Lukuelämyksiä
Viimeisimmät

Olipas mielenkiintoinen kirja! Ihmettelen, etten ole aiemmin lukenut kirjailijan yhtään kirjaa, vaikka niitä on hänellä monta suomennettuna. Seuraavaksi haen niitä kirjastosta. Tämän löysin sattumoisin kirjaston ota-pois -hyllyltä.
Kirjaa kertoo 1900-luvun alun Englannista ja Amerikasta. Kartanonomistajan kärryjen alle melkein jää lapsi, jonka hän ottaa omakseen, koska se on hylätty. Kirja kertoo perheen tarinaa, jota en osannut etukäteen arvailla. 1. maailmansotakin ajoittuu kirjan vaiheisiin eikä jää koskettamatta perhettä.
Todella vaiheikas ja mielenkiintoinen luettava.

Miten ihmeessä voin näin hyvin unohtaa kirjat, jotka olen lukenut. Ei mitään muistikuvaa. Onhan siinä hyvätkin puolensa: voin lukea uudestaan ja uudestaan hyvät kirjat ja luulen lukevani ensi kertaa.

Tulipa taas luetuksi, enkä edes muistanut lukeneeni...

Tämä kirja herätti monia ajatuksia. Se oli sinänsä viehättävä. Mutta onkohan minusta tullut liian kriittinen, sillä jotkut asiat tökkäsivät kirjassa.
Siihen oli ympätty sekä majakka, mehiläishoitajan ihana maalaismökki, leipurin surkea asunto, josta tuli tosi viehättävä pienin muutoksin sekä leipomo, joka sekin putsaantui päivän työllä. Lisäksi oli saari, jossa siinäkin oli oma hurmansa.
Eniten ihmetytti kuitenkin se, että nainen pyöräytteli tuosta vaan jos minkälaisia herkkuja, mutta kun hän sai hapanjuuren, se haisi hänen mielestään omituiselle eikä hän ymmärtänyt sen päälle ollenkaan, vaikkakin hapanleipä, ihme ja kumma, kävi hyvin kaupaksi kuitenkin.
No, koska itse olen mieltynyt hapanjuurileivontaan ja se on mielestäni sitä aidointa leipomista, minua todella ihmetytti kirjassa tämä asia.
Mutta kuten sanottu: kirja oli mukava luettava ja luin sen aika pikavauhtia.
Jäin kylläkin miettimään, mihin pariskunta lopulta jäi asumaan, sillä heillä oli nyt sekä majakka, että mehiläismökki ja leipomo.

Luettu ja tykätty.