16.4.07

Avantouinti on ollut harrastukseni 1994 lähtien. Joinakin vuosina olen käynyt joka toinen päivä, miten milloinkin. Joka talvi on erilainen. Avantouinti on erinomainen tapa tutustua ihmisiin ja rentouttaa itsensä. Meressä herää!

Laulaminen. Olen käynyt ainakin 2004 lähtien vanhainkoti Tammikartanossa laulamassa ja soittamassa kitaralla hengellisiä lauluja vanhuksille ja heidän kanssaan. Se on mielekästä ja mukavaa.

90-luvulla johdin Enkelikuoroa joitakin vuosia Ristinummella. Sekin oli tosi innostavaa. Minulla vain paukut loppuivat oman perhetilanteen takia. Lapsia kuorossa oli joskus jopa 30. Lauloimme lähes pelkkiä raamattulauluja, eli säveltämiäni raamatunkohtia. Kävimme esittämässä niitä marketeissa ja seurakunnassa. Jonain vuonna meillä oli parikymmentä esiintymistä. Lapset oppivat laulut ihmeellisen hyvin. Olen sittemmin laulanut näitä laulujani, jotka Jumala on minulle antanut, kirkossa tai seuroissa, jos on pyydetty. Raamatun tekstit hoitavat. Niiden merkitys elämässä selviämiselleni on ollut mittaamaton. MARRASKUU 2011: Olen käynyt tänä syksynä välivuosien jälkeen laulamassa taas vanhuksille ja Ari oli mukanani kuolemaansa asti.

Lukemista olen harrastanut aina. Ensimmäisiä omia kirjojani olivat Onnelin ja Annelin talvi, jonka sain Aila-tädiltä, ja toinen Saariston lapset, jonka sain äidiltä vuonna 1968. Raamattua luen joka päivä, uudestaan ja uudestaan. Se on tärkein kirjani. Viime vuosien lukuelämykseni voit lukea kirjasivuiltani.

Retkeily. Olen viettänyt parhaita päiviä Köklotin rannoilla meren ääressä kesäisin. Ilman kesämökkiä jossain isolla kivellä olemme rentoutuneet lasten kanssa, minä yksin tai ystäväperheen kanssa. Ensimmäisiä uintireissuja keväällä teimme noina vuosina, kun lapset asuivat vielä kotona, vapun aikoihin, sitä ennen jo joitakin nuotioretkiä. Joskus olimme koko päivän, uimme välillä. Nuotio ja lätynpaisto kuuluivat asiaan jos ei ollut kulovaroitusta. Viimeiset reissut teimme marja-aikaan ja ennen syysmyrskyjä. Lukuisia kirjoja on tullut luettua siellä ja monta asia pohdittua perusteellisesti. Luonnonrauhaa ei mikään voita. Se parantaa ja hoitaa. Paras ystävä retkeilyssä oli noina vuosina Stiina. Häneltä olen oppinut paljon. Lasten kasvettua retkeily on vähentynyt, ja Stiinakin muutti muualle.

Käsityöt.Olen kutonut, virkannut, tuunannut ja tehnyt satoja pussukoita karkkipapereista. Sisäinen tarpeeni vaikuttaa käsityön laatuun - teen sitä, mikä milloinkin tuntuu eniten hoitavan minua. Talven 2015-16 aikana olen kutonut pipoja Romanian lapsille lähes sata. Teen aina niin kauan yhtä juttua, kun tehdä pitää ja innostaa.

Musiikki.Klassinen ja virret hoitavat minua parhaiten tätä nykyä. Instrumentaalimusiikki, taustamusiikki. Soitan kitaraa ja pianoa. Toimin Mikaelin seurakunnan yhtenä kanttorina. Nimitys on juhlava ja olen syvästi kiitollinen, että voin palvella Jumalaa lahjoillani. 2015 uskaltauduin soittovastuuseen. Kitaran rämpyttelyä harrastan työssäni jonkin verran, muskarin pitoa lapsille. Mahdollisesti jatkan vanhainkodissa lauluhetkien pitämistä syksyllä. Se jää nähtäväksi nyt kun Ari on poissa. En ole varma, haluanko mennä sinne toistaiseksi.

Tukanleikkuu. Hoitelin perheenjäsenten hiukset. Ensin kotona veljien ja isän, sittemmin lasten, Arin ja muidenkin hiukset. Alkuvuosina leikkelin myös korvia ja sormiani samalla. Tukanleikkuuharrastukseni taisi loppua, kun lapset muuttivat omilleen ja Aria ei enää ole.

Ms-omaiset. Vedin ms-omaiskerhoa eli juttunurkkaa. Ensimmäinen kokoontuminen oli 31.3.05. Juttunurkka lopetettiin, koska tarvetta ei ollut enää. Lisäksi olen ollut MS-omaistukihenkilö. Minulle soittivat omaiset tai potilaat, jotka halusivat tukea omaan tilanteeseensa. Monta suota ja ryteikköä rämmimme Arin kanssa, mutta nyt se taival on päättynyt.

Kirjoittaminen. Kuten sivuiltani lukijat voivat nähdä, olen kirjoittanut JONKIN VERRAN vuosien mittaan. Tämä on eräs henkireikä, välttämätön sellainen. Kirjoittamisen kautta omat ajatukset selviävät itsellekin. TAMMIKUUSSA 2011 kirjani Rohkeasti eteenpäin; MS-tauti kapulana rattaissa julkaistiin. Jos Herra suo, lisää kirjoja on tulossa.

Seurakunta. Tarvitsen seurakuntaa uskoni kasvupaikaksi. Joka viikonloppu kävin uskoontulostani lähtien Kansanlähetyksen seuroissa ja/tai luterilaisessa jumalanpalveluksessa. Palvelin ehtoollisen jakajana huhtikuusta 2003 - 2011. TAMMIKUUSSA 2011 Luther-säätiö aloitti messutoiminnan joka toinen sunnuntai Vaasassa. Kävimme Arin kanssa siellä alusta lähtien. Se on vastannut meidän tarveisiimme, sillä ilman ehtoollista ja omaa paimenta on vaikea elää uskoa todeksi. Rakkaita ystäviä minulla on edelleen muissakin seurakunnissa ja  herätysliikkeissä.

Olen vuosien mittaan vetänyt erilaisia Raamattupiirejä ja rukouspiirejä. Kansalähetysken tilaisuuksissa olin rukoilemassa ennen seuroja uutterasti. ELOKUUssa 2010 aloitin Kypsien naisten raamattupiirin kotonani ja sille oli tarvetta muutaman vuoden.

Sukulaiset. Sukumme on laaja. Lapsena olin kymmenissä häissä, nyttemmin hautajaisissa ja rippijuhlissa. Olin veljeni kanssa äidin puolelta ensimmäisiä lapsia, ja monet tädit ja enot meitä ihailivat! Minulla on lämpimät välit kaikkien kanssa. Serkkuja minulla on yli 65.

Ystävät. Ystäväni muodostavat tukiverkon ympärilleni. Lapsuudessa oli Helinä, Anita ja Helen. Aikuisiässä raskaimpina aikoina tärkeä vertaistuki oli vuosien ajan varmaankin Maija. Hänen kanssaan jaoimme vaikeimmat tunnot monen vuoden aikana. Noiden vuosien syvyyttä en osaa kuvata. Hengellisenä ja monenlaisena muuna tukena on ollut lukuisa joukko rakkaita ystäviä ja on edelleen. Kiitän Jumalaa ystävistäni! Toivon voivani olla heille kaikille jotain siitä, mitä he ovat minulle.

Pyhäkoulu. Pidin pyhäkoulua työssäni koululla syksystä 2004 lähtien kerran viikossa kuuden vuoden ajan. Siitä olen kiitollinen. Pidin pyhäkoulua viitisen vuotta myös lastemme ollessa pieniä. Jokaisella lapsella on oikeus kuulla miten paljon Jeesus rakastaa! Jättäydyin joulukuussa 2011 pois pyhäkoulun pidosta seurakunnassa muutamaksi vuodeksi, koska pyhät halusin viettää Arin kanssa enkä jaksanut sen lisäksi muuta.

Kävelystätuli minulle uskomattoman tärkeä harrastus 2015, kun aluksi yritin juoksennella, mutta se ei ollut oikein minun lajini. Vuoden lopulla kävelin muutaman sata kilometriä kuukaudessa ja 2016 vuonna olen kävellyt tuhat kilometriä kesäkuun puoliväliin mennessä.

Arin kuoltua olen kävellyt joka päivä ja se antaa minulle voimia ja iloa. Jälleen Jumalan johdattama tämäkin liikkumismuoto.