Lukuelämyksiä
Viimeisimmät

Olipa taas kiva lukukokemus tämä Utrion kirja. Hän osaa kirjoittaa niin, että lukemista on vaikea keskeyttää.
Ihmisen ahneus käy hyvin ilmi tästä romaanista. Kun rikas perijätär ilmaantuu kaupunkiin, kaikki mammat ovat poikiaan tyrkyttämässä, että saisivat omaisuuden haltuunsa - tuohon aikaan nainen sai omaisuutensa itselleen 25 vuotiaana; jos hän meni naimisiin, omaisuus kuului aviomiehelle.
Mutta Ulrika osasi hoitaa homman kotiin niin etteivät petkuttajat päässeet rahoihin vaan rakkaus voitti.

Viimein sain lainatuksi kyröläisen Nivukosken esikoisromaanin, johon on tullut jatkoakin; ainakin oletan, että juuri ilmestynyt kirja on jatkoa tälle. Se on luettava myös pikimmiten.

Kirjan alku tuntui hetken vähän hitaalta, mutta lopulta oli luettava kirja melkein yhdeltä istumalta. Se kertoo varttuvasta Liisasta, jonka isä haastoi kuolinvuoteellaan pitämään talon suvun hallussa. Se oli vaikeaa, sillä aviomies päätti vaikeiden aikojen koittaessa lähteä Amerikkaan. Liisa jäi moitiskelevan äidin ja lasten kanssa taloa hoitamaan, kun siskokin lähti omaan elämään.

Mukaansa tempaava, runolliseen tapaan kirjoitettu romaani, suosittelen!

Aika synkkiä käänteitä, mutta sittenkin mukavaa linnaromantiikkaa!

Mielenkiintoinen tämäkin Moyesin kirja. Ennalta arvaamaton. Hauska tyyli kirjoittaa. Mukava lukukokemus, mutta...
Tämä kirjailija ei tunne elävää Jumalaa. Se huokuu kirjan läpi se tuntuma. Ilman Jumalaa ei ole toivoa, vaikka hyviäkin asioita tapahtuu. Ei ole iankaikkista turvaa eikä toivoa. Tuntuu oudolta lukea tekstiä, jossa Jumalaa ei ole olemassa, tai jos on, niin hän on pienellä kirjoitettu.
Tulee mieleen eräs tuttavani. Hän on kristitty ja hän luuli menevänsä kristityn miehen kanssa naimisiin. Mies oli tosi kunnollinen, kiltti ja ihana. Mutta tämä ei tuntenut Jumalaa. Moni ei-kristitty voikin olla ihmisenä paljon kunnollisempi kuin me ns. uskovat. Mutta toivo ja tulevaisuus on vain sellaisella, joka tekee autuaan vaihtokaupan Kristuksen kanssa ja saa häneltä lahjaksi puhtauden ja pyhyyden.

Sattui käteeni kirpparilla tämä erinomainen kirja. Haavio on kirjoittanut sen vain joitakin aikoja ennen kuolemaansa. Nauroin makeasti monelle jutulle. Hänellä oli todella iloisen kertojan tapa ilmaista asioita. Vien kirjan äidilleni, se sopii hyvin ikäihmisille (myös).