Kirjoittanut: Valtonen, Hilja
Julkaistu: 1933
Sivuja: 308
Lisätiedot: 1933 ensimmäinen painos, tämä on 11. painos, minkä luin.
Arvostelut yhteensä: 7 kpl
Valtonen on mestari käyttämään vertauksia ilman, että niistä tulee haetun oloisia. Ne sopivat tyyliin. Olen iloinnut todella näistä vanhoista kirjoista, joita olen ilokseni lukenut. Kirjan sankarittaret ovat aina reippaita, tehokkaita nuoria naisia. Vrt. edellä. Suosittelen!
Sattuvaa Valtos-huumoria. Hauska välipala.
Helsingin kirjavaihtopöydältä Kampista. Vanha, tuttu, rakas kirja. Luin sen junamatkalla kotiin ja nauroin ääneen välillä Valtosen ihanien vertausten takia.
Soma rakkaustarina tämäkin. Nuori nainen ei ollut innokas ottamaan tavoiteltua poikamiestä, sillä tämä oli hakkaillut jo hänen viittä sisartaan ennen häntä.
Mutta hyvin kaikki lopulta kävi. Nautin Valtosen vertauksista!
Jälleen Valtos-välipala ilokseni!
Tämäkin menee kaamosväsymyksen piikkiin. Piti kysymäni tänään kirjastossa käydessäni, löytyisikö lisää Valtosia, mutta olin niin väsynyt, että liki, että osasin lainata ne, mitä löysin - en muistanut, mitä olin aikoinut kysyä!
Aina yhtä hauskaa valtos-huumoria!