Lukuelämyksiä
Arvostelut 2012

Useat ihmiset kertovat äidistään, kasvattiäidistään tai sijaisäidistään. Yhteistä näille kertojille on se, että jokaisen äiti on ollut uskova ja välittänyt lapselleen uskoa Jeesukseen ja Jumalaan oman elämänsä, neuvojensa ja kehotustensa kautta.

Koskettavia, rehellisiä, riipaisevia tarinoita, mutta helppolukuinen kuitenkin.

Kirjailijan esikoisteos, joka oli luettava loppuun sohvan samalla sijalla.

Perheen vanhempi poika hukkuu poikien veneretkellä. Nuorempi poika yrittää itsemurhaa, on mielisairaalassa 8kk sen jälkeen. Kirjassa vuorottelevat pojan ja isän näkökulmasta kerrotut osuudet.

Kirja alkaa pojan ajatuksilla, kun hän palaa kotiin ja kouluun, yrittää peittää ja salata ahdistuksensa ja kauhunsa. Isä vahtii ja suojelee poikaa, mutta ei osaa ottaa kontaktia kunnolla kuitenkaan.

Apu tulee lopulta psykiatrin muodossa, joka saa pojan kohtaamaan kauhunsa, ja jopa isä menee saman miehen apua saamaan.

Yllättäen perheen äiti onkin se, joka ei kykene kohtaamaan elämään sellaisena kuin se on, vaan lähtee. Isä ja poika kuitenkin eheytyvät, mutta epäilen, ettei äiti pysty palaamaan takaisin.

Erittäin toden makuinen kirja.

Oli sillä lailla mukava kirja, että luin sen loppuun yhdessä illassa. Mutta sisältö ei oikein auennut. Siinä jäi liikaa asioita kesken tai auki.

Nainen saa perinnöksi isoäidin talon tämän kuoltua ja menee sinne muutamaksi päiväksi. Sinä aikana hän keskustelee parin ihmisen kanssa ja vanhoja asioita selviää. Mutta ei mielestäni sellaista, jolla olisi ollut syvyyttä tai merkitystä kovasti.

Luontokuvaus kuten talon kuvauskin oli viehättävää, mutta ihmissuhteiden verkosto oli vähän töksähtävää ja omituista.

Löysin kirjaston vaihtopöydältä ennen lukemattoman, vallattoman Valtosen. Kirja kertoo sota-ajan kirjeenvaihdosta rintamalla kepeään valtosmaiseen tyyliin. Ville on oikeasti Vilhelmiina.

Täytynee etsiä kaikki loputkin lukemattomat kirjailijan kirjat käsiini. Sopivaa lukemista, kun ei jaksa ajatella mitään erityistä.

Valtosen kirjassa toistuvat samat teemat: köyhä tyttö, jolla on joko ilkeä äitipuoli, tai tässä tapauksessa ilkeä veljenvaimo, ja äiti oli kuollut.

Kurja kohtalo odottaa, mutta sitten ihanainen prinssi saapuu, ja pitkällisen väsytyksen jälkeen neito paljastaa todelliset tunteensa. Rakastan Valtosen vertauksia ja kielenvääntöä.

Kauan kesti tällä kertaa saada UT luetuksi, mutta jälleen pääsin maaliin. Lienenkö sen viisaampi, mutta enpähän ole pahuutta ollut tekemässä sinä aikana, kun olen istunut Sanan äärellä. Eikä Jumalan Sana palaa tyhjänä, vaan se tekee sen, mitä varten se on lähetetty, myös minun kohdallani.

Sattuvaa Valtos-huumoria. Hauska välipala.

Jatkoa edelliselle. Sisällöllä ei yhteyttä otsikkoon kuin jonkin sivulauseen verran. Vähäksi aikaa riittää Valtos-huumori; on aika välillä lukea jotain muuta.

Asiallinen kirja ja kahden lähes 20 vuotta Maria-sisarissa toimineen naisen elämästä. Suoria lainauksia äiti Basilea Schlinkin opetuksista. Naisten ajatuksista, kun opetus ei ollutkaan raamatullista, vaan perustui B.S:n näkyihin ja ilmestyksiin, joita kukaan ei saanut arvostella.

Naisten selvityspyyntöä ei myöskään käsitelty, vaan heidät julistettiin Jeesuksen laumaan kuulumattomiksi, kun eivät "kadu" vaan uskaltavat kyseenalaistaa.

Käsittelee samalla henkisen väkivallan vaikeaa erotettavuutta totuudesta.

Suosittelen!

Kirjaston kellarista haetutin tämän ihastuttavan raikkaan kirjasarjan osat, ja luin ne hetkessä. Kartanoromantiikkaa parhaimmillaan, raittiissa hengessä. Syvä hengellinen pohjavirtaus, mutta ei paatoksellinen vaan ihana lukuromaani. Suosittelen lämpimästi!

Viipurin liepeillä sijaitsi upea Markovillan huvila, josta Jääskeläinen kertoo kirjassaan, sekä sen perustajien rakkaustarinan 1800-luvulla.

"Kuvatessaan vanhaa, iloista, välitöntä ja kansainvälistä Viipuria L.J. on parhaimmillaan. Hän on saanut aitona ja tuoreena kappaleen ilmapiiriä, johon menneen Viipurin elämä salmeen kuvastuvan linnan liepeillä kietoutui." -takakansi.

Kirjaston varastosta tämäkin kirja minulle haettiin, ja se kannatti: kirjassa mummo antoi tyttärentyttärelle arvokkaita ja viisaita neuvoja avioliiton onnistumiseksi. Koettua viisautta! Ihana kirja!

Näitä naiskuvauksia ovat muutkin kirjoittaneet, ja tässä yksi lisää. Mielenkiintoisesti kerrottu tuoden koko siivun kyseessä olevan naisen elämästä.

Miten minuutin tarkasti Jumala johdattaakaan! Suunemilainen nainen palasi seitsemän vuoden jälkeen maahansa, ja tuli kuninkaalta pyytämään maitaan takaisin hetkellä, jolloin profeetan palvelija oli kertomassa ihmeistä, joita Elia oli tehnyt suunemilaiselle naiselle. Niinpä kuninkaan sydän oli jo valmiiksi naisen puolella.

Näin Jumala johdattaa edelleen omia lapsiaan!

Kirja on Lähetysseuran lähetin, Kirsti Kirjavaisen elämästä Nepalissa, jossa hän oli useita eri jaksoja. Kirja on hyvin mielenkiintoinen, ja se sisältää Kirstin kirjeitä läheteilleen.

Tärkeimmät sanat Kirsti osasi heti kentälle mennessään, ja 20 vuoden työn jälkeenkin samat sanat olivat tärkeitä:
"Jeesuksessa on toivoni!"

Kirsti on koonnut nepalilaisia sananlaskuja, tässä yksi:
"Miniä, jos sinulla ei ole mitään tekemistä, rapsuta vasikkaa."

Aivan upea teos englantilaisesta naisesta, joka väen väkisin lähti Kiinaan lähetystyöhön. Kirjoitin jotain kirjasta Ajankohtaisessa tammikuun 24.päivän maissa.

Uskomaton elämäntehtävä, Jumalan ihme. Ihana lukukokemus.

Mitä suloisin vanha kirja! Aavistuksen verran jaaritteleva, mutta juoni oli upea. Usea nuori seurusteli ja etsi pariaan. Joku otti puolisokseen sellaisen, jota ei rakastanut, ja pari oli onneton.

Päähenkilö sen sijaan odotti häntä, joka saisi hänet suorastaan hurmioon. Näin kävi: kun oikea löytyi, pari oli kirjeenvaihdossa ja rakastui toisiinsa, ennen kuin olivat edes tavanneet. Heillä oli samanlaiset harrastukset, runot, luonto ja kauneus, ja sitä kautta he ymmärsivät toisiaan.

Edelleenkään ei riitä se, että hengataan vaan yhdessä, vaan on oltava jotain, mikä yhdistää. Paras ja tärkein kahden ihmisen yhdistäjä on yhteinen usko Jeesukseen. Se vie lähemmäs Jumalaa, mutta samalla se opettaa tuntemaan myös puolisoa entistä paremmin. Tämä on oma kokemukseni.

Takakannen perusteella epäilin tätä kirjaa, mutta se oli erinomaisen ihana lukukokemus. Oikeita arvoja, vaikka ei hengellinen kirja olekaan.

Vierekkäin on slummikylä ja hienostokylä. Kuuluisa professori muuttaa paikkakunnalle, ja sekoittaa pakkaa mukavasti. Leskirouva kylässä kuuluu kuvioon, ja salaisuuksia paljastuu.

Suosittelen! (helmik.)

"Matkoja aikaan ja taiteeseen", lukee etukannessa. Luin noin puoleen väliin. Kirjassa on taidekuvia, hitaasti luettavia ajatuksia, ihan mielenkiintoisia.

Nyt en vaan saanut niistä otetta, joten jätin kesken. Toinen teos imaisi mukaansa, joten tartuin siihen.

Turnbullin tämäkin teos on raikas ja ihana lukukokemus. Se kertoo James O`Haran elämästä.

Mies muutti 20 vuotiaana Amerikkaan uudisraivaajaksi Pittsburghiin Irlannista v.1772. Hän toimi vallankumoussodassa Yhdysvaltain koko armeijan huollon johtajana, ja nimitettiin kenraaliksi v.1792. Hän oli hyvin arvostettu mies.

Romaani kertoo suloisen rakkaustarinan, Pittsburghin kaupungin kehittymisen suurkaupungiksi.

Harmi, että Turnbullin muutamaa muuta kirjaa, jotka on suomennettu, ei ole saatavissa. Todella antoisa lukukokemus.

Oli mukava lukuelämys. Monia tärkeitä asioita toteutui kirjassa: lähimmäisen rakastaminen ja hänestä huolehtiminen niin, että omat toiveet siirrettiin edes joskus taka-alalle. Muuan siskoksista huomata, että sen jälkeen elämästä tulikin parempaa ja antoisampaa. Antaessaan saa toteutui.

Hengellisiähän nämä Steelin kirjat eivät ole, ja se on tietysti harmi, että syvä pohjavire puuttuu ja arvot ovat sen mukaisia. Mutta paljon hyvää tässä kirjassa oli.

Aiemmin jo lukemani kirja. Maaseutukouluromantiikkaa. Leskinainen palaa tyttärineen entiselle koululleen ja perustaa sinne ompelimon. Monenlaista tapahtuu tietysti, ja hyvin lopulta käy. Peruskamaa.

Kuinka mielelläni luinkaan tämän nivalalaisen lähetin elämän tarinaa! Hän meni Ambomaalle, nykyiseen Namibiaan v. 1948 ja vietti siellä nelisenkymmentä vuotta kääntäen Raamatun moneenkin kertaan ja opetustyötä tehden.

Lähetin vaatimattomuus tuli ilmi siinä, ettei hän missään kohden korostanut tai tuonut itseään esiin, vaan kertoi työstään ja ihmisistä tai Lähetysseurasta. Hyvä kirja!

Nappasin kirjan sairaalan kirjastosta ja luin sen yhtä soittoa. Oli hyvä kirja! Se puhutteli minua.

Noin nelikymppinen nainen asuu syksyn yksin, kun lapset ovat maailmalla ja mies ulkomaan komennuksella. Nainen remontoi kotia, pitää itseään ehkä vähän parempana kuin muut ihmiset. Hän osaa asiat, on hyvä työssään ja lasten kasvattajana.

Sitten hän sairastuukin yllättäen syöpään.

Kirja on toiveikas ja todellisen tuntuinen. Nopeasti luettava, vaikka sisältää asiaa.

Arkisen elämän kuvausta. Nelikymppinen leskiäiti, jolla on kaksi nuorta kasvatettavanaan. Perusjuttu, nykyaikainen kuvio. Ihan luettava kirja, vaikka syvyyttä kaipasin tähänkin tarinaan. (maaliskuu)

"Hämmästyttävä tarina pienen pojan matkasta taivaaseen ja takaisin", sanotaan kannessa, ja niin se onkin.

Kirja on kirjoitettu vasta muutama vuosi tapahtuman jälkeen, koska Colton-poika kertoili vähitellen kokemuksestaan, jonka hän koki vaikean leikkauksen yhteydessä.

Hyvin lohdullista oli se, että Colton tapasi mm. siskonsa, joka oli kuollut äidin kohtuun 2kk ikäisenä, joten vanhemmilla ei ollut lapsen sukupuoli tiedossa. Colton ei luonnollisesti tiennyt keskenmenosta mitään; olihan hän 4-vuotias lapsi!

Myös isän vaarin poika tapasi taivaassa. "Vaari on mukava", hän kertoi yhtäkkiä isälleen. Poika tunnisti vaarin kuvasta, jossa tämä oli 29-vuotias, mutta ei 61-vuotiskuvasta, koska "taivaassa kukaan ei ole vanha".

Syvä huoli pojalla oli kuolleesta miehestä, oliko tällä Jeesus sydämessä. Ilman Jeesusta ei taivaaseen mennä.

Suosittelen tätä rohkaisevaa ja mielestäni raitista kirjaa luettavaksi; saa kirjastosta - ainakin Vaasassa.

Iki-ihanaista Pappila-sarjaa aloittelin toistamiseen. Joka ilta olen lukenut pikkuisen saadakseni hyvää mieltä ja päästäkseni sisällä Mitfordin kaupungin asukkaiden elämään. Ja se onnistui!

Suosittelen lämpimästi tämän sarjan lukemista!

Steelimäistä tekstiä. Realistista, toistelevaa, kertailevaa.

On hauska huomata, että tämäkin kirjailija on inhimillinen: hänen tyylinsä on sama monessa kirjassa. Se lohduttaa minua jostain syystä.

Turvallista, hoitavaa luettavaa. Jos haluat päästä sisälle pikku kylän suloiseen ilmapiiriin ongelmineen, mutta myös ratkaisuineen, niin suosittelen tätä Pappila-sarjaa sydämestäni!

Ensimmäinen lukemani Simenonin kirja, vaikka hän on kirjoittanut niitä satoja. Tämä on esipuheen mukaan parhaita hänen teoksistaan, ja kyllä se hyvä olikin. Sujuvaa kerrontaa.

54-vuotias lehden toimitusjohtaja saa aivoverenvuodon ja on yhtäkkiä aivan autettava. Tosin vain viikon puhumatta, mutta joitakin kuukausia avun tarpeessa. Kirja kertoo miehen ajatuksia ja mietteitä. Ihan mielenkiintoinen lukukokemus.

Vahva lapualaisnainen, joka pyrkii hallitsemaan ja määräämään lastensa elämää 1900-luvun vaihteessa. Mutta aika ajaa emännän ohi: lapset itsenäistyvät eikä äiti pysty heitä kahlitsemaan.

Syntyy nuorisoseura, perustetaan emäntäkoulu. Kansakoulu on yleistynyt, jo puhutaan oppikoulustakin. Tytär miehineen muuttaa kirkonkylään keskelle elämää.

Sen ajan elämän kuvausta. Helppolukuinen ja mukava luettava.

Kirjoittaja oli Suomen ensimmäinen Sirpa-niminen tyttö. Siiriksi hänet oli kastettu, mutta hänen veljensä antoi hänelle nimen Sirpa, joka sitten vakiintui naisen nimeksi.

Tolonen kertoo mielenkiintoisella tavalla perheensä vaiheista 1900-luvun alun tapahtumista Mikkelin suunnalla. Perhe oli köyhä, sillä isä kuoli varhain, veli sairasti monta vuotta vakavasti, kunnes kuoli 19-vuotiaana.

Mukava lukukokemus!

Kevyt, helppolukuinen tarina Lapin tytön, sairaanhoitajan muutosta Saksaan 1960-luvulla töihin, puolison löytymisestä ja jopa isän!

Romanttista, suloista, elämänmakuista. Suosittelen! Minulla toinen kierros menossa, neljännen osan lainasin, kun palautin edellisen. (huhtikuu)

"Mäntyniemen perijän Johannes Evolan ja kauniin Helenan kiehtova tarina alkaa."

Kirja kertoo -30 -luvun ajalta Evoloiden tarinaa Mikkelin suunnalla. Kirjasta on tehty tv-sarja, jota en ole katsonut; kirjat ovat mielenkiintoisempia minulle!

"Dramaattisia ihmiskohtaloita Vihreän kullan maassa", sanotaan kannessa.

Mustonen kirjoittaa sujuvasti ja jaarittelematta; hänen kirjoitustyylinsä on helppolukuista ja selkeästi etenevää.

Monta vuotta menee "hukkaan", kun asioista ei puhuta niiden todellisillä nimillä. Mutta elämä opettaa sittenkin, kuten Tuulikki-miniä saa kokea 15 vuoden eristyneisyydessä paettuaan Amerikkaan perhetilanteen takia. Lopussa tilanne selkiytyy.

Kuubasta perheensä kanssa paenneen v.1961 syntyneen psykoterapeutin toinen kirja, jonka luin. Viimeiset sivut aivan huikaisivat, vaikka koko teos oli huippukaunis ja hieno!

Ana-tyttönen jää henkiin kylänsä verilöylyssä pakenemalla kaappiin. Hän pääsee toisenkin kerran karkaamaan tappajia lastenkodista nunnan kanssa. Amerikassa parin luostarivuoden jälkeen Ana lähetetään lastenhoitajaksi perheeseen.

Suosittelen tätä kirjaa sydämellisesti!

Mies hankkii itselleen nuoren siivoojan, joka ei osaa siivota; "rakkautta ja melankoliaa ranskalaisittain."

Se, miksi kirjan luin, on sen uskomattoman mainio tyyli kertoa lyhyesti ja sangen vitsikkäästi asioita muutamalla sanakäänteellä.

Takasivulla sanotaan: "Siivooja on hieno ja pienieleinen tarina ihmisistä, jotka tulkitsevat toistensa käytöstä vähistä merkeistä ja usein väärin."

"Viisikymppisen Jacquesin epävarma ja lähes mykkä mielenmaisema...".

Tässä osassa löytyy toinenkin Dooleyn sisaruksista. Vielä on kaksi maailmalla ties missä, mutta eivätköhän hekin löydy ennen kuin sarja on lopussa.

Pauline ja Buck sen sijaan löytävät toisensa mutkien kautta: alkoholistin tausta kummallakin. Pastori-Tim uskaltaa viimein ajatella eläköitymistä 65-vuoden iässä, mistä häntä nuorempi vaimo on innoissaan.

Kirjaston vaihtopöydältä nappasin tämän kirjan, ja sepä olikin aivan hauska. Tosin murhaajavaihtoehtoja oli niin lukuisia, etten pysynyt selvillä neideistä ja herroista, mutta totuus paljastui lopulta. Samoin sydämet löysivät toisensa ilman mitään lipevää.

Pitkästä aikaa luin novelleja, tuttu ihminen soitteli ja antoi lukuvinkkejä.

Pidin tästä oikein paljon: elämänmakuista tekstiä, jätti tilaa lukijalle, mutta antoi myös riittävästi, ei jättänyt liikaa auki.

Hidas intohimo -tarina kertoi miehestä puutarhapalstalla, joka suunnitteli juttelevansa naapurinsa kanssa ennen pitkää. Niin hän tekikin. Vaikka juttu ei edennyt alkua pitemmälle, mies jäi toiveikkaana odottamaan. Yksi kirjan helmistä.

Toinen Pappila-kirjakierrokseni jatkuu. Huomenna haen kirjastosta seuraavan.

Tällainen kirja suo syvää lohtua minulle ja monelle muulle lukijalle. Suosittelen sydämestäni!

Pastori-Tim jää eläkkeelle, muuttaa kaukaiselle saarelle väliaikaispapiksi vaimonsa Cynthian kanssa. Myrskyä ja seikkailua mahtuu saarella vietettyyn aikaan. Uusia tuttavuuksia, avioliittoja, ihmisten eheytymistä vakavissa kohtaloissa.

Kirja on BoD:in kustantama, kauniita kuvia sisältävä runokokoelma. Pikkukoira kasvaa runojen myötä ison koiran rinnalla vaativaan tehtäväänsä tunnistaa kotona olijat ja ohikulkijat.

Raikas ja pirteä esikoisteos. Mukava! (toukokuu)

Yritin jo lainata seuraavan osan, mutta joku muukin lukee sarjaa, joten haaveeksi jäi :( Onneksi on muutakin luettavaa, mutta Pappila on aika lailla ykkösenä!

Tämän kirjan kuuntelin Arin kanssa. Cooksonin kirjojen juoni on aika lailla samaa kaavaa noudattava.

Tällä kertaa kyseessä oli äärilaidan mamma, joka rakasti ja vihasi intohimoisesti yhtä lapsistaan. Hän ei kaihtanut mitään keinoja edistääkseen tyttärensä onnea. Lopulta hukka peri äidin, jos niin voisi sanoa, mutta tytär saavutti viimein onnensa.

Teos oli niin tutunomainen, että epäilin jopa lukeneeni sen, mutta en kai sentään?

Aika surullinen kirjan juoni; ehkä sen takia, että se oli niin tämän ajan mukaista: erotaan ja otetaan toinen ja elämä jatkuu kuin ei mitään. Tottahan surua, kipua ja kasvamista tapahtui, mutta sittenkin kirja oli ikävänä realistinen. Jos siinä olisi ollut kristillisen toivon näkökulma, se olisi tuonut valoa, mutta menettelihän tämä, koska luin sen kuitenkin.

Helppolukuista kerrontaa pikkulottien näkökulmasta Karjalasta ja evakkona olosta. Ihan mielenkiintoinen. Ihmisen luonto on ollut alusta lähtien samanlainen, ja se tästäkin kirjasta tuli ilmi.

Luin puoliväliin tämän kirjan, ja se oli tyyliltään jälleen erilainen kuin yleensä lukemani kirjat. Ihan mielenkiintoinen, mutta jostain syystä en jaksanut nyt lukea sitä loppuun. Kokeilen jotain muuta hänen kirjaansa.

Eläköitynyt opettajaneiti viettää aikaa naapurin 8-vuotiaan tytön kanssa, jonka puheet ovat kuin aikuisen. Lisäksi tupaan muuttaa raskaana oleva nuori nainen.

Parasta Valtosta olivat jälleen hänen runsaat vertauksensa, jotka saavat minut aina nauramaan. Esimerkiksi "näkee jyvän toisen silmässä, vaikka omassa silmässä on pulla".

Jostain syystä en ole Helena-sarjaa lukenut edes nuoruudessani, mutta nyt päätin lukea. Kirja on aavistuksen verran lapsellisen oloinen, sillä se on kirjoitettu niin kauan sitten. Samaa sanoisivat varmasti 70 vuoden päästä tämän hetken kirjoja lukevat ihmiset, vaikka mahtaako silloin kukaan enää lukea mitään!

Otsikosta olen päätellyt, että kosija odottaa Helenan puhelinsoittoa, mutta erehdyin. Helena onkin viulun- ja pianonsoittaja, joka elää viulunsa sävelien kautta. Anoppi tukahduttaa Helenan soittamisen, mutta hänelle aukeaa siihen mahdollisuus myöhemmin.

Omia kykyjä ja lahjoja ei saisi tukahduttaa: sellainen katkeroittaa ja masentaa mielen; se tuli tästäkin kirjasta ilmi. Jatkan sarjan lukemista.

Olen aliarvioinut kirjailijaa. Olen kuvitellut hänen kirjojensa olevan pelkkiä roskaromaaneja, mutta erehdyin. Eihän tämä toki mikään syvällisyyden huippu ollut kirjojen joukossa, mutta kohtalaisen raitis- ja puhdashenkinen.

Teos kuvaili sairaalamaailmaa, nuoria naisia, heidän pettymyksiään miesten suhteen ja päinvastoin. Lopulta vakat löysivät kantensa ja avioliitto oli päämääränä eikä suinkaan mikään yhdessäasumiskokeilu. Ihan hyvä kirja, joka kuvasi ihmisiä sellaisina, kuin he ovat.

Erinomaisen hieno kirja! Helppolukuinen, silti syvällinen.

Kirja käsittelee keski-ikäisen, eronneen naisen äiti-suhdetta ja suhdetta tyttäreen, joka etsii omaa aikuisuuttaan. Isoveli-kirja, jonka luin aiemmin, on jatkoa tälle. Sitä lukiessani itkin, ja tämä kirja saa minulta myös kympin arvostelun!

Ohessa nainen selvittelee myös suhdetta entiseen mieheen ja entiseen miesystävään ja prosessoi käymäänsä terapiasuhdetta. On hyvä, että tuodaan ihmisten luettavaksi tekstiä, joka tuo ilmi, miten tärkeää on käsitellä elämäänsä, vaikka terapiassa, jos se käy liian raskaaksi, eikä sitä kykene yksin ruotimaan.

Kirjailija on oululainen psykiatri, vai psykoterapeuttiko hän oli.

Amerikkalainen perhe on lähetystyössä Sveitsissä. Joka kesä se viettää 10 päivän loman Italiassa. Perheessä on kaksi tytärtä, nuorin on poika, joka on 10-14v kirjassa kerrottujen lomien aikana.

Kirjassa on upeasti kuvattu pojan kautta perheen farisealaista tapaa elää uskovan perheen elämää. Vanhemmat ovat tavallisia, raadollisia ihmisiä, jotka ovat muiden ihmisten silmissä tosi kummallisia. Äiti pitää luonnottoman pitkiä ruokarukouksia ruokasalissa. Isä puolestaan pitää vuoteesta käsin 1,5h saarnan pyhäaamuna perheen jumalanpalveluksessa: isän päähän on tipahtanut vesisäiliö vessassa, kun hän riehui siellä hermostuksissaan.

Äiti selostaa lapsilleen sukupuoliasioita, joita nämä eivät ole kypsiä vielä kuulemaan. Äiti on olevinaan edistyksellinen, mutta toimii hullusti.

Jostain syystä kirja oli aika riemastuttava. Olisi kiva kuulla jonkun lukijan kommentti kirjasta!

Katriinan elämä jatkuu. Kirjan kuvaus on sellaista, että se voisi tapahtua vaikka tässä ja nyt. Hyvin tavallista, jokapäiväisen elämän kuvausta uskossa - erehtyen, parannusta tehden ja Jumalaan luottaen. Mutta myös rukousvastauksia tulee!

Katriinan mies on lähtenyt. Katriina ymmärsi viimein, että yksin ei voi saada avioliittoa kokoon, jos toinen ei tahdo. Lapset käyvät omat kipunsa ja kasvavat aikuisuuteen.

Toivottavasti kirjalle tulee vielä jatkoa. Katriina on kirjassa 60-vuotias, 1990-luvulla.

Erinomaisen hyvä kirja jälleen Hietalalta, oululaiskirjailijalta. Pidän todella hänen kirjoistaan.

Kolmen siskoksen perhe-elämä ei ole aivan sitä, miltä se näyttää. Moni kakku päältä kaunis.

Kirja päättyy yhden siskoksen 50-vuotispäivän viettoon, jossa lopulta ovat paikalla juuri oikeat henkilöt!

Lainasin tämän Arille äänikirjana. Kirja oli huikaiseva elämys!

Suosittelen kyselemään kirjastosta/varastosta!

Tuon ajan arvot ovat niin toiset tähän aikaan verrattuna: vanhemmille on tärkeämpää, että lapsi on rehellinen ja menee vaikka vankilaan, kuin menettää sielunsa pettämällä tai salaamalla tietoja.

Ihastuttava rakkauskertomus TOSI RAKKAUDESTA!

Toinen osa tätä sarjaa. Nyt Helena on jo keski-ikäinen miehensä kanssa. Perheen poika joutuu sotaan ja monien vaiheiden jälkeen palaa sieltä. Kirja etenee pitkin sykäyksin ja on mielenkiintoinen.

Mukavaa luettavaa, sarjan kolmas osa. Ihmissuhteita, monenkirjavaa tapahtumaa.

Elämä jatkuu Helenan ja Jarin pojan elämän kuvauksella. Monta kuolemantapausta on sattunut perheessä, mutta elämän on jatkuttava, eteenpäin on mentävä. Ja mennäänkin.

Mukavaa luettavaa, arvot kohdallaan. (kesäkuu)

Kirjaston vaihtopöydältä löysin mielenkiintoisen kirjan. Kirjailija kertoo, että tämä on hänen 1700-luvun lopulla eläneen esiäitinsä Christina Silwanin muistolle omistettu totuudenmukainen kronikka.

Suku on pappisvoittoista, köyhää, ahvenanmaan saaristossa eläviä perheitä. Kun pappi kuolee, seuraaja perii hänen leskensä lapsineen vaimoksi itselleen. Nuoret naitetaan sille, joka suostuu ottamaan, jos vaihtoehtoja ei ole, mutta myös rakkaus kukoistaa.

Mukava, helppolukuinen sarja ilman mitään nykyajalle tyypillistä typeryyttä.

Kesäisiä kuvauksia, ihmissuhteiden vaikeutta. Mukavaa luettavaa. Ei täysin realistista, mutta hauskoja ja harmittomia kuitenkin.

Löysin neljä vanhaa Muskettin teosta kirjaston vaihtopöydältä. Eivät hullumpia!

Tässä avioliittotarina: pariskunnan käsitys rakkaudesta ei kohtaa, mutta pohjavireenä on uskollisuus puolisoa kohtaan, vaikkakin ikäviä asioita tapahtuu ennen kuin todellinen alku saavutetaan.

Olipas jännittävä kirja loppuun asti. Siis vasta lopussa yllätyin, miten ihanasti kaikki kävi. Koska kirja on 60 vuotta sitten kirjoitettu, siinä on oikeita arvoja, joskin maailman pahuus tulee ilmi myös kirjan henkilöissä.

Piristävä lukukokemus!

Mukava lukukokemus, kuten muutkin tämän ajan Muskettin kirjat. Uskollisuus ja puolison rinnalla pysyminen ovat vielä arvossaan, vaikka mikään sankaritarina ei kenenkään ihmisen elämä liene - kuten ei tässäkään kirjassa. Inhimillinen.

Luopuminen Jumalan sanasta on tehnyt sen, että uskottomuus ja kymmenen käskyn kaikinpuolinen rikkominen ei johda synnintuntoon päivinämme, noin yleisesti ottaen.

Ihmeteltävän ihana kirja. Keskeinen henkilö kirjassa on tavallaan rampa pappi, jonka tilaisuuksissa kirkossa on 2000 ihmistä. Kirjan ihmiset käyvät vuorollaan papilla sielunhoitokeskustelua, ja tämä johdattaa heitä ajattelemaan elämänsä tarkoitusta, vaikka ei sen enempää sano, mitä pitäisi tehdä. Suloista on, miten lämmin ilmapiiri vallitsee papin kotona, rakkaus ja välittäminen.

Ja rakkaustarinat, joita kirjassa kehittyy, ovat tietysti romanttisia :) Suosittelen, jos joku löytää tämän kirjan käsiinsä.

Uusi, ajankohtainen kirja. Yhden ihmisen tarina siitä, minkälaiseksi hänen elämänsä muodostui vanhoillislestadiolaisessa perheessa ja yhteisössä. Apua ei löytynyt keneltäkään, mutta puoliso löytyi ja hänen tukensa osaltaan piti Maijan hengissä kuten lapsetkin. Maijan suku hylkäsi, hyväksikäyttäjia oli mm. kaksi Maijan siskon miestä. Myös miehen suku hylkäsi.

Tällaista tapahtuu erilaisissa yhteisöissä, uskonnollisissa ja muissa myös. Karmeaa siinä on se, että me ihmiset olemme niin sokeita hädälle, joka on aivan silmiemme edessä. Pakenemme mieluummin suureen hyväksyttyyn joukkoon kuin seisomme hylätyn ja hyväksikäytetyn rinnalla.

Vaikka kirjan tapahtumat ovat törkeitä, suosittelen lukemaan tämän. Jos ja kun jonkin hengellisen yhteisön lait ja päättäjät/puhujat nousevat Jumalan sanan yläpuolelle, jotain on pahasti pielessä. Kyse on silloin lahkosta.

Kirjan osana on sosiaalityön tutkijan, papin, sosiaalityön professorin, psykoterapeutin sekä teologian jatko-opiskelijan kannanotot Maijan tarinaan.

Hyvää kerrontaa, lopun voi aavistaa, vaikka ei tiedä, miten asiat selviävät.

Onnistunut kuvaus päähenkilön puolisosta, joka oli "kakkosmies", kun mieluisinta hän ei voinut saada. Puoliso paljastui itsekkääksi narsistiksi, joka juoksutti vaimoaan milloin tekeytymällä sairaaksi, milloin jotain muuta.

Puolisoilla oli eri käsitys siitä, mitä on olla yhtä: miehen mielestä se tarkoitti sitä, että hän saa lukea vaimolleen tulevat kirjeet - itsellään hänellä ei ollut ystäviä. Vieraita ei liioin käynyt sen jälkeen, kun vaimo kerran erehtyi kutsumaan ystävänsä. Mies oli mustasukkainen ja lapsellinen.

Mies, jota päähenkilö ei voinut saada puolisokseen oli naimisissa vammautuneen kaunottaren kanssa. Koska mitään uskon ulottuvuutta ei ollut, puolisoiden suhde oli pinnallinen ja toivoton.

Surullinen tarina, mutta sittenkin siinä oli toivoa. Nuori nainen sairastuu vakavasti, menee naimisiin sairautta tietämättä. Sairaalassa syntyy lämpimiä yhteyksiä huonetovereihin.

Aviomies on suloinen: hän suojelee ja turvaa haurasta puolisoa, joka kirjan lopussa on yllättäen kuollut sairaalassa yöllä.

Jostain syystä kirjassa oli valoisuutta, vaikka tarina olikin surullinen. Ihanaksi sen teki nuoren parin luottamus toisiinsa.

Ihana kirja! Nuori nainen sairaalassa; laivalla sattui tulipalo. Sulhanen hävisi Irlantiin, mutta kuoli siellä kolarissa mystisesti. Nainen haluaa mennä Irlantiin selvittämään asiaa, ja pääseekin sinne huoltajansa, nuorehkon miehen kanssa (vanhemmat ovat kuolleet).

Kauneutta, rakkautta, asioiden selviämistä! Löysin kirjan kristilliseltä kirpparilta.

Tällä kertaa melkein arvasin juonen, sillä näköjään kirjailijat toimivat pitkälle saman kaavan mukaan - jokaisella on oma teemansa, joka toistuu. Ei se haittaa, tässäkin kirjassa toistuva aihe on aivan hyvä.

Uskollinen luotettava aviomiesehdokas, toinen, johon on helppo rakastua, mutta joka on onnenonkija ja lurjus.

Tämä löytyi kirjaston vaihtopöydältä, ja kirjailijan nimi näytti jotenkin tutulta!

Jollakin tapaa oikein hyvä kirja. Ei mikään naurattava opus, mutta sittenkin kirjan Pat-isäpappa irlantilaisessa elementissään on hyvin erikoinen ja vaikuttava.

Tytär Maggie elää uurasta ja erikoista elämää hänkin. Aviopuoliso häipyy keväisten tuulten puhaltaessa palatakseen marraskuussa takaisin. Kirjan lopussa selviää, millä matkoilla mies on kulkenut.

Kirjaston vaihtopöydältä löysin tämän kirjan. (heinäkuu)

Herttainen kirja nuoresta naisesta, joka työskentelee narsistille, mutta vapautuu, kun totuus paljastuu hänelle. Ohessa tietysti ihana rakkaustarina!

Ties monettako kertaa luin mökkikirjan ja tällä kertaa pelkällä ilolla ja riemulla. Kirja on helppolukuinen, huumori ryydittää mökkielämän kuvausta.

Lukunautintoa lisäsi se, että löysin kirjan vaihtopöydältä ja nyt se on minun omani! Jollakin on mökki, minulla kirja!

Jos olet kiinnostunut narsistisen henkilön käyttäytymistyylistä, niin Bromigen tässä(kin) kirjassa löytyy sellainen persoona. Hänellä lienee itsellä kokemusta tällaisesta ihmisestä; muuten olisi varmaan vaikea kirjoittaa näin.

Hyvä kirja. Nuorella sihteerillä oli onneksi selkärankaa elää omaa elämäänsä, ja loppu oli harvinaisen onnellinen.

Kirjailija tavoitteli samaa tyyliä, jota Hilja Valtonen käytti aikoinaan, ja sen takia ehkä kahlasinkin kirjan läpi. Aloitin hänen toistakin kirjaansa, mutta se oli niin naiivi ja tarkoitushakuinen, että jätin kesken.

Kaivoin tämän kirjan hyllystäni ja luin jälleen. Hyvä kirja. 30-vuotisen avioliiton luulisi olevan vakaalla pohjalla, mutta niin ei välttämättä ole. Eroon kasvaminen tapahtuu salakavalasti, ja kun kuvaan hiipii toinen nainen, kaikki näyttää loppuvan; uskosta huolimatta.

Mutta ihmeitä tapahtuu, Jumala auttaa.

Nuori nainen elämänsä alussa. Helppoa, tavallista kerrontaa abi-tytön elämästä ja valinnoista.

Hyvä kirja nuorille, mutta itsekin luin tämän mielelläni, toistamiseen, koska lukemisestani on kulunut vuosia, ja olin jo unohtanut juonen.

Ihana kirja! Hengellistä etsintää ja löytöjä. Vanhat haavat paranevat vähitellen, uusi ihmissuhde antaa toivoa, että kaikki ihmiset eivät hylkää. Kirja on omassa hyllyssäni ja luin sen jälleen ilokseni.

Lainasin tämän ihastuttavan suomalaisnaisen mökkikirjan unkarilaisessa pikkukylässä. Toinen tai kolmas lukukerta.

Jälleen kirjasta nousi monia itselleni tuttuja mietteitä ja ajatuksia. Maijaa rentouttavaa puuhaa on puutarhassa askartelu milloin minkin asian parissa. Itse olen samanlainen: rentoudun parhaiten puuhastelussa.

Suloista luettavaa!

Olin onneni kukkuloilla, kun ennen lukematon Turnbullin kirja tuli vastaani kirpparipöydällä! Tätä oli pakko lukea yömyöhään. Pidän todella kirjailijan tuotannosta.

Nuori perhetyttö joutuu menemään naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta, koska odottaa lasta miehelle, joka ei huoli häntä. Aviomies sen sijaan rakastaa ja kirja kertoo, onnistuuko tämä voittamaan nuorikon omakseen.

Perheen isä on mitä oivallisin miehenmalli lapsilleen sekä oppilailleen.

Mitä ihanin kirja!

Kirja oli aika raju, mutta lopulta oikein hyvä.

Ekonomirouvan elämä on luisunut pahasti vinoon, kuten hänen miehensäkin elämä. Tytärtä kumpikaan ei ole huomannut koko tämän 16-vuotisen elämän aikana. Sitten alkaa tapahtua asioita, että kaikki heräävät väärästä tyylistään elää.

Ikinä en otsikosta olisi osannut päätellä, mistä kirja kertoo! Se kertoo papin perheen asumisesta isossa, kalseassa pappilassa, ja kirjoittaja on ainoa lapsi, tytär, perheessä.

Kirjailija kertoo huumorilla monia tapauksia. Luvut ovat irrallaan toisistaan sikäli, että ne kertovat erilaisista sattumuksista perheen elämässä.

Jälleen erilainen, virkistävä lukukokemus.

Muskettin suosituimpia kirjoja, ja olihan tämä hauska. Vähän liikaa kyllä päähenkilön mereen luiskahtamisia (komea urho sattui paikalle, totta kai) ja pyörtymisiä (samainen urho liikenteessä jälleen).

Mutta Cornwallin kauniista merimaisemista on mukava lukea.

Päähenkilö oli luonnollisesti kaunis kuin mikä, äkkiköyhtynyt, entinen rikas. Koulupohjaa ei ollut paljonkaan, mutta tottahan joka iikka vetaisee pianosta sinfoniat ja säestykset tarpeen vaatiessa mukisematta :)

Kamalasti piti jahkata ja epäillä kuitenkin, rakastaako se toinen vai rahojenko takia vain ottaisi. Kuitenkin jo alkulehdillä arvasi, kuinka käy. Puhuminen olisi kannattanut mökötyksen sijaan.

Ihan hauska kirja kaikessa keveydessään. (elokuu)

Ihana romaani! Tällaisia tahtoisin lukea lisää; osaako joku suositella, vaikkapa sley-kirjoja, siis romaaneja?

Tämän olen lukenut kauan sitten, mutta lukukokemus oli erittäin antoisa.

50-v liikenainen kokee romahduksen, loma on jäänyt vuosikausia pitämättä. Mies ja lapset sen sijaan ovat lomansa hoitaneet. Nainen lähtee talvipakkasen keskelle metsämökkiin hiljaisuuteen lepäämään, ja kirjan loppu on yllättävä, joten en kerro sitä.

Totta kai nainen löydää Tien ja Totuuden ja Elämän, mutta kirjailija on saanut vielä enemmänkin syvyyttä kirjaan. Suosittelen!

Teos löytyi kirjaston vaihtopöydältä ja oli mieluinen yllätys lukukokemuksena ottaen huomioon, miten vanha kirja jo on.

Kirjan 40v-ikäneito on kuukauden sairauslomalla jossain parantolan tapaisessa. Hän käy läpi menneisyyttään ja miettii tulevaa. Teksti oli niin hauskaa, että nauroin välillä ääneen. Tosi nasevia sutkauksia. Hyvä lukukokemus!

Löysin kirjaston vaihtopöydältä. Ihan mukava tarina. Luin lystikseni sen eilen. Kevyttä, helppoa.

Olin pettynyt kirjan lopputulokseen. Tuli tunne, ettei kirjailija itsekään tiennyt, kumman naisen mies lopulta valitsisi, kun vielä viimeisellä sivulla tilanne muuttui. Olisin toivonut rakkauden syttyvän avioliittoon, vaikka se ei onnistuneesti alkanutkaan.

Olen kiitollinen, että itse saan kulkea Jumalan johdatuksessa, sillä elämä on aika vaikeaa kaikkine valintoineen. Kun hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, niin voin luottavaisin mielin kulkea tietäni. Näin ei voi toimia ihminen, joka seuraa vain omia tunteitaan.

Nyt lopetan Muskettin kirjojen lukemisen: yritin vielä yhtä, mutta ne eivät vastaa minun näkemystäni mielekkäästä lukemisesta.

Erinomaisen hyvä kirja: lyhyitä lukuja, ajankohtaisia tänäkin aikana. Ytimeen osuvia. Suosittelen, jos joku löytää kirjan kirjastosta tai jostain. Itselleni se on tullut hyllyyn kai jostain kirpparilta joskus.

Ihanan sarjan ihana päätösjakso. Onneksi en aivan kaikkea muistanut, eikä haitannut, vaikka muistinkin. Karonin tekstit, Mitfordin kylän asukkaiden elämä on todellisen tuntuista, lämmintä, raikasta ja aitoa kaikessa raadollisuudessaan.

Suosittelen, jos joku kaipaa tervettä, raitista ja hyvää mieltä tuottavaa lukemista!

Nuori nainen muuttaa takaisin maalle kaupungin hulinasta, vanhaan kotimökkiinsä, josta vanhemmat ovat jo kuolleet. Työtäkin löytyy. Hiljaisuus ja maalaiselämä ovat hoitavia, joskin kyläläiset ovat kiinnostuneita uudesta asukkaasta uteliaisuuteen asti.

Hiukan epäuskottava juoni, ihmeellisen pitkämielinen on vanhan rakastetun pinna naisen käytöksen suhteen. Mutta lopputulos on aivan hyvä sittenkin.

Kirja sijoittuu lähes nykyaikaan.

Pakko lainata uusiksi tämä kirja, jonka olen ennenkin lukenut. Yksinhuoltajaäiti joutuu ahtaalle kolmen lapsensa kanssa, kun lasten isä on vastuuton, poikaa kiusataan ja työpaikkakin muuttaa.

Kuolemantapaus lähisuvussa johtaa kuitenkin uuteen alkuun, uudessa paikassa. Perhe muuttaa maalle, vanhalle koululle. Elämä saa paremman käänteen.

Pidän Mustosen tyylistä. Uskottava.

Toistamiseen lukemani kirja. 30-v opettajanainen muuttaa maalaiskouluun opettajaksi miehen jätettyä ja petettyä hänet. Oma paikka löytyy vähitellen.

Hännikäinen kuvaa oivallisesti vanhan ihmisen käytöstä (naisen vanhemmat) tässä kirjassaan, ja hänen muut romaaninsa ovat oivallisia tästä samasta syystä.

Keski-ikäinen nainen on aikuisikänsä hoitanut kodin, miehen ja kaksi lasta. Omat opinnot ja harrastukset jäivät. Mies löytää uuden naisen itselleen, vaimo jää lehdelle soittelemaan.

Mutta elämä ei lopu siihen. Montusta voi nousta.

Kirja kertoo naisesta, jonka puoliso haluaa pitää "paussin" 30 vuoden avioliiton jälkeen toisen naisen takia.

Nainen lähtee vanhainkodissa asuvan äitinsä lähettyville asumaan, tapaa vanhuksia kesällä ja pitää runokurssia murrosikäisille tytöille.

Ihan kaikkea en viitsinyt lukea, sillä kirjassa oli paljon ei-kiinnostavaa tekstiä. Mutta jotain tärkeääkin siinä oli: 30 vuotta yhdessä tekee miehestä ja naisesta parin, jossa yhteys on syvää tietoisuutta toisen olemassa olosta, vaikka mitään ei sanota.

Kirjailija oli tavoittanut tässä ajatuksessa jotain oleellista.

"Lämminhenkinen, hauska ja romanttinen", sanoo Closer kirjan kannessa. Oli tämä lukemisen arvoinen.

Nuori nainen perii tätinsä koiratarhan, eikä hän edes pidä koirista. Minullekin koirat ovat vieraita, mutta jotain opin minäkin tämän lukemalla.

Teos sisältää kirjat:
Maitotyttö, 1984
Saako olla muuta? 1985
Hukkakauraa 1986

Tässä oli todellista maalaisromantiikkaa, ja minulle hyvin tuttua elämää, vaikkakin "maalaisromantiikkapuoli" ei kukoistanut yhtä kovasti omassa elämässäni kuin näissä kirjoissa.

Oli putkilypsykoneita, tilatankkeja, sikaloita. Oli maamiesseuraa, maatalousnäyttelyitä ja heinän seivästämistä. Hyvin tuttua ja kodikasta aamuherätyksineen ja kahveineen.

Oikein mukavaa luettavaa!

17-vuotias, raskaana olevan nuori nainen jää markettiin, kun poikaystävä kaahaa omille teilleen.

Nainen asuu kaupassa yöt, päivät hän viettää kirjastossa ja oppii selviytymään. Samaan aikaan kerrotaan poikaystävän töppäilyistä huumeiden, viinan ja naisten kanssa.

Kirja kuvaa ihmissuhteiden ja ystävyyden merkitystä, rakkautta ja huolenpidon tärkeyttä myös tuntemattomia kohtaan. Vähitellen näistä tulee rakkaita ystäviä.

Loppuhuipennus kirjassa on mahtava: se nostaa teoksen arvoa huimasti. Suosittelen, paikoin hurjastakin kielenkäytöstä huolimatta. Sellaistahan elämä on monelle, karua ja kovaa.

Luin Rosinan suositteleman kirjan ja se oli oikein hyvä. Ensin ajattelin, että se on liian rankka tai henkilöitä on liikaa: tätä nykyä kirjojen pitää olla perin helppolukuisia, että jaksan lukea ja pysyn kärryillä.

Kirjassa kerrotaan kansalaissodan vaiheista, Kaarlon matkoista Amerikkaan ja paluista takaisin. Kaarlon avioliitosta, vaimon kuolemasta ja uudesta avioliitosta. Ohessa kerrotaan keskustelusta hänen ja pojantyttären kanssa aikana, jolloin Kaarle on jo vanha.

Kuten sanottu: hyvä lukukokemus. (syyskuu)

Maisteri Elinan Brysselin ajasta sekä paluusta Suomeen kertova kirja. Sijoittuu aikaan, jolloin Suomi liittyi EU:hun, Elinakin sitä vastusti kokemuksensa perusteella.

Rakkaustarinakin toki liittyy Elinan elämään, ja lopulta kaikki käy hyvin.

Mustosen teokset ovat helppolukuisia, keskittyvät kuvaamaan yhden ihmisen tietä.

Oli erehdys ruveta lukemaan tätä illalla myöhään, sillä en malttanut lopettaa ennen kuin olin päässyt loppuun.

Aika paljon vaan henkilöitä kuvioissa, joten se meinasi vähän väsyttää. Sankkalan kartanon kummitus, tai kirous vissiin, teetti ruumiita tarinassa, mutta eipä muuta voi odottaa, jos joku kääntyy vainajahenkien puoleen tai on altis ottamaan vastaan rajatietoa, jota ihmisille ei ole tarkoitettu.

Onneksi lopussa solmittiin avioliittojakin, ja jotkut ihmissuhteet korjautuivat.

Kirjalla on todellisuuspohja: virolainen Piret muuttaa Suomeen harjoittelijaksi kasvihuoneelle. Hänen äitinsä jää Viroon odottamaan, että voisi perustaa sinne kasvihuoneen itselleen ja tyttärelleen.

Piretin työmaa on monitahoinen: kasvihuonetöitä, mutta sen lisäksi huusholli, jonka isäntä on leskimies neljine lapsineen ja aika ajoin vierailevine entisine anoppeineen.

Piret saa kaipaamaansa työtä ja vähitellen myös perheen. Hyvä kirja!

Tyypillista maalaisromantiikkaa: kolmikymppinen kaupunkilaisopettaja, neiti-ihminen, lähtee viikoksi sisarensa perheen vuohta vahtimaan ja jää sille tielle. Kosijoita riittää, entisiä ja uusia.

Sopivaa jatkoa meikäläisen kevyeen sarjaan, jota on jatkunut pitkin vuotta. On luettava sitä, mitä jaksaa.

Lumijoella v. 1945 syntynyt mummo kirjoittaa hauskasti mummojen merkityksestä, entisajan mummoista ja nykyajankin. Välillä murteella, välillä kirjakielellä. Hänen murteensa on minullekin hyvin tuttua!

Kirja on nopeasti luettavissa, hauska, humoristinen, varteenotettava.

Se jäi surettamaan kirjailijan puolesta, että hänen lapsuutensa uskovainen koti ei ole saanut hänessä heräämään hengellistä elämää - ainakaan vielä. Siitä hän kertoo viimeisellä sivulla:

"Minun uskon, että minun pitää kerätä rohkeuteni ja katsoa pimeään, ja varautua sellaiseenkin vaihtoehtoon, ettei siellä pimeässä ole mitään." -s.193.

Hyvä lukijani: "Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, sinä olet minun kanssani", lupaa Daavid psalmissaan luottaen täydellisesti Jumalan läsnäoloon. Siihen mekin jokainen voimme luottaa ja heittäytyä tällaisena hänen varaansa!

Luin kirjan alku- ja loppuosan. Keskiosa olisi ollut liian rankkaa, en jaksanut.

Päähenkilö on perheenäiti, jonka äidillä on ollut ilmeisesti skitsofrenia, kaksisuuntainen mielisairaus. Päähenkilö sairastaa samaa tautia, hänet viedään pakkohoitoon, ja tilanteesta kerrotaan hänen näkökulmastaan.

Perheessä on tytär, miestä ei ilmeisesti ole. Nainen karkaa metsäänkin kuolemaan, sillä hän kokee olevansa vain häpeäksi tyttärelleen ja vaivaksi kaikille. Jälleen seuraa mielisairaalareissu.

Miten nöyryyttävää voikaan olla, kun toiset pitävät kiinni, housut vedetään nilkkoihin ja isketään piikki takapuoleen ihmiselle, joka on kyllä sairas, mutta kokee syvää häpeää tällaisesta nöyryytyksestä!

Eräs ystäväni on kertonut mielisairaalaoloista, enkä ihmettele, että hän pelkää kuin ruttoa sinne joutumasta!

Vanha lukukokemus tämäkin. Liekö totta, että meressä tai järvessä yhdeksän aalto olisi isompi kuin edelliset? Tässä ainakin oli niin.

Ennestään tuntematon isä lahjoittaa 45v. tyttärelleen perinnöksi saaressa olevan mökin ja rahaa ison nipun. Yhdeksäs aalto on aika kohtalokas, mutta onneakin löytyy.

Hauskinta tässäkin oli mökin siivoaminen, oma rauha ja lepo.

Vähän lapsellinen kirja, mutta vaihteeksi aivan mukava ja viaton. Rikas kartanonomistajan ainoa tytär pestautuu työntekijäksi maatilalle ihan vaan kyllästymisen takia. Sieltä löytyy agronomiharjoittelija ja rakkaus syttyy nuorten välille.

Siinä pääainekset salaattiin!

Alkoholisoitunut äiti ei pysty rakastamaan murrosikäistä tytärtään, jonka isä on hylännyt hänet nuoruudessa. Jumala johdattaa kuitenkin ihmeellisiä polkuja sekä äidin että tyttären saamaan lohdutusta hänen luotaan uskovien, ystävällisten ihmisten kautta.

Ihana kirja.

Kirja kertoo isoäidin ja hänen pojantyttärensä rakkaustarinat, joihin liittyy moninaisia tunteita ja sotkuja. Huvila sijaitsee Korfun kalliolla, suvun jäsenet asuvat Englannissa, mutta huvilalla on keskeinen merkitys kaikille. Loppu on upea.

Hyvää kerrontaa, mielenkiinto pysyi koko matkan mukana. Paksu liikutella!

Kirjassa nuorena raiskattu yksinhuoltajaäiti, 45-vuotias nainen, saa perinnöksi kartanon, jonka hän ottaa haltuunsa. Kartanoon liittyy jotain kummaa, sillä FBI:n agentti on murhattu talon lähistöllä. Nyt nainen saa seurakseen komean agentin, ja lisäksi paikallisen lakimiehen, joka hänkin on varteenotettava kosija.

Kirjassa on huuhaata, mutta parasta siinä on hyvä huumori. En saanut yöllä unta, joten luin ja nauroin makeasti sanakäänteille, joita kirjassa on runsaasti. Loppuun asti oli vähän vaikea tietää, kumman kosijoista nainen kelpuuttaa, ja vasta lopussa selvisi, kuka ja miksi joku vainosi naista/taloa.

Kirjaan oli ympätty jostain kumman syystä hengellisyyttä: päähenkilö oli alussa muka kirkossa käyvää tyyppiä, mutta lopussa kirkot olivat unohtuneet. Toinen kosijoistakin luki yhtäkkiä Raamattua, vaikka mistään ei käynyt ilmi, että hän olisi ollut mitenkään hengellinen, kuten ei päähenkilökään.

Tämä on kai sitä uususkonnollisuutta: on fiksua olla uskonnollinen, mutta sen ei saa antaa vaikuttaa käytökseen mitenkään. Mieletöntä!

Mustonen jatkaa kahden suvun jälkeläisten tarinaa tällä kertaa luomutilalta, jossa isäntä uurastaa yksin lasten kanssa. Kylällä ilmestyy agronomi suoraan Brysselistä. Romantiikkaa ja työtä, ukonilmaa ja EU-direktiivien selvitystä.

Tästä kirjasta innostun! Tässä kerrotaan minusta ja jokaisesta meistä. Yhdeksän eri tapaa nähdä maailmaa ja toimia siinä. Suosittelen sydämellisesti!

Romaani kenties tosielämästä? Nuori nainen saa lapsen, ei kykene huolehtimaan siitä ja antaa sen lapsettomalle siskolleen ja tämän miehelle. Myöhemmin sisko ei halua luopua lapsesta, eikä tämän äiti saa sitä omakseen koskaan.

Jollakin lailla surullinen kirja. Lapsen äiti ei osaa luoda tunnesuhdetta eikä mitään muutakaan suhdetta tyttäreensä koskaan, mutta koko elämänsä hän suree lapsensa menettämistä.

Sivun, parin mittaisia pieniä tarinoita väärinkäsityksistä tai ylipäänsä kohtaamisista. Pikaisesti luettu, mukaansa tempaava. Ihan hauska lukea, kuinka nopeasti teemme tulkintoja toisten käyttäytymisestä ilman mitään perusteita.

Eräskin nainen poimi tyhjän munkkipussin maasta koulun läheltä joka päivä roskikseen. Lopulta hän oli varma, että pussi on viesti joltain lapsiparalta, joka ei saa ruokaa kotonaan, ja hän päätti alkaa vakoilla kaupan nurkalla poikaa. Sillä pojasta hänen mielestään oli kyse.

93-vuotias mies vanhainkodissa muistelee nuoruuttaan, sirkusaikaansa, jolloin tapahtui lyhyessä ajassa tosi erikoisia asioita.

Parasta kirjassa on vanhuksen terävät ajatukset ja mietteet, mutta mielenkiintoinen on juonikin. Kirjan loppu on idealistinen, mutta epärealistinen.

Kirja on julkaista sen painovuonna jo 38 maahan ja se on saanut monet erinomaiset arvostelut.

Ihmisen raadollisuus, mutta myös kyky uskollisuuteen ja rakkauteen käy ilmi kirjasta.

Elma Aaltosen nimi vilahti hiljattain jossain yhteydessä, ja kun näin kirpparilla tämän kirjasen, otin oitis.

Luin kirjasen yhdessä illassa ja sain monet makeat naurut. Hänen tyylinsä kirjoittaa on verraton! Pitääpä etsiä, jos häneltä löytyisi lisääkin luettavaa. (lokakuu)

Hiukan samaa sävyä kuin Mme Ramotswen kirjoissa, afrikkaista elämänmenoa. Samalla tietoa sikäläisestä kulttuurista. Ehkä aavistuksen verran jää hajanaiseksi sisältö, mutta sittenkin oikein mukava kirja.

Hyvä kirja, pakinoita. Mielenkiintoisia, laidasta laitaan: vanhustenhuollosta, kulttuurien välisistä eroista, perhe-elämästä.

Intensiivinen lukukokemus loppuun asti. Taustoista löytyi ankaria kohtaloita, mutta ihmissuhteet olivat lämpimiä, rakastavia.

Kirjan juoni imaisi heti mukaansa ja mielenkiinto säilyi viimeiselle sivulle asti, sillä kirja ei ollut ennalta arvattava.

Leskeksi jäänyt Otto ottaa vuokralaisen, hiljaisen Mikaelin. Molemmat rakastuvat tahollaan talven aikana, ja viimein puhuvatkin keskenään. Naapurin Olgan edesottamuksia myös setvitään pitkän kaavan mukaan - ne ovat vähän työläitä lukea, mutta kaiken kaikkiaan aika mukava luettava. Ja ihan hauskakin, kuten kirjan takana sanotaan: "hyvän tuulen romaani".

Hiukan harppoen luin joitakin kohtia, liian jännittäviä. Saksalaisesta eronnut nainen rakastuu Roomassa salaperäiseen mieheen, joka tunsi hänen juuri sodassa kaatuneen veljensä. Lisäksi kuvioissa on naisen työnantaja, joka puolestaan rakastaa naista, joka rakastaa vain Marcoa, salaperäistä miestä.

Kirjan lopussakin nainen jää kaivaten odottamaan rakastettuaan. Maailmansodan aikaisten tapahtumien kuvausta.

Itseäni hoitava kirja sikäli, että kirjan Taina lähti työstään, koska nääntyi sen alle ja alkoi tehdä jotain ihan muuta.

Kunpa itsekin keksisin, mitä se "muuta" voisi olla! Kaikki on tällä hetkellä liikaa, mitään en jaksa ajatella tekeväni.

"Vapautus" on tämän tutkielman nimi, se on Jesajan kirjasta, toinen osa. Kirja oli matkallani mukana, ja sain siitä kyllä toivoa ja lohtua. Toisaalta sain myös lainsaarnaa ja tunsin itseni hyvin mitättömäksi, mutta sehän on tosiasia minusta. Armo kantaa sittenkin!

Helsingin kirjavaihtopöydältä Kampista. Vanha, tuttu, rakas kirja. Luin sen junamatkalla kotiin ja nauroin ääneen välillä Valtosen ihanien vertausten takia.

Lyhyitä pieniä tarinoita. Mielenkiintoisia. Monessa on kuolema läsnä jollain tavalla. Myös kuolemanjälkeistä elämää pohditaan laidasta toiseen ilman mitään yhtenäisyyttä toisiinsa.

Puhuttelevia monikin juttu. Hyvä lukukokemus, helppolukuinen lyhyiden tarinoiden takia.

Nauroin eilisiltana niin, että vesi roiskui silmistäni kirjan tarinoille. Tosi hauskaa luettavaa!

Toisissa tarinoissa olisi ollut fiksumpaa, ettei nimiä olisi mainittu, sillä tuskin kukaan pitää siitä, että hänen lihavuudestaan tai muista ominaisuuksistaan kerrotaan ja sillä nauretaan. Tai vaikka edellä mainitun jälkipolvi olisi enää elossa, niin heille se ei välttämättä ole mukavaa.

Mutta tämän tyylisiä kirjoja lisää!

jk. Luterilaisten naurunalaiseksi tekeminen joissakin jutuissa oli aika epäfiksua, sillä mukavampi on, jos omille hölmöilyille nauretaan kuin toisten. Mutta tällaista vajavaista tämä elämä on.
(marraskuu)

Suloinen nuorisokirja, innostuin suunnittelemaan suksien ostoa ja hiihtoreissua Lappiin; siis talvella! Jää nähtäväksi, miten käy. Nautin tällaisesta raikkaasta, lapsenomaisestakin lukemisesta tämänhetkisessä mielentilassani.

Harmiton nuortenkirja, pelkästään iloisia ja harmittomia ajatuksia saa tämän tyylisestä lukemisesta! Pikku jännitystä, viatonta romantiikkaa ja kesäistä kauneutta.

Tässä nuorten romaanissa oli hauskaa huumoria. Ja on sanottava, että näissä vanhoissa kirjoissa on moraalista viisautta ja puhtautta, mitä puuttuu useimmista uusista kirjoista. Hauska lukukokemus.

Kirjaston varastosta pyysin tätä kirjaa, kuten muitakin näinä päivinä lukemiani.

Hauska, vanha kirja. Mukava luettava täti-ihmisellekin, vaikka kirja kertoo nuorista opiskelijoista. Toiset jatkavat ylioppilaaksi, Aino siirtyy kauppaopistoon, että pääsee nopeasti ammattiin, sillä kotona on seitsemän pikkusisarusta.

Aino on rohkea, kaikki rakastavat häntä, koska hän on raikas, vilpitön ja iloinen nuori nainen.

Vähän erikoinen kirja. Keski-ikäinen, leskeksi jäänyt nainen matkustaa Turkkiin lomalle. Hän tutustuu poikaan rannalla.

Kirjan loppuosassa tapahtuu paljon yllättävää. Päällimmäiseksi jäi vaikutelma, että ihminen joutuu käymään kovan prosessin kuolemien yhteydessä ja tarvitsee rakkaita ihmisiä ympärilleen.

Voimme myös sokeutua perheenjäsenten luonteenpiirteisiin. Nuoret kasvavat ja muuttuvat. Tytär, josta oli paljon huolta tämän nuoruudessa, onkin yllättäen vaikeissa tilanteissa perheen vahvin jäsen.

Harmiton, viaton ja helppo luettava. Kirjaston varastosta tämäkin. Abiluokan ihmissuhteita.

Patty on vallaton nuori neiti, joka keksii konnuuksia mennen, tullen. Turhankin vauhkoa menoa. Mukava lukukokemus joka tapauksessa.

Aivan riemastuttava teos kahdesta nuoresta ylioppilaasta, jotka sattuvat samalle koululle opettajiksi aikana, jolloin opettajapulan takia tällaisia epäpäteviä opettajia oli paljon.

Nuoret rakastuvat toisiinsa huomaamattaan. Kauppaan kuuluu ihana Martta-täti, koulun entinen opettaja sekä Elli-opettaja, joka kovasta kurinpidostaan huolimatta pehmenee vuoden aikana.

Ihana lukuelämys!

Tämä hiukan lapsenomainen kirja kertoo nuorista opiskelijoista Hämeenlinnassa. Osa tytöistä on tullut maalaispappiloista ranskankieltä oppimaan.

Eletään 1850-lukua. Suomenmielisyys nostaa päätään, ja Eva järkyttää kaikkia ryhtymällä opettaja-mamselliksi, joka oli aikalaisille merkki, että tytön vanhemmat olivat huonotapaisia tai sitten tyttöparka ei päässyt naimisiin. Eva oli kuitenkin aikaansa edellä ja halusi pärjätä itse elämässä.

Päätösosa. Heidi palaa ulkomailla asuttuaan Enontekiölle isoäitiään hoitamaan. Elämää löytyy pohjoisestakin. Ja mummut on joka paikassa samanlaisia touhuajia!

Kirjaston varastosta merihenkinen, raikas teos. Nautin tästä! Nuori neiti muuttaa äidin ja tämän uuden puolison kanssa meren rannalle kesäksi ja saa vähitellen ystäviä. Erityisesti purjehduksen opettaja on mukava poika.

Ilmeisesti omasta elämästä kerrottu nuoren tytön elämästä kertova kirja. Siinä vilisee perheen ystäviä, Snellmannia, Aleksis Kiveä ja muita.

Mielenkiintoinen, hauska, raikas.

Viisikymmentäluvulla ei ollut koulukuraattoreja tai muita viranomaisia, jotka olisivat huolehtineet koululaisten hyvinvoinnista. Tiinan luokkatoveri alkaa lintsailla, mistä opettaja häntä piikittelee ja oppilaat naureskelevat.

Käy ilmi, että tytön isä on kuollut, äiti on ollut puoli vuotta parantolassa. Tytön isoveli käy lukiota työn lisäksi, mutta on joutunut huonoon seuraan ja saanut potkut töistä.

Tiina kavereineen alkaa järjestellä.

Kirja on oivallinen muistutus siitä, miten moni asia on hyvin tämän päivän yhteiskunnassa.

Naapurin poika haukkuu Riinaa lahtarin tytöksi. Luokkaristiriidat ovat vielä melkoisia kirjan kirjoittamisen aikoina. Mutta eroista huolimatta löytyy yhteisiä tekijöitä, ja Riina ihastuukin juuri naapurin poikaan, joka rakastaa näyttelemistä kuten Riinakin.

Hauska, pirteä lukukokemus.

Eteläpohjalaisen pappilamiljöön lämmintä kuvausta vuosilta 1938-39 eli sodan alta ja sen alettua.

Pikkuinen Retu, Alma-Reetta, kasvaa, leikkii ja saa onneksi tukeakin enolta ja tämän vaimolta. Isä on etäinen, äiti vähän haihattelee. Palvelijoilla ei ole muuta kotia kuin palveluspaikkansa, ja joku heistä on katkera, josta kusta taas tuli kuin perheenjäsen, kun ei omaan elämään ollut mahdollisuutta.

Hyvä ajankuvaus.

Kaksi abiturienttityttöä tapaa toisensa laivalla matkalla Roomaan. He lyöttäytyvät yksiin ja matka sujuu rattoisasti kahdestaan.

Kevyt, helppo, raitis luettava, tällaisellekin entiselle nuorelle.

Joku on tyhjentänyt kirjahyllynsä Turnbullin kirjoista ja minulla on ollut ilo ottaa ja lukea ne! Tosin tämän vien takaisin, sillä kirja tuoksahtaa homeelle sen verran, etten halua pitää sitä hyllyssäni.

Piispa kuolee, pojanpoika on 30v, ja aloittaa pappina. Kirjassa on paljon hyviä arvoja, mutta uskonelämän kuvaus vaikuttaa sittenkin siltä, että kirjoittaja ei itse elä siinä sisällä. Pappi vaikuttaa hurskaalta, mutta hänen opinkappaleensa ovat aika kummallisia paikoitellen.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä lukuelämys.

Upouusi kirja paikallisesta helluntaiseurakunnan lähetistä. Naapuri oli ostanut kirjan ja lainasi minulle.

Jukan kutsumus on vienyt hänet niin Afrikkaan kuin Kiinaan, ja myöhemmin kouluttamaan kyläyhteisöjä ympäri maailmaa.

Jukka sai kutsun lähetyslääkäriksi Afrikkaan jo pienenä poikana. Kirja on hyvin mielenkiintoinen ja myös kirjoitettu sujuvasti eteneväksi, niin että sitä on helppo lukea.

Erityinen harrastuskin Jukalla on: hän aloitti lintubongauksen jo alle kymmenvuotiaana, ja hän on bongannut 3000 maailman 10 000 linnusta.

Kevyt, reipas kirja. Nuori kaupunkilaisnainen löytää itsensä maalla itsepäisen vanhan naisen avustajana. Helpolla ei pääse kumpikaan.

Mukavaa luettavaa. Kunpa vastaavia kirjoja olisi enemmän sisältäen hengelliset elementit, jotka tästä puuttuivat.

Erittäin hyvä kirja, suosittelen vilpittömästi.

A.J. kertoo äitinsä tarinan pohjalta tämän vanhemmista ja suvusta Venäjällä, sekä suomalaisen miehensä suvusta. Lisäksi A.J. kertoo omat muistonsa.

Kerronta on ihmeellisen ajankohtaista ja selkeää ottaen huomioon, että kyseessä on noin vanha teos. Olin todella ihmeissäni kirjan sisällöstä ja luin mielelläni. (joulukuu)

Ihana kirja! Jälleen silmäni bongasivat kirjaston vaihtopöydällä ennen lukemattoman Turnbullin kirjan, joka ei onneksi haise homeelle, joten aion pitää tämän.

Kirjassa on rikas mies, vaimo kuollut ja tyttären jalat halvaantuneet onnettomuudessa. Miehellä on toive, että tytär voisi parantua, jos hän saisi lapsen. Sitä varten tarvitaan aviomies, jota mies alkaa ostella tyttärelleen.

Kirjan loppu on yllättävä, mutta onnellinen. Tosi kiva lukukokemus!

Luin taasen tämän ihanaisen kirjan, jota rakastan; sen huumoria ja sisältöä.

Kevyt, helppo ja lohduttava kaikkineen.

VT on vuoden 1933 kirkolliskokouksen käyttöön ottama suomennos, kieli korjattuna.

UT on vuoden 1938 vastaava.

Tästä Raamatusta painos on loppunut, sitä ei ole saatavana.

Pitipä ottaa tämä kevyt kirja unilukemiseksi. Valtosen kirjat jaksavat hauskuuttaa minua uudelleen ja uudelleen.

Tässä versiossa on sekä VT että UT numeroitu 365 päivään, joten yhden kun päivässä lukee molempia, niin vuodessa sen on lukenut läpi. Otin vähän loppukiriä ennen vuodenvaihdetta.

Watson oli lähdössä pitkälle evankelioimismatkalle ryhmänsä kanssa. Hän pistäytyi lääkärissä oireidensa vuoksi, ja sai kuulla sairastavansa syöpää, josta ei voi parantua.

Watson kertoo ajatuksiaan ja elämänkuvaustaan rehellisesti ja vilpittömästi. Hän on vasta noin viisikymppinen, eikä haluaisi kuolla. Mutta taivaaseen hän toisaalta haluaisi.

Tärkeintä, sanoi Watson, on rukoilla luottamusta Jumalaan. Ei niinkään parantumista tai jotain muuta, vaan sitä, että luottamus Jumalaan pysyisi ja kasvaisi.

Watson kuoli sairauteensa; Jumala ei parantanut häntä tässä ajassa, vaikka sitä rukoiltiin paljon ympäri maailmaa.

Jumalalla on omat aikansa meitä jokaista varten.

Luulin lukeneeni tämän hyllyssäni olevan kirjan, mutta en ollutkaan. Kirja pelasti päiväni, vaikka saikin minut itkemään. Pidän todella näistä Bristowin kuten Turnbullin teoksista. Ne antavat minulle jotain, mitä tarvitsen.

Olen lukenut tämän ennenkin, mutta nyt siinä oli kohtia, jotka sopivan myös minuun. Kirjoitinkin siitä Ajankohtaisessa 27.12.

Anja Suomela (s.1932) on yksi Jad Hashmonan kibbutsin 7 perustajajäsenestä. Anjan elämä on ollut tuskallista, eikä hän olisi kestänyt ilman Jumalan apua. Sittenkin hän kokee, ettei Jumala varmaan häntä voi rakastaa.

Anja kasvoi vain 129 sm mittaiseksi, hänen äänensä on lapsekas aikuisenakin, ja "nuoriso purskahtaa nauramaan" hänet nähdessään, kuten hän kipeitä tuntojaan kuvaa.

Sittenkin hänen elämällään on tarkoitus. 70-vuotispäivänsä aikoihin Israelissa hän ymmärtää, että Jumala on parantanut häntä, mutta matka on vielä kesken.

Sain ystävältäni upouuden Raamatun elokuussa, ja tottahan aloin lukea sitä heti muiden ohessa. VT on vielä kesken, sillä sen sivumäärä on reilu tuhat.

Teksti on selkeää, mutta enpä moiti Saarnivaarankaan käännöstä enkä kirkossamme käytössä olevaa ns. uutta käännöstä.

Koska en ole tutkija vähimmässäkään määrin, en pysty arvioimaan eri käännösten paremmuutta.

Mitä suloisin kirja kahden rakastavaisen kirjeenvaihdosta viiden vuoden ajalta: Jaakko Haavion ja hänen morsiamensa Kaisa Weckstömin. Jaakko opiskeli papiksi Helsingissä ja Kaisa oli työssä Turussa ja asui äitinsä kanssa.

Kirjeet olivat täydellisesti tallella. Kirjassa oli vain osa niistä. Nuorten tarina oli mukaansa tempaava ja sen takia se piti lukea kokonaan, vaikka olikin pitkä.<br /><br />Suosittelen! Miten paljon onnellisempia nykynuoretkin voisivat olla, jos parisuhde perustuisi toisen tuntemiseen henkisesti ja sisäisesti ennen kuin lyödään hynttyyt yhteen!

Luin melkein yhdeltä istumalta tämän mainion kirjan. Juoni on oivallinen, teksti selkeää.