Kirjoittanut: Aejmelaeus, Salme
Julkaistu: 1991
Julkaisija: Karisto
Sivuja: 247
Suosikki: Tämä kirja kuuluu suosikkilistalleni
Arvostelut yhteensä: 3 kpl
Kirjan nimi tulee siitä, että marraskuulla ennen talvisodan puhkeamista kannaksella vuokot kukkivat yllättäen. Muutenkin kirjassa kuvataan, että vuosi ennen sodan syttymistä luonnon merkit olivat sellaisia, että vanha kansa sanoi niiden ennustavan sotaa.
Maaliskuussa esimerkiksi oli ukonilma.
Hyvä kirja, todellinen ajankuvaus. Kirjailijan oman perheen vaiheita; itse hän on kirjan lopussa aikuinen, opiskelunsa juuri Helsingissä aloittanut.
Jatkoa edelliselle. Salme on pikkutyttö Terijoella. Kutomo toimii lähes 200 työntekijän voimin. Eletään 1920-luvun loppua. Välillä perhe käy Kurikassa isän kotona. Siellä on pohjalainen meininki, joka poikkeaa karjalaisesta. Molemmat ovat rikkaus Salmelle.
Erinomainen sukukirja, ajan kuvaus ja paljon muuta.
Karjalan kannaksella oli oppikoulu jo v. 1907, kun esim. Kurikkaan saatiin kansakoulu vasta vuonna 1909. Kannaksella puhuttiin 27 eri kieltä, ja uskontokuntia oli laidasta laitaan. Muu Suomi oli lapsenkengissä verrattuna Terijokeen sodan syttyessä. Salmen luokka oli viimeinen ylioppilasluokka, joka kirjoitti tuona keväänä lyseosta Terijoella.
Sinne jäi amaryllis kukkimaan kodin pöydälle, piano saliin ja kirjat hyllyyn. Mutta loppuelämänsä Salme sanoi muistavansa, kun hän äidin ja veljensä Taunon, 15v, kanssa pääsi viimeisellä mahdollisella junalla Terijoelta Viipuriin, jossa isä oli kasvot harmaina odottanut heitä aamusta yöhön asti.
"Siinähän te olette," isä oli sanonut, kun sulki perheen syliinsä, ja väri palasi hänen kasvoilleen.
"Jos me tästä selviämme ja elämä vielä jatkuu, niin aloitamme alusta Pohjanmaalla", isä sanoi käsi äidin hartioilla junassa. -Niin he tekivät, käy ilmi myöhemmistä kirjoista. Täytynee lainata nekin taas lähiaikoina.