakointi alkavat, Uusi Testamentti jää repun pohjalle. Kunnes jumalaton kaveri havahduttaa kesken korttipelin: Kyllä me Niilosta mies tehään!

Hetkessä Niilo ymmärtää, miten kauas hän on joutunut Jumalasta. Siitä alkaa hänen kipuilunsa takaisin Jumalan syliin.

Suosittelen Niilo Laaksosen elämäkerran lukemista: kaunista, lämmintä kerrontaa!

"Mikä tahansa näkemyksemme (Jumalasta) onkaan, se on todennäköisesti liian kapea. Jumalamme on, kuten J.B.Phillips on sanonut, liian pieni. On mainio asia, että Jumala on kuitenkin halukas aloittamaan siitä missä me olemme. Hän voi johtaa meidät, kuten psalmista sanoo, avariin ja jopa hedelmällisiin paikkoihin." s. 111.

Suosittelen!

Aivan ihastuttava teos Gladys Aylwardin, englantilaisnaisen matkasta syksyllä 1930 Venäjän kautta Kiinaan lähetystyöhön. Häntä ei kukaan palkannut eikä hän mitään omistanut. Paitsi uskon Jumalaan, joka on kutsunut hänet palvelemaan Kiinan kansaa. Ja sen hän tekee!

Kirjan lopussa hän kuljettaa kuukauden ajan sataa lasta sotaa pakoon ja ihmeellisellä tavalla se onnistuukin.

Kaunis, ihana kirja! Kyynelehtien ja välillä nauraen sitä luin!

2. painos. Joitakin uusia lukuja on tässä Tuulan kirjassa, tekstiä uudistettu muutenkin ja ulkoasu sangen italialainen.

Kirja on pokkari, helppolukuinen ja selkeä. Se kertoo viisihenkisen perheen elämästä Italiassa, lähetystyössä Jumalan kutsun varassa. Jumalan apu on konkreettista ja todellista. Kyynelehdin kirjan tekstin ääressä, se puhuttelee ja koskettaa, vaikka olen lukenut ensimmäisen painoksen muutamia kertoja. Suosittelen!

A.Mummi lainasi kirjan jo syksyllä minulle, mutta se näytti liian raskaalta. Kun pääsin lukemisen alkuun kevätpuolella, innostuin kovasti kirjan sisällöstä. Helppolukuista, asiallista, tärkeita asioita jokaiselle kristitylle, joka haluaa elää uskossa ja uskosta.

"Syntien tunnustaminen toisille ihmisille ei koske iankaikkista elämää ja sen saamista vaan masennustilasta vapautumista." s.133. (maaliskuu)

Miesten kirjoittamat kirjat ovat minulle usein vähän arvoitus. Tämä kristillinen kirja oli luettava hetkessä, sillä juoni oli mielenkiintoinen, suorastaan jännittävä.

Pääosassa on perheenisä, hänen jumalasuhteensa. Hyvin puhutteleva on tapa, millä mies synkässä surussaan tapaa Papan (=Jumala), Jeesuksen ja Pyhän Hengen.

Raamattu sanoo, että näkymättömät ovat todellisia ja iankaikkisia, näkyvät katoavia. Kunpa käsittäisin tätä paremmin, silloin ei pelolla, surulla ja epätoivolla olisi paljon sijaa elämässäni, vaan ilo, vapaus ja rakkaus vallitsivat sydämessäni!

Olin sittenkin lukenut tämän ennenkin. Cookson kirjoittaa kirjansa 1800-luvun lopun Englannista, satamien ja slummien ihmisten elämästä. Aina kuvioon kuuluu myös kartano, aatelisia ja siten rikkaitten ja köyhien ero.

Kuvioon kuuluu myös lähes poikkeuksetta rikas, joka raiskaa köyhän piikatytön, jonka saama lapsi myöhemmin mahdollisesti perii koko kartanon.

Aivan niin onnellisesti ei käynyt, ainakaan kirjan tässä vaiheessa. Hirvittäviä ovat ne kaivosolot ja ihmisten asumukset, joissa köyhät, luku- ja kirjoitustaidottomat ihmiset tuolloin(kin) asuivat. Ja naapurissa ruokaa ja rahaa tuhlattiin niin paljon kuin ehdittiin! - Ihminen ei siis ole miksikään muuttunut!

Tämäkin teos liikkuu sadan vuoden takana, Venäjän Romanovien suvun liepeillä. Sonja on kirjan päähenkilö.

Hietamiehen kirjoittajanlahjoista ei tarvinne puhua: historialliset tiedot ja taidot ovat hänellä näpeissä ja tämäkin teos on upea osoitus siitä. Kirjan mukana pääsee hovin ja Satakielimetsän ja Murattikartanon maisemiin, sodan kauheuteen ja ihmisten kärsimykseen sodan kurimuksessa.

Kirja on syvällinen ja selkeä opastus käytännön elämään armon varassa. Alussa tuntui, että onkohan tämä vaikeaselkoinen, mutta ei. Oivalsin monia tärkeitä perusasiota liittyen elämään uskossa ja Jumalan yhteydessä.

Suosittelen lämpimästi jokaiselle, joka haluaa päästä ja elää lähellä Jumalaa! Kirjaa saa Luther-säätiöltä.

Kyyneleet silmissä suljin tämän monivivahteisen vanhan kirjan. Lähetystyöntekijä asui perheineen jossain Angolan suunnalla 1939 vuoden paikkeilla ja sen jälkeen.

T.V. sai sydämelleen villin Hanja-heimon, jossa ei yksikään lähetti, saati valkoihoinen, ollut koskaan jalallaan astunut. Kirjan lopussa kuitenkin 10 heimolaista kastettiin ja he alkoivat kristityn taipaleensa.

T.V. ei käy aikajärjestyksessä läpi asioita, vaan hän kertoo ihmisistä, joita kohtaa. On siirtomaista saapuneita, valkoisia viinankeittäjiä sekä monia muita. Mielenkiintoinen teos!

Minulla oli ilo ja kunnia saada käsiini tämä kirja, jonka on kirjoittanut vaasalainen poliisi. Nyt hän tosin asuu Seinäjoella, mutta toimi poliisina Vaasassa, oli vuosikymmeniä kaupunginvaltuutettu ja ties missä sen syövereissä mukana.

Itkin ja nauroin kirjaa lukiessani. Se on koskettava, aito ja huumorinhöysteinen. Kirja on lainattavissa Vaasan ja Seinäjoen kirjastosta. Suosittelen kirjan lukemista, jos saat käsiisi!

Minua puhutteli se, miten Jumala johdatti Kalevin tekemään työtä Aunuksessa ystäväjoukon kanssa. Itsekin sain olla kerran mukana tällaisella matkalla, eikä se ollut pelkkä hupireissu.

Jumalan siunaus tulee esille monin tavoin Kortesmaan perheen elämässä. Kiitos siitä Jumalalle!

Lukaisin kirjan parin päivän aikana. En osaa lopettaa, kun aloitan tällaisen romaanin, jossa on juoni.

Rissanen kuvaa edelleen naisia: äitejä ja tyttäriä lähinnä. Hyvin todenmakuisia ristiriitoja naisten ja miesten välillä. Naisten välistä ystävyyttä kuvataan aidosti.

Kirpaisevaa on kirjan kuvaus naisen yksinäisyydestä: kun puoliso on lähtenyt, lapsi halveksii äitiään, vaikka tämä on uhrannut kaiken tälle. Ihmisen yksinäisyys kuvataan hyvin konkreettisesti ja tutun kuuloisesti.

Ajan hengen mukaan kirjassa pitää olla samaa sukupuolta olevien parisuhde, jolle osa kirjan henkilöistä antaa siunauksensa, toisten mielipideistä vaietaan. Ei kai romaania saa enää kirjoittaakaan, ellei siinä ilmaista hyväksymistä sille, minkä jo kirkkokin siunaa!

Teoksessa on puolison pettämistä ja jättämistä, mutta sitäkin on tapahtunut kautta maailman sivun. Nykyisin siitä kirjoitetaan avoimesti ja sitä kautta se tulee ikään kuin luvalliseksi ja oikeutetuksi: jos toinen ei ole kiva tai vanha suola janottaa, niin minkäs sille voi! Itseään pitää toteuttaa!

Pidin siitä kirjassa, että kumppanuus ja parisuhde kuitenkin sai arvostusta. Entiset saivat jäädä ja yhdessä jatkettiin eteenpäin, kirjan päähenkilön kohdalla.

Vanhat Testamentti. Mukava lukea uutta Raamattua!(huhtikuu)

Kirjaston vaihtopöydältä nappasin tämän. Paynelta on jälleen ilmestynyt uusi Katriinan elämästä kertova kirja (omaelämäkerrallinen?), mutta tämä kertoo oikeastaan kahden sukupolven ihmisistä.

Rakastavaiset eivät saa toisiaan ja heidän elämänsä menee onnettomasti ulkoisesti ajatellen, mutta suuri siunaus heillä kuitenkin on iankaikkisuuden kannalta lopulta. Ja nuorempi polvi kohtaa ja Jumala korjaa haavat ja tekee uutta. Ihana kirja!

Me ajattelemme liian lyhytnäköisesti emmekä useinkaan luota, että Jumala tekee työtä - oman aikataulunsa ja viisautensa mukaan!

Tätä piti lukea puoli kolmeen asti yöllä, että pääsin loppuun. Pieni tyttö, jonka äiti eli elämää, jollaista ei kenenkään pienen lapsen pitäisi joutua kokemaan kohdallaan, mutta silti se on todellisuutta monen elämässä.

Mukava lukuelämys kuitenkin kaikkineen, vaikka lopussa jonkun hepun raitistuminen ja elämän muuttuminen kävi vähän liian pikaisesti. Eipä sillä, etteikö Jumala voi niinkin toimia.

Ihan kaikkea en kirjassa allekirjoita, mutta pidin kirjasta joka tapauksessa.

Tämän kirjan maltoin sentään lukea kahtena päivänä. Pidin tästä tosi kovasti.

Perheen murrosikäinen poika lakkaa puhumasta, eivätkä vanhemmat edes huomaa milloin se tapahtuu. Molemmat tekevät niin tärkeää työtä, ettei heillä ole aikaa havaita asiaa, ennen kuin koulusta otetaan yhteyttä.

Päähenkilö kirjassa on pojan kummitäti, joka ei virallisesti edes ole kummi, mutta keskeinen henkilö kirjan muiden henkilöihin nähden.

Tarvitaan tunneälyä ja pojan kohtaamista. Lopussa äiti alkaa tajuta elämänsä pinnallisuutta, isä on enemmän sivuhenkilö. Lukijan päätettäväksi jää, millaisia muutoksia perheessä tapahtuu kirjan loppumisen jälkeen.

Hyvä lukukokemus! Pitää lainata lisää Paavilaista.

Enemmän tykkäsin aiemmin lukemastani Paavilaisen kirjasta. Tässä nainen tuli samana päivänä miehensä jättämäksi (toinen nainen jo 3v ja lisäksi lapsi tämän kanssa) ja menetti työpaikkansa ja kotiakin piti vaihtaa.

Jonkinlainen selviytymistarina, sellaisena ihan ok. Mutta aika raskas luettava; tulipa luetuksi kuitenkin.

Kymmenes, kenties viimeinen osa Katriinan elämäntarinaa. Katriina täytti 66v. vuonna 1999, eli hänen täytyy olla nyt 80-vuotias. Asunee siis Suomessa edelleen, sillä kirjasarja kaikesta päätellen on hänen oman elämänsä tarina.

Minua itketti ja kosketti hänen elämänmakuinen elämänsä: Jumalan vastaus viipyi, piti vain odottaa ja odottaa. Viime hetkellä Jumala vastasi tavalla tai toisella.

Katriinan kolmen lapsen elämässä tapahtui mullistuksia: kaksi heistä vieraantui uskosta, mutta olin aistivinani, että heidän askeleensa kulkeutuivat oikeaan suuntaan vähitellen.

Tällaistahan se on omakin elämäni: odottamista, luottamista ja uupumistakin kaiken keskellä. Mutta Jumala kulkee uskollisesti vierellä ja johdattaa, vaikka välillä olisi kuinka paha olla.

Jumala on luvannut olla kanssamme, mutta hänen seuraajiensa(kaan) tie ei ole aina helppo. Lopputulos on kuitenkin varma: iankaikkinen elämä Hänen seurassaan.

Kepeä, romanttinen tyttökirja sodan ajalta. Ville on oikeasti nuori nainen, joka tietysti löytää onnensa. Valtosen sanaleikkiä ja vertauksia jaksan ihailla ja niille hihitellä aina vaan.

Rikas, pieni perhetyttö puolustaa väkivaltaisen alkoholisti-isän villiä poikaa. Tästä kehkeytyy loppuelämän rakkaustarina, jossa on monia käänteitä.

Totuus vain vapauttaa ja ihmissuhteet oikeisiin uomiin lopulta.

Mukava lukukokemus, kristillinen kirja.

Vähän häiritsi jaaritteleva tapa rämpiä jossain tunnelmassa sen sijaan, että olisi menty asiaan.

Samoin vapaa-ajattelijoiden systeemi oli kärjistetyn kuuloinen, vaikka ei se varmasti sitä ollut: kirja vaan kertoi, miltä se ulkopuolisten silmissä näyttää. Valheiden verkko se on, sillä ilman Kristusta me hukumme. Raamatun opetus on, että se on hullu, joka sanoo sydämessään: Jumalaa ei ole.

Kirjan uskovainen nuori mies on niin ihanteellinen, että menettää uskonsa kokonaan, kun ei pysty itse olemaan täydellinen eivätkä muutkaan ole. Ja kun Jumala vielä sallii syyskuun terrori-iskut New Yorkin pilvenpiirtäjiin, se romahduttaa miehen uskon kokonaan.

Uskollinen Jumala kuitenkin vetää lapsensa takaisin.

Irma oli kouluja käynyt yksinhuoltaja, jolla oli huono itsetunto ja pehmeä luonne. Mutta elämä opetti vähitellen. Aika kipuilua se kuitenkin oli.

Elämän raadollisuus tuli monin tavoin esiin. Ihminen ei halua olla esine vaan hän haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Lopulta elämään tuli jonkinlaista tasapainoa. Vähän rankka, mutta elämänmakuinen kirja.

Luulin lukeneeni tämän, mutta ilokseni en ollutkaan lukenut. Mukavaa kirjassa oli maalaismaisema, rantasauna, uiminen ja naisen selviäminen lastensa kanssa laman kourissa. Vanhemmat olivat hyvänä tukena ja kunnon mieskin löytyi lopulta rinnalle. (toukokuu)

Nuortenkirja, puhdashenkinen, kiva luettava. Juoni ei erityisen mukaansa tempaava kirjan alkupuolella, mutta jatkossa ihan ok.

15-vuotias tyttö palaa ulkomailta kahden vuoden jälkeen kotiinsa, hänellä on ollut tuberkuloosi ilmeisesti. Kotona vanha, tiukka ja rakastava kotiapulainen, hellämielinen isäpappa ja "kasvattamaan" saapunut uhrautuva täti. Äiti on kuollut.

Annamaria saa ystäviä, karkaa saareen heidän kanssaan ja porukka joutuu haaksirikkoon palatessaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Alussa kirja on vähän tylsä. Luulin, että vanhapoika on kirjan päähenkilö, noin 30-vuotias poikamies, joka saa potkut työstään valokuvaajana.

Mies tutustuu vähän vahingossa muutamaan vanhukseen, kiintyy heihin ja sitten paljastuu erään papan tarina: perheellisen miehen kuoltua hänen poikaansa ei olekaan. Pappa on yksinäisyydessään keksinyt koko jutun.

Kirja on vielä kesken, mutta eilen (3.5.) väsyksissä lukiessani nauroin hillittömästi joillekin kirjan kohdille:
"Ymmärsin hyvin, ettei Maria halunnut imettää tuollaista tyyppiä. Oli aivan oikein, että hän jätti kaverin lapsenhoitajan hoteisiin.<br />Joku toinen olisi voinut ajatella, että kenties miehestä oli tullut tuollainen juuri siksi, ettei äiti ollut hänestä liikoja piitannut. Minusta äitejä syytetään muutenkin liikaa. Parhaansa kai heistä jokainen yrittää." s. 126.

Olin lukenut tämän ennenkin, mutta en muistanut lopputulosta missään vaiheessa.

Kesäinen ranta, lomaelämää, vaikkakin rankkoja kuvioita: löytölapsia rannalla, vanhempia ei missään!

Ensimmäinen ja ainoa kirja lasten sielunhoidosta, kirjoittajina alan ammattilaiset.

Kirja on paitsi ammatillinen, samalla myös perusteos kasvattajille ja vanhemmille. Se on helppotajuinen, yksinkertainen ja perusteellinen.

Itselleni siinä ei ollut varsinaisesti juuri uutta, koska olen alan ihminen. Hyvää kertausta kirja antoi joka tapauksessa.

Kirja ei ole liian hengellinen, vaikka asioita käsitellään myös lapsen hengellisen kehityksen kannalta. Sanoisin tosiaan, että se on hyvä perusteos jokaisen vanhemman ja myös asiaan kouluttautuvien käteen. Lapsen kehitysvaiheet tulevat selkeästi käsitellyksi murrosikään saakka.

Ote omaatuntoa koskevasta luvusta:
"Omatunto on ihmisen sisäinen käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Jumala on luonut sen ihmiseen (Room 2:14,15). Omaantuntoon vaikuttaa myös ympäristön kasvatus ja moraalinen ajattelu, ja siksi siihen on sekoittunut paljon muutakin kuin Jumalan tahto." s.103.

Luku jatkuu kertoen moraalin kehityksen vaiheista ja siitä, miten tuetaan terveen omantunnon kehitystä. Tärkeitä asioita tietää!

Kirja on lainattavissa Vaasan kirjastosta (pyysin tilaamaan sen sinne!), ja palautan sen huomenna, joten tervemenoa lainaamaan! Kirjasto toivoo sitä (kuten minäkin!)

Mielenkiintoinen ja minua koskettava kirja. Paljon, paljon tuttua. Terapeuttista ja samalla raskasta. Suosittelen!

"Jos rasitusten pino pääsee kertymään hiljalleen, vaarana ovat kaikki tavanomaiset kasautuvan stressin vaiheet, muun muassa kyynistyminen."
s. 183.

Sarjan ensimmäinen osa. Joka kerta vain ihmettelen Hietamiehen kykyä kirjoittaa elävästi; kuin olisi itse mukana kirjan tapahtumissa.

Sain Pikeltä pinon kirjoja, tässä yksi niistä. Toistan itseäni, kun sanon miljoonannen kerran, että Hietamiehen teksti on vertaansa vailla.

Tämä kirja aloittaa sarjan, joka kertoo 1920-luvulta erään perheen tarinaa. Valamon luostari näyttelee suurta roolia perheen elämässä. Se on sekä rakastettu että vihattu syistä, joita ei ole vielä selvitetty ihmisten kesken. (kesäkuu)

UT. Mukavan kokoinen tämä uusin Raamattuni. Ja sisältö tietysti on tärkein!

Luin kirjan harppoen yli kirjeenvaihdon, joka oli ihan fiktiota. Kuten tietysti muukin tarina. En saanut unta eilen, joten luin tämän helpon, tutun, hauskan tarinan itseni iloksi.

Saari on johtava kriisialan asiantuntija Suomessa. Teksti on arkirealistista ja kuulin ystävältäni, että myös hänen pitämänsä luennot ovat sitä.

Kirja oli laaja ja käsitteli aihetta laajasti ja monitahoisesti esimerkein. Osan kirjaa kahlasin vain läpi itselleni tarpeettomana. Hyvin mielenkiintoinen perusteos tuon alan ihmisille ja kenen vaan on hyvä jotain asiasta tietää.

Soma rakkaustarina tämäkin. Nuori nainen ei ollut innokas ottamaan tavoiteltua poikamiestä, sillä tämä oli hakkaillut jo hänen viittä sisartaan ennen häntä.

Mutta hyvin kaikki lopulta kävi. Nautin Valtosen vertauksista!

Jatkan näiden helppojen kirjojen kahlaamista. Virkistävää luettavaa, kevyttä ja hassua.

Nappasin lennosta kirjan Jonnalta ja lukaisin läpi. Autioitunut iso kartano on pääkohtana kirjassa ja sen ympärillä ihmissuhteiden verkosto. Rakkaustarinoita tietysti, väärinkäsityksiä ja salaisuuksia.

Ihan lukaistava kirja, kevyt sellainen. Aluksi en meinannut pysyä kärryillä henkilöistä, kuka kukin on, mutta vähitellen sain tolkkua.

Helpointa on, jos juoni koostuu yhdestä henkilöstä ja hänen ympäristöstään, mutta tässä oli useampia pääkohtia, jotka kyllä nivoutuivat yhteen ja samaan kylään.

Vanha, tuttu lohduttava kirja jälleen tuli kahlatuksi.

Sitä mukaa kuin luin, muistin, että tämäkin kirja on vanha tuttu. Kirjan miespäähenkilö rakastuu pikaisesti, menee naimisiin ja vaimo alkaa odottaa lasta. Tätä vaimo ei suinkaan halua. Pari onkin erossa jo ennen lapsen syntymää.

Vaimo vaihtaa aina uuden miehen, kun entinen alkaa kyllästyttää tai on liian köyhä. Tytär saa hyvän hoitajan, mutta äitiä tämä ei näe.

Isä tapaa tytärtä puistossa aika ajoin. Kun hoitaja paljastaa äidin laiminlyönnit lapsen suhteen ja muuton ulkomaille, isä päättää kaapata lapsen ja pelastaa hänet äidin vaikutukselta.

Turvapaikkakin löytyy ja lopulta kaikki käy hyvin. Sitä ennen isällä on jatkuva paljastumisen pelko. -Hyvä kirja.

Aika erikoinen juoni kirjassa. Kiinnostava joka tapauksessa, kun tulin lukeneeksi kokonaan. Kevyt sivumäärästä huolimatta.

Kirjailijan kielityyli huippua. Juoni erikoinen eikä helposti avautuva. Pitää vieläkin pohtia, mitä kirjailija tahtoo sanoa.

Lukisiko joku tämän (tai jos on jo lukenut) ja laittaisi minulle kommenttia ja ajatuksia, mitä kirja herätti sinussa! Olisi mielenkiintoista kuulla!

Aion lainata lisää Shieldsiä.

Valitettavasti suhtaudun epäillen miehen kirjoittamaan kirjaan, mutta tämä oli todella mukava lukukokemus!

Eläkkeellä oleva leskimies alkaa masentua. Häntä hoitanut fysioterapeutti johtaa miehen vapaaehtoistyöhön vauvojen osastolle ja sitä myöten seikkailuihin. Mies on erityisluontoinen, suhtautuu vakavasti ja tarmokkaasti kaikkeen ja saa aikaan kaikenlaista.

Traagista oli, kun kirjassa viitataan New Yorkin nähtävyyteen, korkeisiin tornitaloihin, jotka sortuivat joitakin vuosia kirjan julkaisemisen jälkeen. Näin on maallinen katoavaa.

Vaasalaisen kirjastovirkailijan esikoisteos, tankarunoja. Sanat ovat harvoja, mutta pitävät sisällään sitäkin enemmän.

Mielenkiintoinen lukukokemus, koska tunnen Eijaa jonkin verran. Pidin näistä runoista!

Jälleen tartuin miehen kirjoittamaan romaaniin ja pidin tästäkin!

Kirja on Aika Oy:n kustantama ja kertoo pariskunnan kasvusta uskoon hienovaraisesti ja hyvin. Miehen näkökulma on kirjassa koko ajan. Perheessä on kaksi tytärtä, pariskunnan välit ovat lämpimät ja läheiset. Hellät suorastaan, ymmärtäväiset, he ovat kasvaneet yhteen jo ennen kuin tulevat uskoon nelissäkymmenissä.

Pidin tästä todella! Kirja ei laahannut, asiat etenivät jouhevasti eteenpäin. Selkeää, pohdiskelevaa. Hyvä, hyvä.

Kirjailijan esikoisromaani. Syvällistä sanan käyttöä, mutta hiukan pitkäveteinen kirja. Kaikkineen tasapainoinen kuitenkin.

Kirja kertoo erään perheenäidin, kirjailijan, ajatuksia lapsistaan ja professorimiehestään ja läheisistään. Kirjaa on helppo seurata, "kynänkäyttö" oivallista. (heinäkuu)

Olin onneksi sen verran unohtanut kirjaa, että saatoin lukea uudestaan tietämättä ihan kaikkea, mitä siinä tapahtuu.

Rissanen on oivallinen naisen elämän ja ajatusten kuvaaja.

Kirja vaikutti aluksi järkevähköltä, mutta oli lopulta aika köpsä ja hengetön. Ainokainen tytär teki irtioton äidin holhousvallasta ja isäpapan rahoista ja meni oikeisiin töihin. Äiti oppi läksynsä heti ja tytärkin vikkelästi. Ei kovin antoisa lopultakaan luettavaksi, jos haluaa jotain muutakin kuin saippuasarjaa.

Hurmaavia kissatarinoita mitä hauskoimmista kissojen tempauksista ja rakkauden osoituksista. Suosittelen lämpimästi! Seuraavaksi lainaan Capuzzon pariskunnan toimittaman kirjan koirista. Arvelen sen olevan yhtä ihana!

Luulin kirjaa tylsäksi, mutta kun aloitin, luin sen hetkessä.

Tosi mielenkiintoista ajan kuvausta 1840-luvun Helsingistä, promootioista sekä kaupunkielämästä. Hyvä kirja!

Teos alkoi mielenkiintoisesti ja lupasi paljon. Jostain syystä juttu lässähti. Itse hopeahääpäivänä ei sitten tapahtunutkaan enää paljonkaan. Kaikki tapahtuikin jo ennen sitä.

Hopeahääparin nainen kiinnosti minua. Valitettavasti tunnistin siinä jotain itsestäni enkä pitänyt näkemästäni.

Kirjan hahmot mielenkiintoisia, persoonat hyvin kuvailtu. Kaikki eivät uskottavia, mutta kaikki loksahti kohdalleen lopussa. Loppu hyvin, kaikki hyvin varmaan.

Sahlbergin esikoisteos. Kolmihenkisen perheen kuvioita 1960-luvulta. Opettajaisä joutuu pois työstään juomisen vuoksi. Äiti sinnittelee ja jaksaa toivoa, Hannu-poika miettii avaruutta ja pitkään rukoilee, että isä lakkaisi juomasta.

Viimein Jumalan aika tulee ja perheen elämä alkaa muuttua. Hyvä kirja, itku silmässä luin kirjan lopun kaihoisin mielin.

Istanmäen toinen romaani. Olen lukenut mielestäni kaikki hänen kirjansa, niissä on huumoria, realismia, vähän hulluutta ja ehdottomasti hauskuutta. Tämä isokokoisen Kaisun ja hintelän Ernin rakkaustarina on tosin tragikoominen, mutta sittenkin selviytymistarina.

Suosittelen Istanmäen kirjoja.

Surullinen kuvaus monista erheistä ja virheistä. Kolmen naissukupolven elämän kerrontaa, miessuhteita, avioliittoja ja lasten syntymää. Psykoosikin, siitä nouseminen. Vääriä valintoja, mutta myös seestymistä. Ja jotenkin elämä vain etenee, sukupolvet vaihtuvat.

Elämänmakuinen juttu. Kun kristillisyys vielä olisi mukana, niin olisipa huippua. Mutta tämän ajan kuvanahan tämä on täydellinen: monen ihmisen elämään Jumala ei kuulu missään elämän vaiheessa. Kuoleman jälkeen onkin jo myöhäistä.

Huippukirja huippukirjailijalta. Suosittelen todella lämpimästi ja sydämestäni. Monia tärkeitä ajatuksia ja asioita. Kertoo siis Luukkaan evankeliumin kohtien selityksiä.

Ihan hauska oli tämä koiristakin kertova kirja, mutta samaisten tekijöiden kissakirja kosketti minua enemmän. Vai johtuneeko siitä, että luin sen ensiksi, en tiedä.

Eläinten uskollisuus ja kyky tunnistaa ihmisen mielialoja, sairautta tai muuta on uskomaton. Jumala on antanut eläimet ihmisille avuksi ja neuvoksi, lohdutukseksi ja iloksi, niin arvelen.

Luin kirjan pari vuotta sitten, katsoin, mitä olin siitä silloin kirjoittanut. Edelleenkin erittäin mainio kirja. Jokaisen naisen pitäisi lukea.

Olemme erilaisia. Jonkun mielestä kodin- ja lastenhoito on parasta rakkauden osoitusta. Toinen taas kaipaisi syliä tai kuuntelijaa. Kolmas arvostaa puolestaan jotain muuta.

Tässä kirjassa naisen rakkaus miestään kohtaan tulee täydellisen kodinhoitajan muodossa. Mies vaan kaipaisi naista itseään.

Kyllä minua itketti kirjan lopussa. Puhutteleva, hoitava kirja. Välillä ärsyttäväkin, kun nainen ei opettanut lapsiaan tekemään mitään vaan teki kaiken heidän puolestaan. Päätti jopa, mikä näistä on hauskaa, mikä ei. Ja oli väärässä!

Kirja kertoo v. 1932 Galapagos-saarten Floreana-saarelle muuttavasta perheestä. Heillä on yksi poika, kaksi lasta syntyy saarella. Kirjan lopussa perhe on elänyt saarella 27 vuotta, heillä on jo uutta sukupolvea kasvamassa. Heidän poikansa Rolf on todistetusti saarella ensimmäisenä syntynyt ihminen. Katso googlesta kuvia ym.!

Vanhin poika Harry hukkui kalastusmatkalla, häntä ei mainita ehkä sen takia ollenkaa netin kautta löytyvissä tiedoissa.

Erittäin mielenkiintoinen kirja. Suosittelen!

Kirjan aviopari oli 32v avioliitossa, meillä yhtä monta vuotta. Sen takia kirja kiinnosti. Kirjan aviomies salaa tärkeän asian ja jyrää vaimoaan. Siitä seuraa vaimon ihastuminen toiseen mieheen ja salailu. Kaiken kattaa jumalanpilkka ja epäusko.
Ei uskoa lisäävä tai rohkaiseva kirja.

Tyypillinen nykytarina: kumpikin löytää uuden ja heillä menee hyvin. (Ps 73 kertoo heidän tulevaisuutensa.)
Tunneveturi saa johtaa avioparin elämää.
"Tahdotko rakastaa" -lupaus lakkaa olemasta voimassa.

Uskovan elämä Jumalan tahdon mukaan ei ole aina hauskaa, mutta miksi pitäisi olla? Jumalan siunaus ja rauha on tärkeämpi. Jumalan tahdon mukaista elämää seuraa sydämen ilo, jota ilman Jumalaa elävä ei voi kokea!

"Mieletön se, joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole.
Turmeltuneita ovat ne, jotka näin ajattelevat, <br />inhottavia heidän tekonsa. Kukaan heistä ei tee hyvää." , Ps 53:2.

Tämä pienehkö kirja kertoo äidistä monelta taholta. On vähän aforismeja, niksejä, mitä äiti voi ohjata lapsiaan tekemään. On keinoja, jolla voimme osoittaa äidille arvostavamme häntä jne. Monenlaisia neuvoja äideille lasten suhteen.

"Poika on poika, kunnes hän hankkii itselleen vaimon.
Tytär on tytär koko eliniän."-Tuntematon.

Mitä parasta raamatunopetusta! Suosittelen Redpathin kirjoja! (syyskuu)

Kirjanvaihtopöydältä nappasin Chon kirjan. Laajennan hiukan ruotsinkielen taitoani ja olen iloinen, kun huomaan ymmärtäväni tekstin sisällön. Tietysti raamatulliset jutut ovat tuttuja, mutta sittenkin. Hyvä kirja, sen mitä olen ehtinyt muutaman kymmenen sivua lukea.

Greene kirjoittaa tässä katsellen kirjailijanelämäänsä taaksepäin. Hänellä on kyky sanoa tiiviisti sanottavansa. Lisäksi hän kirjoittaa mielenkiintoisesti, mm. seuraavaa:

"Kirjoittamisen ehdot muuttuvat välttämättömästi esikoisromaanin ja seuraavan kirjan välillä: esikoinen on seikkailu, toinen on velvollisuus. Esikoiskirja on kuin pikajuoksu, jonka jälkeen juoksija huomaa uupuneena ja voitonriemun vallassa seisovansa juoksuradan vieressä. Toista romaania kirjoittaessaan hän on muuttunut pitkän matkan juoksijaksi - maalinauha ei ole näkyvissä, se on elämän lopussa." s. 196.

Kolmas perättäinen vuosi kun luen tämän maalaisromanttiikkaa pursuavan kirjan latotansseineen, kansakouluneineen ja etätöineen. Kerrassaan soma kirja.

Mainio kirja. Ajankohtaisessa 14.9.2013 voit lukea jotain ajatuksiani siitä.

Kirja koskettaa minua, sillä se sivuaa omia tuntojani joiltakin osin. Perheenäiti vaan häipyy eri kaupunkiin asumaan eikä itsekään tiedä tarkkaan, miksi. Mutta hänestä on tullut kotonaan näkymätön, jonka ohi kaikki kävelevät. Toisella paikkakunnalla hän alkaa taas olla olemassa. Ajatuksia herättävä!

Luin kerrankin dekkarin! Olenhan lukenut Mma Ramotswe -kirjoja, mutta tämä oli astetta jännittävämpi.

Vasta kirjan loppusivuilla selvisi, kuka oli murhaaja! Ällöjä temppuja se tekikin, mutta oli kyllä motiivikin. Hyvin kirjoitettu.

Nuori, toimeton mies kohtaa kapakassa vanhemman miehen, joka heittäytyy juttusille. Mies tahtoo nuorukaisen etsivän hänen tyttärensä käsiinsä; 25-vuotias tytär on häipynyt kotoa puoli vuotta aiemmin.

Nuorukaisen tie vie pohjoiseen, jonne jäljet johtavat. Kirjassa on mukavia luontokuvauksia Lapista, sikäli mukava luettava. Kirja tavoittelee nuorisotyyliä ja varmaan onnistuukin siinä.

Ehkä kirjan paras anti on luontokuvaus. Ja tietysti tyttö löytyy ja hyvin käy.

Löytyi lukematon Cookson ja olikin mielenkiintoinen. Jälleen tuttu Cookson-teema: köyhä perhe, joka osasi lukea ja oli siten "liian" sivistynyt kaivostyöyhteisössä. Läheinen kartano soi työpaikan yhdelle tyttäristä, mutta sen myötä tuli suruja, jos ilojakin. Kirjailin henkilökuvista ei voi olla pitämättä, hyvä kirja.

Viehättävä teos kahden köyhän sisaruksen saamasta perinnöstä. He saivat enonsa ison talon, jos antoivat sen kodiksi kovaosaisille. Ja tytöthän antoivat ja tekivät työtä ahkerasti. Tämän päivän ihmisten kovaosaisuus on toisenlaista köyhyyttä. Hyvä kirja.

Kirjan alkuosa oli mukavampi kuin sen loppuosa. En ole varma, pidinkö siitä, miten kirja loppui, mutta toisaalta, on vaikea päästä lopputulokseen, jossa kaikilla olisi hyvä olla. Ainakin, jos avioliiton oheen tulee uusia suhteita.

Päähenkilö tekee matkakirjoja henkilöille, jotka joutuvat tahtomattaan matkustamaan, mutta mieluiten viettäisivät aikansa omassa nojatuolissaan. Itsekään hän ei pidä matkustamisesta. Mies on kaavoihinsa kangistunut suorastaan liikuttavalla tavalla, eikä vaimo kestä sitä.

Miehen kaikki sisarukset ovat "maantieteellisiä dysfaatikkoja": he eivät osaa suunnistaa kotinurkkiaan kauemmaksi, vaan eksyvät heti. Monia hupaisia kohtia tarinassa. Tylerin tyyli ei hullumpaa.

Illalla aloitin, tänään lopetin tämän upean kirjan lukemisen. Monesti itkin, en aina tiedä, miksi. Kyseessä on rakkauskertomus, jossa mies tukee vaimoaan kuten miehen pitää tukea. Tulee vastaan vaimoaan ja rakastettuaan enemmän kuin moni mies tulee. Lestadiolaistaustainen kirja. En ihmettele, että tätä kirjaa jonotetaan kirjastoissa.

Kirja on runollinen, ammattitaidolla ja -tiedolla ammennettu syvistä vesistä. Paljas, vailla katkeruutta, avoin, puhdas ja hyvä.

Rauhala on äidinkielenopettaja, oululainen kolmen pojan äiti.

Ensimmäinen "kunnon" dekkari, jonka luin työni puolesta. Murha joka jutussa. Susikoski ne selvitti taitavasti. Ihmettelen, kun oikeastaan pidin tästä kirjasta.

Aluksi teksti tuntui aikamoiselta jaarittelulta, kirjoitusvirheitäkin on keskimääräistä enemmän, mutta vähitellen kirja imaisi mukaansa. Luultavasti lainaan toisenkin!

Kaunis kertomus rakastavan uskovan pariskunnan elämästä. Mies sairastuu vakavasti ja vaimo löytää tulevan toisen puolisonsa miehensä entisestä opiskelukaverista, jonka kanssa tullaan tekemisiin sairastamisen aikana.

Kirjan teksti on liian kaunista minun makuuni. Liikaa tunnelmaa ja ihanuutta. Epärealistinen. Ei kai kukaan miestänsä lähellä elävä vaimo (20v naimisissa) voi olla huomaamatta miehen muuttunutta käytöstä, jos tämä on jo kuukauden tiennyt, että hänellä on aivokasvain, jolle ei voida mitään tehdä? Edelleen vaimo käpertyy miehen kainaloon, puhutaan koko ajan "rakas" ja "kulta"? Eikö epäluulo ja kiukku herää, miksi mies käyttäytyy oudosti? Ja paikalla on perhetuttu, jonka vaimo on lähtenyt. Huonoa käytöstä (uskovilta) tuossa tilanteessa kaiken lisäksi, minun mielestäni!

Tai sitten olen vain kitkerä, koska oma kokemukseni on toisenlainen: verta, hikeä ja kyyneleitä liiankin kanssa.

Mutta ihanaa on, jos jonkun elämä menisi noin nätisti.

Luin tämän vuosia sitten ensi kertaa, nyt toistamiseen. Tällä kertaa kirjassa tuntui olevan aika paljon ikäviä pimeyden tekojen esille tuloja, mutta varmaan hyvä niin. Tuttavani, joka ei ole uskossa, koki kirjan aika pelottavana. Kuitenkin siinä tuodaan selvästi esiin se, että Jeesus pelastaa ja vapauttaa kaikista Saatanan ansoista ja teoista.

Kirjan nuori näkövammainen nainen, Miimi, saa vahingossa parapsykologian kirjan psykologian kirjan asemesta ja joutuu hengelliseen pimeyteen. Sormus ja pesuvadit pyörivät lattialla, äänet puhuvat ja tietoa yliluonnollisista asioista tulee naisen tietoon.

Tämä kaikki on pelottavaa ja ahdistavaa. Jeesuksen nimessä ja kodin siunaamisen kautta Miimi vapautuu ja toki kirjasta löytyy myös rakkauskertomus sekä ystävän paraneminen rukouksella Jeesuksen nimessä.

Kirja oli alussa varsinkin hyvin hauska. Eläinyhdistysaktivisti pelastaa kissanpennun jouluaattona, eikä voi sitä pitää oikeastaan. Mutta kissa osoittautuu hetkessä hyvin viisaaksi ja viehättäväksi, eikä mies voikaan luopua siitä.

Alku on tosiaan vitsikäs, mutta pian kirja alkaa kertoa eläinsuojelutempauksista ynnä muusta, eikä se ei enää jaksanut innostaa. Niinpä harpoinkin sen loppuun nopeasti.

Lyhyenä versiona se olisi ollut pelkästään hauska lukukokemus.(lokakuu)

Perheneuvolan väki on koulutettua väkeä, heillä on tietoa. Näin ajattelee myös Eeva, terapeutti. Hän käy keski-iässä läpi elämäänsä ja lastensa kautta hän viimein tajuaa, että on sittenkin samanlainen kuin äitinsä, vaikka kuvittele olevansa parempi ja erilainen.

Ihan kirjan lopussa aukeaa selvästi Eevankin ymmärrys ja hän vapautuu ja alkaa hyväksyä itseään, kuunnella itseään ja olemaan se, mikä on. Aika hyvä kirja!

Kirja oli varmaan huonosti käännetty. Jokainen dear-sana oli kultaseni ja rakkaani, niin että monesti luulin tohtori-paran jo löytäneen onnensa, mutta kyseessä olikin joku puolituttu eikä kirjan lopussakaan omaa kultaa ollut löytynyt.

Aika epärealistinen juoni, pompahteleva. Mutta kirja kaiken kaikkiaan ihan luettava.

Äärettömän hyvä kirja! Suosittelen. Jännittävällä tavalla kerrottu nyt jo iäkkäiden lasten ensikohtaamisista isänsä kanssa, tai sitten tietojen saamisesta isästä ja uudesta suvusta, josta ei ehkä vuosikymmeniin tiennyt mitään.

Paljon tietoa, suurenmoisen suositeltava kirja mielestäni! Hyvä romaani kaiken lisäksi.

Jolla ei ole omasta isästä tietoa, voisi saada lohdutusta ja vertaistukea tästä kirjasta!

Olen näköjään lukenut kirjan viime vuonna, 83.kirja. Samat ajatukset nytkin. Muisti senkun huononee, kun en tämän paremmin juonta muistanut.

Kivaksi kirjan tekee se, kun nuori nainen oppii tekemään työtä vaatimattomissa maalaisoloissa. Ja tällä hetkellä kirjan äkäinen vanhus puhuttelee minua myös.

Aika mukava lukuelämys. Viisikymppinen sydänlääkäri valitsee itselleen työtoverit uuteen yritykseen, jossa kuntoutetaan sydänpotilaita. Kirja kertoo valittujen elämästä, perheistä, pettymyksistä, yhteistyöstä ja ihmissuhteista.

Rakkaussuhteita syntyy ja kaatuu. Monta lurjusmaista miestä pelataan pois pelistä.

Kartanoromantiikkaa. Kuka onkaan oikea aatelinen, serkku vai lordiksi itseään pitävä? Rakkaustarinoita, iloa ja surua. Saviruukin työntekijät haluavat oikeuksia, joita haetaan lakkojen kautta.

On lurjuksia ja kunnian miehiä. Sekä naisia. Suloinen kirja - pitänee etsiä Heavenin muut kirjat käsiin, jos mahdollista.

"Miss Silverin tutkimuksia" lukee etukannen nurkassa. Naisetsivä löytää murhaajan, joka yritti estää laillista kartanon omistajaa saamasta omaisuutta hallintaansa.

Viehättävä kirja kerrassaan joistakin kamalista ihmisistä huolimatta, mutta tätähän elämä on.

"Ihastuttava historiallinen romaani 1840-luvun kuohuvasta Wienistä ja sen värikkäistä ihmiskohtaloista" sanotaan etukannessa.

Toinen lukemani Heavenin kirja oli hauskempi, tämä oli aavistuksen verran lapsellinen ja epäuskottava, vaikka varmasti kuvasi kyseistä aikaa.

Orvoksi jäänyt nuori nainen muuttaa tuntemattoman isoäitinsä luo Lontoosta Itävaltaan ja jatkaa musiikkiopintojaan. Straussin valssit ja Mozartin musiikki soivat. Rakkautta, vihaa ja mustasukkaisuutta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Onneksi olin unohtanut pääosin kirjan sisällön, sillä kirja on upea kuvaus keski-ikäisen naisen elämästä. Työ perheyrityksessä vie kaiken ajan ja voimat, niin että äkkipysäys on ainoa mahdollisuus aloittaa alusta.

Ja uusi alku onkin alku jollekin, joka jatkuu iäti taivaaseen, pikemmin kuin voisi arvata.

Ihana luontokuvaus, levon ja hiljaisuuden keskellä tärkeimpien asioiden avautuminen. Itkemättä en tätä lukenut (taaskaan).

Suosittelen vilpittömästi etsijöille ja jo löytäneille!

Talvi- ja jatkosota- ajan kuvausta erään perheen ja kylän kautta. Talon töitä ja mielialoja, ohessa mamman usko, joka kantaa koko perhettä ja josta toiset saavat siunausta, vaikka eivät tuokaan esille uskoaan.

Erittäin hyvä kirja, suosittelen! Levollista ja rohkaisevaa luettavaa.

Eläkkeellä oleva äidinkielenopettaja kirjoittaa viehättäviä romaaneja, tämä jo neljäs.

Kirja on ajankuva 1930-luvulta ja kuvaa ihmisiä, jotka ovat tulossa nuorenparin häihin. En oikein pysynyt selvillä, kuka kukin on, mutta ei se paljon haitannut lukemista. Mukava kirja, nätti kansikuva ja hyvä käteen.

Liisa sairastaa reumaa, on nuori nainen, jonka koti on köyhä ja joka joutuu viettämään suuren osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan sairaalassa. Kirja kuvaa upeasti sairaan osaa ja yhteiskunnan vähittäistä apuun tulemista.

Vammainenkin nuori kaipaa rakkautta, perhettä ja ystäviä, mutta saa kiusaamista pienestä asti osakseen. Sairauden tarttumisen pelko on vielä 30 vuotta sitten ollut suurta kuten myös tiedon puute muutenkin.

Paljon on siis tapahtunut parannuksia vuosien aikana! Hiukan lapsellisen tuntuista kirjan teksti on paikoin, mutta kaiken kaikkiaan hyvä ajankuvaus tämäkin.

Ilokseni löysin kirjastosta lukemattoman Hännikäisen, joka on tämäkin vahvaa kerrontaa leskeksi jääneen nelikymppisen elämästä. Mies hallitsi ja määräsi, perheeseen syntyi kuusi lasta. Miehen kuoltua lapset ottivat puolison komentelevan roolin.

Mainio, hupaisasti kerrottu tarina, vielä kesken lukemisen. Suosittelen kaikkia Hännikäisen kirjoja: niissä on todellisen elämän makua!

Oi, miten ihana kirja! H-M jää leskeksi, neljä lasta ovat maailmalla. Päähenkilön elämänkatsomus on kristillinen. Kiitollisuus vaikeuksien keskellä on käsinkosketeltavaa ja elämänmakuista. Ei mitään tekohurskautta.

Lasten vaikeudet koskettavat H-M:aa, valvottavat kuten omat sairaudetkin. Ihmisten, lastenkin ilkeys itkettää häntä, mutta hän toimii ja elää itsenäisesti. Saa uusia ystäviä, koirankin. Ja puolisokin löytyy vielä vanhalla iällä ja uusi koti.

Kerrassaan suositeltava kirja, lue ihmeessä! (marraskuu)

Mukava pikku kirjanen täynnä pieniä rohkaisevia ja piristäviä pakinoita tavallisesta arjesta, jossa voimme kokea pyhiä hetkiä. Suosittelen!

Alice sairastuu 50-vuotiaana alzheimerin tautiin. Kirja on lääkärin kirjoittama romaani, mutta voisi oikeasti olla jonkun tarina. Genovalla on kyky kirjoittaa niin, että lukija voi samaistua sairastuneen tilanteeseen, sikäli kuin kukaan voi. Hyvä kirja, suosittelen.

Ehkä enemmän vielä pidin kirjailijan toisesta kirjasta, josta kerron aiempana. Se oli (enemmän kuin tämä) rakkaustarina samalla.

Yo-tyttö jäi kotirouvaksi, siivosi joka päivä ja keskipisteenä oli mies ja lapset. Mies oli insinööri, poissa päivin ja jopa öin.

Kun kotiäiti alkoi kasvaa ulos roolistaan pelkkänä äitinä (jota hän oli miehelleenkin), tuleekin ristiriitoja. Kotiäidin kasvua itsenäiseksi naiseksi siivittää leskeksi jäävän oman äidin esimerkki ja opetus.

Hyvä kirja. Avoimeksi jää, miten tilanne etenee, mutta siinä on toivoa. Yhteinen näky perheen koossapysymiseksi on. Eväitä ja aikaa tarvitaan.

Hauskoja tositapauksia eri paikkakunnilta ja monista kuuluisuuksista huumorin pilke silmässä.

Mielenkiintoisia erityyppisiä käännekohtia ihmisten elämässä, nimellä tai salanimellä, jos kerronta on aroista asioista. Iloisista ja surullista tapauksista. Toivosta. Epätoivostakin.

Kaartisen kirjat ovat pettämättömän mielenkiintoisia. Aiheet ovat rankkoja, kuten tässäkin afkaanipakolaisen, miehen tarina lapsuudesta lähtien.

Kerronnassa on aina kuitenkin toivonsäde, sitä jaksaa lukea. Suosittelen kaikkia hänen kirjojaan!

Mustonen taitaa olla henkimaailman asioissa eri linjoilla kuin itse olen, mutta harppoen olen lukenut ihmeellisistä kohtaloista. Eläimet ovat vaistonneet vaaran uhan ja väistäneet vihollisen kulkureitin, vaikka ihmisellä ei ole ollut mitään tietoa vaarasta.

Jumala on totisesti suojellut maatamme enemmän kuin osaamme kuvitellakaan! ja hän tekee sitä yhä.

En yleensä lue tämän kustantajan kirjoja, mutta nyt luin. Kirjassa kerrotaan monista Jumalan miehistä ja naisista, heidän lapsuudestaan jotain, vanhemmista ja uskonelämään kasvusta kuolemaan asti.

Kathryn Kuhlman ja jotkut muut kirjan henkilöt olivat tuttuja ennestään. Ihmeellisiä ovat Jumalan tiet näiden ihmisten elämässä.

Sain kirjan junatuttavalta, jonka aiemmankin kirjan olen lukenut. Jaakko Kustaa kirjoittaa myös runoja.

Tämä kirja alkaa tutusti kertomalla mustalaisnaisen tupsahtamisella tupaan. Mies jää rekeen odottamaan, on jäänyt velat viime käynnin jälkeen maksamatta. Mutta ei naista ulos ajeta, apua tulee.

Omassa lapsuudessani mustalaisten vierailut olivat aika tavallisia. Niistä ajoista tämä kirja kertoo.

Jaakko Kustaalla on syvällinen ja taitava ote kirjoittaa!

Ikäiseni naisen avioliiton ja elämän kuvausta. Paljon tuttua, hyviä ajatuksia. Raamatullisiakin asioita hän pohtii pitkin matkaa, mutta uskovainen hän ei ole. Ehkä etsijä, joka ei ole löytänyt Aarretta, Jeesusta ja sen takia mietteetkään eivät ole Raamatun mukaisia.

Mutta naisen elämää, mielenkiintoista kerrontaa. Viittaan kirjaan jonkin verran ajankohtaisessa 15.12.2013.

Vuosilta 2008-2012 tuumauksia Ramin kuvittamana. Hän oli kuvaamataidon opettajanani yläasteella/lukiossa (en muista kummassa vai molemmissako).

Vesissä silmin luin, tässä eräs:
-Elettäskö mekin samalla tavalla jos me oltas jo kuoltu? kysy Asta Katvalassa, ko opas kerto, miten maalla ennen vanahhaa elettii.

Ja toinen:
-Nuin ne asijat puhumalla seleviijää, tuumas Valo, ko oli kauan hilijjaa kuunnellu, ja ko emäntä viimen lopetti moittimisen.

Ankeaa on Virtasen elämä, mutta ihan hauskojakin kohtia sarjakuvakirjassa on. Kiva kevennys.

Luin läpi tämän ns. uuden käännöksen mukaisen Raamatun. Pidän siitä, että tekstit on jaoteltu aikajärjestykseen siten, että vuoden joka päiväle on oma tekstinsä, sekä VT että UT puolella.

Historiallinen kuvaus 1830-luvun Suomesta. Rakkausromaani samalla. Mukava lukukokemus. Nuoren naisen asemasta tuona aikana.

Nuori nainen näkee ison saksanhirven vuoren rinteellä ja pitää tätä onnentuojanaan suorastaan. Nainen rakastaa sairaiden eläinten hoitamista, luonnossa vaeltelua ja uutta riistanvartijaa.

Esteenä on kuitenkin rikas nuorukainen, joka on päättänyt saada neidon omakseen hinnalla millä hyvänsä. Koston välineeksi tulee saksanhirvi, jonka neito haluaa pelastaa ja hävinnyt kosija tuhota.

Vähän naiivikin tarina, mutta leppoisa lukea tapaninpäivänä ajan kuluksi.

Olen lukenut tämän viime vuonnakin, vaikka en sitä löytänytkään luettelosta pikimmiten katsoessani.

Lyhyitä tarinoita, novellejako lienevät. Hyvin todenmakuisia. Kuolemaa ja elämää käsitteleviä. Syvästi elettyjä. Hyvä kirja.