Lukuelämyksiä
Viimeisimmät

Tämä oli tyypillistä Cooksonia. Lämminhenkinen perhe, isä opettaja, joten lapset saavat koulusivistystä. Kuitenkaan vanhemmat eivät mene naimisiin ennen kuin lapset ovat lähes aikuisia ja mies saa tietää, että juoppo vaimo on kuollut. Lapset saavat äpärän leiman kylässä ja koko perhe halveksuntaa. Vanhimman tyttären elämään tämä vaikuttaa eniten.
Lopputulos on kuitenkin erilainen kuin yleensä. Annan kuten muidenkin lasten silmät aukeavat myöhemmässä vaiheessa näkemään, että heitä on huiputettu. Elämä olisi voinut toisenlaistakin.
Oli hyvä kirja kaikkineen.

Olipas erinomainen kirja! Odotan tällä jatkoa.
Epäilin jo lukeneeni tämän, sillä siinä oli niin paljon samaa kuin eräässä toisessa kirjassa, jonka luin hiljattain. Mutta en ollut lukenut.
Kirja kertoo 1937 vuodesta, jolloin Betty muuttaa Tukholmaan erääseen perheeseen apulaiseksi 17-vuotiaana. Käy ilmi myöhemmin, että tohtori on innokas natsi, vaimo onneton kotirouva, vaikea ihminen. Matkalla Tukholmaan Betty tapaa herrasmiehen, joka antaa Bettylle kirjan luettavaksi, sillä tämä kertoo rakastavansa lukemista. He aloittavat kirjeenvaihdon. Martin on juutalainen, ja kirja päättyykin siten, että odotan sille jatkoa. Betty selviää kyllä, mutta elämään tulee monia kiemuroita.
Suosittelen!

Tätä kirjaa luin vain vähän matkaa. Se vaikutti liian absurdilta. Toisaalta teksti nauratti, kun se meni ikään kuin huumorin puolelle, vaikka lopulta nainen oli varmasti kuten takakannessa kerrotaan, traaginen hahmo. Hän epäili ja kuvitteli ja luuli vaikka mitä. Teki päättömiä päätelmiä kaikesta. Aviomies oli todella helisemässä.
Naapuriin muuttaa uusi perhe, nainen katselee ikkunaverhon takaa:
"Laatikoissa oli jotakin raskasta, nainen käveli huojuen ja tiukka -- pusero kohosi vyötäisten kohdalta - - iho näkyi. Ei näytä pitävän alushametta eikä paitaa, että näyttäisi laihemmalta, hän ohimennen mietti."
Tuo naurattaa, sillä tuollaisia me itsekukin olemme välillä. Mutta jos ihminen ajattelee koko ajan kaikeasta tuohon tyyliin, kadehtii toisia, kokee että itse jää aina vaille sitä, mitä haluaisi. Ei ole elämä helppoa silloin.

Kiinnostavasti kerrottuja elämäntarinoita tutuista ihmisistä, joiden lähettäjänä olen itsekin ollut tai olen, ja jotka sivuavat henkilöitä, joita minäkin tunnen.
Paljon epävarmuutta ja erikoisia vaiheita liittyy ihmisten elämään, jotka ovat lähetystyössä mukana lähtijöinä. Äkillisiä kotiinpaluita, vaihtuvia kenttiä, pettymyksiä ihmisiin sekä kentällä että kotimaassa. Mutta hyvän Jumalan hoidossa kuitenkin kukin omalla sarallaan.
Hyvä kirja!

Tämä oli uskomattoman kaunis tarina kolmen lapsen perheestä, jotka elivät tavallista onnellista ja arkista perhe-elämää, kunnes keskimmäinen lapsi hukkui ja vei elämänilon ja voimat erityisesti perheen äidiltä. Surutyö kesti kauan ja vaati paljon koko perheeltä. Äiti lähti kaupunkiin tätinsä luo pitkäksi aikaa, mutta jaksoi onneksi lopulta palata takaisin kotiin.
Kirjan teksti on hyvin runollista, koskettavaa, kaunista. Tarina on todentuntuinen. Sitä kyllä odotin, että kun äiti palaa takaisin oltuaan pitkään poissa, että lapset olisivat vierastaneet tai osoittaneet ikäväänsä kovasti kiukuttelemalla, mutta ehkä tuossa tilanteessa he saattaisivat käyttäytyi noinkin, en tiedä.
Suosittelen lukemaan ja varaamaan nenäliinoja itkemistä varten lähettyville.
Kirjan luvut ovat muuten lyhyitä ja juoni etenee niin, että lukija ehdi kyllästyä odottamaan tapahtumien etenemistä. Tosin äidin kaupungissaolo oli yllättävän pitkä, mutta niin oli surukin syvä ja raskas, henkeä salpaavan kauhea.