Lukuelämyksiä
Arvostelut 2020

Mielikuvituksenko puutetta, että samoja kirjoja pitää aina lukea...vaikka harponkin osan kohdista pois.

Aina yhtä hauskaa valtos-huumoria!

Olin varma, etten ole tätä lukenut aiemmin, mutta mitä vielä: täältä sivustolta tämä löytyi, joten pakko uskoa! No, nyt luin tämä hiihtoloman ensimmäisenä päivänä ja lopetin vasta, kun olin päässyt loppuun. Viihdettä, mutta asiaakin seassa.

Jahah, taas kirja, josta olin varma, etten ole sitä lukenut, mutta olin sittenkin! On jotain todella suloista saada käteensä kirja, jota ei malttaisi lopettaa ja jonka päähenkilö saa kaiken myötätuntoni. Tämä oli sellainen - aloitan sarjan kolmatta osaa. -Löysin nämä kaksi jälkimmäistä osaa kirpparilta, 5snt/kpl... kyllä kannatti hankkia.

"Outoa, miten paljon vaikutusvaltaa annat ihmisille, joita rakastat." Näin sanoo v. 1986 syntynyt kirjailija, joka syntyi Idahossa, ei saanut mitään kouluopetusta (oppi nelivuotiaana lukemaan, kun isoveli opetti), mutta pääsi yliopistoon ja on nyttemmin tohtori historian oppiaineesta.
Kirja on uskomattoman upea kuvaus ihmisen uskollisuudesta lapsuuden perheelleen, vanhemmilleen ja niille uskomuksille, joita nämä opettavat. Vaatii todella ankaran paljon, että ihminen kykenee vapautumaan ja eheytymään. Suosittelen!

Karua luettavaa 1951 syntyneistä nelosista Isossakyrössä. Lapset pääsivät uutisiin ja otsikoihin. Iso yleisö ei tiennyt mitään perheen sisäisestä tilanteesta. Äidin oli mahdoton sopeutua nelosten syntymään, yksi olisi ollut riittävä. Lisäksi lapset hoidettiin 9 kk sairaalassa syntymän jälkeen.
Äiti oli karjalaisia, kahdesti evakkoon lähtenyt, äidin kuoltua perheen äidin asemaan joutunut jo nuorena. Tämä ja moni muu asia luultavasti vaikutti äidin sairastumiseen henkisesti, vaikka hänellä oli jo nuorena ollut luonteessa häiriötä.
Isän osa oli myös ankara. Vaimo eristi hänet itsestään ja nuorimmasta lapsesta, joka syntyi 10 v nelosten jälkeen.
Kirja on hyvin kirjoitettu, se antaa paljon ajattelemisen aihetta, kuten kirjailija toivookin. Suosittelen sen lukemista!

Oli ihana kirja! Pidin kovasti. Äiti synnyttää 9.lapsensa ja kuolee lapsivuoteeseen, myös lapsi kuolee. 16-v Hanna kirjoittaa isänsä kehotuksesta enolle Amerikkaan, ja saa kutsun tulla sinne, matka maksetaan.
Kirja kertoo Hannan matkasta ja kokemuksista, paluusta ja muusta. Mukavaa luettavaa!

Jälleen lohtulukemista tutusta kirjasta.

Mahtavaa on saada vielä käsiinsä innostava kirja, joka tekee mieli ahmia kerralla. Tämä oli yksi sellaisista. Junian elämä on ollut kovaa. Ensin rakkaudeton avioliitto venäläisen ruhtinaan kanssa ja ero siitä. Rakkausavioliitto ihanan miehen kanssa, jolloin elämä on kovaa ja raskasta. Viimein tulee valoa ja Junia pääsee käyttämään kaikkia vaikeuksissa oppimiaan taitoja ja kykyjä elämässään.

Pidin enemmän Vuorenpään kirjasta, jossa kerrottiin Junian elämästä. Tässä oli hienoa se, että myös hengellisiä asioita tuotiin esiin, vaikka kyseessä ei ollutkaan hengellinen romaani. Ihan mukava lukukokemus.

Bilquis syntyi Pakistanissa 1912 ja kuoli 1997 ylhäiseen sukuun ja oli rikas. Aviomies oli jättänyt hänet ja se oli katkera isku; kolme aikuista lasta asuivat omillaan. Tyttären avioliitto oli hajonnut ja B. adoptoi heidän poikansa.
Islam on Pakistanin valtauskonto ja kristittyjä vainottiin silloinkin, mutta ihmeiden ja unien kautta Bilquis tuli tuntemaan Jumalan ja Jeesuksen ja sai yhteyden kristittyihin. Kirja kertoo hänen vahvasta uskostaan Herraan, mutta hänen omasta heikkoudestaan. Hän oppi, että kuuliaisuus on tärkeintä. Ei ole tarpeen tietää tuloksista, mitä seuraa kristityn todistamisesta. Tärkeintä on olla kuuliainen, kun Jumala puhuu ja kehottaa.
Ihana kirja, suosittelen!

Luin kesälukemiseksi. Onneksi joskus ikävät uutiset muuttavat ihmissuhteita parempaan suuntaan.

Mukavaa luettavaa. Enni Mustonen on lempikirjailijoitani.

Tätäpä en ollutkaan lukenut aiemmin! Samoja aiheita kuin muissakin Valtosen kirjoissa - ihan mukava lukukokemus. Eniten pidän varmaan kuitenkin esim. Neiti Talonmiehestä.

Autuaasti olin unohtanut suurimman osan kirjan sisällöstä, joten iloisesti luin taas uudestaan!

Tämän olin unohtanut lukeneeni. Kirjan loppu oli aika mielikuvituksellinen. Sellainen, ettei niin voi tapahtua. Kirjan päähenkilö kuoli, mutta ei sitten kuollutkaan, vaan sai palata takaisin ja elämä jatkui ilman katkeruutta ja hyvin siitä eteenpäin.
Aika jyrkkiä olivat hänen mielipiteensä ihmisistä, yksipuolisia. Mutta elämä voi olla sellaista, kun se on hyvin pienissä uomissa. Ja kielenkäyttö TODELLA rehevää.

Edelliset näkemykset nytkin nousivat tärkeimmiksi. Ihan mukava kirja kaikkineen.

Erinomainen kirja. Tosikertomus. Nainen, joka on muslimi, ei parane, vaikka rikas isä kuljettaa hänet Mekkaan. Mutta sitten ilmestyy Jeesus, joka opettaa Isä meidän -rukouksen ja elämä johdattuu oikeaan suuntaan. Olen lukenut tämän ennenkin. Suosittelen!

Tämä oli raikkaalla tavalla erilainen kirja. Siinä lääkärinä toiminut, sittemmin terveytensä takia siirtynyt kirjailijaksi ja kokemiensa tapausten kuvaajaksi kirjoittamalla. Kirja kertoo ihmisten kohtalosta ja lopputuloksesta myöhemmin. Mielenkiintoinen, vaikkakaan ei kovin "hienotunteista" tekstiä. Kirjoitus on enemmänkin toteavaa kuin soljuvaa, mutta mukava lukukokemus joka tapauksessa.

Luulin lukeneeni tämän, mutta enpäs ollutkaan lukenut.
Kirjassa oli sikäli mukava tarina, että siinä kuvattiin maaseutua, mikä on toki itsellenikin niin kovin tuttua.
Kirjassa tehtiin Yle:n ohjelmaa Maajussille morsian, ja valokuvaajaksi joutui nainen, joka oli lapsuudessaan ollut mummon luona maalla ja lypsänytkin. Niinpä hän löysikin maajussin itselleen kuvauskeikalla.
Kirjassa oli paljon sellaista ikävää, nykyaikaa: tupakoitiin, juotiin ja rellestettiin välittämättä muista. Tosin päähenkilö oli toisenlainen, joten kirja oli mukava luettava.

Olipas Lundbergin kirja taas äärimmäisen kiinnostava. En yhtään tiennyt tai arvannut, miten kirjan juoni etenee. Teksti oli mukaansatempaavaa, ajankohtaistakin tänä päivänä monelle, sillä siinä päähenkilö oli ottanut eron miehestään ja piti itseään syyllisenä. Kuitenkin mies oli se, joka käytti henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa vaimoonsa.
Erittäin hieno kirja, pidin siitä!

Olipas kaunis kirja! Se oli luettava parissa päivässä, kun sain käsiini (kiitos Merja vinkkauksestasi!) Siinä oli todellinen rakkaustarina, ystävyystarina ja raskas menneisyys, josta osa vain oli totta, kun päähenkilö lopulta uskaltautui pakon edessä kohtaamaan sen.

Suosittelen lämpimästi!

Tämä oli todella suloinen rakkauskertomus, kirjoitettu ihanasti. Neliraajahalvaantunut 35v mies ja hänen avustajansa.
Kirja kuitenkin teki minut surulliseksi, sillä siinä kuvastuu tämän ajan arvot. Jumalasta ei puhuta, hänellä ei ole mitään sanottavaa ihmisen elämään tai kuolemaan. Jos ihminen itse kokee, että hän ei viihdy halvaantuneessa kehossaan (kukapa viihtyisi, tuskin kukaan), niin hän voi tehdä itsemurhan. Se on hänen ratkaisunsa ja aivan oikein. Ja kirja saa sen vaikuttamaankin siltä, että kaikille käy lopulta hyvin, kun näin tapahtuu. Toisiaan rakastamattomat vanhemmat voivat viimein erottaa, kun vammautunut poika ei sido heitä enää. Ja poikaa rakastanut nainen saa hyvän tulevaisuuden, kun saa perinnön ja pääsee toteuttamaan itseään.
Jos kirjan loppu olisi ollut toisenlainen, jos vaikka mies olisi kuollut keuhkokuumeeseen, loppu olisi ollut lohdullisempi kuin mitä se nyt oli.
Mutta kuten sanottu: itse rakkaustarina oli suloinen.

Sattui käteeni kirpparilla tämä erinomainen kirja. Haavio on kirjoittanut sen vain joitakin aikoja ennen kuolemaansa. Nauroin makeasti monelle jutulle. Hänellä oli todella iloisen kertojan tapa ilmaista asioita. Vien kirjan äidilleni, se sopii hyvin ikäihmisille (myös).

Mielenkiintoinen tämäkin Moyesin kirja. Ennalta arvaamaton. Hauska tyyli kirjoittaa. Mukava lukukokemus, mutta...
Tämä kirjailija ei tunne elävää Jumalaa. Se huokuu kirjan läpi se tuntuma. Ilman Jumalaa ei ole toivoa, vaikka hyviäkin asioita tapahtuu. Ei ole iankaikkista turvaa eikä toivoa. Tuntuu oudolta lukea tekstiä, jossa Jumalaa ei ole olemassa, tai jos on, niin hän on pienellä kirjoitettu.
Tulee mieleen eräs tuttavani. Hän on kristitty ja hän luuli menevänsä kristityn miehen kanssa naimisiin. Mies oli tosi kunnollinen, kiltti ja ihana. Mutta tämä ei tuntenut Jumalaa. Moni ei-kristitty voikin olla ihmisenä paljon kunnollisempi kuin me ns. uskovat. Mutta toivo ja tulevaisuus on vain sellaisella, joka tekee autuaan vaihtokaupan Kristuksen kanssa ja saa häneltä lahjaksi puhtauden ja pyhyyden.

Aika synkkiä käänteitä, mutta sittenkin mukavaa linnaromantiikkaa!

Viimein sain lainatuksi kyröläisen Nivukosken esikoisromaanin, johon on tullut jatkoakin; ainakin oletan, että juuri ilmestynyt kirja on jatkoa tälle. Se on luettava myös pikimmiten.

Kirjan alku tuntui hetken vähän hitaalta, mutta lopulta oli luettava kirja melkein yhdeltä istumalta. Se kertoo varttuvasta Liisasta, jonka isä haastoi kuolinvuoteellaan pitämään talon suvun hallussa. Se oli vaikeaa, sillä aviomies päätti vaikeiden aikojen koittaessa lähteä Amerikkaan. Liisa jäi moitiskelevan äidin ja lasten kanssa taloa hoitamaan, kun siskokin lähti omaan elämään.

Mukaansa tempaava, runolliseen tapaan kirjoitettu romaani, suosittelen!

Olipa taas kiva lukukokemus tämä Utrion kirja. Hän osaa kirjoittaa niin, että lukemista on vaikea keskeyttää.
Ihmisen ahneus käy hyvin ilmi tästä romaanista. Kun rikas perijätär ilmaantuu kaupunkiin, kaikki mammat ovat poikiaan tyrkyttämässä, että saisivat omaisuuden haltuunsa - tuohon aikaan nainen sai omaisuutensa itselleen 25 vuotiaana; jos hän meni naimisiin, omaisuus kuului aviomiehelle.
Mutta Ulrika osasi hoitaa homman kotiin niin etteivät petkuttajat päässeet rahoihin vaan rakkaus voitti.

Ja taas luin tämän. Nyt hiukan siitä näkökulmasta, että mieheni oli lähes pastori-Timin ikäinen mennessämme naimisiin ja samoin poikamies. Luin kirjaa myös hänelle ja hän samaistuu siihen aika ajoin.

Jälleen kakkoskirja oli lainassa, joten otin ja luin kolmosen. Harmittaa, kun en saanut viikonlopuksi haettua nelosta, mutta on minulla monta muuta kirjaa.
Tämä sarja innostaa minua lukemaan nyt myös siitä näkökulmasta, että mieheni oli myös n. 60v poikamies, kun menimme naimisiin keväällä 2019.

Aika masentava kirja. Kaksossisarukset, jotka ovat hyvin erilaisia. Molemmat rakastuvat naapaurin poikaan, joka rakastuu heihin kumpaankin. Toinen alkaa odottaa hänelle lasta sinä aikana, kun mies on kihloissa hänen siskonsa kanssa. Häiden jälkeen odottava äiti pakenee sukulaissedän mukana ulkomaille salaisen odotuksensa kanssa. Murheellinen tarina, mutta ei mitään uutta auringon alla tämäkään.

En pidä näistä nykyajan kirjoista, tämä oli sellainen. Kirjassa pitää olla onnellinen loppu, tässä kaikki jäi ilmaan. Otsikko lupasi enemmän kuin antoi. En tosiaan pitänyt, mutta luin silti, sillä odotin toisenlaista loppua.

Kirja sisälsi myös Kormun aiemman kirjan Nepalin jalokivet, joka kertoo hänen vuosistaan Nepalissa 1963-1970; tämä jälkimmäinen kertoo vuosista 1970-1976.
Kerronta oli mukavaa luettavaa ja opettavaista myös hengellisesti. Esirukouksen voima on valtava, sitä emme ymmärrä varmasti ja onkin sanottu, että jos ymmärtäisimme, rukoilisimme paljon enemmän.
Kormu sai kokea ahdistusta, kun työtä oli niin paljon, pakanoita joka puolella, eikä hän millään kyennyt tavoittamaan kaikkia. Viimein hän ymmärsi, että työ on Jumalan, ja on odotettava, että Jumala tuo ihmiset hänen luokseen.

Tällä hetkellä tämä taas osuu sopivaan saumaan lukea. Innolla odotan, että saan vitosen käsiini. Niin lohdullista ja hoitavaa tekstiä!

Lohduttavaa ja rauhoittavaa luettavaa. Väsyneenä nauran kirjan pappistarinoille ja sattumuksille.

Työkaveri lainasi kirjasarjastaan ensimmäisen osan, ja kirja oli todella helmi! Sehän oli luettava mitä pikimmin!
Kirjan tausta on kristillinen ja nuoren mieslääkärin arvot sen mukaiset. Kaikille ei sovi, että säännöt otetaan tarkasti, vaan vanhat jehut pyrkivät toimimaan kuten haluavat. Kirja ei ole ensinkään ylihengellinen. Hienolla tavalla ihmisten arvomaailma tulee esiin. Suosittelen, jos saat käsiisi näitä kirjoja.

Kirjan takana on lääkäripariskunta Cheryl ja Mel Hodde, joiden laajasta tuotannosta tämä on ensimmäinen suomennos. Sarjassa on viisi kirjaa, ja odotan malttamattomana toista kirjaa, jonka toivottavasti saan huomenna käsiini!

Lukas-lääkärin tarina jatkuu, kirja on erittäin mielenkiintoinen. Heti kolmannen kirjan kimppuun...
Sarja on raitishenkinen, uskova lääkäri on moraaliltaan vastuuntuntoinen. Uskovien heikkoudet tuodaan esiin: eihän ihminen uskovaisenakaan ole täydellinen, mutta pyrkii ja usein uskaltaakin tunnustaa virheensä ja erehdyksensä.
Mitä yhteistä on uskovalla ja ei-uskovalla - paljonkin, mutta Lukas tietää, että avioliittoa ei voi ajatella, jos toisen vakaumus on erilainen. Mitenhän hänen käy suhteessa rakastamaansa naiseen?

Olen vasta lukemassa, en vielä lopussa. Tässä osassa tulee vastaan runsaasti avun tarvitsijoita, heikoilla olijoita. Eräs heistä kuvaa kirjailijan (toisen heistä) serkkua, joka kuoli nuorena (itsemurhaan?!, en tiedä), mutta jolla oli hellä sydän, joka kärsi paljon. Kirja on aika jännittäväkin, sillä ihmissuhteissa tapahtuu paljon traagista, myös lapsia kidnapataan - saa nähdä, selviääkö, kuka on syyllinen.
Lukas-lääkärin sydämen asiatkaan eivät ole vielä selvinneet.

Luin toistamiseen, kun muistin, että tämä kirja on huippu, ja niin se oli edelleen!
Rakkaus on ihmeellinen asia. Se ylittää monia rajoja ja vaikeuksia. Lopputulos tässä kirjassa jää avoimeksi, mutta minä näen niin, että vihollisesta tulee rakastettu loppuiäksi.

Jälleen luettu joulun alla. Hyvä kirja.

Luettu ja tykätty.

Tämä kirja herätti monia ajatuksia. Se oli sinänsä viehättävä. Mutta onkohan minusta tullut liian kriittinen, sillä jotkut asiat tökkäsivät kirjassa.
Siihen oli ympätty sekä majakka, mehiläishoitajan ihana maalaismökki, leipurin surkea asunto, josta tuli tosi viehättävä pienin muutoksin sekä leipomo, joka sekin putsaantui päivän työllä. Lisäksi oli saari, jossa siinäkin oli oma hurmansa.
Eniten ihmetytti kuitenkin se, että nainen pyöräytteli tuosta vaan jos minkälaisia herkkuja, mutta kun hän sai hapanjuuren, se haisi hänen mielestään omituiselle eikä hän ymmärtänyt sen päälle ollenkaan, vaikkakin hapanleipä, ihme ja kumma, kävi hyvin kaupaksi kuitenkin.
No, koska itse olen mieltynyt hapanjuurileivontaan ja se on mielestäni sitä aidointa leipomista, minua todella ihmetytti kirjassa tämä asia.
Mutta kuten sanottu: kirja oli mukava luettava ja luin sen aika pikavauhtia.
Jäin kylläkin miettimään, mihin pariskunta lopulta jäi asumaan, sillä heillä oli nyt sekä majakka, että mehiläismökki ja leipomo.