Kirjoittanut: Aitoaho, Pirkko
Julkaistu: 2005
Sivuja: 216
Arvostelut yhteensä: 2 kpl
Nappasin kirjan sairaalan kirjastosta ja luin sen yhtä soittoa. Oli hyvä kirja! Se puhutteli minua.
Noin nelikymppinen nainen asuu syksyn yksin, kun lapset ovat maailmalla ja mies ulkomaan komennuksella. Nainen remontoi kotia, pitää itseään ehkä vähän parempana kuin muut ihmiset. Hän osaa asiat, on hyvä työssään ja lasten kasvattajana.
Sitten hän sairastuukin yllättäen syöpään.
Kirja on toiveikas ja todellisen tuntuinen. Nopeasti luettava, vaikka sisältää asiaa.
Perheneuvolan väki on koulutettua väkeä, heillä on tietoa. Näin ajattelee myös Eeva, terapeutti. Hän käy keski-iässä läpi elämäänsä ja lastensa kautta hän viimein tajuaa, että on sittenkin samanlainen kuin äitinsä, vaikka kuvittele olevansa parempi ja erilainen.
Ihan kirjan lopussa aukeaa selvästi Eevankin ymmärrys ja hän vapautuu ja alkaa hyväksyä itseään, kuunnella itseään ja olemaan se, mikä on. Aika hyvä kirja!