Kirjoittanut: Valtonen, Hilja
Julkaistu: 1995
Lisätiedot: Alkuperäispainos varmaan 1930-luvulta, arvelen, tämä 1995. Isotekstinen.
Arvostelut yhteensä: 3 kpl
Kirjan neidolla on hyvin katkera tausta, ja vähän liian pitkään hän pitää rakastettuaan pihdeissään, ennen kuin tunnustaa rakkautensa.
Mutta Valtosella on erinomaisen hyvä kyky käyttää vertauksia. Esim. "Ääni oli Jaakobin ääni, olivatpa housut ja sukat kenen hyvänsä."
Huomaa, että kirja on vanha, koska kirjailija osaa vielä käyttää raamatullisia vertauksia, ja latookin niitä runsaasti, ainakin minun riemukseni. Onko vertaukset unohdettu nykykirjallisuudesta, kysyn vaan!?
Valtosen kirjassa toistuvat samat teemat: köyhä tyttö, jolla on joko ilkeä äitipuoli, tai tässä tapauksessa ilkeä veljenvaimo, ja äiti oli kuollut.
Kurja kohtalo odottaa, mutta sitten ihanainen prinssi saapuu, ja pitkällisen väsytyksen jälkeen neito paljastaa todelliset tunteensa. Rakastan Valtosen vertauksia ja kielenvääntöä.
Monet Valtosen kirjat toistavat teemaa: nuori, orpo tyttö, joka näyttää maailmalle ja erityisesti miehille, että hän kyllä pärjää. Ja pärjääkin.
Tässäkin on karmea suku takana, mutta tyttö onneksi selviää. Selviytymistarinat ovat mukavia! Valtosen vertauksista nautin joka kirjassa.