Lukuelämyksiä
Arvostelut 2016

Näköjään luen tämän joka vuosi! No, se kertoo jotain, mitä tämä kirjan kepeys ja huumori minulle antavat, kun tarvitsen kevennystä elämääni!

Jälleen kerran välipalaksi Hilja Valtosen kaikkivoipaa naisenergiaa! Siitä en pidä, että Valtonen nurjeksii maanviljelijöitä, mutta jokaisella on omat mielipiteensä.
Enkä lukenut tällä(kään) kertaa kirjan sitä osiota, jossa päähenkilö käy sekopäistä kirjeenvaihtoa, vaan luin vaan hyvän alun ja kauniin lopun!

Jälleen Valtos-välipala ilokseni!

Uskomaton taidonnäyte tämä kirja! Eikä vain taidonnäyte, vaan katsaus Nivalan kulttuurihistoriaan, politiikkaan, uskonnolliseen elämään ja paljon muuta!

Kirja on kirjoitettu uskomattoman hauskasti ja mukaantempaavasti. Toisaalta se on niin sisältörikasta, että jonkun kappaleen luettuani piti pitää parin päivän tauko.

Vähäsarja toimi musiikkiopiston opettajana, rehtorina sekä Nivalan srk:n kanttorina vuoronperään ja välillä yhtä aikaakin. Nuoruuden hän vietti Oulun sotilassoittokunnassa (16-20-vuotiaana).
Hänellä on valtava määrä musiikillista meriittiä, jota en jaksa edes luetella; niin hengästyttävän paljon hän on saanut aikaan. Tätä nykyä hän on pian 70-vuotias, jolloin hän lopettanee soittotuntien pidon! Perhettä on kanttori-vaimo sekä neljä aikuista lasta.

Vähäsarja toimi minunkin pianonsoiton opettajana lukion ajan ja hän oli juuri niin pätevä kuin mitä hän kirjassa kertoo omista menetelmistään. On ilo ja kunnia, kun olen saanut olla hänen oppilaanaan.

Vähäsarja kirjoittaa suoraan, rehellisesti ja ilman mitään mutkia uskonelämästään. Olen hänen kanssaan täysin samoilla linjoilla. Hän ei ole mikään -lainen tai -läinen eli ei kuulu mihinkään lahkoon tai herätysliikkeeseen paitsi siinä määrin kuin ne edustavat Raamatun ja Tunnustuskirjojen opetusta. Hän on Raamattu-uskollinen.

Suosittelen lämpimästi tämän kirjan lukemista, jos saatte sen käsiinne!

Jälleen eräänä iltayönä, kun tarvitsin jotain turvallista, helppoa ja rentouttavaa, kahlasin yhden Valtosen läpi!

Sparksin kirjan ovat tunnelatautuneita, jollakin tapaa syvällisiä.
Tästäkin pidin. Hän sai minut rakastumaan päähenkilöihin, jotka olivat tavallisia nuoria. Tarina on eräänlainen kolmiodraama, jossa yksi jää auttamatta ulkopuolelle.

Isä on kasvattanut tarinan nuoren miehen, ja tämä suuttuu kovasti, kun tyttöystävä osoittaa kauniisti, että hänen isällään on asbergerin oireyhtymä. Tämän tiedon jälkeen mies ymmärtää näin olevan ja hänen ja hänen isänsä suhdetta kuvataan todella kauniisti.

Hieno kirja, epäitsekkyyttä, inhimillisyyttä, rakkautta.

Olipa hyvä kirja! Löysin siitä itseni minäkin. Toiminnallinen valvominen on minunkin ongelmani:
"Se ei ole tauti vaan ominaisuus, unettomuuden yleisin muoto, jonka aiheuttavat kova stressitaso ja autonomisen hermoston epätasapaino." -s. 158

Suosittelen luettavaksi! Neuvoja ja ohjeita.

Jälleen tartuin tähän mainioon kirjaan, joka on hiukan naiivikin alussa varsinkin. Mutta ikävän todellinen. Löydän tästä itseäni. Ja suren.

Hyvä kirja. Yksi niistä, jonka säilytän edelleen hyllyssäni.

Kepeää luettavaa. Yllättäen murhaaja paljastui, luulin, että minulla jäi jokin sivu lukematta, mutta ei. Viihdekirja, jollaiseksi se on varmasti tarkoitettukin.
Mukavasti kirjoitettu, ei mitään vikaa. Mutta ehkä pidän enemmän syvällisemmästä juonesta.

Sujuvaa ja mukavaa kerrontaa monista eri ihmisistä. Aina yksi luku yhden ihmisen elämäntarinaa. Sitten koko poppoo tulee eri puolilta maailmaa yhteen ja samaan vasta avattuun hotelliin Irlannin rannikolle, syrjäseudulle.

Muuten suorastaan pidin tästä, mutta ikäväkseni kirjan lopussa oli henkilö, jota hotellin pitäjä sitten kehotti rohkeasti käyttämään selvänäkijän lahjojaan ja näin tämä myös teki.

Voi tätä aikaa, mitä me elämme! Pimeys valtaa alkaa ja se tulee näkyviin joka sektorilla, voimakkaasti myös kirjojen kautta kuten tämänkin kirjan.

Se joka ei tunne Jumalaa, joka ilmoittaa itsensä Raamatussa, astuu pimeyden ansaan eikä edes huomaa niin tekevänsä.

Hyvä kirja. Napoleonin elämäntarinan ympärille kehitelty romaani. Kauniisti kirjoitettu, mukava lukea. Suosittu on muiden mielestä, koska tämä oli jo 7. painos.

Painavaa, koskettavaa luettavaa; piti jälleen tarttua tähän.
Itkettää aina elämäntarinat, joissa yhdessä tehdään jotain... Tosin Niilokin sairasti ja oli välillä kuukausia tubi-sairaalassa, mutta palasi aina kotiin takaisin.
Mutta oma tiemme on jokaisella ja pitää nähdä asiat, jotka itsellä on eikä niitä, mitä puuttuu - muuten ei jaksa ollenkaan.

Erinomaisen hyvä kirja. Syvä kutsumustietoisuus ja kuuliaisuus Jumalan sanalle johti Jim Elliotin kuolemaan alle 30-vuotiaana. Jumalan kutsu ohitti hänellä kaiken muun.
Kunpa saisin käsiin myös kirjan Operaatio Auca, joka kertoo hänen vaimonsa menosta tekemään työtä aucojen parissa. Marttyyrien veri oli vuotanut ja työ saattoi alkaa tai jatkua!

Lämmin ja hempeäkin kirja. Kaunis rakkaustarina, joka ei olisi kaunis, jos perheen äidillä ei olisi Jumalan antamaa sydäntä miestään kohtaan, joka asettaa vaimonsa kirjaston jälkeen. Jumalan tuleekin kuulua ennen muita ykköseksi.

Olin unohtanut kirjan sisältöä sen verran, että saatoin taas lukea sen. Rauhoittava kirja, joka suo mahdollisuuden väsymyksen keskeltä paeta pikkuisen Mitfordin kaupungin keskelle lepäämään.

Minä luin tämän nyt heti uudestaan, kun Ari juuri kuoli.
Tuttua kirjassa on shokki: ensimmäisinä päivinä kaikki on sekavaa, unohteleminen on jatkuvaa, olo epätodellinen.
Mutta sellaista ahdistuneisuutta minulla ei ole ollut ainakaan vielä kuin kirjassa moni koki syystä tai toisesta. Mutta olenhan vasta alkutaipaleella - Arin kuolemasta tulee tänään viikko.

Ihmettelen, että minulla ei ole tästä kirjasta mitään arvostelua, vaikka se on omasta hyllystäni!
Aloitin juuri lukemisen ja ymmärrän, että tämä kirja on minua varten juuri nyt. Kommentoin jo ensi sivuilta tekstiä 30.5. 2016 Ajankohtaisessa.

Avantosaunan pukuhuoneesta nappasin tämän kirjan mukaani ja koska nyt on juhannus, kirja sopi mainiosti tähän hetkeen.
Se kertoo juhannuskutsuista ja ihmisistä, jotka tapaavat siellä. Samalla ihmiskohtalojen yhteenkuroutumat tulevat esiin. Sisar, joka näyttää saaneen aina kaiken, mitä haluaa, ei lopulta olekaan saanut sitä mitä eniten janoaa: rakkautta.
Hyvä kirja.

Mustosen kerronta on niin kuvailevaa, että voi itse kuvitella näkevänsä sen, mitä hän kertoo. Kodinomaista kerrontaa, taiteilijaelämän varjopuolia tulee esiin.
Tässä kirjassa Ida on Albert Edelfeltin emännöitsijänä ja rakastuu tähän. Mutta taiteilijalla toki on monia rakkauksia ja vaimo kaiken lisäksi.
Kun taiteilija kuolee 50-vuotiaana, Ida jää odottamaan tälle lasta ehtimättä kertoa tilastaan. Ehkäpä seuraava kirja kertoo, miten Idan elämä jatkuu ja kenen palvelijana. Vai joko hän löytää puolison itselleen?!

Isovanhemmat, vanhemmat ja kolme lasta lähtevät sapattivuotta viettämään ja vuokraavat kodin Espanjasta. Isoisä ja perheenäiti kertovat eri näkökulmista asumisesta ja elämisestä siellä. Mielenkiintoinen ja hauska lukukokemus. Ei mitään suurta kaihoa tullut muuttaa Aurinkorannikolle, mutta sitä en ollut tiennyt, että siellä on suomalainen koulu.

Juuri tähän saumaan kirja sopi mainiosti! Miten en ole aiemmin huomannut, että Maijassa on monta samaa piirrettä kuin itsessäni: suunnistustaidoton, teknisesti ehkä melkein yhtä avuton kuin minä - omien sanojensa mukaan, muuten en tietäisi - ja hän rakastaa työn tekemistä!
Sain kirjan kautta sitä hoitoa ja virvoitusta, mitä tarvitsin! Kiitos MaijaAsunta-Johnston!

Ykköskirja jäi kakkosena luettavaksi, sillä olin jo aika pitkällä sen lukemisessa lähtiessäni Espooseen vierailulle ja sen takia otin kakkoskirjan mukaani ja luinkin sen matkan aikana. Nyt on onneksi tässä vielä lukemista!
Suosittelen tällaisille maalaistytöille, jollainen itsekin olen!

Otin kirjan mukaani Kokkolasta Lähetyshiippakunnan messusta, jossa oli erilaisia kirjoja tarjolla.
Tässä nuori nainen etsii tietään, epäilee uskoaan eikä ole varma, onko asiat kunnossa. Hän löytää onnekseen seurakuntaan ja saa kysellä ja saa vastauksia. Jossain vaiheessa kuitenkin usko kylmenee ja hän jää pois. Hän tuijottaa omaan itseensä ja unohtaa, että Jeesukseen tulee katsoa, eikä omiin vikoihin.
Nuori nainen on seurustellut ei-uskovan miehen kanssa ja on hyvin rakastunut, mutta kun mies alkaa herjata uskoa, tyttö sanoutuu miehestä irti eikä ole varma, pystyykö siihen.
Työtoveri löytää uskon.
Kirja on täyttä uskon pohdintaa - oikein hyvä siinä mielessä!

Jäi aikoinaan tästä hyvä muistikuva, joten luin nyt uudestaan.
Nuori, erikoinen hyönteistutkija, täysin kelpaamaton rikkaan perheen tyttärelle, kääntää tahtomattaan tytön pään. Tyhjä elämä saa sisältöä. Hauska kirja!

Steelin tavanomaista tekstiä, tämän maailman menoa. Minua häiritsee joka teoksessa jotenkin jaaritteleva tyyli. Sama asia sanotaan moneen kertaan. Jankkausta.
Mutta kyllä näitä lukee ajankulukseen, vaikka kehittävämpiäkin kirjoja olisi...

Pieni perhe ostaa talon Provencesta 14 vuodeksi. Perheenisä kertoo hauskasti ja hersyvästi paikallisista tavoista ja perheen lomailusta Ranskassa.
Suosittelen, hyvän mielen kirja!

Tulipa lukaistua taas. Mukavaa ja romanttista lukemista näin kesällä: maaseutua, rantasaunaa ja idylliä. Kevyttä, ei kovin kestävää.

Historiallista kuvausta, rakkaustarina, ihan nätti sellainen - ajankuvaa 1500-luvulta Turusta ja Viipurista.

Hauskasti kirjoitettu tämä kirja, mukava luettava.

Ihana, että olin unohtanut tämän kirjan sisällön niin saatoin lukea sen uudelleen! Pidän niin tosi paljon Hietamiehen kirjoitustyylistä: selkeää. Sanat kertovat sisällön, eivät ole itse tarkoitus.
En toki pidä ja ole sitä mieltä, että kirjan sisältö on moraalisesti oikein, mutta tämä kertoo siitä, millainen on ihminen. Siitä samastahan Raamattukin kertoo... siinä vaan kerrotaan myös, millainen on Jumala!

Tämä on tosiaan minun suosikkini, lohduttava ja hoitava, yksinäiselle minälle sopivaa luettavaa!

Hyvä kirja. Mukava lukukokemus. Kirjailijalla on laaja historiantuntemus. Ihailen!

Hyvä kirja. Jälleen Utrio laittoi historiallisiin raameihin suloisen rakkauskertomuksen, kauniin ja sievän. Mukava luettava!

Vähän samanlaisia tuntoja tässä kuin kirjailijan Elämän tikapuilla -kirjassa. Siitä tosin pidin enemmän kuin tästä.
Tässä perheenäiti aikoo lähteä kotoaan, mutta joutuukin pankkirosvon panttivangiksi ja sitä myöten pois kotoaan.
Naisen lapsuus on ollut karu ja onneton, avioliitto ja perhe-elämä jatkuu samalla kaavalla. Yllättäen naisesta onkin kasvanut vahva, mutta hän ymmärtää sen vasta pakomatkallaan. Panttivangin elämän kuvaus on karua sekin, masentavaa.
En ole varma, mitä tästä kirjasta pitäisi ajatella, mutta jotenkin siinä on toden tuntua.
Karua kirjassa on myös aviomiehen papiksi ryhtyminen, hengellisen elämän epäaitous ja naisen epäusko. Mutta niin totta näinä ja kaikkina aikoina.

Olipas nyt sitten ujutettu hengellisyyttäkin tähän romaaniin, mutta vain amerikkalainen ripaus, joka ei näkynyt mitenkään elämässä; kunhan oli vain yksi tapa muiden tapojen joukossa.
Aika taidokkaasti kirjoitettu kirja kuitenkin jälleen, enpä sitä olisi muuten lukenut.
Tyttären joutuminen kolariin paljastaa, että aviomies ei olekaan työmatkalla vaan toisen naisen luona. Suhdetta on jatkunut kuukausia. Paljastuu miehen kyvyttömyys kestää painetta, sairautta ja elämän epävakautta. Toisilla romaanin henkilöillä sitä oli, toisilla ei.

Aika surullinen tarina. Lapseton pariskunta, mies 15v vaimoa vanhempi. Ei lapsia, mies ei ole halunnut. "Olisit vain pyytänyt, niin olisit saanut". -Mutta en halunnut pyytää, halusin saada, sanoo vaimo.
Vaimo on uskoton miehelleen, puolisoiden tarpeet eivät kohtaa ollenkaan. Kun mies kuolee yllättäen, vaimo joutuu käsittelemään asioita uudella tavalla. Mittasuhteet vähän muuttuvat.
Ainoa oikein lämmin suhde kirjassa on vaimon ja anopin suhde - anopista ei kukaan muu kuin tämä lapseton miniä ole välittänyt. Ihana, kun lämpöä kuitenkin löytyi.

Luin toistamiseen. Olipa siellä aika monta konnaa, sydämetöntä ja oman katkeruutensa vallassa elävää ihmistä, jotka eivät halunneet toistenkaan kokevan onnea. Lopulta "he saivat toisensa" - mikäs sen mukavampaa!

Otin tämän uudestaan kirjastosta käsiini ja hyvä kun otin: pääsen matkustamaan Jukan seurassa Espanjaan. Halvalla ja helposti, rennossa seurassa ja antoisia ajatuksia poimien hänen matkaltaan.
"Elämä kutsuu sinua. Anna menneiden olla." -s. 21 -eräs hänen ajatuksiaan, kun ilo valtaa hänet kesken tuskailujen.
Suosittelen!

Tämä kirja on jäänyt lukematta aiemmin, joten oli hauska lukea - sitä paitsi tämä on syvällisesti kirjoitettu keskittyen tuntemuksiin, jotka nimenomaan camino aiheutti. Suosittelen!

Olen lukenut tämän siihen syssyyn, kun luin kaikki käsiin saamani camino-kirjat. Nyt luin sen eri intensiteetillä.
Ihan mukava lukukokemus, tosin verrattuna edellisiin kerronta on aika pinnallista, mutta mitäs siitä. Jokapäiväiset matkat ja syömiset on kirjattu, ja matkalle lähtijälle ne antavat osviittaa reissun luonteesta.
Itselläni jäänee tämä reissu pelkästään kirjojen lukemisen tasolle, siltä vaikuttaa, mutta kirjojen kauttakin matka on mukava :)

Erilainen camino-kirja. Sokea mies opaskoirineen, hänen vaimonsa ja lapset kolme ja neljä vuotta sekä rattaat. Vaelluskirja, ei hengellinen.
Perhe käveli reilut 800 km 43. päivässä ja yöpyi 42 eri yöpaikassa. Tosi vaeltajia! Päivät koostuivat paitsi kävelemisestä, lasten kanssa puistoissa olemisesta, ruokailuista, pyykinpesusta ja nukkumisesta. Vaimo hätisteli myös lukuisia irtokoiria opaskoiran kintereiltä, mikä on sekin tosi urhoollista puuhaa!

Jahas, 10 vuotta on kulunut tämän lukemisesta. En ole täysin dementoitunut, sillä muistin kirjan sisältöä aika lailla. Hyvä lukukokemus se oli jälleen.

Lukaisin tämän väsyneenä, kun en muutakaan jaksanut. Kevyttä maalaisromantiikkaa, aikamme hengen mukaista...

Olipas mukava, romanttinen kirja. Luulin lukeneeni jo tämän, mutta ehkäpä se vain muistutti jotain lukemaani Utrion kirjaa?!
Itserakas kappalainen 1830-luvun Suomessa, iso perhe, kolme naimaikäistä tytärtä eikä rahaa ole yhtään, velkaa vain.
Mutta hyvin käy lopulta tyttöjen naittamisen, isästä huolimatta kirjalla on onnellinen loppu!

Kuuntelin tämän joskus Arin kanssa äänitteenä. Mukava kirja luettavaksi, muutaman kerran nauroin täysillä jollekin vitsille tai muuten vaan.
Elämää linnan kunnostamisessa ja ranskalaisessa pikkukylässä.

Omasta tilanteen muutoksestani johtuen varmaan käsiini osuu tällaisia kirjoja, jotka kertovat ihmisen elämänmuutoksesta.
Tässä oli paljon puhuttelevaa, joskaan en tietenkään samaistunut kirjailijan jooga- ja muihin henkisiin harrastuksiin ja vierastan niihin liittyviä sanontoja. Mutta ehkä sain tästä jotain rohkaisua mennä eteenpäin omaa tietäni, minäkin.

Hyvä kirja. Pian runoja ja Mikon kerrontaa perheen elämästä tai oikeastaan yhteisön ja tansanialaisten elämästä.
Hieno kuva tyrmistyttävästä erosta suomalaisten tyytymättömyyteen yltäkylläisyyden keskellä ja vastaavasti tansanialaisten ilosta köyhyyden keskellä.
Juuri iloa ja olemisen taitoa meidän pitäisi oppia afrikkalaisilta!
Joulu merkitsee suurta iloa Vapahtajan syntymästä tansanialaisille - silloin unohdetaan murheet. Mehän sen sijaan vaivumme melankoliaan ilon sijasta, me kristitytkin!
Chapu chapu merkitsee pian, pian tms. - Pia kiirehti nopeasti töihin teepaussilta sen sijaan että olisi osannut rentoutua toisten kanssa sen pienen hetken.

Kirjan sisältö oli mielenkiintoinen. Pariskunta jää kolmeksi vuodeksi omilleen ennen eläkeikää, myy asuntonsa ja yrityksensä ja ostaa fincan, maatilan Andalusiasta Espanjasta. Kirjan lopussa he ovat asuneet talossaan 15 vuotta.
Kirjoittaja kertoo kauniisti ystävyys- ja perhesuhteista Espanjassa ja tuo konkreettisesti esiin eron suomalaisten ja espanjalaisten välillä - meidän jäykkyyden ja epäystävällisen käytöksen, mutta toisaalta jämptiyden ja asiallisuuden. Toisaalta espanjalaisten välittömyyden, avuliaisuuden, mutta vastaavasti kärsivällisyyttä koettelevan asioiden venymisen ja sopimusten pitämättömyyden.
Hauskasti Ojalainen kertoo, että hän luuli aiemmin, että espanjalaiset vain makaavat palmun alla ja muun ajan varastelevat...mutta hän näki, että he tekevät ahkerasti työtä ja siesta on siellä välttämätön.
Kirja olisi ollut huippuhyvä, jos joku olisi tarkistanut oikeinkirjoituksen ja kirjoittaja olisi jättänyt alatyyliset kirosanat jms pois ja miettinyt joitakin muitakin asioita, kannattaako niitä laittaa kirjaan.

Jälleen piti lukea tämä - on hyvä!

Olipa kaunis tarina! Kirjailija oli menettänyt itse lapsensa tämän ollessa 2-vuotias, ja siitä syystä hän saattoi kirjoittaa lämpimästi suurista menetyksistä. Todella kauniisti kirjoitettu, suurella lämmöllä kahden perheen tarina, johon liittyi muita ihania ihmisiä ja ymmärtäjiä. Suosittelen.

Kirja on käännetty 20 kielelle, 36 maassa. Myyty 2 miljoonaa kirjaa Koreassa.
Neljän aikuisen lapsen äiti ja vaimo katoaa 69-vuotiaana mieheltään Soulissa matkalla metroon.
Sen jälkeen kukin perheen jäsen on kertojana, muistelee äitiä ja ihmettelee, kun ei tuntenut oikeastaan äitiä, samoin puoliso.
Kukin on itsekkäästi pitänyt äitiä itsestään selvyytenä. Äiti on huolehtinut, pessyt, kasvattanut ruokaa, lähettänyt orvoille rahaa joka kuukausi yli 10 vuotta, eikä puolisokaan tiennyt asiasta.
Nyt jokainen katuu käytöstään, menee itseensä, mutta äiti ei tule takaisin. Pistää ajattelemaan todella.
Erikoinen, puhutteleva kirja. Suosittelen todellakin!

Olipa ihana kirja! Lääkärinä toiminut nainen, joka oli hengellisenä äitinä monelle orpolapselle. Hän järjesti niin, että lapset saivat tansanialaisen perheen, jossa olivat yhdessä kaikki lomien aikana, niin että lapsista tuli tansanialaisia; hän huolehti heidän koulumaksuistaan ja kävi muutaman kanssa Suomessakin.
Minua kosketti tämä kirja!
Koskettavia lasten kohtaloita, joita seurattiin vuosien ajan. Soljuvasti kirjoitettu, helppo lukea. Suosittelen!

Nykyaikaisen sairaanhoidon luoja. Suosittelen. Vahva nainen, jonka kaikki voimat ja kyvyt menivät elämäntehtävän suorittamiseen. Ja sen hän teki täydellisen hyvin ja oli onnellinen työtä tehdessään.
Hyvä kirja.

Jälleen yksi lukukerta tälle kirjalle. Toivon, että Maija kirjoittaisi vielä - jokapäiväisistä arkisista asioista.

Haikola kertoo sukunsa tarinaa; mummonsa, vanhempiensa ja omaansa. Aiemmassa kirjassa hän kertoo sota-ajasta ja mummonsa elämästä enemmän, tässä lähinnä omasta liittyen sukuun. Siis historian havinaa suvustaan kiinnostuneille perheenjäsenille.
Oli tämä minullekin mielenkiintoista luettavaa.
Muutaman kohdan olisin muuttanut, jotain ihmettelin. Jälkipolvelle on ystävällisempää kirjoittaa, että "oli ystävällinen lähipiirille, koska itse oli saanut toisenlaista kohtelua" kuin että joku oli ilkeä. Mutta tottahan se on, että jotkut ovat ilkeitä, ei siitä mihinkään pääse.
Aiempaa kirjaa en ole lukenut, ehkä luen jossain vaiheessa.

Tämä oli hauska kirja! Nauroin mahdottomasti tätä lukiessani. Osittain johtui ehkä väsymyksestä, mutta kyllä kirjakin oli hyvä.
Lampaankeritsijä menee ja ostaa tilan Espanjasta kysymättä vaimolta ensiksi, mutta hyvä siitä tulee. Kommellukset on kirjoitettu itseä säästämättä.
Kirja on miehen kirjoittama, joten teksti on aika ronskia välillä, mutta hän puhuu nätisti vaimostaan ja lapsestaan. Ja kuten sanottu: tyyli on hauska! Suosittelen!

Sillä tavalla tämä on suosikkini, että teksti on harmitonta, vaikkakin toistelevaa, mikä ilmeisesti kuuluu afrikkalaiseen ilmaisutapaan.
Hyväntahtoista kerrontaa, vaikkakin samalla tulee ilmi ongelmia, mitä Botswanassa ja sikäläisessä kulttuurissa on, samoin kuin meidän tavoistamme poikkeavat tavat.
Mukavaa ja kevyttä luettavaa, kun haluaa olla varma, että jää hyvä mieli luetusta!