Kotini on Vaasassa. Mieheni Ari sairasti vaikeaa MS-tautia ja asui palvelutalossa vuodesta 1994 eteenpäin; vuodesta 2003 lähtien vuodeosastolla terveyskeskuksessa. Hän kuoli toukokuussa 2016. Olimme avioliitossa melkein 35 vuotta.

Meillä on neljä aikuista lasta, jotka ovat kaikki naimisissa, ja kaksi lastenlasta.

Itse olen koulutukseltani lastentarhanopettaja.
- Olin Arin omaishoitajana, kun lapsemme olivat pieniä ja kävin ohessa töissäkin
- Myyntitöitä paiskin nelisen vuotta sen jälkeen, kun en jaksanut tehdä töitä päiväkodissa.
- Kuusi vuotta tein puolipäivätyötä koulussa, kun väsyin kokopäivätyöhön.
- Syksyllä 2010 yritin olla töissä mieluisessa päiväkodissa, mutta siitä ei tullut mitään: yhä liian uupunut!
- Maaliskuusta 2011 lähtien vein Aria ylös ja ulos sairaalassa, sunnuntaisin kirkkoon. 2012 uuvuin kaikkeen sairaalaan viittavaan!
- Elokuussa 2013 pitkä uupumukseni alkoi väistyä. Pääsin töihin kirjastoon lähes vuodeksi.
- Syksyllä 2011 kävin kokemuskouluttajakurssin, joka on monen vammaisjärjestön yhteinen projekti. Kävin usein kertomassa oman tarinani opiskelijoille oppilaitoksissa
- Helmikuussa 2016 kävin TE-keskuksen uravalmennuskurssilla ja sen jälkeen olen ollut työkokeilussa Setlementin Arkipajalla, josta työstä pidän kovasti.


Vuoden 2008 syksyllä kirjoitin kirjan elämästämme. Sen nimi on "Rohkeasti eteenpäin - MS-tauti kapulana rattaissa". Kirjoitustyö oli raskas prosessi minulle, mutta se eheytti ja paransi haavojani. Oikolukijani Seija oli korvaamaton apu tehtävässäni. Mikään kustantamo ei ottanut kirjaani omakseen. Jumalalla on eri aikataulu kuin meillä, mutta "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat."

Tammikuussa 2009 mietin, onko tuota kirjaani tarkoitus vielä tai ollenkaan julkaista. Olen antanut kirjan Jumalalle ja Jumala sanoi minulle: "Odota Job(Paula). Sinun asiasi on kyllä vireillä." Job 35:14.

Joulukuussa 2010 kirjani sai lopullisen nimensä, edellä mainitun - ja näki päivänvalon tammikuun 21. päivänä 2011.

Olen kirjoittanut uuttakin kirjaa, mutta voimien ja ajan puutteessa se on jäänyt kesken. Aika näyttää, syntyykö vielä jotain kirjoitettavaa - paitsi tämä blogi!

Jumalan sana on voimani lähde ja elämäni perusta. Rukoilen, että sinä, arvoisa lukijani, saisit lohdutusta, iloa ja rohkaisua sivujeni kautta. Jumala rakastaa sinua enemmän kuin kukaan ihminen kykenee rakastamaan!