Lukuelämyksiä
Arvostelut 2021

Tulipa taas luetuksi, enkä edes muistanut lukeneeni...

Miten ihmeessä voin näin hyvin unohtaa kirjat, jotka olen lukenut. Ei mitään muistikuvaa. Onhan siinä hyvätkin puolensa: voin lukea uudestaan ja uudestaan hyvät kirjat ja luulen lukevani ensi kertaa.

Olipas mielenkiintoinen kirja! Ihmettelen, etten ole aiemmin lukenut kirjailijan yhtään kirjaa, vaikka niitä on hänellä monta suomennettuna. Seuraavaksi haen niitä kirjastosta. Tämän löysin sattumoisin kirjaston ota-pois -hyllyltä.
Kirjaa kertoo 1900-luvun alun Englannista ja Amerikasta. Kartanonomistajan kärryjen alle melkein jää lapsi, jonka hän ottaa omakseen, koska se on hylätty. Kirja kertoo perheen tarinaa, jota en osannut etukäteen arvailla. 1. maailmansotakin ajoittuu kirjan vaiheisiin eikä jää koskettamatta perhettä.
Todella vaiheikas ja mielenkiintoinen luettava.

Olipas mukava luettava, vaikka kirja olikin pitkä ja raskas pideltävä (tuin sen tyynyn varaan, luen aina sängyssä). Ennalta-arvaamaton ja sen takia mielenkiintoinen. Tosin loppu oli aika karmeakin, mutta kirja päättyi kuitenkin seesteisesti. Oikeastaan kyllä arvasin, kuka oli kirjan roisto. Inhimillisiä tunteita ja käänteitä.

Se on metkaa, miten kirjailijan voi tuntea tyylistään. Luin aiemmin yhden Colganin kirjan ja tässä oli paljon samaa. Tästä taisin kyllä pitää vähän enemmän, sillä tässä puhuttiin paljon kirjoista.
Jotenkin kirjailija jättää ilmaan asioita. Alussa mainittiin äiti, jolle täytyy ilmoittaa, kun päähenkilö päätti muuttaa Birminghamista Skotlantiin. Myöhemmin äiti on unohtunut täysin, hänestä ei mainita mitään. Miksi mainita ollenkaan, jos hänen kanssaan ei olla missään yhteydessä missään vaiheessa?
Kevyt, hilpeähkö, nykyhengen mukainen teos. Viihdyttävä, mutta ei syvällinen missään tapauksessa.

Tämä oli hyvä kirja. Uskomattomia vaiheita ihmisten elämää. Hyvin todentuntuista, vaikkakaan ei tavallista. Kaksi naista kohtaavat, molemmat odottavat lasta. Toinen rikas, toinen ei. Perheet yhdistyvät monin sitein. Eletään toisen maailmansodan edeltävää ja sen jälkeistä aikaa Lontoossa, Skotlannissa, Washingtonissa sekä Sveitsissä myös, jossa on eräs perheenjäsenen tukikohta. Monia surullisia vaiheita, työtä, lomaa, vaivaa, surua ja iloa.

Gaskinin mainio kirja tämäkin. Samat ympyrät ja aikakausi: toisen maailmansodan aika, linna Skotlannissa, sukua Lontoossa ja Washingtonissa. Lehtimiestaustaa ja näyttelijöitä. Mutta tässä kirjassa oli aika hurja juoni. Suosittelen kuitenkin, hyvä oli!
Muuttohaukka-kirjaa en saanut käsiini, on kuulemma poistettu, niin vanha - 1970-luvulla kirjoitettu. Mietin, etteihän se mikään vanha ole - no, lähes 50 vuotta, joten kai se vanha sitten on.

Olipa vaikuttava kirja! Luin sen melkein saman tien. Kirja kertoo Afganistanin tilanteesta noin kolmen vuosikymmenen ajalta erään naisen tarinan kautta. Tämä on rikkaan miehen avioton tytär, joka naitetaan 30v vanhemmalle miehelle 15vuotiaana. Hän saa myöhemmin toisen vaimon aluksi kiusakseen, mutta vähitellen ainoaksi ystäväkseen, tyttärekseen ja avukseen.
Elämä Kabulissa on järkyttävää vallanpitäjien vaihtuessa ja väkivaltaisuuksien ja raakuuksien koskettaessa eniten naisia, joita halveksitaan.
Suosittelen tätä kirjaa kaikille. Naisten ystävyyden kautta kirja oli lämmin, ja oli siinä muitakin ystävyyssuhteita sekä rakkautta, joka antoi ihmisille voimaa.

Tosi suloinen kirja luettavaksi tosiaan, koska se on sen verran lyhyt. Vanha mies kesyttää aran koiran, mutta ei voi pitää sitä. Hän "lainaa" koiran eräälle perheelle, joka kiintyy siihen eikä haluaisi luovuttaa sitä takaisin vanhalle miehelle, joka pyytää koiraa luokseen jonain iltana. Koira on kuitenkin itkenyt koko sen ajan miehen luona ja mies huomaa, että koira on valinnut uudet ihmiset omistajikseen. Myös pariskunta pelkää jossain vaiheessa, että koira jättää heidät, sillä se asui talven yksin Keskuspuistossa ja oli hyvin itsenäinen. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin!

Kirjassa oli useitakin ajatuksia, jotka olivat osuvia ja puhuttelevia. Kirjan päähenkilö on 60v nainen, joka rakkaudettoman 41v kestäneen avioliiton jälkeen yrittää itsemurhaa Pariisissa, mutta epäonnistuu. Hän karkaa mielisairaalasta ja päätyy Bretagneen. Hän löytää työtä ja rakkauden ja kohtaa myöhemmin entisen miehensäkin, joka ei edelleenkään ymmärrä ollenkaan, mitä rakkaus on.
Paljon kivaa kirjassa on, mutta se henki, mitä se edustaa, ei vastaa omaa vakaumustani: jutut jumalista ja jumalattarista, siitä, että elämä ja kuolema on yhtä samaa, on tietäjänaisia ja muuta oikeana pidettävää, joka on vastoin Jumalan ilmoitusta Raamatussa. Jumalan Sanaan minä luotan, en ihmisen voimiin ja kykyyn nähdä asioita omilla yliluonnollisilla kyvyillään.
Jumalassa on turva, ei ihmisessä.

Sukuhistoriaan väljästi pohjautuva romaani raahelaisesta A.Levonista, joka avioitui oululaisen papin ja koulumiehen kanssa - Pietarsaaren kautta Ouluun ja sieltä Ylitorniolle Arvidilan pappilaan.
Tornionjokilaaksossa kuohuilee hengellinen herätys, L.L. Laestadius vaikuttaa pohjoisessa tuolloin, 1800-luvun puolivälissä.
Perheeseen syntyy 10 lasta, joista 3 kuolee pienokaisina.
Mukavaa ajan kuvausta ja kerrontaa. Varasin Pylväksen toisenkin kirjan, haluan lukea. Suosittelen!

Olipa hupaisa kirja luettavaksi väsyneenä loman alkaessa. Kirjoitan blogissa tästä myös, 27.2.2021 (en osaa laittaa linkkiä). Kirja kertoo kahden aikuisikään ehtineiden rakastumisesta ja sukujen naittamisyrityksistä sitä ennen. Nasevaa sanankäyttöä, nautin suuresti! Aion etsiä kirjoittajan muitakin kirjoja, jos sattuisi vielä löytymään!

Kirja kertoo 10 vuotiaasta sydänvikaisesta pojasta, joka menee koulun jälkeen isoäitinsä luo. Tämän lapset yrittävät saada isoäidin vanhainkotiin, mutta mummopa rupeaa kapinalliseksi ja värjää hiukset punaiseksi, kuten oli aina halunnut, ja alkaa laittaa ruokaa, jota hänen kotimaassaan Puerto Ricossa laitettiin; sieltä perhe oli joutunut lähtemään Kaliforniaan aiemmin.
Isoäiti kokoaa tappelee perhettään yhteen ruualla ja lopulta onnistuukin, mutta monenlaista sattuu sitä ennen. Samartinilla on omanlaisiaan hengellisiä käsityksiä, jotka poikkeavat kristillisestä, mutta kun ei niihin juutu, niin kirja on oikein hyvä lukukokemus.

Nyt luin taas eri mielentilassa tämän kirjan. Nyt vaan kiitollisena elämästä ja ihmetellen ihmisten selviytymistä vaikeissa oloissa. Jumalan johdatusta on kirjassa paljon kuten myös omassa elämässäni. Taidanpa taas lukea Verkkosen muutkin kirjat, kun en muista niitä enää.

Kirja kertoo 1800-luvulla eläneestä naisesta Tornionjokilaaksossa. Tiedot on otettu kirkonkirjoista ja käräjäpöytäkirjoista.
Luin illalla kirjaa liian myöhällä, enkä meinannut saada sen jälkeen. Alisa sai aviottomia lapsia toisen toisensa perään. Naisen asema oli kurja. Viimein hän sai aviomiehen, joka osoittautui huijariksi ja lopulta murhaajaksi. Jälleen Alisa eli yksin parin nuorimman lapsensa kanssa. Yhteensä 4 lasta häneltä kuoli, muutamista hän joutui eroon, avioliitosta syntynyt poika oli hänen kanssaan asumassa Kolarissa pisimpään. Hän solmi vielä toisen avioliiton ja eli lopulta vanhaksi. Hänen avioliitosta syntyneen poikansa jälkeläisistä kasvoi tunnettu kolarilainen suku.
Karmea kirja jossain mielessä. En lukenut sitä ihan kokonaan - mutta loppuosa oli pakko kuitenkin lukea.

45v kaavoihinsa kangistunut opettajamies lähtee tyttärensä luo ja rakastuu sillä reissulla 37 vuotiaaseen sokeaan naiseen. He lähtevät kolmen viikon kesälomareissulle. Kumpikin irrottelee kunnolla, mutta ennen kuin heidän tiensä eroavan (hetkeksi?), nainen kertoo, ettei ole suinkaan helppoa hyväksyä sokeutumisensa. Kirjassa oli joitakin hyviä ajatuksia, joita en kylläkään nyt muista, mutta kirja oli mukava välipala luettavaksi.

Köyhistä oloista miljonääriksi noussut mies tahtoo tyttärellensä vain parasta. Mutta toisen puolesta ei voi tehdä päätöksiä, tytär tekee omat ratkaisunsa. Ihan mukava kirja.

Serkukset menettävät huoltajansa, isoäitinsä. Uusi huoltaja on tämän serkkupuoli kaukaisessa linnassa Skotlannissa. Serkkupuoli istuu pyörätuolissa ja hänellä on kaksi tappajaksi koulutettua susikoiraa henkivartijoina. Kaksi poikaakin hänellä on, hän on leski.

Kirjassa käy lopulta hyvin tyttöjen kannalta, mutta juoni on kohtalaisen sekava ja kamalakin susikoirineen ja suden sukulaisinen isäntineen ja kummalliseni juonteineen, mutta kyllähän minä sen luin.

Tämä on lahjakirja, jonka ostin itse. Pidin siitä kovasti. Vuoden päiväkirja (2014) vanhoja ynnä uusiakin kirjoja myyvän skotlantilaisen miehen huomioista asiakkaista sekä työstään kirjakauppiaana ja kissan omistajana.
Nauroin makeasti monessa kohdin. Kirjassa on tosiaan jonkinlaista kuivaa huumoria, vai mitä se lienee.
Esim. kirjanostoreissullaan vanhan leskirouvan luona tämä päästi pitkän paukun ja lähti puutarhaan sen jälkeen. Pian sieltä tuli hänen aikuinen poikansa, joka katsoi "erittäin ikävästi" kirjanostajaan huomattuaan hajun huoneessa. Kirjanostaja lähti kirjoineen tietäen että hän olisi "se ilmavaivainen kirjakauppias".

Olipa ihan mukava lukukokemus. Helena asuu sisarensa perheessä aikuisen veljensä kanssa ja opiskelee yliopistossa. Eletään aikaa 1900-luvun alkupuolella, naiset ovat saaneet äänioikeuden, mutta naisten opiskelua eivät kaikki katso hyvällä.
Seurustelu ei oikein suju, opiskelustakaan ei tahdo tulla mitään, kun perheessä on monenlaista, myös surullista tapahtumaa.
Viimein Helena lähtee Amerikkaan ja muutaman vuoden sisällä siellä selviää, missä hänen paikkansa on. Etsinpä käsiini kirjailijan muitakin kirjoja, jos niitä on vielä saatavilla.

1914 syntynyt Isa vietti mielenkiintoisen elämän, josta ei puuttunut loistoa ja köyhyyttäkään. Hän avioitui Erwin G:n kanssa, asui Ruotsissa, Italiassa, Sisiliassa ja lopulta Suomessa vanhoina päivinään.
Hän tapasi elämässään mm. Mannerheimin, Wäinö Aaltosen, Martti Talvelan, Paavo Nurmen, Sibeliuksen ja monia muita kuuluisuuksia. Työkseen hän teki toimittajan töitä ja sitä kauttakin tutustui lukuisiin mielenkiintoisiin ihmisiin. Hän kannatti vakaasti steinerilaisuutta ja hänen kaksi lastaan kävivät kyseistä koulua Ruotsissa ja Saksassa.
Mielenkiintoinen ja erikoinen elämä, vaikka arvot olivat toisenlaisia kuin omani, mutta hän eli täysillä.
Kirjan kirjoitusvaiheessa Isa oli 81-vuotias, ja hänellä oli erinomaisen tarkka muisti, hän muisti hajut ja tunnelmat. Kuollessaan hän oli 92-vuotias.

Osui käteeni, olin aikonutkin lukea. Hyvä kirja, mukava lukukokemus todella. Vähän minua häiritsee eteläpohjanmaan murre ihmisten suussa. Ei itse murre, vaan hiukan tulee sellainen tuntuma, että sanoja on käytetty tuoden esiin, miten ne täällä sanotaan. Siinä mielessä hyvä, että murresanat jäävät elämään, mutta aivan luontevalta minusta ne eivät tunnu teksissä. Mutta se ei haittaa, sillä kirja on muuten juuri sellainen kuin voi kuvitella elämän -50 luvulla olleen.
Taitaa olla hyvinkin tavallista tuo, että isäntä sanoo emännän olevan junan tuoma tms, jolla hän ilmaisee, että hän itse kuuluu talon kalustoon, mutta emäntä, joka on tehnyt työtä talossa "vasta" 50 vuotta, ei vielä oikein kuulu sinne. Olenpa kuullut itsekin noin sanotun, ei tosin itselleni tietenkään.

Mukava lukukokemus tämä jälleen. Näköjään en ole lukenutkaan kahta jatko-osaa, mutta ne ovat minulla nyt lainassa!
Tuolloin ei ollut tavallista, että pariskunta sai lapsia enää naisen täytettyä 40 vuotta ja se oli suorastaan häpeällistä, sillä avioparin olisi pitänyt tuossa vaiheessa jo nukkua eri huoneissa...

Jatkoa Piiritanssi-kirjalle. Tosi mukavaa luettavaa. ihmeekseni en ole tätä enkä seuraavaakaan lukenut, vaikka Piiritanssin olen. Tässä osassa pariskunta kasvattaa perhettään Porissa 1800-luvun jälkipuoliskolla. On nälkävuosia, kulkutauteja ja kurjuutta.
Pariskunnan perheonni kukoistaa. Nuorimman lapsen nimeksi laitetaan Daalia, joka tulee skandaalista, jonka lapsen syntymä yli 40-vuotiaalle naiselle aiheutti. Tosin aviomies oli onnesta ymmyrkäinen. Sivistyneistön mielestä tuossa vaiheessa pariskunnan olisi jo pitänyt nukkua eri huoneissa eikä aiheuttaa pahennusta saamalla lisää lapsia.

Olipa hauska kirja tämäkin! Nyt perheen nuorin, Daali-neiti, on kiusan kohteena, kun tekee töitä sikuritehtaallaan kuin miehet eikä ymmärrä, etteivät miehet pidä lukeneista ja viisaista naisista. Naimsiin pitäisi mennä, ja kyllähän Daali menisikin, mutta miehet joko petkuttavat tai sitten vaativat mahdottomia, kuten työstä luopumisen. Mutta on onneksi valistuneitakin miehiä, jotka rakastavat naista sellaisena kuin tämä on.

Kirja kertoo Suomen itsenäistymisen ajasta ja eräästä apteekkariperheestä. Kirjan päähenkilö Synnöve edustaa naista, joka haluaa ennen kaikkea kouluttautua sen sijaan että suostuisi vain menemään naimisiin ja jäämään kotirouvaksi. Onneksi sopiva mies löytyy tällaisellekin naiselle.
Kirja kertoo suureksi osaksi Suomen sisällissodasta, ja se on karua ja kamalaa luettavaa.
Hyvä kirja, ajankuvaus. Muistuttaa juoneltaan paljon juuri lukemaani toista Tuuren kirjaa, se häiritsi hiukan, mutta vahvisti sitä, että mammat todella tekivät töitä olan takaa saadakseen tyttärensä naimisiin!

Nuori nainen hermostuu ja ottaa ensimmäisen kosijan, kun tulee petetyksi ja lähtee tämän kanssa Omskiin. Kaikki ei suju kummankaan toiveiden mukaan ja mutkia tulee matkaan. Omskissa puoliso on rankaisuvankilan esimies ja koska omat haavat ovat nuolematta, vangit joutuvat usein kärsimään niidenkin takia. Tätä vaimo ei kestä ja tekee omat suunnitelmansa ja ikäviä asioita sattuu, mutta lopulta rakkaus voittaa.

Tässä juoni on miellyttävämpi kuin Salomaan edellisessä kirjassa. Pietarilaiinen perhe joutuu petetyksi, siis perheen isä, ja tämän kuoltua perhe aika lailla hajoaa. Eletään 1830-luvun vaiheita. Anna pääsee tai joutuu Suomeen, Tampereelle, saa opettaa ranskaa ja venäjää Finlaysonin perheessä lapsille, sillä hän on saanut hyvän koulutuksen tyttökoulussa.
Sulhanenkin löytyy, mutta lentävä keuhkotauti tuhoaa orastavan suhteen.
Anna palaa Pietariin, mutta jälleen häntä pyydetään Suomeen, tällä kertaa Itä-Suomeen, jossa hän avioituu ja vähitellen kasvaa ruustinnan rooliin. Elämä paljon vanhemman puolison rinnalla kuitenkin muuttuu äkillisesti lesken elämäksi, mutta jälleen Anna löytää tien eteenpäin ja kirja päättyy onnellisesti. Hyvä kirja!

Edelleen samaa mieltä kirjan sisällöstä. Kepeä luettava.

Kevyt, helppo luettava. Rikas kreivi, joka ei tahdo naimisiin, joutuu kuitenkin. Morsianehdokaskaan ei tahtoisi naimisiin, mutta äitimamma järjestää ansan, jolloin naimisiinmeno on pakollista häpäisyn uhalla. Onneksi pariskunta rakastuu oikeasti. "Lukaistava välipala."

Meinasin jo heittää kesken, kun kirjassa pompittiin ajasta ja henkilöstä toiseen, enkä meinannut päästä kärryille. Lopulta juoni oli kuitenkin looginen.
Nuori nainen joutui raiskatuksi, sillä hän oli autuaan tietämätön, miten herrahenkilöiden kanssa toimitaan tai ei toimita. Hän sai hermoromahduksen, sillä raiskaus jätti pahat traumat. Muutaman ajan kuluttua hän suostui itseään vanhemman miehen kosintaan ja he elivät 13 vuotta hyvää, tavallista arkea. Lapsia ei siunaantunut.
Sitten pariskunta lähti Sisiliaan tapaamaan miehen sotakaveria. Sillä reissulla tapahtui jotain, jonka jälkeen nainen alkoi odottaa lasta.
Myöhemmin tyttären elämässä tuli vaikea avio-ongelma, jonka avuksi tuli lopulta äidin sanat tyttärelle, näin minä ymmärsin: "Mutta muista, että minä rakastin sinun isääsi (kasvatusisääsi) enemmän."
Hyvä kirja, jos ei olisi ollut niin vaikeasti hahmoteltuna.

Maalaisromanttinen kirja. Nuoret serkukset menevät raivaamaan perintöhuvilatonttia ja sitä myötä tutustuvat juuriinsa. On savusaunaa ja kesäsäätä, veneilyä ja juhannushuvia.
Mukava välipala kesää odotellessa ja siitä unelmoidessa lumisateessa.

Kirja sekä nauratti että pani ajattelemaan. Miten hyvin oma elämäni onkaan! Ei ole tappelua, riitelyä ja kinastelua puolison tai lasten kanssa, ei pettämistä ja epävarmuutta, mikä elämässä on tärkeää. Sikäli hyvä huomautus ja aihe kiitollisuuteen, kun tämän kirjan myötä sen taas oivalsi,

Aloitin juuri kirjan lukemisen, ja se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Asialliselta, erilaiselta, lukemisen arvoiselta!
"Kiehtova tarina yhdestä 1800-luvun vahvimmista älyllistä kumppanuuksista." -Kirkus

Kirja alkaa, kun v. 1896 Mileva Mari? astuu opiskelemaan fysiikkaa miesten maailmaan Zurichin yliopistoon.

Muistaakseni kirja oli tuon niminen. En lukenut sitä kokonaan, vaikka siinä oli hyviä aineksia. Perheen yksi kolmesta lapsesta oli lukihäiriöinen ja aiheutti ongelmia tahtomattaan. Hänen osuutensa kirjassa oli mielenkiintoista luettavaa.
Mutta kuten aiempikin Hännikäisen kirja, myös tässä perhe-elämä oli yhtä kaaosta. Tai luulen, että sellaista kuin se on monissa perheissä. Kirotaan, paukutetaan ovia, ei puhuta toisille, haukutaan, ollaan epäystävällisiä, mustasukkaisia ja ilkeitä. En jaksanut lukea sitä sen takia kuin paikoitellen, ja paljon ajattelin kyllä kirjaa sitä luettuani. Samalla olin hyvin kiitollinen, että oma perhe-elämäni ja avioliittoni on seesteistä ja rauhallista. Se on suuri onni ja siunaus.

Kirja/vuosi Mustosella, ja mielenkiintoista tekstiä! Luin ilolla monena päivänä tyytyväisenä, kun oli paljon luettavaa. Sairauslomalla olen pystynyt sentään lukemaan aika ajoin, ja mikäs sen mukavampaa silloin, kun saa hyvän kirjan käteensä!
Monenlaisia polkuja Viena Eriksson kulkee, Kalifornian ja Suomen välillä. Suruja, iloja; jouluja, kesiä. Innolla odotan seuraavaa osaa, kertookohan sekin Vienasta vaiko kenties jostakusta muusta?

Mielenkiintoinen kirja. Olin niin iloinen, että minulla oli tämä ja olin ehtinyt lukea vasta vähän matkaa, kun jouduin päivystykseen kököttämään 5 tunniksi. Ehdin lukea kirjan siellä, joten aika kului paremmin.
Vähän minua jokin kohta kirjassa arvelutti, voiko sellainen olla mahdollista, mutta kaiken kaikkiaan kirja oli mukaansa tempaava tarina Alicesta, joka lähtee Englannista Amerikkaan naimisiin, mutta joutuu tylsästä elämästä yhtä tylsään. Mutta kun hän itsenäistyy, tilanne muuttuu, mutta helppoa ei ole. Mukava lukukokemus.

Kirjailijan tyyli ei ihan nappaa. Majakka on ihana, leipomista on, rakkautta ja ihmissuhteita, mutta koko juttu on jotenkin keveä. Luin kirjasta alun ja lopun ja arvasin keskiosan. Ja olin tyytyväinen, kun sain hakea pinon uusia kirjoja luettavaksi. Ei aina tiedä, mikä itsestä tuntuu hyvältä, vaikka jonkun toisen elämään samainen kirja olisi just passeli silloin. Mutta aina voi jättää kesken ja vaihtaa kirjaa, jos ei juuri silloin innosta!

Luimme mieheni kanssa tämän kirjan läpi tämän kevään aikana, ja nyt se ei tuntunut ollenkaan "helppotajuiselta", kuten olen viimeksi väittänyt! Mutta jatkuvaan lukemistoon tämä olisi tosiaan otettava, niin puhutteleva se on, vaikka enimmäkseen putoilimme kärryiltä sitä lukiessamme.

Mukava luettava. Tosin alussa tuntui pitkästyttävältä hiukan se, että sitä puhelua odotettiin ja odotettiin ja juoni tuntui junnaavan, mutta joka tapauksessa kirja oli mieluinen.
Juonta kerrottiin takautuvasti, eli alussa ei selvinnyt perheessä tapahtuneen tragedian muoto, mutta se tuli myöhemmin ilmi. Lopuksi kaikki kävi hyvin, onneksi.

Ihana tarina, vaikkakin paikoin epäuskottava. Eronnut pariskunta, naiselle jää tyttäret, joista toinen on adoptoitu vauvana ja perään heti syntyi oma vauva. Oma tytär kuolee onnettomuudessa ja adoptoitu pitää itseään syyllisenä siihen, kuten myös äiti ja tätä jatkuu ja jatkuu. Lopuksi tässäkin palaset loksahtavat kohdalleen ja kaikki käy paremmin kuin hyvin. Loppu on suorastaan idyllinen ja sen takia ei kovin uskottava, mutta söpö tarina joka tapauksessa.

Hyvä kirja. Olen lukenut kaikki käsiin saamani Binchyn kirjat ja pidän niistä! Ihmisluonteet ovat arvaamattomia. Toiset vilpittömän uskollisia, toiset eivät uskollisuuteen kykene.

Monessa kohtaa kirjaa sanotaan, että jos olisin ollut rehellinen ja sanonut totuuden, miten asiat olisivat mahtaneet mennä... Niin, ehkä niin kannattaisi tehdä, ehkä ei tarvitsisi niin monta sakkokierrosta tehdä.

Kirja oli intensiivinen, pakko lukea loppuun mahdollisimman pian. Toisessakin lukemassani kirjailijan kirjassa hengellisyys on esillä. Tässä se tulee meedion muodossa.
Kolme naista viettävät yhteistä 40-vuotispäivää tavattuaan sitä ennen vain kerran, kun olivat 21-vuotiaita. Kaikilla on omat ongelmansa.
Niihin haetaan ratkaisua jonkin sortin henkiparantajalta, jonka yhteystiedot yllättäen löytyvät jokaisen ostosten välistä. Kukin voi muuttaa elämänsä suuntaa kyseisen henki-ihmisen avulla, palata taaksepäin johonkin hetkeen ja jatkaa siitä nykypäivään.
Jos haluaa nähdä myönteisesti tapahtumat (en hyväksy raamatunvastaisia meedion avuksipyyntöjä), niin kukin nainen oli ollut liian kiltti ja unohtanut itsensä, jonka seurauksena elämä oli mennyt raskaaksi. Kun he sitten saivat uuden mahdollisuuden, he valitisivat toisin: tekivät sitä, minkä tiesivät itselleen oikeaksi, esim. ammatinvalinnan suhteen eivätkä antaneet puolison alistaa ja tyrannisoida.
Onneksi me kukin voimme tehdä Jumalan avulla valintoja päivittäin ja kysellä tiemme suuntaa. Ja vaikka valitsemme välillä ns. väärin, Jumala on kykenevä kääntämään voitoksi lopulta huonotkin valinnat. Ja tämä elämä on joka tapauksessa vain varjo siitä, mitä edessä on, sillä Jumalan ihmisen päivät kirkastuvat kirkastumistaan aina sydänpäivään asti.

Englantilainen neito matkustaa Venäjälle sisarensa luo; tämä on avioitunut sinne aiemmin. Eletään tsaarin vallan aikaa. Neito rakastuu suin päin huikentelevaisena pidettyyn mieheen, jonka todellisen luonteen neito näkee. Mutkia on matkassa, sulhon suku on köyhtynyt, eikä englantilaisneito kelpaa suvulle.
Ja vaikka kelpaisikin, pian ovat tsaarin sotilaat sulhon kimpussa ellei tämä pakene. Niinpä nuoripari vihitään pikavauhtia ja kuherruskuukausi päätetään viettää Englannissa mitä pikimmin.

Aika lapsellinen kertomus. Nuori hoitajaopiskelija rakastuu potilaaseen, joka kihlautuukin hänen ystävänsä kanssa. Vastaavasti vaikuttava lääkäri rakastuu hoitajaopiskelijaan, joka hänkin on kypsynyt sen verran, että erottaa rakkauden ja ihastumisen.
Helppo ajankulu luettavaksi.

Hauskoja nämä Cornwalliin sijoittuvat linnatarinat. Lähes aina sama juoni. Nuori morsian saapuu synkkään linnaan, jossa on jotain salattua ja uhkaavaa. Onni on vaakalaudalla. Viimein kaikki mysteerit selviävät ja he saavat toisensa.
Mukava luettava joka tapauksessa.

Helppolukuinen. Nuorenparin on tarkoitus kohdata Madeiralla, mutta miestä ei löydy. Kuluu viikkoja, häntä etsitään. Samaan aikaan mies on löydetty muistinsa menettäneenä ja hänet löytänyt tahtoo pitää miehen itsellään. Mutta rakkautta ei voi pakottaa. Lopulta kaikki käy paremmin kuin hyvin ja toisilleen tarkoitetut löytävät toisensa.
Kevyt, helppo kesälukemisto.

Tämä oli hauska kirjanen! Mies on paennut saaristoon pakoon kokemaansa epäonnistumista. Sisar tarvitsee hänen apuaan, joten parin vuoden eristyneisyys loppuu ja mies palaa toisten pariin. Sen jälkeen tapahtuukin monia mukavia asioita ja kirjan lopussa moni pari saa toisensa. Kirjailijalla on omaa elämän kuvausta mukana ja hän halusi lopettaa kirjan niin että kaikille käy hyvin.

Olipa hauska kirja! Samalla kirjassa tuli esiin se, miten rankasti eronnutta naista saatettiin kohdella silloin, kun avioerot olivat harvinaisia. Naista saatettiin pitää vapaana riistana, huonona naisena, jota saivat kaikki kohdella miten tahtoivat.
Kirjan eronnut nainen pistää tuulemaan, kun on päässyt vapaaksi (maksettuaan 25 dollaria) naistenmetsästäjämiehestään. Hän muuttaa kotiseudulleen, ostaa talon sekä auton - mikä sekin on väärin monen mielestä - ja menee töihin. Kolme tytärtä saavat paljon rakkautta ja huomiota ja sentään äitiäkin kohtaa monta uutta, hyvää asiaa, vaikkakin kovan kautta.

Olipa hyvä kirja! Katie on seurustellut vuoden ihanan miehen kanssa, ja juuri kun hän päättää kertoa odottavansa lasta, mies jättää hänet. Sen sijaan mies tuo Katielle päiväkirjan, jota tämä alkaa lukea ja ihmettelee, kuka on Suzanne ja kuka on Nicolas. Vähitellen kaikki selviää.
Jännitystä riittää loppuun asti, kunnes päiväkirja paljastaa, mistä on kyse. Ja silloin Katie lähtee etsimään miestä.

Onneksi en muistanut kirjan juonta, joten nyt voin ilmeisesti lukea toistamiseen muutkin Sparksin kirjat, jotka olen näköjään kaikki lukenut aikoinaan. Todella hieno tyyli kirjoittaa lämpimästi ihmisistä.

"Mikä saa ihmisen sukupolvesta toiseen kärsimään, unhottamaan, uskomaan ja toivomaan? Se kaikkein kaunein elämässä..."
Romaani on lähihistoriasta, kolmen naisen kertomana erään suvun vaiheista. kansalaissodasta nykypäivään.
Kirja tempaisi kyllä mukaansa ja herätti paljon ajatuksia meidän ihmisten rikkinäisyydestä. Samalla se oli hyvin raskas luettava, ja olihan se pitkäkin. Hyvä lukukokemus joka tapauksessa.

Jälleen luin, niin tuttua maalaiselämää, rauhoittavaa.

Mukava kirja, näihin palaan mielelläni aina uudestaan. Enni Mustonen on yksi lempikirjailijoistani.

Kirjaa kehuttiin (myyty yli 8 milj.) ja kyllä se olikin sen väärtti.
Hyvin erilainen kuin mikään muu kirja.
Kertoo Kya-tytöstä, jota sanotaan Rämetytöksi. Aluksi hänellä on perhe, mutta 9-vuotiaasta asti hän asuu yksin ja huolehtii toimeentulostaan itse. Kirja kuvaa hyvin onnistuneesti ihmisen käytöstä, kun luonto toimii kasvattajana eikä keneenkään ihmiseen voi luottaa. Ja kun luottaa, pettyy. Kyasta tulee lopulta yhden ihmisen avun kautta usean luontokirjan tekijä, sillä tämä opettaa hänet lukemaan, tuo kirjoja joiden avulla Kya oppii lisää sen lisäksi, että hän itse tarkkailee ja elää keskellä erämaata. Luonto on ystävä, mutta ihmisten kanssa eläminen onkin toinen juttu.
Suosittelen.

Olipa iloinen lukuelämys tämä pitkästä aikaa! Kirjassa löytyy hyviä ihmisiä, jotka haluavat hyvää toisille, ja myös niitä, jotka ovat roistoja jopa perhettään kohtaan.
Puhuttelevaa oli myös se, kun muuan nainen oli todella rehellinen ja kertoi aikeistaan sulhaselleen. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan, miksi sulhanen katkaisi välit. Tämä sanoi: "Rehellinen ihminen ei tee rakkaalleen tuollaista." -Rakkaus voi loppua, jos rikotaan rajoja toista satuttavasti.

Yhdyn aiempiin mielipiteisiini. Erittäin hyvä ajankuva. Nykyihminen ei osaa kuvitella sitä puutetta, mitä sodan jälkeen oli pitkään. Ja miten sotakorvaukset rasittivat ihmisiä. Ja miten niitä maksettaessa hyväkään paatti ei kelvannut sotakorvaukseksi, jos se oli muka vähän väärän väriseksi maalattu - ei muuta kuin maalit pois ja uusiksi!
Köyhyys ja nälkä oli todellista pitkään sodan jälkeen.

Nyt on taas aika näköjään lukea kaikki Binchyn kirjat läpi... pidän näistä todella. Rehellistä ja raadollista ihmiselämää, samalla myös kauneutta, rakkautta ja aitoa välittämistä.

Luinpa jälleen tämän ja jatkan uudella Binchyllä, jota en ole aikaisemmin lukenutkaan. Hienoja henkilökuvauksia.

Luimme tätä mieheni kanssa iltaisin monta kuukautta. Välillä vaikeaselitteistä, mutta toisinaan ymmärsimme hyvin. Paljon jäi ajatuksia. Runsaasti Luther kirjoittaa sen ajan maailman ilmiöistä ja katolisuudesta, koska tämä teoshan osoitti katolisuuden harhakohdat.
Mutta hyvin seikkaperäisesti hän kertoo, niin että lukija ymmärtää että Kirkko oli Aadamin ja Eevan, todellinen Kirkko, ja Kain, joka joutui maailmalle, perusti kainilaisen kirkon, maailmallisen kirkon ja tämä taisteli oikeaa Kirkkoa vastaan loppuun asti, kunnes tuli vedenpaisumus ja kaikki luotiin ikään kuin uudestaan.
Luemme tämän joskus toistekin, oli vaikuttava mittavuudessaan. Ei mikään kevyt iltalukemisto todellakaan!

Hyvä kirja. Amerikkalainen mies kahden lapsensa kanssa palaa juurilleen Irlantiin. Hänen isoisänsä on lähtenyt sieltä aikoinaan, nyt mies aikoo rakentaa ison hotellin palaneen kotikartanonsa paikalle.
Pienessä kylässä alkaa tapahtua. Myönteistä ja kielteistä palautetta. Onnettomuuksia, syyttelyä, juorua, mutta myös uskollista ystävyyttä ja rakkautta.
Harmillisen paksu kirja luettavaksi, mutta kannatti lukea.

Lily joutuu toimittajan pettämäksi ja kohun kohteeksi ilman syytä ja joutuu jättämään työnsä ja pakenemaan kotiseudulleen mummoltaan perimäänsä mökkiin. Sieltä käsin löytyy apuja niin että hän saa puhdistetuksi maineensa. Romantiikkaa ja kaunista luontoa.

Jännittävä, erilainen. 9v poika löytää kuopasta pojan, joka on kidnapattu. Oman kylä väki, omat vanhemmat mukaan luettuna ovat asian takana. Tarina meni uniini, puhutteleva. Paljon väkivaltaa ja pahuutta, vaikka omia kohtaan sitten voikin olla huolenpitoa.

Karjalan kannaksella oli oppikoulu jo v. 1907, kun esim. Kurikkaan saatiin kansakoulu vasta vuonna 1909. Kannaksella puhuttiin 27 eri kieltä, ja uskontokuntia oli laidasta laitaan. Muu Suomi oli lapsenkengissä verrattuna Terijokeen sodan syttyessä. Salmen luokka oli viimeinen ylioppilasluokka, joka kirjoitti tuona keväänä lyseosta Terijoella.
Sinne jäi amaryllis kukkimaan kodin pöydälle, piano saliin ja kirjat hyllyyn. Mutta loppuelämänsä Salme sanoi muistavansa, kun hän äidin ja veljensä Taunon, 15v, kanssa pääsi viimeisellä mahdollisella junalla Terijoelta Viipuriin, jossa isä oli kasvot harmaina odottanut heitä aamusta yöhön asti.
"Siinähän te olette," isä oli sanonut, kun sulki perheen syliinsä, ja väri palasi hänen kasvoilleen.
"Jos me tästä selviämme ja elämä vielä jatkuu, niin aloitamme alusta Pohjanmaalla", isä sanoi käsi äidin hartioilla junassa. -Niin he tekivät, käy ilmi myöhemmistä kirjoista. Täytynee lainata nekin taas lähiaikoina.

Nyt muistin melkein juonen edellisestä lukemisesta, mutta kirjan päähenkilö, kiltti ja sopeutuvainen, ylisuojeltu Benny on todella suloinen ja mukaansa tempaava. Häneen voi samaistua. Kirjailija kuvaa todella hienosti erilaisia ihmistyyppejä. Suosittelen!

Luemme kirjaa nyt Sepon kanssa yhdessä iltaisin. Puhutteleva, Psalmia 23 avaava. Suosittelen.

Hyvä kirja, olen mielistynyt Binchyn tarinoihin!

Loppusuoralla luen tätä toistamiseen. Mitä kummallisimpia ihmiskohtaloita, jotka voisivat hyvinkin olla todellisia. Kaikenlaisia meitä löytyy!

1943 lääkintälotaksi valmistunut Aino lähtee kenttäsairaalaan, jossa hänestä kasvaa arasta tytöstä vahva nainen. Kirjassa kerrotaan vuorotellen Ainon ja Laurin tarinaa. Lauri on tarkka-ampuja, jonka vaaralliset tehtävät vievät ryhmänjohtajana vihollisen puolelle tuhoamaan milloin mitäkin pesäkkeitä.
Kirja on samalla rakkaustarina, josta puuttuu turha hempeily, mutta joka on kuitenkin hyvin puhutteleva, vilpitön ja kaunis.
Itselleni antoi uutta kuvausta sodan luonteesta. Erinomaisen hyvä kirja!

Tuollainen yhteisöllisyys on/olisi mahtavaa! Kiva kun sellaisesta voi lukea ja ikään kuin olla mukana. Hyvä ja myönteinen kirja on aina ihana, niin tämäkin.

Nyt minua ei itkettänyt, mutta hyvä kirja tämä oli. En onneksi muistanut kirjan sisältöä juurikaan. Binchy oli tosiaan loistava kirjailija ja ihmissuhdekuvaaja.

Kirja oli lopulta yllättävän hyvä ja hauskakin. Loppukäänteitä en osannut arvioida. Mustaa huumoria, mielikuvituksellisuutta. Luin nopeasti läpi, se kertoo, että tarina on hyvä.

Jälleen upea historiallinen romaani 1700-luvun lopusta seuraavalle vuosisadalle. Charlotan elämäntarina pikkutytöstä kuolemaan asti. Charlotan ja hänen miehensä kaksi poikaa kuolivat, toinen lavantautiin, toinen kurkkumätään. Vain tytär selvisi aikuiseksi. Charlotan ainoa veli kuoli, isä teloitettiin. Se varjosti koko perheen elämää loppuun asti. Mutta onneakin oli. Erinomaisen hyvä romaani.

Aino Soini lupautui lääkäriksi Ambomaalle kahdeksi vuodeksi, mutta joutui olemaan yhdeksän vuotta, sillä sotien takia uusia lähettejä ei saapunut eivätkä entiset päässeet lähtemään.
Hyvä ajankuva, mielenkiintoinen kirja. Lääkäri joutui mitä vaikeimpiin tilanteisiin alkeellisissa olosuhteissa ilman kunnon välineitä. Mutta Jumala teki ihmeitä. Leijonan raatelemia ihmisiä parani ja selvisi uskomattomista tilanteista.

Kirja on piispan ohjenuora pastoreilleen ja samalla myös seurakuntalaisille. Kirja on syvällinen ja perusteellinen tutkielma. Hyvä se oli lukea!

Kirjoittaja on englantilainen kirjallisuuden professori Yhdysvalloissa. Hän etsi Jumalaa kaikista mahdollisista uskonnoista, kunnes ryhtyi lukemaan Raamattua ja huomasi, että hänhän on luterilainen. Siitä hän löysi kestävän pohjan elämälleen.
Vaikka kirjanen on pieni, siinä on paljon konkreettista asiaa sekä kasteesta, ehtoollisesta, kutsumuksesta, ristin teologiasta - kunnian teologiasta. Jumala on salattu, me emme osaa häntä selittää. Olemme myös kahden maan kansalaisia, sekä hengellisen että maallisen. Kumpaakin niistä Jumala hallitsee, kummassakin on omat lakinsa. Erittäin hyvä kirja!
Veith löysi luterilaisuuden - minä puolestani löysin tämän kirjan yllättäen hyllystäni ja olen siitä tosi iloinen!

Tämä oli taas hyvä luettava. Mukavia ihmisiä pääsääntöisesti, mutta koko ihmiskirjo tulee esitellyksi. Nautin näistä Binchyn kirjoista.

Mielenkiintoinen kirja. Kertoo suomalaisvenäläisestä naisesta ja hänen elämästään Venäjän Amerikan pääkaupungissa Sitkassa ja sittemmin San Franciscossa, v. 1853. Venäjän valtakunnan kaukaisimpia kolkkia Alaskassa ja Siperiassa hallitsevat suomalaiset kuvernöörit. Monenlaista kohtaloa, elämä on rajua ja raadollista.