Lukuelämyksiä
Arvostelut 2023

Mielenkiintoinen luettava.
Lähestyvä sota v. 1913 luo varjonsa kirjan henkilöiden elämään. Agnes toimii isänsä kaupan myyjänä, vaikka toivoisi elämältään paljon enemmän. Hän on käytännössä vastuussa koko kaupasta kuten myös siskonsa elämän järjestämisestä. Löytää hän sentään itsekin onnensa. Sekä keuhkotauti että sodan runtelemat ihmiset ja kuolemat varjostavat elämää, mutta onni ei ole kiinni ulkoisista asioista.

Aluksi en meinannut päästä kirjan alkuun, mutta kohta se jo imaisi minut mukaansa.
Kirja kertoo erään perheen tarinaa, tai oikeastaan kahden perheen ja heidän läheistensä. Mitä mustasukkaisuus saa aikaan parisuhteessa pahimmillaan ja miten se myrkyttää elämän, pyrkii omistamaan toisen kokonaan. Ja mitä se vaikuttaa lapseen, kun tämä joutuu elämään syyllisyyden ja pelon ilmapiirissä.
Kirja on lämminhenkinen ja inhimillinen, oikein hyvä lukukokemus. Yritänpä löytää muitakin kirjailijan kirjoja kirjastosta. -Tämän sain anopin hyllystä.

Tämä muistutti jossain määrin kirjailijan toista kirjaa, nimittäin tässäkin mustasukkaisuus oli sairaalloisen paha, ja vaikutti raskaasti parisuhteeseen, mutta lopulta jotain hyvääkin seurasi.
Raikas tarina, erilainen, ei ennalta arvattava. Vasta lopussa selvisi moni asia. Pidin kirjasta.
Kirjassa oli 30v naimisissa ollut leskirouva. Hän oli miehensä toinen vaimo ja äitipuoli kahdelle murrosikäiselle näiden äidin kuoltua. Kirjan leskirouva oli piristävä, suoraselkäinen. Kirjan juonta on vaikea lyhyesti kertoa, sillä se oli polveileva ja tarinassa oli monia käänteitä. Suosittelen: itselleni tämä tarjosi uusia ajatuksia nimenomaan mustasukkaisuuteen: se lienee sairaus, kun se on liian voimakas.

Enpä muistanut tätä lukeneeni, mutta ei haittaa. Hyvä kirja. Mikä sitoutuminen ja osaaminen kirjan päähenkilöllä olikaan! Hän oli menettänyt tyttärensä syövälle ja sen jälkeen aviomies oli lähtenyt. Niinpä hänelle jää työ, jota hän tekee koko sydämestään, kuten siihenkin asti, sillä hän oli luvannut leskiäidilleen, kun tämän lääkäripoika menetti henkensä sodassa.
Mutta henkiä menetetään, kun joku toinen lääkäri ei osaa niin hyvin, luulee enemmän kuin tietää, ja päähenkilön on kestettävä nämä turhat kuolemat. Vaikea osa.
Mutta lopuksi tulee myös onnea ja iloa; kolme paljon menettänyttä ihmistä saa kukin takaisin yhtä paljon kuin ovat menettäneetkin.

Olipas jännittävä kirja lopulta. En meinannut töihin ehtiä, kun oli pakko lukea.
Kotiopettaja menee opettamaan englantia ranskalaiselle 9v kreivipojalle, joka asuu ramman setänsä ja tämän vaimon luona. Vanhemmat ovat kuolleet.
Pojan henki on useamman kerran vaarassa, kotiopettaja saa varjeltua pojan. Rammalla sedällä on aikuinen poika, ja tämä ja kotiopettaja rakastuvat. Juoni on hyvin monimutkainen ja sekava, mutta kyllä siitä selvän saa lopulta.
Ihan mukava lukukokemus.

Aateliselämää 1700-luvulta.
Kirja kertoo historiallisista ihmisistä, joiden ympärille kirjailija on luonut puitteet, jotka voisivat olla olleet mahdollisia. Lisäksi kirjassa esiintyy fiktiivisiä henkilöitä ja tietenkin paljon kirjailijan luomia luonnekuvia ja tapahtumia.
Ihminen ei ole muuttunut. Kateus, ahneus, himokkuus on ollut tuttua aikojen alusta. Kirja on sikäli aika masentava, sillä syviä ihmissuhteita ei paljon ole. Annan avioliitto on kuvattu rakkaudelliseksi, mutta hiukan epätodelta se vaikuttaa sikäli, että mies on jokaisen helman perässä aivan kuin pakotettuna - ehkä onkin.
Mielialaani tämä ei oikein nostattanut, mutta aika nopeasti kirjan kuitenkin luin, joten ei se toki huono ole - rankka ajan kuva kuitenkin.

Sattui kaksi aika synkkää kirjaa peräkkäin; (tämän luin ennen Hakoisten Annaa.)
25v Susan ottaa yhteyttä isoäitiinsä isänsä kuoleman jälkeen; viimeksi he ovat tavanneet, kun Susan oli 6-vyuotias. Susanin äidin kuollessa tapaturmaisesti isä vei tytön pois ja yhteys katkesi.
Taustalla on runsaasti synkeitä tapahtumia, ja aika varhain voi aavistaa, mitä on kenties tapahtunut Susanin äidin kuoleman yhteydessä, mutta vasta kirjan lopussa selviää, kuka on se katalin, joka on monen onnettomuuden takana.
En ole varma, mitä pidin tästä kirjasta, mutta en jätä sitä jatkossa hyllyyni. Ei se toki huono ollut tämäkään, mutta paljon ikäviä asioita, vaikka loppu onkin oikeastaan harvinaisen ihana.

Kirjailija on lahjakas! Teksti on soljuvaa, helppolukuista. Tosin en jaksanut täysin lukea erästä kansanopistossa tapahtunutta keskustelua, mutta muuten juoni eteni hienosti.
Kirja kuvaa kolmea sukupolvea, äidistä tyttäreen ja tämän tyttäreen. 1852-luvulta 1920-luvulle. Teos alkaa vaikuttavasti, kun viisi tytärtä lähtee Vöyriltä kävellen Helsinkiin töihin Vaasan palon jälkeen, kun työtä eikä ruokaa ole. Kaksi heistä jää jo matkalle, toinen kuolemaan, toinen menossa naimisiin talon isännän kanssa, kun emäntä on kuolemaisillaan... Kolme tyttöä selviävät Helsinkiin ja heistä yhden elämää lähdetään seuraamaan.
Upeaa kerrontaa. Hyvä kirja!
Selväksi tulee, että jokainen valitsee tiensä eikä se ole aina sama kuin minkä vanhemmat haluaisivat valita tyttärelleen, mutta kukin kulkee omaa tietään ja sen mukaan, mitä on valinnut.

Luemme Mongolian matkoja yhdessä Sepon kanssa. Tai oikeammin Seppo lukee minulle iltaisin ja onpa mahtavaa vain kuunnella ja eläytyä samalla sisältöön. Todella mielenkiintoista. Mailis on tarinnankerronnassa välitön ja aito, teksti on mukaansa tempaavaa!

Maailmansota on puhkeamassa. Lontoossa vauraat Tennantin tytöt ovat eläneet suojattua elämää. Toinen heistä on järkevä ja jalat maassa, toinen ei. Perhe lähettää tytöt Itavaltaan näkemään maailmaa sen jälkeen kun nuorempi tytöistä on käyttäytynyt holtittomasti.
Sodan alta toinen pääsee takaisin kotiin, toinen ei suostu lähtemään vaan jatkaa elämäänsä unelmoiden.
Kirja jättää auki monta kohtaloa, mutta lukija voi itse jatkaa tarinaa.
Kohtalaisen hyvä kirja.

Koskettava romaani. Kertoo perheestä, jonka koti huutokaupataan, että isä saa lunastettua veljensä vapaaksi Suomen veljessodan jälkeen. Muutetaan suon laitaan, rakennetaan elämä sinne. Lapsia kuolee.
Perheen pojat säästyvät sodassa kuolemasta, mutta taudit jylläävät, miniä menehtyy, vävy alkoholisoituu.
Mirjami on perheen tytär. Hänen rakkaustarinansa alkaa talvisodan puhjettua ja päättyy sulhasen kuolemaan - ei sotaan vaan tuberkuloosin kautta itsemurhaan.
Kirjan lopussa Mirjami menee naimisiin. Hänen kuvauksessaan uudesta elämästä on jotain hyvin koskettavaa, vaikkakin hänen tilanteensa oli erilainen kuin omani enkä koe tuolla lailla:
"Nyt kun olen unohtanut hänet, elämä tuntuu kevyemmältä, huolettomammalta, tyhjemmältä. Kaikki liittyi häneen niin monta pitkää vuotta ja jäljelle jäi vain unohtamisen pakko. - - Sinun jälkeesi minä elin niin kuin ihmiset elävät, mutta aina, kun ikkunalaudan posliinikukka tiputti raskaan, valkoisen kukintonsa lattialle, minä havahduin ja tunsin sinut."
- Luulen, että joku muukin leski voi tunnistaa itsensä noiden sanojen kautta.
-

Luulin lukeneeni aiemmin, mutta en kai ole merkannut - tai sitten en ole edes lukenut!
Kirjassa oli hyvää se, että nuori nainen suhtautui vanhoihin ihmisiin arvostavasti ja huomioon ottavasti.
Sivukadulla sijaitsi nappikauppa, jonka Saskia sattumoisin huomasi. Kaksi ikäneitoa omisti kaupan, ovessa oli lappu, että palkataan työntekijä. Se sopi kondiittorille siihen saumaan hyvin ja niin hän tutustui muihinkin kadun asukkaisiin, jotka olivat omaperäisiä kaikki. Toki rakkauttakin oli ilmassa heti alusta lähtien ja ajan hengen mukaan sitä tehtiin, mikä mieleen tuli ja huvitti.
Kirja oli lämminhenkinen ja pirteä.

Todellisuuspohjainen romaani 1800-luvun Ahvenanmaalta. Annaa elämä kohteli ankarasti, mutta Jumalan apu oli konkreettista ja todellista.
Tämä kirja puhutteli minua tosi paljon. Suosittelen, jos saat käsiisi! Tämä tuli Arin äidille antamieni kirjojen palautuksessa minulle ja aion lukea tämän toistekin. Kertoo siitä, miten Jumala toimii ihmisen kohdalla.
Kovin on vajavaista tämä oma elämäni, sen huomasin kirjaa lukiessani. Ja vajaaksi se jää jokaisella.

Lapin sota 15.9.-1944 - 27.4.1945
Tämän jälkeen saksalaiset olivat Suomen vihollisia ja heidät piti ajaa pois. Monet suomalaiset naiset tekivät töitä Saksan armeijalle. Osa naisista seurusteli tai sai lapsen saksalaisille, osa oli vain töissä, ei ollut "saksalaisten huora".
Kirja on hyvin selkeä ja riisuttu kaunistelusta. Osa naisista otti syanidia siinä vaiheessa, kun Saksa hävisi sodan ja joutui lähtemään Norjasta, jossa nämäkin kirjan naiset olivat töissä siihen asti. Osa joutui kai vankileirille, miten lie kohdelluksi - ei hyvin kuitenkaan. Näiltäkin kirjan naisilta leikattiin pää kaljuksi - häpeäksi heille. Sen jälkeen näitä 10:ntä lähdettiin viemään Hankoon leirille, mutta matkalla kuski päästi heidät vapaaksi. Suomen puolelle päästyään puolet naisista lähti jatkamaan matkaa jalan ja heistä kirja kertoo.
Karu kirja, hyvä lukea kuitenkin.

Kirjan toinen osa. Tämä oli todella mielenkiintoinen vaikkakin karmea, sillä se kertoi toisen maailmansodan kauheudesta. Kolmen nuoren naisen valinnat 1914-1918 ovat hyvin erilaiset, mutta kukin toimii kykyjensä ja arvojensa mukaan.
Erittäinen hyvä kirja!
Tilasin tämän kaukolainana, kun ei sitä enää löytynyt meidän kirjastosta.

Olipa jotenkin karmea kirja. Otin sen kirjaston vaihtohyllyltä. Teksti oli pientä ja sitä oli paljon. Juonikin oli edeltä arvaamaton, mutta paljon raaempi kuin olin osannut odottaa.
Ehkä voisi sanoa, että rakastavaiset saivat lopulta toisensa, mutta todellisuudessa sellaisen jälkeen, mitä Emma koki edellisen yli 20 vuoden aikana, ei voi elää tasapainoisesti.
En yritäkään kertoa juonta, se oli polveileva, mutta ruoskat-nimi tulee siitä, että Emma oli sirkuksessa ja osasi käsitellä ruoskia ja veitsiä ja ne hän peri isältään, kun jäi täysin orvoksi 7-vuotiaana.

Seppo luki minulle tämän kirjan iltakirjana. Hänkin piti siitä kovasti. Loppuun asti kirja on huumorilla höystetty. Elma sanookin armolahjoikseen lapsellisuutta, kommelluksia ja huumoria. Varmasti totta.
Jossain luokkakokouksessa ikääntyneenä hänelle sattui useita kommelluksia. Hän istui lattialle tuolin viereen, teekuppi kaatui syliin ja jotain muutakin vielä.
Kun puvun napista oli kangas kulunut puhki, hän värjäsi sisällä olevan puunapin musteella; "ei kukaan huomannut".
Kun kiinalaispojat seisoivat ringissä ja yksi aina seisoi päällään toisten katsellessa, Elma mukana piirissä, niin kaikille oli selviö, että myös Elma seisoo päällään. Elma oli yksi heistä.

Suosittelen lämpimästi!

Kiirastorstaina kaipasin levollista lukemista. Tämä oli juuri sitä.

Tämä kirja näköjään paranee, mitä useammin sen luen! Nyt olemme lukemassa samanaikaisesti vastaavasta ajankohdasta kertovaa kirjaa Sepon kanssa, joten senkin takia tämä oli mielenkiintoinen luettava tänä pääsiäisenä.

Pitkän aikaa luulin, etten ole tätä lukenutkaan, mutta sentään sitten muistin lukeneeni. Parasta mielestäni tässä oli se, kun perheenäiti kaikkien vaatimusten paineessa ajaakin kaupasta tultuaan kodin ohi ja hurauttaa pääkaupunkiin ja menee ostoksille, nukkuu yönsä hyvin hotellissa ja sulkee kännykkänsä. Aivan oikein, jossain menee raja.
Hyvin kuvattu syviä tunteita ja kirja päättyi onneksi onnellisesti.

Kirjailijan kirjoja ei ole tietääkseni suomennettu, netistä katsoin. Tämä lyhennelmä vain, mutta pidin siitä. Sikäli harvinainen, että kirjassa mainittiin Jumala ja Raamattu ja ne kirjoitettiin isolla kirjaimella. Sellainen saa minulta heti pisteitä, sillä se on harvinaista. Ei tosin kyseessä hengellinen kirja, mutta joka tapauksessa lämmin, perhettä, sukua ja kotia arvostava kirja. Mukava lukukokemus.

Hirvisaari osaa kertoa vakavista asioista ja tapahtumista niin, että voi eläytyä ja nähdä surkeudenkin keskellä toivoa ja inhimillisyyttä.
Niin tässäkin. Viholliset kohtaavat Punaisen Ristin sotasairaalassa, molemmat lähes kuolemansairaana, toinen kuoleekin. Mutta anteeksianto auttaa toista kuolemaan ja toista elämään, edes jotenkin.
Ja rakkauttakin riittää, kohtalot yhdistyvät. Hieno kirja kamalista sodan tapahtumista 1914.

Anna rukoili lastensa puolesta, se on äitien tärkein tehtävä ja sitä minäkin haluan tehdä. Lopulta Annan kaikki lapset elivät uskossa Jeesukseen, vaikka matkan varrella saattoivat vastustaa kovastikin hengellistä kutsumusta. Koettelemuksia oli, ihmeellinen kutsumus oli tällä Annalla.

Enpä oikein muistanut, että olisin tämän lukenut, joten ihan kuin uutta kirjaa luin.
Nyt minua vähän ärsytti se, että keski-iässä olevat tyttäret olivat niin läpeensä muuttumattomia, vaikka jossain vaiheessa, kun oikein koeteltiin, he pystyivät kyllä jotain muutoksia tekemään käytöksessään.
En tiedä ärsyttikö senkin takia, että tällaisiahan me jokainen taidamme olla: alusta loppuun yhtä itsepäisiä ja taipumattomia, tai sitten nahjusmaisia ja periksiantajia. Emmekä edes huomaa sellaisia olevamme.

Jälleen on toukokuu, kun tämän luin.
Mukava tarina.

Kirja puhutteli minua nyt ehkä enemmän kuin ensi kertaa lukiessani.

Todella rehellistä kerrontaa Taunon elämästä sodan aikana ja ennen kuin hän tuli synnintuntoon ja pelastukseen. Ja Kertusta, joka vähitellen kasvoi uskoon miehensä vierellä ja kylän tyttöjen tullessa heille rukoilemaan, kun tulivat uskoon. Jotain samaa kuin itselläni 30 vuotta sitten, kun kotinurkillani oli herätystä.

Suosittelen vahvasti, erittäin hyvä kirja!

Ilahdutin itseäni kirjan hersyvällä huumorilla ja luin pätkiä myös miehelleni. Vanhojen vaarien ranking-lista perheen neidon kosijoista on ihailtavan tiukka! Lopulta kaikki käy tietysti hyvin!

Kirjan Elna on 60v opettaja, jonka talvesta tiettömän taipaleen takana koulua pitämässä kerrotaan - vuosi on 1947.
Kirja on hyvin koskettava, erilainen, arvaamaton. Pysyvää siinä on Elnan kyky hoitaa opettajan toimensa vuosikymmenten kokemuksella, opettajuus on hänellä selkärangassa. Iän myötä ja terveyden horjuessa hän tunteilematta lajittelee pois elämästään asiat, joita hän ei jaksa. Mutta työnsä hän tekee tunnollisesti.
Suosittelen vahvasti tämän lukemista! Erityisesti opettajille! Jos on tänään ongelmia, niin tuolloin ongelmat olivat hyvin toisenlaisia, mutta vaikeita, ja opettajalta vaadittiin silloinkin ylipääsemättömiä ponnisteluja tajuamatta ollenkaan työn laatua ja vaativuutta.

Tämä kirja oli hauska. Paljon sarkasmia, josta minä pidän, sillä itsekin viljelen sarkasmia, ainakin mieheni mukaan. Kevyttä tekstiä, mutta kuitenkin arkirealismia.
Kaksi serkusta tapaavat 20 vuoden jälkeen. Toinen jäänyt leskeksi, yksi aikuinen lapsi, toinen yksinelävä, merillä kokkina, mutta nyt sairauslomalla, jolloin tapaavatkin.
Vaikka serkukset nälvivät toisiaan kunnolla, heille syntyy hyvä yhteys vähän kuin salaa. Lopussa voi aavistaa, että heistä tulee hyvät toverit.
Siitäkin nautin, että leskeytynyt nainen alkaa elää omaa elämäänsä eikä anna entisen elämän ja tyttären rajoittaa itseään.

Ihan hyvä juoni, mukava luettava karmeudestaan huolimatta. On aina ihana kun sydämet löytävät toisensa ja pahan juonet paljastuvat.

Kevyt, vaikkakin synkkiä tapahtumia oli majurin elämässä ollut. Rakkautta ja lempeäkin löytyi, sekä hullaannuttavaa että arkirealistista perheen nuorten elämästä.
Parasta oli kirjan loppusivut, jossa isä ja poika pyysivät ja antoivat toisilleen anteeksi vaikeita asioita.

Erinomaisen hyvä kirja. Mailis osasi asettua jokaisen raamatun naisen osaan ja kertoa hänen taustansa pysyen kuitenkin tosiasioissa, jotka Raamattu kertoo.
Marian, Jeesuksen äidin tarina on erityisen koskettava. Ja kirjan loppuluvut miehen ja naisen suhteesta ja tasa-arvoisuudesta ovat mitä ihanimmat luvut! Suosittelen lämpimästi.

Olipa traaginen elämänkohtalo naisella, mutta kohtalaisen hyvä kirja.
Rakkautta on monenlaista, sen kirjan päähenkilö sai kokea. Yhtä miestä rakastaa intohimoisesti, toista kuin ystävää ja kolmas on luotettava ja häntä voi myös rakastaa täysin sydämin.

Erittäin hyvä kirja! Erilainen näkökulma kuin mitä olen aiemmin lukenut. Aitovieri oli koko sodan ajan lottaemäntänä. Huolehti niin että ruuat tuli jopa tuhannelle miehelle joka päivä, kun sotaan valmistauduttiin ja sen jälkeen. Yötä päivää piti olla lottien työssä, koska miehet tekivät raskasta työtä rintamalinjoilla.
Myös lottien kouluttaminen, henkinen hyvinvointi ja moni muu asia oli Aitovieren vastuulla. Suosittelen hankkimaan ja lukemaan tämän, huumoriakaan ei ole unohdettu!

Olipa yllättävä kirja! En osaa odottaa itseäni nuoremmilta kirjailijoilta muuta kuin seksikohtauksia tai jotain puppua, mutta tämä oli hyvä!
Kirja kertoo Amerikassa asuvasta Patriciasta, jonka sisko lähti vapaakirkon opiskelijaksi Ruotsiin, joka oli heidän edesmenneen äitinsä kotimaa. Hän häviää sillä matkalla.
3o vuoden jälkeen sisar lähtee toistamiseen ottamaan selvää, mihin sisar on voinut kadota. Tällä reissulla se lopulta selviää.
Kirjailija kuvaa lämpimästi erään avioparin ongelmia, jotka ratkeavat ihanasti. Kahden lesken kohtaaminen ja tutustuminen on myös suloinen. Huumoriakaan ei puutu. Värjätessä erään ikärouvan hiukset muuttuvat violetiksi, treffit casanovaksi itseään tinderissä mainostanut mies puhuu kolme tuntia työasioistaan ja on muutenkin ikävä.
Kirjassa pysyy jännite loppuun asti siitä, mitä sisarelle on oikeasti tapahtunut. Se väärä, mitä seurakunnan sisällä voi tapahtua, on surullista. Vallanhaluiset ihmiset mielellään hakeutuvat sinnekin johtajiksi, koska heikkoon ihmiseen on helppo vedota ja harhauttaa tämä. On tärkeää, että sellainen paljastuu.

Sain ihan hyviä ohjeitakin. Kuten korvavaikun puhdistukseen, mm. Mukava luettava. Kanteleella on ollut uskova isä, pappi ja pappeja suvussa paljon muutenkin. Itselläänkin oli usko Jumalaan, mutta Jeesuksesta hän ei puhunut mitään, joten jotain jäi puuttumaan.
Mutta kiva lukukokemus.

Hyvä kirja! Yllätyin. Jälleen itseäni paljon nuorempi nainen ja kirjoittaa näin hienosti!
Kolme erilaista naista työskentelee isossa kirjakaupassa, jota miehet ovat johtaneet jo sata vuotta. Mutta 1950-luku tuo muutoksen, mutta sen eteen naiset tekevät kovasti töitä!
Rakkautta on myös ilmassa ja ihan käytännössäkin, mutta se on tuotu esiin lämpimällä tavalla. Hyvin erilaiset ihmiset sopivat toisilleen; eri kansalaisuus, eri yhteiskuntaluokka, erilaiset luonteet.
Varasin kirjailijan toisenkin suomennetun kirjan.

Skybäckin tapa kirjoittaa näissä kahdessa kirjassaan, jotka hän on kirjoittanut, on sellainen, että hän alkaa nykyhetkestä, ja jatkossa kertoo vuorotellen tapahtumista, jotka ovat johtaneet tähän hetkeen sekä tapahtumien edistymisestä. Se tekee kirjasta jopa jännittävän.

Itse taidan pitää enemmän sellaisesta, että tapahtumat paljastuvat nyt-hetkessä vähitellen. Etenkin, kun menneisyyteen sisältyy tragediaa, kuten näissä kummassakin kirjassa.
Tässäkin kirjassa on paljon kirjallisuustietoa, eli kirjailija selvästi on hyvin laajasti tietoinen kirjailijoista ja heidän teoksistaan.

1800-luvun Isoon-Britanniaan sijoittuva romaanisarja.
Romanttinen, sensuelli, historiallinen. Lapsuudenkokemuksista traumatisoitunut herttua ei aio naimisiin saati hankkia lapsia, mutta kun tilanne vaatii niin ei auta. Onneksi vaimo on paras mahdollinen, joka onnistuu vapauttamaan miehen traumoistaan.

Seppo luki tämän kirjan meille. Folopat ymmärsivät Apostolien tekoja käännettäessä, että Jumala tuntee heidät ja on puhunut heille jo etukäteen ja nyt sitten on tullut aika, että he saavat hänen sanansa. Ihmeellinen Jumala!

Pätevä opettaja tämä Salakka. Nuori vielä tässä, elämää etsimässä, mutta ymmärtäväinen ja rohkea.

Samaa mieltä kuin aiemminkin. Päähenkilö Heikki Metso etsi paikkoja, joihin muut eivät vielä ole menneet tekemään hengellistä kylvöä ja meni sinne, mikä oikein olikin. Kirja kuvaa sotien jälkeistä elämää Suomessa, rakennustyötä ja savottamiesten elämää. Tuli oma pappani mieleen.
Ihan hyvä lukukokemus - tästäkin luulin, etten ole lukenut, mutta olinhan minä.

Uskomattoman tehokas nainen, jolla oli hyvä ja uskollinen taustatuki miehessään Niilossa.
Kirjassa oli historiallinen katsaus maamme äitiysneuvolatoimintaan, isien pääsy synnytykseen mukaan - juuri aikana, jolloin itse synnytin ensimmäisen lapseni eli 1980-luvun alussa. Kotisynnytyksistä sairaaloihin, eri maista saatu oppi ja ymmärrys siihen, että lapsikin on otettava huomioon tämän syntyessä ja monta muuta asiaa. Paljon tuhtia tekstiä, alan ammattilaisille varmasti mitä suositeltavin opus.
Hyvä lukukokemus! Taannoin luin kirjan Kätilönä Karjalassa, jossa oli joitakin samoja aineksia kuin tässä kirjassa. Suosittelen kumpaakin kirjaa!

Tätä suosittelen jokaiselle lukijalle! Tapamme on narista turhista, mutta tämän kirjan tapahtumista on vain sata vuotta, ja elämä on silloin ollut todella koettelevaa erityisesti syrjäseuduilla asuville. Samoista asioista äitini puhuu jatkuvasti; "Kun olin 9v, meitä oli jo 7 lasta, ja isä sodassa...ja myöhemmin savotassa".
Lapsuuden paras joulu Lempille oli yllättäen joulu, jolloin lehmä oli kuollut, äiti saanut keskenmenon, ei ollut leipää, ei mitään. Mutta isä ja äiti puhuivat keskenään, tunnustivat, että itse ovat osasyyllisiä pahaan oloonsa, toistensa syyttelyyn ja että Jumala on kuitenkin hyvä ja pitää heistä huolen. Ja lapset istuivat siinä vanhempien keskellä.
Lue ihmeessä tämä, jää puhuttelemaan mieltä!

Enpä muistanut tätä koskaan lukeneeni. Ja toki se oli erilainen, kun sain kuunnella kirjan mieheni lukemana! Oli niin jännittävä paikoin, että piti vaan lukea, vaikka ilta painoi päälle. Sodan aikana Nils tovereineen internoitiin Saksaan, josta leiriltä hän pakeni ja tämä pakomatka oli tosiaan huikea.

Suositeltava kirja!

Ilokseni olin unohtanut tämän kirjan lopun ja se olikin yllättävän ihana loppu, vaikka välillä näytti jo kaikki menevän plörinäksi.
Päähenkilö salasi todellisen henkilöllisyytensä ja syyllisyys raskautti hänen elämäänsä kovasti. Näin toiminee sisäisesti terve ihminen. Psykopaatti ei koe ongelmaksi valehdella. Hettylle se oli vaikeaa.

Jälleen nousi ajatus siitä, miten tärkeää olisi puhua asioista. Ei olettaa tai ajatella, että toista ei kiinnosta, vaan puhua ulos itselleen vaikeita asioita. Tässä perhesysteemissä jokaisessa oli sama "vika": ei ollut opittu/osattu puhua. Mutta vähitellen solmut alkoivat aueta, kun paineet kasvoivat tarpeeksi.

Olipas jälleen pettämättömän hyvä kirja Mustoselta! Näitä lukiessa tulee hyvä mieli ja innolla odotan jo seuraavaa kirjaa.
Päähenkilö on 17-vuotias Hedda, joka lähetetään kasvattiäitinsä kotikartanoon emäntäpiian sijaiseksi tämän sairastuttua.. Kirja kuvaa 1700-luvun kartanoelämää. On romantiikkaa ja ajan kuvaa. Ihana kirja!

Seppo luki tämän minulle, itse olen sen lukenut aiemmin. Hyvin koskettavaa elämän kuvausta epäjumalia palvovasta kansasta, jonka keskellä sister tekee sairaanhoidon työtään. On ystävänä, jopa äitinä jollekin orpolapselle.
Hyvin puhutteleva kirja myös esirukouksen voimasta, ihmisten muuttumisesta Jumalan sanan voiman avulla.

Kirjan päähenkilö on yksi kuudesta tyttärestä, jotka heidän isänsä on adoptoinut eri puolilta maailmaa. Jokaisesta tyttärestä on oma kirjansa. Tämän kirjan päähenkilö oli romani, syntyisin Espanjasta ja hän oli flamenco-tanssija.
Kirja imaisi mukaansa, vaikka aluksi epäilin, ettei niin kävisi. Se jäi puhuttelemaan moneksi päiväksi.

Kolmas osa Puuvillatehtaan historiaan. Ihan kiva lukukokemus. Luin tätä ennen Mustosen Kasvattityttären, jonka kerronnsassa pystyin itse ikään kuin kulkemaan mukana. Ehkä sen takia tämän kirjan juoni tuntui hiukan teennäiseltä. Lopussa kaikki kävi hyvin, mutta jokin yksityiskohta, joka liittyi Martta-rouvan tulevaisuuteen, tuntui epäuskottavalta. En kerro enempää, etten paljasta liikaa.

Tämä oli hyvä kirja! Taidanpa lainata uudestaan Katarina-kirjan, sillä tässä kirjailija kertoo Amerikassa oloajastaan, jolloin hän kirjoitti tuon ensimmäisen romaaninsa. Ja tässä kirjassa kuvastuu hyvin se, miten lahjakas kirjoittaja Salminen on. Tätä oli ilo lukea, tuli uutta tietoa siirtolaisista, etenkin Amerikassa - heitähän itse kunkin sukulaisissa on. Ja miten huonossa asemassa etenkin naiset olivat ja miten sidottuja taloon, jossa palvelivat. Ja miten näkymättömiä ja huonosti arvostettuja he olivat isäntäväkensä silmissä - joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.
Ja mitä kuuluisuus tuokaan mukanaan! Suosittelen!

Mukava kirjanen luettavaksi. Aili-tytöllä on kolme isää. On kasvatti-isä, uusi isä ja biologinen isä. Siinäpä on pienelle tytöllä pohdittavaa. On äiti ja kasvattiäiti. Ja sitten vielä uusi äiti.
Kevyt ja helppo luettava, vaikka lapsen elämä ei olekaan helppoa. Mutta kun on sisua niin asiat selviävät. Ja paljon rakkauttakin löytyy!

Vahva kuvaus Laura-tytön vaikeasta koulutiestä sotaorpona ja evakkona erossa äidistä, joka opiskelee muualla, vaikkakin Lauralla on turvallinen koti Martan ja vauvan luona.
Elämänmakuista tekstiä kuten aina Hietamiehellä. Sodanjälkeinen aika ei ole helppoa kotirintamalla ollelle eikä sinne palaaville miehille. Lisäksi ruuasta ja vaatteista on pulaa, mutta elämä ottaa uomansa ja asiat alkavat pikku hiljaa järjestyä.

Olipas erikoinen kirja, erikoisista ihmisistä.
Kirja kertoo eräänlaisesta dynastiasta, jota johtaa nelikymppinen mies vähän tahtomattaan. Suvun naiset, miehen isän leskeytynyt toinen aviovaimo sekä sisaren perhe ovat miehen päätäntävallan alla. Miehen elämää tulee avaamaan, ainakin jossain määrin nainen, joka leskeytyy sodan alussa muutaman viikon avioliiton jälkeen, sen jälkeen palvelee sodassa ja sieltä palattuaan tarttuu elämään. Vähitellen nainen eheytyy sodan tuomista kauheuksista - kaikki eivät palaudu, jotkut ovat vain vahvistuneet.
Mielenkiintoinen, karukin kirja. Kovista ja pehnmeistä ihmisistä. Rakkaudesta ja sen kaipuusta, elämään tarttumisesta kynsin hampain arveluttavinkin keinoin.

Hyvä kirja Taimi-äidin kovasta elämästä. Jumala piti hänestä huolen. Hän menetti nuorena miehensä ja kolme lastaan lento-onnettomuudessa, mutta mentyään uudestaan naimisiin sai kaksostytöt, jotka ovat selviytyneet hienosti elämässään.

Jumala oli uskollinen Taimia kohtaan, ja on myös meitä kohtaan.

Sain kirjan jo sen julkaisuvuonna vanhemmiltani, onhan se kotipitäjän miehestä kertova. Kallion kuva oli lapsuudessani aina kotimme tuvan seinällä pitkän ruokapöydän takana ja jäi lapsen mieleen turvallisena.

Seppo luki minulle kirjan ja se on erinomaisen hyvä. Kallio ajoi vähäosaisten asiaa, oli huolissaan ihmisistä, jotka joutuivat pois kodeistaan ja jättämään omaisuutensa viholliselle. Kansa lähti sitten yhtenä miehenä sotaan vihollista vastaan verisestä kansalaissodasta ankarasti kärsittyään, sillä he olivat saaneet ymmärrystä tilanteeseensa. Kallio oli tärkeä lenkki kansallemme juuri tuossa tilanteessa presidenttinä, vuosina 1937-1940.
Kallion kausi on yksi Suomen historian merkittävimpiä ja dramaattisimpia, Virkkusen sanoin. Hänen keskeinen elämäntyönsä ajoittui presidenttikautta edeltäviin vuosiin.
Kallion kuolema Helsingin rautatieasemalla oli sekin hyvin koskettava. Hän halusi tuona päivänä pukeutua frakkiin ja susiturkkiinsa lähtiessään kohti Nivalaa, presidentti Rytin jatkaessa presidenttinä. Häntä kävivät kaikki ystävät ja virkakunta hyvästelemässä, kuten myös asemalla olivat suuret joukot. Hän taisi aavistaa lähtönsä, sillä tyttären häätkin pidettiin presidentin linnassa vähän ennen Nivalaan lähtöä. Luulen, että näin Kyösti Kallio halusikin lähteä, virkansa ja tehtävänsä täyttäneenä ja hyvästeltyään hänelle tärkeät ihmiset. Koskettava elämänkuvaus.

Erinomainen kirja. Erityisesti ihmiselle, jolta on lapsena vaadittu jotain mihin hän ei kykene. Esim. olemaan pelkäämättä. Myöhemmin se voi aiheuttaa pelko- ja paniikkitiloja kuten Taylla kävi.
Kirjassa on myös kuvaus maanjäristyksestä Tayn kokemana. Jumala varjeli siinä perhettä, niin ettei kukaan kuollut. Katastrofin keskellä Tay sai kokea sellaista Jumalan rauhaa, että hänen luottamuksensa ja uskonsa vahvistui.
Suosittelen!

Erinomaisen hyvä kirja, taattua Hietamiehen tasoa.
Yllättäen tämä kirja on ollut tähän asti lukematta. Kirja kertoo paljolti Valamon seudusta, kahdesta siellä asuvasta nuoruuden ystävästä, joista toinen on munkki, mutta toinen ollut viitankantaja jo 23 vuotta, eikä hänestä munkkia tulekaan. Miehet pakenivat luostariin nuoruuden sotkuja pakoon.
Vähitellen monet juonet paljastuvat ja miehet saavat elämäänsä todellista rauhaa, kun vanhat asiat alkavat selvitä ja heillä ja muilla asianosaisilla on voimaa ja uskallusta tarttua niihin.

Tämän kirjan olen kyllä lukenut, mutta näköjään se ei ole luettelossa; ehkä olen lukenut sen ennen kuin aloin pitää luetteloa.
En osaa oikein sanoa, mitä pidän kirjasta. Hyvä kirja kuitenkin. Kirjassa on monenlaisessa tilanteessa eläviä ihmisiä. Thayer kuvaa naisen elämää, jossa toinen nainen ymmärtää joissakin tilanteissa paljon paremmin naista kuin aviomies ja siksi ystävät ovat tärkeitä. Mutta joskus ystävä voi olla petollinen, Jopa viedä parhaan ystävänsä aviomiehen. Mutta päähenkilö oppi siitä jotain eikä jatkanut samalla tavalla, vaikka olisi voinut, sillä hän tiesi, miten paljon se koskee.

Seppo luki iltakirjana tämän meille. Kirja kertoo viipurilaisen Matilda Naakan suvun värikkäistä vaiheista. Kirja sisältää sekä Matildan (1896-1986) muistelmia sekä Impi Karhulan haastatteluja hänestä, jotka Petri Hiltunen on koonnut yhteen monien eri lähteiden lisäksi. Suku on Hiltusen äidin puoleisesta suvusta kertovaa ja sijoittuu Viipuriin sekä Amerikan mantereelle.
Kirja antaa näkökulmaa maamme sotien vaiheisiin yhden perhekunnan näkökulmasta ja tekee sen eläväksi. Kirja oli kuvien ja runsaiden viitteiden johdosta hiukan hajanainen, mutta erittäin mielenkiintoinen.
Suomenniemi oli minulle ihan vieras paikkakunta ja se onkin lakkautettu kunta ja kuuluu Mikkeliin. Naapurikuntia ovat Puumala, Savitaipale, Ristiina ja Mäntyharju.
Kirjasta käy ilmi, että vaikka suvussa oli vaiettuja asioita, kuitenkin ne heijastuivat lähipiiriin. On asioita, joista on vaikea puhua, mutta se olisi siitä huolimatta tarpeen.

Tavallinen kotiopettajattaren tarina. Synkkä kartano, umpimielinen isäntä, jonka rouva kuollut epämääräisissä oloissa. Mukavaa välipalaluettavaa välillä.

Jännityskertomus, Saksan vuoret ja ruhtinaskunnat kirjan näyttämönä. Utopistinen tarina, jossa ei ollut välillä kovin paljon tolkkua, mutta lopulta "he saivat toisensa". Paljon kieroilua ja murhayrityksiä, mutta rakkaus se vaan kesti loppuun asti ja hyvin kävi.

Kannessa lukee "Hulvattoman hauska", -The Times
En keksinyt, mikä kirjassa olisi ollut hulvattoman hauskaa... Se kertoo pariskunnasta, joilla on edessään 40v hääpäivä, ja mies tahtoo isot juhlat, vaimo ei. Kolme tytärtä painiskelee kukin omien suhteidensa kanssa.
Vaimo on tiennyt koko avioliiton ajan, että miehellä on ollut toisia naisia - mies on komea ja menestyvä. Juhlassa mies kuuluttaa isolle vierasjoukolle, miten ihana avioliitto heillä on. Sen jälkeen vaimo kertoo, että mies on pettänyt häntä koko avioliiton ajan ja hän lähtee nyt.
Siitä alkaa melkoinen hässäkkä, joka loppuu onnellisesti jokaisen perheenjäsenen kohdalla.
Mitä tästä saattoi kuitenkin oppia: ei pidä olla liian kiltti, on asetettava rajat sille, mitä tahtoo. Esim.vaimon olisi pitänyt heti saatuaan tietää uskottomuudesta tehdä selväksi, että joko minä tai muut. Sen hän onneksi teki 40 vuoden jälkeen pohdittuaan asioita.
Hulvattoman hauska kirja tämä ei ollut, mutta olihan siinä monenlaista pyöritystä.

Eikö tätä kirjaa muka ole minun kirjavalikoimissani? Ja kuitenkin olen lukenut tämän jo kolmesti muistaakseni!
En muista, kuka taannoin vinkkasi tämän Pappila-sarjan minulle, mutta luin sen ylen ihastuneena ja harmitukseni on ollut vain se, etten voi lukea sitä saman tien uudestaan, kun muistan liian hyvin tapahtumat.
Kirja kertoo 60-vuotiaasta pastori Timistä kuvitellussa Mitfordin pienessä, lämpimässä kyläyhteisössä, jossa tapahtuu kaikkea sitä, mitä muuallakin maailmassa.
Timin elämään tulee vauhtia ja uutta ajateltavaa, kun naapuriin muuttaa ihastuttava kirjailija, pastorille itselleen muuttaa sekä koira että poika ihan hänen suunnittelemattaan.
Suosittelen, jos et ole vielä tätä hyväntahtoista kirjasarjaa lukenut!

Luimme tämän Sepon kanssa yhdessä. Erinomaisen hyvä ja raitis kirja sisällöltään.

Ihana kirja - kiitos lukijalleni, joka suositteli kirjasarjaa!
Kirjat kertovat 1930-luvun Amerikasta, pikkukaupungista, tai oikeastaan sen maaseudusta lamavuosina. Kätilö, joka ei ole virallinen kätilö edes, mutta kehittyy inhimilliseksi äitien auttajaksi. Monia hienoja vinkkejä ja ideoita synnytykseen liittyen.
Suosittelen lämpimästi ja ehdottomasti!

Oi, miten ihana kirja tämäkin!
Kirjassa lähestytään nyt toisen kätilön kautta pienen kaupungin, tai paremminkin maaseudun elämää. Edellinen kätilö on kuvassa mukana edelleen, mutta asioita lähestytään nyt Beckyn näkökulmasta, joka on sairaanhoitaja, mutta ei kätilö, mutta joutuu siihen virkaan tahtomattaan.
Erittäin mielenkiintoiseksi kirjan tekee tohtori Blom, joka on menettänyt vaimonsa ja sen jälkeen on puhumaton ja henkisesti pois pelistä. Mutta paljon tapahtuu ja lukija saa tietoa, joka en ainakaan minä tiennyt, esim. mitä on katatoninen tila.
Hyvin lämminhenkinen, rakkaudellinen ja inhimillinen kirja tämäkin - onneksi on vielä kolmas kirja odottamassa ja yritän lukea sen hitaasti ja nauttien!

Tämä kolmas sarjan kirja oli sikäli raskaampi, että siinä kerrotaan toisen maailmansodan ajasta, jolloin Amerikka meni mukaan sotaan. Myös kätilön perhepiiriin se vaikutti suuresti. Läheisiä kuoli ja kätilön mies joutui vankilaan, koska ei kyennyt lähtemään toista kertaa sotimaan.
Mutta kirjassa on paljon lähimmäisen rakkautta, ystävien tukea ja apua ja uusia vauvoja syntyy.
Kirjasarja on erittäin suositeltava!

Oli syvällinen teos pojalla isänsä elämästä! Kirjoista, opetuksista ja mielipiteistä ja Paavon ajatuksista niissä. Paavo kirjoitti 56 kirjaa 53 vuoden aikana. Hän kertoo:
"Siksi minä synnyin, että Hän voisi kauttani pelastaa niin monta kuin suinkin, kirjojeni ja suuni kautta. Kynäni ja kieleni, ne ovat hänen aseitaan." Hän koki olleensa vain työväline Jumalan kädessä.

Löysin äidin luota tämän kirjani, jota en edelleenkään muista koskaan lukeneeni.
Se kertoo nuoresta naisesta, joka jää orvoksi ja menee naimisiin kunnottoman leskimiehen kanssa, kun ei voi saada sitä, jota rakastaa.
Gail-rouva huolehtii lesken kaksi lasta aikuisiksi niin ettei heidän isänsä pysty lannistamaan heidän eteenpäin menoaan ja ilmoittaa sitten, että nyt minä lähden. Sitä ennenkin hän oli lähtenyt kerran, mutta mies sai muka sairastuttuaan petkutettua vaimonsa takaisin. Gail oli uskomattoman sitkeä ja uskollinen, vaikka mies oli tosiaan ketale. Laiska ja itsekäs.
Yllätyksiä sattui Gailin elämässä ja lopulta kaikki kävi parhain päin. Oli mukava lukukokemus, vaikkakin ärsytti suunnattomasti aviomiehen tyhmyys ja itsekkyys.