Kirjoittanut: Valtonen, Hilja
Julkaistu: 1954
Lisätiedot: Kuudes painos
Arvostelut yhteensä: 8 kpl
Ks. edellisen kirjan selitys.
Tämä kirja voisi kertoa vaikkapa minun sukuni naishahmoista, itsestäni, Terhistä, Tarusta, Anusta, Annasta...
Luin kirjan jälleen, sillä se oli sopivan kevyt ja hauska tämän hetkisille henkisille voimilleni. Mukavaa luettavaa.
Hauska, helppo kirja ahkerasta orpotytöstä, joka ei anna itseään huijata, vaan nostaa ukkomiehet niskasta pihalle. Lopussa kiitos seisoo.
Iki-ihana 1950-luvun kirja, jonka luin ties monettako kertaa. Joitakin kohtia jätin lukematta, kuten järkyttävän mielikuvitustarinan, mutta itse juoni tosi hauska, kevyt ja naurattava. Vertaukset oivallisia, tyyli ajan tavan mukaan raitista ja puhdashenkistä.
Suosittelen!
Luin kirjan harppoen yli kirjeenvaihdon, joka oli ihan fiktiota. Kuten tietysti muukin tarina. En saanut unta eilen, joten luin tämän helpon, tutun, hauskan tarinan itseni iloksi.
Jälleen kerran välipalaksi Hilja Valtosen kaikkivoipaa naisenergiaa! Siitä en pidä, että Valtonen nurjeksii maanviljelijöitä, mutta jokaisella on omat mielipiteensä.
Enkä lukenut tällä(kään) kertaa kirjan sitä osiota, jossa päähenkilö käy sekopäistä kirjeenvaihtoa, vaan luin vaan hyvän alun ja kauniin lopun!
Tälle välipalalle on näköjään minulla usein kysyntää...nyt taas. On niin kiva samaistua urhoolliseen, rehelliseen ja ahkeraan nuoreen naiseen, jolta työt sujuvat. Tässäkin jätin taas väliin kummallisen osion, joita Valtonen viljelee kirjoissaan - ihan turha rönsy minun mielestäni.
Mielikuvituksenko puutetta, että samoja kirjoja pitää aina lukea...vaikka harponkin osan kohdista pois.