Lukuelämyksiä
Arvostelut 2018

Erään rikkaan ja köyhän perheen "vallanvaihto". Ihan hauska romaani, tällaisia on mukava lukea; harmiton, kevyehkö mutta ei typerä.

Sairaana ollessa pitää lukea ihania kirjoja. Siksi luin taas tämän!

Tänään ymmärsin yhden syyn lisää, miksi pidän Maijan kirjoista: Maijakin rentoutuu tekemällä eikä olemalla tekemättä mitään kuten minä! Minua on jopa arvosteltu siitä, etten osaa levätä, mutta onneksi on muitakin tällaisia kuin minä, joten voin siis jatkaa rentoutusumista omalla tavallani!

Elämänmakuinen tarina naisesta, joka kauneuden salojen ohella opettaa afgaanitytöille ystävyyden, vapauden ja itsenäisyyden merkityksen, sanotaan kirjan takakannessa.
Sellainen tämä kirja oli. Amerikkalaisnainen menee auttamaan naisia, jotka ovat koteihinsa sidottuja, että nämä voivat ansaita itse rahaa ja ehkä elättää koko perheensä sen avulla.
Ja sen lisäksi tämä koulumahdollisuus oli monelle ainoa tapa päästä pois kotoa hetkeksi.

Hyvä kirja, suosittelen!
Surullista tietoa naisen alistetusta asemasta.

Jahas, taas sama kirja. Kannatti se taas lukea. Camino-ajatuksin; olen itsekin lähdössä reilun kuukauden kuluttua vaellukselle.

Olipa hyvä kirja! Olin aika skeptinen, sillä kirjailija on uusi, ja minulla oli se käsitys, että nykykirjailijat kirjoittavat vain humpuukia. Mutta tässä oli lämpöä ja tunnetta, toisista välitämistä.
Nuori, toimessaan pahasti epäonnistunut toimittaja saa tehtävän kuolevalta esimieheltään toteuttaa hänen kirjoittamatta jäänyt artikkelinsa. Hän saa kuitenkin vain nimilistan, jossa on sata nimeä. Kestää, ennen kuin hän pääsee jyvälle, millainen jutusta pitää tulla. Kaunis siitä tulee ja kaikin puolin onnistunut!

Enpä muistanut tätä lukeneeni! Jouduin harppaamaan jotkut "lapselliset" kohdat ohi, mutta muutoin pidin kirjasta aika lailla!

Mitä ihanin lukukokemus taas kerran! Tämä on parhaita kirjoja mitä tulee sanojen, kielen, kulttuurin jne oppimiseen. Ja muutenkin, todella koskettava, liikuttava, puhutteleva! Tarjouksessa nyt netissä, suosittelen!
https://www.kkjk.fi/product/salatut-sanat-sigmund-evensen-d2

Suloinen rakkaustarina, jossa paha saa palkkansa ja hyvä samoin. Historiallinen, mutta samalla romanttinen ja hyvin kirjoitettu romaani. Luin melkein yhtä soittoa.

96 v lapseton ikäneito kirjoittaa tietokoneelle muistojaan elämänsä tärkeistä ihmisistä. Hänen sisarensa lapsenlapselle hän kirjoittaa, etteivät muistot unohdu. Niistä sukeutuu mielenkiintoinen tarina. Lapsenlapsi saapuu saattohoitotilanteessa isotätinsä vierelle ja kirjan loppu on suloinen päätepiste pitkälle elämälle. Hyvä kirja.

Kahden tyttären isä jää äkillisesti leskeksi. Vaimon sisar tulisi mieluusti tämän paikalle, mutta se kauhistuttaa miestä. Sen sijaan nunna, joka on tytärten opettaja, joutuu tahtomattaan kuuntelijaksi - ja maallikoiden kanssa keskustelu on sitä paitsi kiellettyä hänelle. Mutta minkäs teet! -Soma kirja!

Yllättäen samantyylinen tarina kuin LaVyrlen juuri lukemani! Aviomies on sodassa, katoaa, samaan aikaan paikalle tulee mies, Joe, jonka menneisyydestä kukaan ei tiedä ja tämä häviää, kun aviomiehen ilmoitetaan löytyneen.
Kun aviomies 57 vuoden jälkeen kuolee, käy ilmi, että myös Joe on mennyt naimisiin, mutta Joe ja nainen ovat olleet salaa kirjeenvaihdossa 50 vuotta... Aika utopistista. Paitsi että molempien puolisot ovat tienneet asiasta, ja Joelle on tullut avioerokin. Kirjan vaimo ei tiedä, että hänen miehensä tiesi. Lopulta rakastavaisten lapset menevät keskenään naimisiin ja Joe ja nainen tapaavat. Tosi herkkistä, vai mitä!!

Lyhennelmä teoksesta "The District Nurse", 1984, suomentanut Heidi Järvenpää.

Mukava kirja. Kevyt.

Hyvä oli, kesällä pitää lukea Hirvisaarta!

Mairi ja Sandy ovat rakastava, mutta lapseton aviopari. He ottavat Mairin toivomuksesta poikalapsen, joka ei miellytä miestä ollenkaan, mutta tilanne muuttuu, kun orpokodista tuodun pojan ja uuden äidin suhde lähenee. Isällä on ongelmia, mutta perhetilanteen muuttuessa tapahtuu uusi käänne. Lämmin ja hyvä kirja.

Luin yhdeltä istumalta tämän kirjan. Se kertoo lapsesta 1940-luvulla. Pieni tyttö on kokenut 4-vuotiaana, kun hänen isänsä on ammuttu ja äiti raahattu pois, että hän mykistyy eikä viiteen vuoteen pysty puhumaan sanaakaan. Hän on oppinut jo kirjoittamaan ja siis myös lukemaan, ja hän elää isovanhempiensa kanssa.
Avuksi tulee lääkäriystävä, jonka vaimo on kuollut myös sodassa ja jolla on Ingaa vuoden vanhempi poika.
Kirja on todella lämminhenkinen ja puhutteleva. Tytön kiusaajista kerrotaan ja opettajasta, joka ei ole oikesti edes opettaja, mutta sitten saadaankin tilalle toinen pätevä.
Lopussa tapahtuu yllättävä käänne, vaikka Inga ei vielä puhukaan.
Toiveikas tarina, suosittelen!

Tarina kylään ilmestyvästä oudosta naisesta ja siitä, mitä hänen tulonsa kylään merkitsee lopulta. Mukavaa luettavaa, lopulta kaikki käy hyvin ja nainen löytää paikkansa. Ystävällisyys, rohkeus ja vilpittömyys ovat avainsanoja tarinalle.

Todella hauska kirja iäkkäästä naisesta, jonka kirja päätetään julkaista. Viimein nainen saadaan käsiin - vanhainkodista. Kirja meinaa jäädä julkaisematta, mutta kun se tapahtuu, siitä tulee jymymenestys.
Nautinnollinen lukukokemus!

Lasta odottava nainen ottaa vuoden vapaata työstään ja kätkeytyy isotätinsä mökkiin, josta löytää tämän päiväkirjan uunin kätköistä. Päiväkirjassa kerrotaan suvun tarinaa, joka on lopulta niin sekava, etten päässyt kärryille, kuka oli synnyttänyt kuolleen lapsen, kenen lapsi Laura oli ja kuka oli se poika, jonka joku toinen oli synnyttänyt.
Joko kirjan lyhennelmä oli epäonnistunut, alkuteos oli ollut sekava tai sitten minä itse en vain hoksannut pysytellä kärryillä.

Mukava pieni lukupala. Lisäksi tietysti lastentalon työntekijät, joista osa rakastuu toisiinsa.

Sain nauraa monesti ja makeasti, sillä Haaviolla on uskomattoman hieno tyyli kertoa hurskastelematta elämästä. Totuudellisuus, tavallisuus, rehellisyys sekä vankka huumori ovat hänen valttejaan kirjoittamisessa - ainakin nämä lahjat.
Esim. s. 215. hän kertoo jostain opettajasta kolmannella luokalla:
"Väliin Ekman taas komensi jonkun pöhköpään juoksemaan päänsä seinään. Piti ottaa vauhtia ja todella puskea kova kovaa vastaan. Latinaa opimme. Ehkä meistä kuitenkin tuli hieman tärähtäneitä."

Hirvisaari/Hietamies on yksi kirjailijoiden kestosuosikki omalla sarallaan. Kirjat ovat pitkiä, historiallisia, nautittavia, sillä lailla kuvaavia, että voin kuvitella itseni mukaan tarinaan.

Suosittelen näitä Hietamiehen/HIrvisaaren kirjoja, jos tykkäät historiallisista ja hyvin kirjoitetuista kirjoista!

Luin lyhennelmänä tämän, olin onneksi unohtanut lähes kaiken. Mukava luettava.

Venäjällä 1917. Historiallinen romaani. Aika raskaita asioita, mutta Hirvisaari osaa kirjoittaa. Sonjan tyttären Viktorian elämän kuvausta.

Mielenkiintoinen elämäntarina. Makkonen kasvoi Turun linnanfältin puutalokorttelissa, valmistui sodasta toipuvan kaupungin opettajaksi ja rakastui merikapteeniin, mutta päätyi kolmen pojan yksinhuoltajaksi...
Kuvaus lähihistoriasta. Suosittelen.

Kevyt rakkaustarina, joka kertoo puhtaan ja köyhän tytön ja maailmaa nähneen herttuan välille syttyvästä rakkaudesta, joka voittaa kaikki esteet. Onhan se suloista!

Mukava luettava Paulasta, joka oli reipas ja rohkea! Tyttö lähti auttamaan kyläkauppiaana olevaa setäänsä. Elettiin aikaa, jolloin sivukylän osuuskaupat lopetettiin ja näin kävi myös tuolle Luhtipohjan kyläkaupalle. Mutta romantiikkaa ja uusia alkuja koettiin kuitenkin - mukava lukukokemus!

Kirja kertoo Kirstin elämästä Pariisissa ja hänen paluustaan takaisin Albergaan, Espooseen ja avioliitosta taiteilijamiehensä kanssa 1930-luvun Suomessa. Hyvä kirja, kuten Mustosen kirjat ovat!

Hyvä kirja! 34-vuotias Sara on onnellisesti naimisissa. Pariskunta on halunnut saada lasta parin vuoden ajan onnistumatta. Mies on aivan tyytyväinen, on muutakin elämää. Vähitellen Saran pakkomielle lapsen saamiseen yltyy niin, että hänen elämänsä on yhtä lämmönmittaamista, lääkärissä juoksemista ja pettymystä kuukausi toisensa perään.
Onneksi hän tutustuu kirjaa toimittaessaan naiseen, kirjailijaan, jolla on oma pakkomielteensä. Hän haluaisi olla edelleen nuori ja koska ei ole, hän ei suostu lähtemään ulos: vanhat ystävät halveksisivat häntä, kun hän ei ole enää hehkeä kuten nuorena.'
Naiset ystävystyvät, molemmat kasvavat ihmisenä.
Ystäväpiiri ilmaisee kateutensa Saralle ja Sara kateutensa heidän lapsistaan.
Jälleen tulee mieleen asia, jota itselleni myös opetan: kukaan ei saa kaikkea! Pitää nähdä se hyvä, mikä itsellä on ja olla kiitollinen siitä!

Kirjailija on v. 1961 syntynyt, joten ehkä sen takia kirjakin on hyvä... Olen inhottavan epäilevä itseäni nuorempia kirjailijoita kohtaan. Mutta tämä kirja oli tosiaan hyvä.
Äidin kuoleman jälkeen tytär saa testamentin, jossa on hänen itsensä 14-vuotiaana kirjoittamat unelmat. Kun hän on toteuttanut ne, hän saa muhkean perinnön.
Tehtävä ajaa 34-vuotiaan tyttären seikkailuun ja muutokseen. Luin yhdellä sohvailulla; hyvä kirja!

Koulu ei kiinnosta, se ei ole tärkeää lammaspaimensuvun vesalle. Niinpä hän hädin tuskin osaa kirjoittaa, mutta jäätyään kotiin töihin kiinnostuu myöhemmin lukemisesta ja alueensa historiasta. Hän aloittaa opiskelun, nyt se kiinnostaa - hän käy kaksi vuotta myös yliopistoa ja työskentelee myös maailmanperintöasioiden kimpussa jatkossa - tila yksin ei kannata.

Kirja on hyvin mukaansa tempaava ja erilainen. Se kertoo luonnon merkityksestä ihmiselle, siitä, että on kunnia-asia auttaa naapuria pyyteettömästi, vaikka itsekin olisi väsynyt. On vaikea kertoa edes, mistä kaikesta kirja kertoo, mutta suosittelen lukemaan sen.

Suvun ja perheen arvostus on kirjoittajalla korkealla, vaikka kyse on aivan tavallisista ihmisistä, joiden ei ole aina helppo tulla toimeen keskenään.

Oli tarvetta mukavalle välipalalle, joten luin Valtosen hauskaa huumoria sisältävän kirjan. On tässäkin eräs jakso, jota en viitsi lukea luettuna sen ensimmäisellä kerralla: hänellä on taipumus kertoa jotain kummallisia kummitusjuttuja vähän kuin irrallisena juonesta. Ne eivät minua kiinnosta.

Tälle välipalalle on näköjään minulla usein kysyntää...nyt taas. On niin kiva samaistua urhoolliseen, rehelliseen ja ahkeraan nuoreen naiseen, jolta työt sujuvat. Tässäkin jätin taas väliin kummallisen osion, joita Valtonen viljelee kirjoissaan - ihan turha rönsy minun mielestäni.

Kirjailijan esikoisromaani. Maalaisromantiikkaa. Mukavia maalaisnäköaloja, mutta enemmän tykkään kuitenkin Mustosen vastaavasta, jossa eletään oman ikäluokkani maalaiselämää. Kevyt, helppolukuinen.

Saman maalaiskylän kuvausta, nyt vaan toinen pari löytää toisensa. Hyvin kevyttä, ei syvyyttä. Välipala. Juonessakin vähän toistoa.

Mielenkiintoisia ihmisikuvauksia Kastanjakadulta. Nauroin makeasti välillä, sillä jotkut henkilöt olivat niin äärimmäisen kilttejä, kuuntelevaisia ja periksiantavaisia verrattuna toisten häikäilemättömyyteen. Mutta jotenkin vaan ne kiltit vetivät pitemmän korren kuitenkin.
Mukavaa luettavaa.

Tämä oli hyvä. Mielenkiintoinen, ei tavallinen. Vähän sisilialaista kulttuuria ja avioliittokäytäntöä. Pettäviä aviomiehiä ja romantiikkaa. Ja upean suosion saavuttava iltakoulu, jossa Signora opetti kaikenlaista Italiaan ja kieleen liittyvää ja yhdisti ihmiset toisiinsa.

Ihan mukava kirja - enemmän tykkäsin kyllä edellisestä Binchyn kirjasta. Näissä tarvitaan keskittymistä siinä mielessä, että kirjailijan tapa on (oli) kirjoittaa ikään kuin toisistaan erillään olevia kappaleita, joissa lähestytään eri kohdetta, mutta lopulta kyse on saman kylän ihmisistä. Jos on pitkä väli, kun jatkaa lukemista, ei muista, mitä siinä on tapahtunut ja kenestä on kyse. Mutta ihmiset ovat kirjassa mielenkiintoisia!

Kaamosväsymyksessä tutut kirjat ovat poikaa!

Tämäkin menee kaamosväsymyksen piikkiin. Piti kysymäni tänään kirjastossa käydessäni, löytyisikö lisää Valtosia, mutta olin niin väsynyt, että liki, että osasin lainata ne, mitä löysin - en muistanut, mitä olin aikoinut kysyä!

Onneksi olin unohtanut tätä tarpeeksi ja tänä pimeänä marraskuuna tekee mieli lukea tarpeeksi hömppää, jota ei tarvitse ajatella. Sopivaa siihen.

Mukavaa, helppolukuista afrikkalaiselämän kuvausta myönteisellä tavalla.

Luettu, Tähän syksyn pimeään saumaan sopiva!

Tuli taas lukaistua. Samaa mieltä kirjasta kuin aiemminkin.

Kuuntelin tämän kirjan flunssassa maatessani. Mukaansatempaava. Kertoo Suomen itsenäistymisen ajan vuosista, kansalaissodasta, kahden naisen kertomana, joista toinen on sosialisti, kansanedustaja, toinen porvaripuolueen kansanedustaja, mutta jotka ovat kasvinkumppaneita.
Yhtä kyytiä piti kuunnella koko kirja...

Ihmeellinen, kahden hädin tuskin keskitysleiriltä selviytyneen unkarilaisen nuoren selviytymistarina. Heidät kuljetettiin Ruotsiin, jossa mies lähetti kirjeitä 117 unkarilaiselle naiselle ja pian hän päätti, että Lilistä on tuleva hänen vaimonsa - vaikka lääkäri antoi hänelle vain 6 kk elinaikaa.
Pariskunta ehti elää 52 v yhdessä. Heidän poikansa sai kirjeenvaihdon äidiltään isänsä kuoleman jälkeen ja tähän kirja pohjautuu. Huikea tarina! Suosittelen!

30v mies asuu isoäitinsä kanssa, vanhemmat ovat kuolleet pojan ollessa 7v. Yllättäen isoäiti kuolee ja poika saa yllättäviä papereita käteensä perukirjoituksessa. Lapsuuten kotinsa ja menetettyjä muistoja.
Kirja on kauniisti kirjoitettu, sitä on ilo lukea. Vasta kirjan loppusivuilla arvoitukset selviävät. Siis ennalta arvaamaton kirja, josta nautin!

Mukava joululukeminen, vaikka minua hiukan häiritsee ja jakaa keskittymistä Binchyn kirjoissa hänen tyylinsä aloittaa aina uusi luku ihan eri ihmisistä. Lopulta nämä tosin ovat kaikki samassa paikassa - tai oikeastaan alussa.