Kuullostaa mielenkiintoiselta tuo kirja Elma Aaltosesta ja Tuulenpesästä. Tarina toi mieleen oman ensikäyntini anoppilassa. Anoppi asui lapsineen hylätyssä junavaunussa, jossa aamuisin paikattiin yöllä lattiaan tulleet hiirenreiät. Juhlaruokana vieraan kunniaksi oli puolikkaasta sianpäästä tehty muhennos, joka oli tosi herkullista.
Voi, mikä muisto neulatyynystäsi! Ehkä kankaasta saa jotain kivaa esillä pidettävää.
Onpa sinun pelargoniat rehevän näköisiä. Minä en nyt talvettanut viime vuotisia, täytyy ostaa uusia kunhan niitä tulee myyntiin.
Mukavaa kevään odotusta ja paranemista yskästä.
Kiitos kirjasuosituksesta.
Olen aiemminkin lukenut suosittelemiasi kirjoja. Silta Annan tilasin itselle muutamalla eurolla antikvariosta.
Sitä nyt odotan kotia tulemaksi. Saa sitten läheisetkin sen lukea.
Siunattua kevään odottelua teille!!
Kiitos SeijaKiva kuulla, että olet löytänyt hyvää lukemista näistä kirjoista sinäkin. Jostain syystä vanhemmat kirjat ovat parempia olevinaan, mutta varmaan uusissakin on ihan hyviä, kun vaan sattuu löytämään. Ja on otettava se, mikä hyvää on
Iloa sinulle, Seija
Olipa uskomaton tuo Silta-Annan elämä noin tiivistettynäkin kerrottuna. Katsoin kirjaston saatavuustiedoista; oli kaksi kirjaa, Silta-Anna, Jumalan timantti ja Silta-Annan tupa, molemmat Tuulikki Metsolan kirjoittamia. Onkohan sinun kirjasi yhdistetty noista kahdesta.
Kyllä oma uskonvaellus on aika ohutta verrattuna tämän Annan elämään. Täytyy laittaa kirjastotilaukseen. Kiitos!
Teillä on kyllä paljon iloa lapsenlapsikatraasta! Minulla vain tuo yksi täällä lähistöllä, mietin usein, että olenko ollenkaan varsinaisesti leikkinyt omien lasten kanssa, kun varsinkin legoilla rakentaminen on tosi kivaa.
Tänne Turkuun pysyvä talvi tulikin vasta helmikuussa, sopivasti lasten hiihtolomaksi. Nyt on lunta ja pakkasta, aurinkoisiakin päiviä on riittänyt.
Siunausta ja aurinkoisia keväänodotuspäiviä myös teille
Silta-Anna, Jumalan timantti, on se, joka kannattaa lukea, sillä siinä on alkuperäistä tietoa enemmän, näin ymmärsin.
Joku pappi on aikoinaan haastatellut Annaa ja tehnyt hänestä johonkin lehteen jatkokertomuksen ja hän on lähettänyt kirjailijalle nämä kertomukset, jotka sitten kirjailija (jonka nimi ei nyt tule mieleen) on kirjoittanut romaaniksi.
Olen laittanut oman Silta-Annani kiertoon seurakuntaan ja erästkin rouva sanoi, että kyyneleet tulivat silmiin välillä. Kirja ei ole kuitenkaan synkkä, vaan se on toiveikas loppuun asti.
Aurinkoa sinne Turkuunkin vaikka se ei olekaan Suomen aurinkoisin kaupunki kuten tämä Vaasa
Näytti viesti tulevan perille,en tiedä mikä syynä edellisissä,mielestäni tein kaiken oikein.Kirja asiaa pitkästä aikaa.Kedon kukat on kaksiosainen kirja,molemmat yli 300 sivuista.(Olen joskus lukenut).Paula Nivukosken: Nopasti piirretyt pilvet on saanut jatkoa:Kerran valo katoaa.Muistaakseni pidit eka osasta.Keväisiä terveisiä ja Siunausta sinne Vaasaan,entiseen asuin kaupunkiini.
Heissan Merja - onpa mukava, että onnistuit pääsemään tänneOlen ajatellutkin, etteikö kukaan kirjoita enää mitään tänne
Facebookissa jotkut kyllä kommentoivat, kun jaan sivun sinne. Onkohan joku muukin epäonnistunut kirjoittamisessaan, en tiedä! No, sähköpostiin voi myös kirjoittaa, jos ei jostain syystä tänne pääse.
Kiitos kirjavinkeistä! Juuri tuonhan olen viimeksi lukenut tuon Kedon kukat. Aluksi en oikein innostunut, mutta se imaisikin mukaansa. Varasin toisen osan kirjastosta kaukolainana ja odotan sitä nyt.
Nivukosken kirjoitustyyli on upea, mutta lukemani kirja oli aika raskas minun lukea, mutta luen kyllä jossain vaiheessa tuon toisenkin osan.
Asuttekohan Seinäjoella vai missä nykyäänJumalan siunausta teille joka tapauksessa, missä olettekin ja kiitos kommentoinnista
Hei Paula! Kokeilen tuleeko viesti perille.Kaksi edellistä eivät ole tulleet.S