Lukuelämyksiä
Viimeisimmät

Sain kirjan jo sen julkaisuvuonna vanhemmiltani, onhan se kotipitäjän miehestä kertova. Kallion kuva oli lapsuudessani aina kotimme tuvan seinällä pitkän ruokapöydän takana ja jäi lapsen mieleen turvallisena.

Seppo luki minulle kirjan ja se on erinomaisen hyvä. Kallio ajoi vähäosaisten asiaa, oli huolissaan ihmisistä, jotka joutuivat pois kodeistaan ja jättämään omaisuutensa viholliselle. Kansa lähti sitten yhtenä miehenä sotaan vihollista vastaan verisestä kansalaissodasta ankarasti kärsittyään, sillä he olivat saaneet ymmärrystä tilanteeseensa. Kallio oli tärkeä lenkki kansallemme juuri tuossa tilanteessa presidenttinä, vuosina 1937-1940.
Kallion kausi on yksi Suomen historian merkittävimpiä ja dramaattisimpia, Virkkusen sanoin. Hänen keskeinen elämäntyönsä ajoittui presidenttikautta edeltäviin vuosiin.
Kallion kuolema Helsingin rautatieasemalla oli sekin hyvin koskettava. Hän halusi tuona päivänä pukeutua frakkiin ja susiturkkiinsa lähtiessään kohti Nivalaa, presidentti Rytin jatkaessa presidenttinä. Häntä kävivät kaikki ystävät ja virkakunta hyvästelemässä, kuten myös asemalla olivat suuret joukot. Hän taisi aavistaa lähtönsä, sillä tyttären häätkin pidettiin presidentin linnassa vähän ennen Nivalaan lähtöä. Luulen, että näin Kyösti Kallio halusikin lähteä, virkansa ja tehtävänsä täyttäneenä ja hyvästeltyään hänelle tärkeät ihmiset. Koskettava elämänkuvaus.

Hyvä kirja Taimi-äidin kovasta elämästä. Jumala piti hänestä huolen. Hän menetti nuorena miehensä ja kolme lastaan lento-onnettomuudessa, mutta mentyään uudestaan naimisiin sai kaksostytöt, jotka ovat selviytyneet hienosti elämässään.

Jumala oli uskollinen Taimia kohtaan, ja on myös meitä kohtaan.

Olipas erikoinen kirja, erikoisista ihmisistä.
Kirja kertoo eräänlaisesta dynastiasta, jota johtaa nelikymppinen mies vähän tahtomattaan. Suvun naiset, miehen isän leskeytynyt toinen aviovaimo sekä sisaren perhe ovat miehen päätäntävallan alla. Miehen elämää tulee avaamaan, ainakin jossain määrin nainen, joka leskeytyy sodan alussa muutaman viikon avioliiton jälkeen, sen jälkeen palvelee sodassa ja sieltä palattuaan tarttuu elämään. Vähitellen nainen eheytyy sodan tuomista kauheuksista - kaikki eivät palaudu, jotkut ovat vain vahvistuneet.
Mielenkiintoinen, karukin kirja. Kovista ja pehnmeistä ihmisistä. Rakkaudesta ja sen kaipuusta, elämään tarttumisesta kynsin hampain arveluttavinkin keinoin.

Vahva kuvaus Laura-tytön vaikeasta koulutiestä sotaorpona ja evakkona erossa äidistä, joka opiskelee muualla, vaikkakin Lauralla on turvallinen koti Martan ja vauvan luona.
Elämänmakuista tekstiä kuten aina Hietamiehellä. Sodanjälkeinen aika ei ole helppoa kotirintamalla ollelle eikä sinne palaaville miehille. Lisäksi ruuasta ja vaatteista on pulaa, mutta elämä ottaa uomansa ja asiat alkavat pikku hiljaa järjestyä.

Mukava kirjanen luettavaksi. Aili-tytöllä on kolme isää. On kasvatti-isä, uusi isä ja biologinen isä. Siinäpä on pienelle tytöllä pohdittavaa. On äiti ja kasvattiäiti. Ja sitten vielä uusi äiti.
Kevyt ja helppo luettava, vaikka lapsen elämä ei olekaan helppoa. Mutta kun on sisua niin asiat selviävät. Ja paljon rakkauttakin löytyy!