Kirjoittanut: Rissanen, Pirjo
Julkaistu: 2007
Sivuja: 526
Arvostelut yhteensä: 2 kpl
Lukaisin kirjan parin päivän aikana. En osaa lopettaa, kun aloitan tällaisen romaanin, jossa on juoni.
Rissanen kuvaa edelleen naisia: äitejä ja tyttäriä lähinnä. Hyvin todenmakuisia ristiriitoja naisten ja miesten välillä. Naisten välistä ystävyyttä kuvataan aidosti.
Kirpaisevaa on kirjan kuvaus naisen yksinäisyydestä: kun puoliso on lähtenyt, lapsi halveksii äitiään, vaikka tämä on uhrannut kaiken tälle. Ihmisen yksinäisyys kuvataan hyvin konkreettisesti ja tutun kuuloisesti.
Ajan hengen mukaan kirjassa pitää olla samaa sukupuolta olevien parisuhde, jolle osa kirjan henkilöistä antaa siunauksensa, toisten mielipideistä vaietaan. Ei kai romaania saa enää kirjoittaakaan, ellei siinä ilmaista hyväksymistä sille, minkä jo kirkkokin siunaa!
Teoksessa on puolison pettämistä ja jättämistä, mutta sitäkin on tapahtunut kautta maailman sivun. Nykyisin siitä kirjoitetaan avoimesti ja sitä kautta se tulee ikään kuin luvalliseksi ja oikeutetuksi: jos toinen ei ole kiva tai vanha suola janottaa, niin minkäs sille voi! Itseään pitää toteuttaa!
Pidin siitä kirjassa, että kumppanuus ja parisuhde kuitenkin sai arvostusta. Entiset saivat jäädä ja yhdessä jatkettiin eteenpäin, kirjan päähenkilön kohdalla.
Tällä kertaa kirjassa puhutteli lasten suhtautuminen äitiin: äitihän aina hössöttää ja aina se sitä ruokaa ja muuta. Onneksi kirjassa tuli myös tilanne, jossa äiti sai arvostusta. Sitä ennen tarvittiin kuitenkin ravistelua sekä tyttärelle että muille. Ja äitikin muuttui!