Kirjoittanut: Liede, Riitta
Julkaistu: 2018
Julkaisija: Minerva
Sivuja: 245
Lisätiedot: 16-vuotiaan tytön päiväkirjat Petsamon etulinjalta
Suosikki: Tämä kirja kuuluu suosikkilistalleni
Arvostelut yhteensä: 1 kpl
Luin lähinnä päiväkirjamerkinnät, vaikka kirjassa oli paljon muutakin tietoa talvisodan vaiheista.
Tekstistä huomasi, että kyseessä on nuoren henkilön päiväkirja ja sitä oli ehkä sen takia hyvin helppo lukea. Siitä puuttui ahdistus tai epätoivo, mikä olisi varmasti näkynyt vanhemman ihmisen tekstistä. Kaija sen sijaan oli mitä onnellisin ihminen, kun sai nukkua turvallisessa teltassa kamiinan lämmössä lähellä etulinjaa.
Siitä tuli mieleeni, että se mitä Kaija koki, oli yhteenkuuluvuus ja tarpeellisuuden tunne, mitä jokainen ihminen kaipaa.
Kuten äitini tapaa sanoa lähes joka puhelussaan: sota yhdisti, mutta korona erotti ihmiset.
Tämä yhteenkuuluvaisuus tulee tässä kirjassa hienosti esille. Hyvä lukukokemus.
Kirjassa kerrotaan myös talvisodan loppuvaiheista rauhan solmimisen jälkeen, siitä, miten ankara ja raskas isku se oli kansallemme.
Kaija halusi auttaa muita ihmisiä ja kirjan mukaan hän sen tekikin myös loppuelämänsä aikana. Hän avioitui sota-aikana kohtaamansa miehen kanssa, joka oli häntä 9v vanhempi ja jonka toinen jalka jouduttiin amputoimaan. Sitä innokkaammin Kaija oli valmis avioitumaan, kun taas mies oli valmis peräytymään vammansa takia.
Suosittelen tosiaan tätä kirjaa!