Lukuelämyksiä
Viimeisimmät

Karjalan kannaksella oli oppikoulu jo v. 1907, kun esim. Kurikkaan saatiin kansakoulu vasta vuonna 1909. Kannaksella puhuttiin 27 eri kieltä, ja uskontokuntia oli laidasta laitaan. Muu Suomi oli lapsenkengissä verrattuna Terijokeen sodan syttyessä. Salmen luokka oli viimeinen ylioppilasluokka, joka kirjoitti tuona keväänä lyseosta Terijoella.
Sinne jäi amaryllis kukkimaan kodin pöydälle, piano saliin ja kirjat hyllyyn. Mutta loppuelämänsä Salme sanoi muistavansa, kun hän äidin ja veljensä Taunon, 15v, kanssa pääsi viimeisellä mahdollisella junalla Terijoelta Viipuriin, jossa isä oli kasvot harmaina odottanut heitä aamusta yöhön asti.
"Siinähän te olette," isä oli sanonut, kun sulki perheen syliinsä, ja väri palasi hänen kasvoilleen.
"Jos me tästä selviämme ja elämä vielä jatkuu, niin aloitamme alusta Pohjanmaalla", isä sanoi käsi äidin hartioilla junassa. -Niin he tekivät, käy ilmi myöhemmistä kirjoista. Täytynee lainata nekin taas lähiaikoina.

Jännittävä, erilainen. 9v poika löytää kuopasta pojan, joka on kidnapattu. Oman kylä väki, omat vanhemmat mukaan luettuna ovat asian takana. Tarina meni uniini, puhutteleva. Paljon väkivaltaa ja pahuutta, vaikka omia kohtaan sitten voikin olla huolenpitoa.

Lily joutuu toimittajan pettämäksi ja kohun kohteeksi ilman syytä ja joutuu jättämään työnsä ja pakenemaan kotiseudulleen mummoltaan perimäänsä mökkiin. Sieltä käsin löytyy apuja niin että hän saa puhdistetuksi maineensa. Romantiikkaa ja kaunista luontoa.

Hyvä kirja. Amerikkalainen mies kahden lapsensa kanssa palaa juurilleen Irlantiin. Hänen isoisänsä on lähtenyt sieltä aikoinaan, nyt mies aikoo rakentaa ison hotellin palaneen kotikartanonsa paikalle.
Pienessä kylässä alkaa tapahtua. Myönteistä ja kielteistä palautetta. Onnettomuuksia, syyttelyä, juorua, mutta myös uskollista ystävyyttä ja rakkautta.
Harmillisen paksu kirja luettavaksi, mutta kannatti lukea.

Luimme tätä mieheni kanssa iltaisin monta kuukautta. Välillä vaikeaselitteistä, mutta toisinaan ymmärsimme hyvin. Paljon jäi ajatuksia. Runsaasti Luther kirjoittaa sen ajan maailman ilmiöistä ja katolisuudesta, koska tämä teoshan osoitti katolisuuden harhakohdat.
Mutta hyvin seikkaperäisesti hän kertoo, niin että lukija ymmärtää että Kirkko oli Aadamin ja Eevan, todellinen Kirkko, ja Kain, joka joutui maailmalle, perusti kainilaisen kirkon, maailmallisen kirkon ja tämä taisteli oikeaa Kirkkoa vastaan loppuun asti, kunnes tuli vedenpaisumus ja kaikki luotiin ikään kuin uudestaan.
Luemme tämän joskus toistekin, oli vaikuttava mittavuudessaan. Ei mikään kevyt iltalukemisto todellakaan!