Lukuelämyksiä
Arvostelut 2022

Murhamysteeri. Etsivä tulee paikkakunnalle auttamaan paikallista poliisia selvittämään, kuka murhasi apteekkarioppilaan. Kuollut nuori mies näyttää hurmanneen paikkakunnan naiset, onko kyse mustasukkaisuusmurhasta? Kaikki selviää aikanaan.
Sikäli mukava luettava, että murhaaja ei uhkaa tehdä lisää ruumiita eikä kamalia pahiksia esiinny kirjassa. Mutta murhaaja löytyy.

Olipa hyvä kirja!
Noin 50v miesgynegologi julkaisee päiväkirjaansa, jossa hän kertoo naisista ja joskus myös miehistä, jotka tulevat ongelmineen vastaanotolle. Samalla kertoja sivuaa omaa elämäänsä, joka ei sekään ole ongelmaton. Kyseinen lääkäri työskentelee yksityissairaalassa, jonka omistaja hän omalta osaltaan myös on.
Kirja on hyvin avoin ja rehellisen tuntuinen. Lääkäri tarkkailee potilaitaan ja toimii monesti myös jonkinlaisena sielunhoitajana ja psykologina.
Senkin takia kirja oli miellyttävää luettavaa, että abortti ei vielä 50 vuotta sitten ollut luvallinen kuin ääritapauksissa, joten elämän kunnioitus ja lääkärin antaumuksellinen sitoutuminen työhönsä korostuvat kirjassa. Nautin tästä, pistän jakoon (sain anopilta, enkä arvannut ollenkaan, miten mielenkiintoisesta kirjasta on kyse!)

Luin lähinnä päiväkirjamerkinnät, vaikka kirjassa oli paljon muutakin tietoa talvisodan vaiheista.
Tekstistä huomasi, että kyseessä on nuoren henkilön päiväkirja ja sitä oli ehkä sen takia hyvin helppo lukea. Siitä puuttui ahdistus tai epätoivo, mikä olisi varmasti näkynyt vanhemman ihmisen tekstistä. Kaija sen sijaan oli mitä onnellisin ihminen, kun sai nukkua turvallisessa teltassa kamiinan lämmössä lähellä etulinjaa.
Siitä tuli mieleeni, että se mitä Kaija koki, oli yhteenkuuluvuus ja tarpeellisuuden tunne, mitä jokainen ihminen kaipaa.
Kuten äitini tapaa sanoa lähes joka puhelussaan: sota yhdisti, mutta korona erotti ihmiset.
Tämä yhteenkuuluvaisuus tulee tässä kirjassa hienosti esille. Hyvä lukukokemus.
Kirjassa kerrotaan myös talvisodan loppuvaiheista rauhan solmimisen jälkeen, siitä, miten ankara ja raskas isku se oli kansallemme.
Kaija halusi auttaa muita ihmisiä ja kirjan mukaan hän sen tekikin myös loppuelämänsä aikana. Hän avioitui sota-aikana kohtaamansa miehen kanssa, joka oli häntä 9v vanhempi ja jonka toinen jalka jouduttiin amputoimaan. Sitä innokkaammin Kaija oli valmis avioitumaan, kun taas mies oli valmis peräytymään vammansa takia.
Suosittelen tosiaan tätä kirjaa!

Kirja on kirjoitettu niin, että se on luettava kertaistumalta. Kielenkäyttö ja -hallinta erinomaista, kirja etenee luontevasti ja sulavasti.
Ja sisältö! Kirja kertoo 1. naiskapellimestarista, Antonia Bricosta, joka eli 1902-1987. Voit lukea Wikipediasta tietoja ja kuvia hänestä. Nainen syntyi Alankomaissa, kasvoi Amerikassa, mutta sai koulutusta monessa paikassa. Lapsuus ja nuoruus oli kivinen, elämän alku vaikea. Mutta naisen lujin halu oli johtaa sinfoniaorkesteria ja hänellä oli kyky siihen. Mutta naista ei hyväksytty tuona aikana johtamaan orkesteria, vastustus oli suurta.
Antonia löysi biologisen perheensä tai sukuansa vasta aikuisiällä ja hänen serkkunsa on ollut myötävaikuttamassa, että tämä kirja on voitu kirjoittaa, sillä hän oli paljon tekemisissa Antonian kanssa, kun he viimein löysivät toisensa.
Suosittelen lämpimästi!

Pari sivua enää jäljellä tätä suurenmoista kirjaa. Luther kertaa samaa asiaa monelta puolelta, vähän kuten Raamatussakin tehdään; sanotaan sama asia moneen kertaan asian tärkeyden takia ja sen painottamiseksi.

Viihdekirja. Maalaisromantiikkaa ja suhteita. Ei mitenkään syvällnen, mutta välipalana menettelee, kun ei jaksa ajatella mitään vaikeaa.

Kirja kertoo Violan ja Lillyn ystävyydestä. He asuvat perheineen naapureina Visbyn saarella. Erilaisten tapahtumien takia heidän tiensä eroavat koko aikuisiäksi, eikä Viola voi ymmärtää, miksi Lilly hylkäsi hänet, ja hän ikävöi tätä maailman tähdeksi noussutta ystäväänsä koko elämänsä. Vanhuudessa vasta Lilly soittaa kuolevansa, ja silloin Viola lähtee tapaamaan Lillyä. Silloin selviää koko elämän tarina.
Kuuluisuus ei ole pelkkää onnea. Se voi olla lähes pelkkää ikävää ja surua koko elämä. Mutta lopulta kaikki selviää...
Hyvä kirja.

Enpä muistanut tätä jo lukeneeni, mutta siitä on aikaa, joten kirja oli kuin uusi. Ihan hyvä lukukokemus, ihmisen raadollisuus; kateus ja pahansuonti on samanlaista olipa maailma millainen hyvänsä.
Tämä puhutteli ja tuli lähelle tämän hetkisen Ukrainan sodan takia.

Kun aloin lukea, muistinkin lukeneeni jo. Sen takia harpoin osan tekstistä yli, mutta ihanat kohdat piti tietysti lukea. Lämmin ja suositeltava teos!

Romaani nuoresta evakosta ja raastavasta koti-ikävästä.
Kauhavalaisopettajan (s. 1983) viiden vuoden tutkimustyön jälkeen kirjoittama kirja Karjalasta evakkoon joutuneen Allin tarina. Hyvin koskettava, hyvin todentuntuinen. Allin äiti on vahva, kuten Allikin, ja Alli joutuu taistelemaan itsensä vapaaksi sitovasta ja rakkaudettomasta äidistä.
Ihmissuhteet ovat erinomaisen hyvin kuvattuja. Muutto Seinäjoelle aivan erilaisen heimon pariin on vaikea kokemus, siellä puhutaan eri kieltä, on vaikea tietää, mistä saa puhua, mistä ei. Mutta selviytyy. Löytyy ihmisiä, jotka luottavat ja kannattelevat - ja rakastavat!
Suosittelen ehdottomasti!

Luin toistamiseen enkä ilokseni muistanut kaikkea, joten oli hyvä lukukokemus. Naisen asema on muuttunut sadassa vuodessa aivan huikeasti! Paljon hyvää on tapahtunut, mutta jotain on myös menetetty: äidiltä tyttärelle ei siirry enää kirjoittamatonta tietoa samalla lailla kuin aiemmin, mutta maailma menee eteenpäin eikä siihen voi vaikuttaa kuin omalta kohdaltaan jossain määrin.
Hyvä kirja, kirjastossa odottaa seuraava Tuomisen kirja, jota en muistaakseni ole lukenut!

Raakel Suviranta pukee lottapuvun ylle ylioppilaaksi tulonsa jälkeen ja lähtee jatkosotaan. Äiti saa migreenin. Raakel palaa rintamalle toistuvasti, sillä hän ei kestä kodin ahdistavaa ilmapiiriä.
Kirjassa kuvataan monia tehtäviä, mitä nainen teki sodan aikana lottana tai vapaaehtoisena. Kirjan kuvaukset ovat paljaita ja rankkoja. Ystävyyssuhteita syntyy, mutta voiko keneenkään sittenkään luottaa?
Sodan loppuvaiheessa Raakel luhistuu, mutta selviytyy. Selväksi käy kaiken lukemani jälkeen, että kukaan ei selvinnyt sodasta hajoamatta jollakin tavalla, vaikka elämää täytyikin jatkaa viiden vuoden sodan ankarien koettelemuksien jälkeen.
odotan innolla seuraavaa kirjaa. Miten Raakel jatkaa elämäänsä?

Eipä ollut mitään muistikuvaa, että olisin lukenut tämän kirjan joskus! Senkin takia oli mielenkiintoista nähdä, mitä olen ollut mieltä samaisesta kirjasta.
Nyt harpoin kirjan keskiosan ohi, sillä teksti oli sen verran ärsyttävää. Perheen vanhin veli oli häipynyt kotoa jossain vaiheessa yli 3 vuodeksi, teki hämärähommia ja pakeni kotiin sisarusten keskelle elämään - tai suorittamaan valheellista elämäänsä edelleen petkuttaen perhettään. Luonnevikako?
Hyvä kirja kuitenkin, vaikka aika rankka.

Olipa suloinen teos! Suosittelen todella! Kirjassa ei ole mitään rumaa eikä sopimatonta, vaan se kertoo nuoresta leskirouvasta ja hänen elämästään Turussa 1800-luvun lopussa. Kirjan henkilöhahmoista osa on elänyt oikeasti ja toiminut kirjassa kerrotuissa tehtävissä, esim. perustanut kirjaston Turkuun jne, mutta päähenkilö Jenny on keksitty henkilöhahma.
Odotan innolla toista osaa, jonka olen kirjastosta varannut.

Kirja alkoi mielenkiintoisesti, mutta en jaksanut kuitenkaan lukea sitä alusta loppuun. Katsoin kuitenkin lopun ja se oli onneksi onnellinen. Kirja oli liikaa tämän maailman henkinen minulle. Ei jaksanut kiinnostaa.

Tämän kirjan juoni oli itsessään mielenkiintoinen. Kolmikymppinen perheen musta lammas neito perii tätinsä kahvilan Cornwallissa. Ihmeen kevyesti hän ottaa sen haltuunsa, tosin monien vaikeuksien kautta. Yhteisön tuki ja voima on hieno asia, kun neito saa sijan kylässä.
Ohessa kulkee tietysti rakkaustarina, joka on nykyaikaisen suorasukainen ja vanhanaikaisen mutkikas, jossa kaikki on kamalan epäselvää pitkän aikaa. Syvyyttä siis olisin kaivannut, mutta olihan tämä lukukokemus kuitenkin.

Monta kutkuttavan hauskaa kohtaa löytyy kirjasta. Eläkeikää hipova lääkäri-eläinlääkäripariskunta muuttaa maalle ja ottaa miehen vakavasti sairaan siskon hoidettavakseen kotiinsa työn oheen. Lapsia ei perheessä ole.
Anneli on vasta valmistunut eläinlääkäriksi. Asiakaskunta on hyvin erikoinen kuten myös potilaat siilistä lehmiin, laamoista rottiin. Kirjoitusote on kevyt, vaikkakin aiheet ovat syvällisiäkin ja syvästi inhimillisiä. Pidin tästä niin paljon, että luin loppuun. Väsyneenä sain naurunaihetta aika lailla.

Tämä maalaisromantiikka oli vähän aidompaa ja syvempää kuin jossain toisessa vastaavassa kirjassa. Pidin myös siitä, että kerronta on sujuvaa.
Kirjan sisältö vastaa nykyajan arvoja. Hein sanomisen jälkeen melkein mennään sänkyyn yhdessä, se on ajan henki, mikä ei vastaa kristityn arvoja ja käyttäytymistä. Mutta kirjassa oli mukavaa maalaishenkeä, joten luultavasti luen seuraavankin kirjan kirjoittajalta.

Kirja kertoo presidentti Risto Rytistä. Luin reilut sata sivua ja pidin kirjasta. Sitten se alkoi tuntua liian raskaalta, ja lopetin lukemisen. Henkimaailman jutut, jotka eivät vastaa kristillisiä käsityksiäni, olivat hänellä ja hänen puolisollaan Gerdalla eri maata.
Ryti oli rauhallinen ja vakaa lakimies, asiansa osaava ja häntä pidettiin kylmänä miehenä, mutta kirjassa kuvataan hänen rakkauttaan Gerdaan: syvä, palava ja uskollinen rakkaus.

Ystäväni suositteli tätä kirjaa ja sain sen onnekseni kirjaston varastosta käsiini. Luin sen parissa päivässä.
Kirjailija oli 86v kun hän kirjoitti tämän ja katsoin netistä, että hän ilmeisesti kuoli samana vuonna. Ehkä ikänsäkin takia, en tiedä, Maija Järnefelt on hyvin avoin ja kuvaa rehellisesti omaa itseään kaunistelematta mitenkään.
Vaikka itse en ole tolstoilainen kuten Maija, tunsin hurjan paljon yhtäläisyyttä hänen kanssaan. Luonteemme olivat melkein kuin samasta puusta monissa kohdin. Sen takia teksti tuntui minulle ymmärrettävälle.
Olipa hyvä lukukokemus!

Hyvä kirja. Kertoo 1940-50 -luvun Lappeenrannasta, siellä puutalossa asuvasta perheestä. Mummo, jonka tytär kaksine tyttärineen asuu samassa talossa. Toiselle heistä syntyy Viena, jonka isä kaatuu ensimmäisenä talvisodan päivänä.
Kirja kuvaa hyvin sen ajan oloja. On vielä puutetta paljosta, ei juoksevaa vettä tai viemäriä. Mutta ihmiset elävät kuten aina ovat eläneet, toiset tyytyväisenä, toiset eivät.
Vienan elämä lähtee lopulta hyvään suuntaan, ja hän saa apua taiteellisista kyvyistään yksinäisyytensä keskellä.

Kirjan juoni oli oikein hyvä ja imaiseva.
Nykykirjoissa minua vaan surettaa kielenkäyttö. Alatyyli. Kiroillaan paljon ja suoraan, kun harmittaa. Ei ennen kirjoitettu näin. Ja seksi kuuluu ihmissuhteeseen heti kun on hei sanottu. Tällaiseen en halua sopeutua enkä sitä hyväksyä. Mutta tämäkin kirja kertoo tämän päivän ihmisistä, jotka eivät Jumalaa tunne eivätkä hänestä välitä. Suurin osahan on sellaisia. Minä en halua samaistua siihen ryhmään, mutta mielelläni luen kirjoja, jotka herättävät ajatuksia.

Kolmessa kuukaudessa luimme iltaisin tämän ääneen läpi Sepon kanssa. Kannatti lukea. Ensi kerralla tosin luemme painoksen, joka on tehty myöhemmin kääntäen alkuperäisestä latinankielisestä sekin.
Samaan aikaan luimme myös Raamattua ja ihanasti tämän kirjan lukeminen vahvisti Raamatusta lukemaamme. Välillä vanha kieli riemastutti rikkaudellaan ja omintakeisilla sanoillaan, vaikka tosin välillä teksti oli vaikealukuista. Mutta erittäin hyvä lukukokemus!
Jatkamme Lutherin 1. Mooseksen kirjan selityksien lukemisella, kolmas kirja...

Kevyt kesälukeminen. Pohjalaisen äidin sukuko komeampi kuin isän karjalainen suku? Ja sukuvihat karjalaisessa suvussa, ovatko aiheellisia?

Ilokseni en ollut tätä anopilta saamaani kirjaa vielä lukenut!
Taattua laatua Utriolta, ja kuviokin aika samanlainen kuin muissakin hänen historiallisissa romaaneissaan.
Köyhä, aatelinen neiti, joka on viisas sanoissaan eikä nöyristele, on ahkera ja itsenäinen. Rikas poikamies, aatelinen, jota koko seutukunnan mammat yrittävät naittaa tyttärelleen. Ja joka itse tekee päätöksen, kenet ottaa.
Nautinnollinen juoni siis!
1830-luvun Pietarin palatsit, Lapin tunturit ja Vantaanjoen viljavat vainiot ovat Sofia Malmin asumisalueita, ja niitä tämä romaani kuvaa upeasti.

Yllättäen ensimmäinen tämän kirjailijan kirjoittaman kirjan tulin lukeneeksi - tai ainakin merkinneeksi.
Kirjassa oli eräs henkilöhahmo, joka oli kuvattu hyvin humoristiseksi ja se lisäsi kirjan mielenkiintoa. Kirjassa oli historiallista havinaa, mutta se oli lähinnä mielikuvituksellista. Kevyt luettava verrattuna Utrion tuotantoon.

Enpäs muistanut tätä aiemmin lukeneeni. Hyvä kirja tämä oli, piti lukea yhtä kyytiä. Rankkoja kuvioita, paljon tapahtumia.
Perheessä 4 tytärtä, äiti kuollut, isä öykkäri, ja sisarusten välit moninaiset. Lopussa kuitenkin onnea ja iloa.

Kirjan tapahtumat ajoittuvat v. 1898 jälkeiseen aikaan Englantiin. Kenkätehtailija ostaa 8-lapsiselle perheelleen kartanon rikastuttuaan ankaralla työnteolla. Mutta herrasmiestä hänestä ei tule, vaikka hovimestari tekee kaikkensa häntä tukien ja auttaen. Öykkäri mikä öykkäri.
Perhe hajoaa, osaa lapsista on heikkoluonteisia, vanhin tytär älykäs ja vahva. Monenlaista ikävää tapahtuu ennen kuin perheessä tapahtuu jonkinlaista seestymistä, mutta kova hinta siitä maksetaan.

Edelleen samaa mieltä. Olin unohtanut kirjan juonen, mutta jostain syystä kirjaan on tosiaan ympätty roppakaupalla ikäviä juttuja. Ja vaikka sukujuurensa löytänyt adoptoitu nuori mies löysi hienon, hyväksyvän yhteisön, joka sitten kutsuttiin joulua viettämään miehen vanhempien luo, se oli liian ihanaa ollakseen totta.
Itse päähenkilö, Emily, osoittautui lopulta ihmiseksi, joka ei osannut kasvaa omaan mittaansa, mikä oli surullista sekin.
Räiskyvyyttä näistä Cooksonin kirjoista ei todellakaan puutu!

Onnekseni olin tämänkin juonen unohtanut niin saatoin lukea uudelleen. Cooksonin suhtautuminen kristillisyyteen tai tietämättömyys, mitä se on, on ilmiselvää näissä kirjoissa.
Mutta mukaansa tempaava juoni vie mukanaan ja seurrava kirja on jo menossa...

Jälleen olin pääasiassa unohtanut juonen, joten hyvä oli lukea uudestaan. Harmi, että peluri oli peluri eikä kestänyt elämää kuten olisin toivonut. Mutta elämä jatkui ja onnellisesti pääpiirteittäin.

Luulin lukeneeni tämän, mutta ilmeisesti en olekaan tai sitten on jossain elämänvaiheessa jäänyt merkitsemättä. Erittäin hyvä kirja. Haen seuraavat osat käsiini kirjastosta. Tämän ostin helteiseltä pihakirpputorilta jostain matkan varrelta Jyväskylään mennessämme.

Eletään 1920-luvun aikaa pienessä varuskuntakaupungissa. Rakuunaluutnantti ja ompelija rakastuvat, mutta naimisiin he eivät voi mennä luutnantin menettämättä paikkaansa. Perinteet ovat vankat, niistä ei helposti luovuta.
Huumorilla kauniisti kirjoitettu kirja vaikeistakin asioista.

Sadan vuoden takaista tarinaa. Rautatie on tulossa pohjalaispitäjään. Sesiliaa onni potkaisee, kun hän pääsee hattukauppaan piian pestistä.
Hyvä kirja. Ehkä turhankin paljon pohjalaisia vertauksia tulee ihmisten puheissa lauseissa, mutta puhuttiinko ennen niin, en tiedä.
Hyvä kirja, luin päivässä.

Mukava kirja, nopeasti piti lukea.
Nuori nainen ei tiedä, mihin kuuluu. Hän on elänyt köyhän lapsuuden ja sieltä hänellä on ystäväperhe ja suorastaan rakastettu. Kun nainen palaa veljensä kanssa Ruotsista takaisin kotiseudulle, hän kuuluukin adoptiovanhempiensa kautta aatelissukuun ja tehtaanomistaja rakastuu myös häneen.
Kirjan kerronta on ihanan kotoista.Tapahtumat sijoittuvat noin sadan vuoden taakse Turkuun. Nainen pääsee kansankirjastoon töihin osaksi päivää. Muun ajan hän huolehtii kodista ja koulua käyvästä veljestään. Laittaa kotia, pesee pyykkiä, käy torilla. Rahahuolia ei ole, sen sijaan mieshuolia, kun kaksi miestä on hänelle tärkeää.
Lopuksi kaikki selviää parhain päin ja onnellisesti.

Surullinen tarina. On varmasti ihmisiä, joille merkitsee vain raha ja omaisuus jotain, mutta joka havahtuu kenties liian myöhään käsittämään, että ilman toisia ihmisiä on raskasta elää.

Luin toistamiseen tämän, kun tarvitsin lukemista äidin luona ja löysin tämän hänen hyllystään. Piti ottaa kotiin, kun ehtinyt sitä siellä lukea. Taattua Hirvisaarta, hyvä lukukokemus.

Sota alkaa. Kansamme tekee kaiken voitavansa. Työtä painetaan yötä päivää yhteisen hyväksi. Ilona lähettää poikansa äitinsä luo ja tekee itse työtä talvisodan ajan puhelinta päivystäen kahden muun naisen kanssa. Veikko Vehmas, Tukeva ja Lunden ovat sodassa. Kaikki eivät palaa.
"Sota yhdisti, korona erotti" - äitini hokema lause on surullisen totta!

Luulisin lukeneeni tämänkin joskus, mutta merkintää ei ole, joten enpä ole varma. Pakko kuitenkin lainata lähiaikoina seuraavakin kirja.
Tässä sekä Tukevan perhe, että Veikko Vehmas perheineen kuten koko kansa kaiketi yrittävät selvitä talvisodasta jaloilleen. Aavistelleen uutta sotaa, joka puhkeaakin kirjan lopussa, ja sekä Tukeva että Vehmas saavat lähtölapun käteensä.
Vehmaan vaimo on viimeisillään raskaana, Liisa Lundenin isä joutuu sairaalaan sydänkohtauksen takia ja monta muutakin kriittistä tilannetta on käsillä. Seuraava kirja kertonee, miten niistä on päästy eteenpäin.
Mielenkiintoista luettavaa. Ihmettelen vaan, miten ihmiset ovat jaksaneet!

Tämä on mielenkiintoista luettavaa. Yksikään kivi ei jää Lutherilta kääntämättä. Edelleen joka asia puidaan kaikilta mahdollisilta kanteilta kertoen miten jotkut muut ovat kohdan selittäneet, ja miten Luther näkee asian olevan.
Rohkaisevaa, vaikka välillä pitkällistä saman asian vatkausta, mutta toivon mukaan jää myös mieleen, sillä kerrotut asiat ovat tärkeitä.

Hietamiehen kirjojen historiallinen kehys tekee niistä syvällisiä sen ohessa, miten Hietamies kuvaa kirjan henkilöt ja heidän taustansa. Ei voi verratakaan kevyisiin romaaneihin, vaan jälleen jää yksi sellainen liian heppoisena lukematta - nappasin sellaisen viimeksi kirjaston hyllystä paremman puutteessa ja tartuin tähän.
Luin parissa päivässä...mielenkiintoinen!

Nämä Hietamiehen kaikki kirjat ovat suosikkejani! Tämä kertoo kesästä 1941, jolloin alkaa jatkosota. Keskeisiä perheitä ovat rakuuna Tukevan, Vehmaksen ja Lundenin perheet ja heidän läheisensä.
Romantiikkaakaan ei puutu, kun iäkäs venäläinen rouva ja johtaja Parmala menevät naimisiin sodan jo sytyttyä. Onneksi Lundenien kesäpaikkaan mahtuu monta perhettä evakkoon, mutta sielläkään ei olla turvassa pommituksilta. Toinen toistaan tukien perheet selviävät ainakin tästä jaksosta hengissä eteenpäin.
Suosittelen!

Lukaisin taas parissa päivässä, kun olen sairaana, mutta voin kuitenkin lukea. On luettava koko Viipuri-sarja läpi, kun aloittaa, tempaa mukaansa!

Tässä osassa Tukevan perheessä tapahtuu surullisia asioita. Vaimo Iita kuolee ja Tukeva lähettää kaksi vanhinta lastaan Tanskaan sotalapsiksi. Olen lukenut tämän kirjan aiemminkin, mutta se ei ole jostain syystä kirjalistassani, mutta nyt on.
Sydäntä särkeviä kohtaamisia. Sota on kamalampi asia kuin ymmärrämmekään. Se tuo tuskaa, mutta toisaalta se yhdistää ihmisiä auttamaan toisia kuten tässäkin kerrotaan. Hyvä kirja, mutta kohtalaisen raskas.

Hyvä kirja, erinomainen kirjailija!

Olipa taas niin hyvä kirja, että piti laittaa Seppo kirjastoon hakemaan sarjan viimeinen osa. Tässä kerrotaan edelleen muutamasta perheestä, joiden elämä nivoutuu yhteen jatkosodan aikana yhä tiiviimmin.
Rakuuna Tukeva rakastuu ja kosii Anna-Liisaa. Lapset saadaan takaisin Tanskasta monen vaiheen jälkeen, sillä heidän hoitajansa siellä sairastuu ja yrittää väkisin pitää lapset itsellään. Tukevan vanhin lapsi Hilkka on viisas tyttö, hänen neuvokkuutensa ja ystävien tuella asiat hoituvat.
Ihana romaani!

Haikea loppu hyvälle sarjalle. Kaikki kirjan päähenkilöt eivät jääneet eloon, mutta sittenkin elämä jatkui ja jatkuu. Jatkan kirjailijan teosten lukemista.

Tämä kirja tuntui Tukevan perheen tarinaa luettuna aika synkältä. Ei löydy humoristia kirjan osasta, vaan paljon surua, josta ei osata puhua; paljon vihaa ja katkeruutta perheen äidillä isäänsä sekä lapsensa isää kohtaan, eikä ihme. Mutta toivon mukaan tilanne helpottuu seuraavassa jaksossa jotenkin.
Mielenkiintoista, sillä olemme juuri lukeneet Tunnustuskirjoja sekä Lutherin 1. Mooseksen kirjan selityksiä, ja niissä tulee tämä sama asia ilmi, mikä tässä kirjassa: hengellisyyteen voi myös paeta - luostariin palvelemaan Jumalaa sen sijaan, että kohtaisi oman syntisyytensä ja eläisi avioliitossa, jos kerran ei ole yksinelämisen armolahjaa.

Hyvä oli! Joka osa on niin mielenkiintoinen, että on luettava seuraavakin...

Luinpa uudestaan ja hyvä oli jälleen. Nämä Utrion kirjat säästän kirjahyllyssäni.
Kirjassa on selkeästi lapsellisia, naiiveja naisia ja sitten muutama jämäkkä, joka osaa toimia joka tilanteessa.

Olipas jännittävä kirja, se kertoo ajasta n. 1376 ja erään neidon elämästä. On verikostoa ja naisenryöstöä. Päähenkilö on Vallin isäntä, suomalainen turkisruhtinas Daniel Tulikilpi ja neito on rouva Blanka, joka on jäänyt leskeksi 23 vuotiaana, 10 vuoden avioliiton ja kolmen menetetyn lapsen jälkeen, iäkkäästä miehestään. Sen jälkeen hänestä alkaa taistelu kahden miehen välillä. Lisäksi lähipiirin kateellinen naisihminen juonii loppuun asti, mutta lopulta oikeus ja totuus voittaa monen taistelun jälkeen.

Virkistävä kirja! Kertoo elämästä Kutturassa, Inarissa. Innostuin kirjasta, koska tädilläni on mökki Kutturassa. Oli todella hauska lukukokemus. Kivasti kirjoitettu, laistamatta ikäviäkään muistoja, mutta valoisa kirja. Sukurakas perhe, jossa kaikki auttavat toisiaan, mies kunnioittaa vaimoaan ja molemmat huolehtivat lapsistaan hyvin.
Pitkät välimatkat ovat oma haasteensa Lapissa, siitä täällä etelämpänä ei tiedetä mitään.

Luettu jälleen ja jatkan Hirvisaarta, jahka saan purettua muuta lukemisvuortani.

Viimeinen osa Syrjästäkatsojan tarinoista. Hyvä oli tämäkin. On meillä hienoja kirjailijoita Suomessakin!

Kirja on ilmeisesti Gösta Serachiuksen päiväkirjamerkinnät, jotka hän on kirjoittanut poikiaan ajatellen ja täydellinen selvitys se onkin. Se on kirjoitettu Göstan näkökulmasta alusta loppuun.
Kirjassa löytyy herkkä poika, jolle äiti on ollut rakas ja tärkeä kuten myös isä, joka kuolee aika varhain. Mutta ennen kaikkea hänestä kasvaa valtava organisaattori ja suurmies. Vielä viime hetkiin ennen kuolemaansa hän pohtii suuria asioita.
Avioliitosta ei tule onnellinen. Mies on aina töissä ja ajatuksissaan vähintään, ja vaimo ei kykene luomaan ystäväpiiriä ja omaa elämää, kun mies on aina poissa. Hän lankeaa juomiseen ja itsensä säälimiseen eikä kykene oikein pitämään lapsistakaan huolta. Mies taas ajattelee aina enemmän maailmanlaajuisia asioita kuin perhettään.
Avioeron jälkeen Gösta avioitui Björkenheimin tyttären kanssa, joka on eronnut aviomiehestään - tästä avioliitosta tulee onnellinen.
Uskomattoman suuria asioita G.S. saa aikaan myös sotien aikana ja sairautensa aikana. Mutta tämä tie ei ole joka miehen tie.

Jatko-osa Siirin kirjalle. Sisarusten vaiheita, Siirin avioliitto, opiskelu ja työ opettajana. Surua lapsen menetyksestä, vanhempien ja puolison kuolema. Mielenkiintoinen kirja. Tietoa elämästä pohjoisessa, saamelaisuudesta, ihmissuhteista. Suosittelen!

En ole varma, olenko lukenut tämän joskus kouluaikana, mutta nytpä luin. Kirja antaa ajattelemisen aihetta. En osaa purkaa vielä ainakaan sanoiksi, mutta se on kirjoitettu hyvin intiimisti, en osaa muutoin kuvata. Siellä ikään kuin istuu vanhan miehen veneessä ja kokee sitä samaa kuin hän.
Suuri näky: saada suuri kala, maksaa myös paljon, jos ja kun sen saavuttaa.
Tulee mieleeni Kalevi Lehtisen taannoin lähettikirjeessä ollut kuva. Siinä mies istuu pienen avannon äärellä pilkkimässä, toinen valtavan avannon ääressä. Edellinen sanoo: Hänellä on iso näky! -tuo on puhutellut minua, sillä minunkin elämäntehtäväni oli iso, se oli avioliitto Arin kanssa, ja se maksoi paljon meille molemmille, Arille koko elämän, minulle terveyden kanssa ongelmia. Mutta oli se sen arvoinen!

Olipa taas rakennettu juoni niin, että murhaaja selvisi vasta viime sivuilla. Hyvä kirja, kevyehköä sivujuonta. Ei liian jännittävä.

Anopilta tuomastani kirjalaatikosta löytyi tämäkin aarre, jota en ollut ennemmin lukenut. Ympyräkaupungin, eli siis Haminan, tapahtumia muutaman perheen kohdalla 1930-luvulla. Mukavaa ajankuvaa, raadollista elämää, jossa jokainen etsii läheisyyttä ja ihmistä, johon voisi luottaa tai ainakin hetkeksi saada elämäänsä muutakin kuin työtä, jota kyllä riitti aamusta iltaan.

Jälleen olin tämän kirjan juonen unohtanut, jopa lukeneeni edes. Mukava luettava, aavistuksen pitkäveteinen, mutta ei paljon!

Nämä linnaromaanit ovat jostain syystä kiinnostavia. Ja etenkin tällainen "vanha" kirja, jossa ei ole pakollisia seksi-sukupuolisuuntaus -juttuja. Oikein mukava kirja, vaikkakin meni aika jännittäväksi, joskin lopputulos oli toivottava ja suloinen.

Pidän näistä vanhemmista kirjoista, koska niissä ei mässäillä nykyajan menon mukaan.
Tämä oli aika raikas ja mukava, erilainen luettava.
En tiedä, miten realistinen, mutta jäin miettimään, mahtavatko ihmeelliset luontokuvat netissä sittenkin olla totta, kun tässä kerrottiin, miten uskomattoman värikkäitä auringonnousut toisella puolella maapalloa ovat!
Nuori nainen, kaunis näyttelijä, on menettänyt vanhempansa lento-onnettomuudessa muutama vuosi aiemmin, ja on sen jälkeen huolehtinut pikkuveljestään. Nyt hän on menossa naimisiin railakkaan rallikuskin kanssa, mutta tämä ajaa hääpäivän aamuna kuolonkolarin ja morsian ja tämän veli loukkaantuvat. Hätiin tulee sulhasen veli toiselta puolelta maapalloa - häihin - ja sen jälkeen suunnitellaankin elämä uusiksi onnettomuuden johdosta.

Olipa hyvä kirja, anopin hyllystä tämäkin!
12v tyttönen siirretään tuntemattoman enonsa hoiviin, vanhemmat ovat kuolleet, kun hän oli 5-vuotias. Siihen asti hän on ollut vuorotellen eri sukulaisten hoivissa.
Tämä eno on katkera, rampautunut rakkaan hevosharrastuksensa parissa; leski, jolla on kaksi poikaa. Toinen pojista samanlainen kuin hän itse, toinen tyystin toisenlainen. Christinan tulee sopeutua enon juopotteluun, raivoamiseen ja kuten hän sanoo, jokainen on hullu tässä talossa.
Kirja on hyvin inhimillinen. Eno ja toinen pojista on raaka, palvelijat ovat roskaa heidän silmissään. Mutta kuitenkin kirjassa löytyy inhimillisyyttä ja lämpöä.
Pidin kirjasta, koska sen painopiste oli syvemmällä kuin tämän päivän romaaneissa.

Tämä piti lukaista yhdeltä istumalta. Uskomattomalla tavalla kuvattu vakavasti sairaan nuoren naisen kuvaamista ja rakkautta häneen, naisen kivun tunteen väistymistä - kipu ei hävinnyt, hän ei vain kokenut sitä samanlaisella tavalla - kun uusi elämä syntyy hänen kohtuunsa ja hän saa lapsen.
Ihana kirja, kertomus rakkauden voimasta vakavan sairauden selättämisessä.

Muistin kyllä lukeneeni tämän, mutta paikoitellen mukava lukukokemus. Rajatietokokemukset eräällä kirjan henkilöllä vahvistivat ymmärrystäni, että ihmisen lähdettyä pimeälle tielle katkeruuden ja kateuden vallassa, siltä ei välttämättä ole paluuta.

Mukava kirja, vähän erilainen taas kuin muut. Kiva lukukokemus!

Ihana kirja! Aviomies saa kirjeen pojaltaan Koreasta, jossa hän on ollut sodan aikana ja seurustellut naisen kanssa, jonka jätti sinne pienen vauvan kanssa. Hän ei ole välittänyt lapsesta, ja avioliitossa hänelle ei ole syntynyt lasta. Nyt pitää miettiä, pitääkö lapsesta kertoa viimeinkin vaimolle. Ja miten käy kuvernöörin viran, johon hän juuri on käymässä valtavaa vaalikampanjaa.
Hieno kirja, jossa kerrotaan enemmänkin Koreassa tapahtuneista asioista sodan aikana. Suosittelen, jos saat käsiisi! Löysin tämänkin anopin kirjahyllystä.

Olipas mielenkiintoinen kirja jälleen Cooksonilta. Taasen sama asetelma: kaivostyöyhteisö, jossa eräs perhe ei sopinut ruotuun, sillä mies osasi kirjoittaa ja lukea, mitä ei suvaittu työväestöltä (oppivat ajamaan etujaan). Myöskään lasten mies ei sallinut mennä kaivokseen.
Kun mies sitten kuoli koleraan, perhe joutui lähtemään, äiti ja neljä lasta.
Monen vaiheen kautta elämä pääsi raiteilleen, ja monta mielenkiintoista vaihetta siihen mahtui.

Olipa ihana kirja! Ensin en meinannut innostua, mutta lopulta en meinannut malttaa lopettaa ja harmitti, kun kirja loppui.
Heidi on 20v, kun talvisota syttyy. Hän toimii lottana Savonlinnan sotasairaalassa aluksi ja jatkaa sodan läpi, vaikka välillä on pankissakin omassa työssään. Kirja perustuu todellisten henkilöiden kirjeisiin rintamalle ja sieltä Heidille. Kirjeet ovat peräisin Koiviston sukuarkistosta. Koskettavaa ja kaunista luettavaa kaikessa karuudessaankin.

Olipas mainio kirja, jälleen anopin varastoista. Gaskinin kirjat ovat muistaakseni olleetkin mielenkiintoisia. Kiva lukea kirjaa, jonka juonta ei voi aavistaa.
Tapahtumat sijoittuvat 2. maailmansotaa edeltäviin ja sen jälkeisiin vuosiin. Nicolen ja hänen venäläissyntyisen äitinsä suhde on etäinen, ja Nicole tekee kaikkensa toteuttaakseen äitinsä tahdon ja hänestä tuleekin lujahermoinen nainen, kuten myös hänen äitinsä on. Sota vaatii uhreja, ja Nicolen aikuistumiseen tarvitaan todellinen rakkaus ja myöhemmät vaiheet ovat nekin onnellisia. Mutta kirjassa nähdään, että rakkautta on monenlaista - Nicolekin rakastaa elämässään yhtä miestä, myös yhtä taloa.

Olipas mukava lukukokemus tämäkin. 1800-luvun alussa vanhemmat päättivät tyttärensä puolisosta, ja tässä tapauksessa mies oli julma ja irstas, jopa murhamies, mutta vanhemmat olivat sokaistut tälle asialle. Tytär oli kauhuissaan.
Hänet pelastaa heti kirjan alussa naamiota käyttävä mies, joka ilmestyy sopivasti vaikeissa hetkissä ja lupaa, ettei tytön tarvitse mennä naimisiin valitun sulhasen kanssa. Häätkin on jo sovittu, mutta yllättäen sulhanen katoaa.
Kaikki käy lopulta paremmin kuin hyvin.

Sain tämän anopilta ja muistin kyllä lukeneeni. Ymmärrän oikein hyvin petettyjä puolisoita, jotka turvautuivat toisiinsa, vaikka pelkäsivätkin turvautua, kun luottamus ihmiseen oli mennyt.

Suosittelen lukemaan, todella koskettava ja tuli lähelle voimakkaiden tunteiden kuvausten takia ja ties mistä syystä. Harvinaisen hyvä lukukokemus.