Lukuelämyksiä
Arvostelut 2014

Mehevä kuvaus maaseudun elämästä EU:n tultua kuvaan. Tilan isäntä ei halua luopua isännyydestään poikapuolen tai kenenkään hyväksi, vaikka ei itsekään kykene tilaa hoitamaan. Tila autioituu, kun sitä ei lopulta halua kukaan.

Monien henkilöiden esiin marssittaminen sekoittaa lukijaa niin, ettei muista, kuka kukin on.

Sittenkin hyvä kirja. Helppolukuinen ja mielenkiintoinen. Menneen ajan kuvausta, en jaksa muistaa, miltä vuosikymmeneltä (luin kirjan äidin luona ja se jäi sinne).

Miestään sureva nuori leski palaa lapsuutensa Italiaan Amerikasta, kun hänen ystävänsä kertoo totuuden kuolleesta aviomiehestä.

Luonnon ja meren kauneus on parasta kirjassa, joskin jännittävyyskin säilyy loppuun asti, kun päähenkilö selvittää isänsä kuolemaan johtanutta tapaturmaa.

Nyt ei ole ollut lukuhaluja, mutta tämä kirja tuli luetuksi, sen verran oli kiinnostava.

Olinhan jo tämänkin lukenut, mutta jälleen sain makeita nauruja. Voisiko joku mies lukea tämän ja kertoa, ajatteleeko ja toimiiko mies kuten tämän kirjan nuorehko mies?

Kirjassa on syvällisiä ajatuksia, vaikka se on raadollinen kuvaus ihmisen elämästä. Mukava lukukokemus joka tapauksessa. (helmikuu)

Suomalainen naislääkäri kertoo elämästään miehensä kanssa, tällä kertaa Ranskassa. Pariskunta on kunnostanut jo kahdeksan vuotta linnanraunioita kodikseen ja puutarhaa mieleisekseen.

Kuvauksia kylän ihmisistä ja muista tuttavuuksista. Raikasta, erilaista luettavaa. Viinin viljely on taitolaji, jota ei ymmärrä, kun ei ole asiaan minkäänlaista perehtyneisyyttä, edes juomapuolella!

Monet Valtosen kirjat toistavat teemaa: nuori, orpo tyttö, joka näyttää maailmalle ja erityisesti miehille, että hän kyllä pärjää. Ja pärjääkin.

Tässäkin on karmea suku takana, mutta tyttö onneksi selviää. Selviytymistarinat ovat mukavia! Valtosen vertauksista nautin joka kirjassa.

Raikas, vanhanajan kirja. Rikkaan suvun voimakas, kylmä isoäiti haetuttaa lapsenlapsensa luokseen linnaan, kun poika kuolee. Hän hallitsee sukua rautaotteella. Loppu on vähän yllättävä, mutta onnellinen! Kiva kirja.

Lyhyehköjä, sisältörikkaita novelleja. Mielenkiintoinen, puhutteleva. Mukaansatempaava. Lukijan vinkki minulle; lainaan lisää Ylimaulan tekstiä.

Olipas jännittävä tarina. Rikas amerikkalaisnainen lähtee tyttärensä ja tämän palvelijan kanssa Amerikasta Englantiin sodan aikana. Tyttären oli määrä mennä naimisiin englantilaislordin kanssa.

Saksalaiset upottavat laivan, vain joitakin pelastuu. Mutta pelastuuko palvelijan lisäksi myös tytär? Joka tapauksessa palvelija ottaa tyttären henkilöllisyyden ja tarinan jännitys säilyy loppuun asti.

Hauska lukukokemus!

Eilen luin kirjaa melkein 8 tuntia putkeen, ennen kuin pääsin nukkumaan = kirja loppui. Oli mielenkiintoinen kirja; tosin joskus meni nimet sekaisin, mutta kirjan kulku oli loppuun asti vetävä. Jotenkin huippukirja.

Minulle vaan sopisi paremmin 150-sivuiset kirjat, jotka saisin ihmisten ajoissa luetuksi = samana iltana ;)

Kirjassa oli lauma nuoria ja heidän perheitään: ylisuojeltuja, hylättyjä ja itseään tykö tuovia nuoria. Heidän selviytymiskeinonsakin olivat erilaisia, mutta kirja päättyi seesteisesti. Jäi hyvä mieli.

Harmittaa, miksi tulikaan luetuksi koko kirjaa, tällaista höyhensarjalaista. Luin kuitenkin; olin varmaan aika turhautunut elämään.

Hylätty rouva muuttaa Signaporesta 15-v tyttären kanssa takaisin Englantiin ja perustaa ravintolan vanhaan navettaan. Kaikki käy ihmeen helposti.

Ex-mies murhataan, asialla yksi entisistä rakastajattarista. On rahanpesua ja peliluolaa. Kohta rouvan luo ilmaantuu eri nainen lapsen kanssa hylätyn rouvan luo mukanaan rouvan ex-miehen lapsi tarkoituksenaan nyhtää rahaa. Kyseessä kuitenkin lapsen äidin tuttava lapsen kanssa, ei äiti itse!

Kirjan loppupuolella odotin koko ajan, kenet murhaaja vielä nitistää, sillä tämä pakeni poliisia pyssy povella. Ei hän kuitenkaan ketään enää ampunut.

Tietysti kuvioissa monta kosijaa ja rakastajaa, sekä äidillä että tyttärellä. Sai vain valita, kenet huolii. Ja yleviä keskusteluja isoäidin kanssa seksiin liittyen, totta kai!

Sekaisin siis seksiä, murhia, reseptejä, maaseutuidylliä, suurkaupungin sykettä ja ties mitä.

Edellinen lukemani kirja oli huomattavasti syvällisempi ja todempi kuin tämä.

Kirjailija on chileläinen kaivoskaupungissa lapsuutensa asunut mies, joka kouluttautui vasta toisella kymmenellä ollessaan, Hän elätti itsensä 11-vuotiaasta lähtien, äiti oli kuollut, sisarukset menivät tädin luo.

Kirja kertoo tytöstä, jonka elokuvalippu maksettiin, että hän esittäisi sen perheelleen ja lopulta koko kylän asukkaille. Kun tv:t tulivat kylään, tytön työ loppui. Perhe hajosi, jotkut kuolivat. Vain tyttö jäi asumaan aavekaupunkiin ja esitteli sitä vierailijoille.

Surullinen kertomus perheen kohtalosta. Hyvin mahdollisesti tottakin jonkun elämässä noina aikoina kyseisessä kaivoskylässä.

Viehättävästi kerrottu rankkojakin tapahtumia.

Olipa niin mielenkiintoinen ja tiivis vaelluskertomus, että luin sen päivän aikana. Jatkan camino-kirjojen lukemista, kiinnostaa!

Kirja oli kohtalaisen helppo luettava, mutta aika raskas sisällöltään. 25-v nainen lähti vuodeksi Irlantiin vanhempiensa kuoltua valokuvaamaan ja juttuja tekemään. Hän asui n.55-v naisen talossa, jonka luona isä EnMuistaNimeä kävi joka pyhä teellä.

Nainen ja pappi rakastivat toisiaan katkeruuteen asti. Kyläläisetkin pitivät heitä pyhimyksinä suorastaan, sillä he eivät langenneet syntiin.

Nuoren naisen oma elämä kietoutui katolisuuden ja em. parin elämään jotenkin. Se oli rikkinäistä, vanhempien menettämisenkö takia vai jo muutenkin.

En osaa sanoa, oliko kirja hyvä vai ei. Lukukokemus kuitenkin, ja lopussa oli toivon välähdys.

Minulla on ilo tuntea Isa-Mariaa jonkin verran ja sen takia innolla luin hänen runonsa. Loppuosan runot ovat ruotsinkielisiä, joten niistä en paljon ymmärtänyt.

Osa runoista koskettelee lapsuutta ja myöhempää elämää, osa eri maissa koettuja tuntoja. On ajatuksia suvun haudoilla, mietteitä monenlaisista asioista.

Runot ovat vapaamuotoisia ja helppolukuisia. Pidin niistä. Tässä eräs:
"Toukokuun yö"
"Taivas säteilee kirsikkapuun
valkeisiin kukkiin.
Pilvet kuin silkkipaperia,
heleänä hengittävät
kasteisen yön imelää tuoksua - - ."

Erinomaisen mainio kirja humoristisesta naisesta, joka teki elämäntyönsä lasten parissa Kiinassa sekä Taiwanilla Lähetysseuran työssä.

Nauroin monta kertaa makeasti vedet silmissä. Harvinaisen suositeltava kirja jo huumorinsa takia.

Kirja on kootti Aaltosen kirjeistä ja päiväkirjoista sekä muista lähteistä. Kerron kirjasta jotain 23.3.2014 Ajankohtaisessa. (maaliskuu)

Nautin suunnattomasti näistä matkakuvauksista. Nämä vaeltajat molemmat itseni ikäisiä tai vanhempia toimittajia. Toinen ateisti, toinen kirkkoon kuuluva.

Näen itseni melkein jo vaeltamassa noita reittejä...

Pieni aforisminomainen kirjanen.Pariskunnan ajatuksia heidän vaellusmatkoiltaan. Ei niinkään ulkoisia vaan sisäisiä mielikuvia.

"Haluan vaellukselle uudet kengät, hienot kengät, hyvät ja kalliit. Entiset ovat vanhanaikaiset, nyt pitää olla kunnollista. Kuukauden harjoittelu uusilla kengillä - eivätkä jalkani suostu enää astumaan niihin. Joka paikkaan sattuu. Vanhat kaivetaan esiin kaapin perukoilta, liimataan ja paikataan ja vahataan. Hymyilevin jaloin pääsen liikkeelle ikivanhoissa klömpsyköissäni. Miksi aina haluan uutta, enemmän ja parempaa. Minullahan on jo!"
s. 16.

Mukava lukukokemus, helppo.

Uudistettua painos. Erittäin käytännönläheinen ja mukava luettava. Pieni kartta vaellusalueesta selvitti itselleni paljon, samoin suuntaa antava lista tarvittavista tavaroista ja maksuista kuten myös lennoista paikan päälle.

Oikein hyvä vaellusta ajatellen! Sisältää myös valokuvia, mikä oli myönteistä ja kevensi lukemista.

Erinomaisen hyvä n. 20 päivän matkakuvaus Ranskasta Espanjan rannikolle pyhiinvaellustietä Santiago de Compostelaan.

Suosittelen. Sain oivalluksia ja vertaistukea joillekin ajatuksilleni.

-vaeltajan päiväkirja 2. Hyvä kirja. Kertoo realistisesti pariskunnan vaelluksesta Espanjan pohjoisreittiä, sitten Luoteis-Espanjasta etelään päin enkä muista mikä se kolmas oli. Pariskunta yöpyi pääasiassa hotelleissa, koska molemmilla oli selkä- ym.vaivaa, ja rahaa ilmeisesti toteuttaa matka näin. Erittäin mielenkiintoista luettavaa. Olen aivan koukussa näihin vaelluskirjoihin!

Jälleen erilainen camino-kirja. Kolme miestä lähtee matkaan, yksi keskeyttää ja toiset jatkavat loppuun asti.

Monenlaista elämän, kuoleman ja uskon ja epäuskon pohdintaa. Kaikesta en ajattele samoin kuin kirjoittaja, mutta ei tarvitsekaan.

Aivan hyvä kirja tämäkin, nautin joka askeleesta.

"Suomessa riemuvuosi nosti pyhiinvaellukset esiin monin tavoin. Turun tuomiokirkon 700-vuotisjuhlaan kesäkuussa 2000 saapui kaksi ekumeenista pyhiinvaellusta.- - syntyi ajatus saada pyhiinvaelluksesta kiinnostuneiden tarpeisiin kätevän kokoinen suomenkielinen valmistautumis- ja hartauskirja."
s. 7.

Sellainen kirjanen tämä onkin. Lukaisin sen pikaisesti. Sisältää virsiä, rukouksia ja raamatunkohtia muun ohessa. Tämä olisi kiva olla ihan itsellä omana.

"Pyhiinvaellus on itse asiassa koo elämän kuva: ihminen matkaa syntymästä kuolemaan - ja kristitty tietää olevansa matkalla vielä pidemmälle. Kokonaisuuden - elämän ja sen kulloisenkin suunnan - hahmottamiseksi voi olla hyvä silloin tällöin ottaa esiin kuva: lähteä pyhiinvaellukselle, lähtetä taivaltamaan, rukoilemaan jaloillaan."
s. 27.

"Pyhiinvaellukseksi voi tehdä lähes minkä tahansa vaelluksen."
s. 117.

Pidin kirjan huumorista, mukava luettava. Harmi, kun kirjoittaja ei kerro mitään tunteistaan ja ajatuksistaan matkan varrelta. Hän vitsailee ulkoisilla asioilla ja mukavaa sekin.

Hengellisiä asioita T.T. näytti halveksin, viittasi pyhiinvaellusmatkalaisiin hiukan ikävästi, mikä vei pisteitä muuten hyvältä kirjalta. Mutta suosittelen siitä huolimatta.

Kerron kirjasta ajankohtaisessa 29.4.2014 hiukan lisää.

Helppolukusia, hauskoja pakinoita. Juttu alkaa ja päättyy kahden eläkeläisen interrail-matkaan, mutta sen siivittäminä nousee monia vanhoja muisteloita esiin. Aivan mukava lukukokemus. (Löysin kirjaston varastosta, kun hyllytin sinne kirjoja!)

Viimeksi moitin miehiä tunteiden ilmaisutaidottomuudesta. Tämä mies sitten toikin niitä ilmi senkin edestä!

Selènin matka oli vuosien toive ja unelma, ei hengellisesti tärkeä, mutta historiallisesti ja kulttuurin takia. Hän kertoi monista compostela-asioista, joista kukaan muu ei ole kirjoittanut, ja olen sentään lukenut jo tosi monta aihetta koskevaa kirjaa.

Em. asian vuoksi kirja olikin mielenkiintoinen lisä lukukokemuksiini. Kirjoittajan mielestä matka kannatti tehdä, hän teki sen kahdessa osassa, sillä jalka petti ensi reissulla.

Hengellisesti kirja ei antanut lukijalle ajatuksia, sillä kirjoittaja itsekään ei edistynyt hengellisesti matkan aikana. Hyvä lukukokemus kuitenkin. (toukokuu)

Olipa hauska kirja, ja vielä suomalainen mies kirjoittanut! Täytyypä etsiä, jos kirjastosta löytyy hänen muita kirjojaan.

Vakkuri on kuollut v. 2002 vain 59-vuotiaana. Tämä oli oikein hauska lukukokemus! Vakkuri kuvaa pikkukylän elämää aidosti ja sisältä päin - hänen vaimonsa on sveitsiläinen. Suosittelen!

Rissasen kirjoissa on se vika, että ovat pitkiä ja niin paljon mielenkiintoisia, että on vaikea lopettaa kesken!

Juoni oli kohtalaisen uskottava, monenlaista ihmistyyppiä tuli esitellyksi. Päähenkilönä oli osittain pieni tyttö, jonka äiti oli itsekin sikäli lapsi, että "leikki" kauniilla vaatteilla ja koruilla, mutta ei osannut rakastaa miestään eikä lastaan.

Mutta onneksi rakkauttakin löytyi ja puhumalla asioihin tuli selvyys. On nämä Rissasen kirjat luettava, hän on hyvä ihmiskuvaaja.

Binchyn tyyli on ottaa keskipiste, jonka ympärille monen ihmisen elämä kääriytyy. Niin tässäkin romaanissa. Pyhän Annan lähde on hyvin kyseenalainen paikka Irlannin pikku kylässä. Moni hakee ja mielestään saakin apua sieltä.

Binchy kuvaa kauniisti, miten yksinkertainen, mutta rehellinen mies elää siunauksellista elämää, josta koituu hyvää kaikille.

Tosin kertomukset monien ihmisten elämästä sekoittavat hiukan, niin etten aina oikein muistanut, kenestä on milloinkin kyse. Hyvä kirja joka tapauksessa.

Matkalle ihan mukava luettava. Kaikenlaisia ajatuksia matkaan, tiehen, elämään ja matkustamiseen liittyen. Yleismaailmallinen, monien kirjailijoiden ajatuksia lainaten. Paikoin oikein kiinnostava, osin ei. (kesäkuu)

Ihastuttava, moniulotteinen teos Jaakko Haavion elämästä. Monia osuvia ajatuksia, todella suositeltava kirja. Kerron tästä enemmän Ajankohtaisessa 30.5.2014. (toukokuu)

Perheeseen syntyy tytär, joka on vaalea ja isokokoinen päinvastoin kuin vanhempansa. Toinen tytär muistuttaa näitä. Isä kertoo vitsinä kaikille, että ensimmäinen oli koepulla, mutta toinen onnistui.

Esikoistyttären elämä on ylensyömistä ja jatkuvaa laihdutusta. Samalla hän näkee, että äiti palvoo narsistimiestään ja pikkusiskosta on tulossa äitinsä kaltainen, niin läheisiä kuin sisarukset ovat olleetkin.

Mielenkiintoisia ajatuksia, vaikka tietysti kirjan arvomaailma on tämän maailman hengen mukaista. Muuta ei toki voi odottaakaan, mutta Raamattu kehottaa pitämään sen, mikä hyvää on.

Toistamiseen luin tämän hauskan kirjan, nimestään huolimatta aika kesyn. Minua innosti tässä kirjassa kahden iäkkään naimattoman sisaruksen yhteiselo maalla, pikku kylässä. Veli kaupungissa perheineen ei paljon perustanut siskoista, mutta kun naapuriin muutti iäkäs poikamies, joka arvosti vanhoja ikäneitoja, nämä aivan nuortuivat silmissä.

Meille naisille on niin kovin tärkeää saada miehistä huomaavaisuutta, että meistä tulisi naisia! Se oli minulle kirjan parhaita anteja.

Steelin tyyliin kuuluu näemmä jaarittelu. Hän kertoo saman asian useaan eri kertaan, todellakin jaarittlee ainakin kirjan alussa, ja se vähän häiritsee lukemista. Aivan kuin kirjoittaja ei pääsisi eteenpäin tai tietäisi, miten jatkaa.

Mutta kaipa hän tietää, sillä hänellä on miljoonia lukijoita. Tämän kirjan luin flunssaisena, mutta en niin kovin paljon saanut siitä. Se oli erään isoäidin tarina, joka välittyi lapsenlapselle isoäidin saamista kirjeistä rakastetultaan, jonka hän menetti ennen avioitumistaan myöhemmin.

Yksi luku kertoo perheenisän elämäntarinan, äidin sekä tyttärien vuoronperään. Keskipisteenä on perhe ja sen jäsenet. Hyvin todenmakuinen kuva. Perheen sisäiset jännitteet, uskottomuus ja uskollisuus, tyttärien rakastumiset ja muut. Pidin tästä kirjasta. Kirjan teki todelliseksi ihmisten raadollisuus, epätäydellisyys ja halu hyvään kuitenkin.

Tästä kirjasta pidin. Kirjan tyttö oli isän sanojen mukaan "koepulla", toinen tytär vasta oli onnistunut. Isä oli narsisti, äiti isän tukikeppi. Vanhin tytär sai yrittää selvitä parhaansa mukaan. Syömishäiriöt jatkuivat aikuisikään asti, itsetunnon rakentaminen kesti kauan.

Rikas elokuvatähti joutuu terroristien hyökkäyksen kohteeksi muiden muassa ja unohtaa, kuka on. Perhe elää ylellisesti viimeisen päälle ja sen takia tarina tuntuu aika utopistiselle. Mutta tulihan tämäkin luetuksi. Edelleen olen sitä mieltä, että Steelin tyyli on jankkaava, toisteleva, aivan kuin hän ei tietäisti, miten juoni etenee. Mutta kyllä se sitten etenee, kun hän pääsee vauhtiin.

Kirjan ydinperheiden jäsenillä on jokaisella jotain salattavaa toisiltaan. Nuori tyttö raiskataan, sitä pitää salata. Sen lisäksi paljon muuta. Kirjan lopussa kaikki salaisuudet on avattu, mutta sitten vasta elämä alkaakin monen heidän kohdallaan. Kirja oli mielenkiintoinen.

Tämä oli aika hauska kirja. Tosin päähenkilöllä kesti aika kauan tajuta, että viikonloppupoikaystävä oli petturi. Mutta löytyihän se oikea ja uskollinenkin viimein. Ja ystävyyttä ja todellista ihmisten välistä rakkautta löytyi myös, eikä tarvinnut edes olla sukulainen, kun yhteys syntyi.

Yritin lukea Diane Chamberlainin sekä Tuula-Liina Variksen kirjaa, mutta molempien kielenkäyttö oli sellaista, etteivät kirjat kiinnostaneet.

Holtin kirjoja olen lukenut aiemminkin, ja tämäkin oli ihan hyvä. Kertoo viime vuosisadan alusta, maailmansodan ajoista Englannissa. Muutaman nuoren tytön kohtalosta ja tulevaisuudesta.

Lyhyehköjä ajatelmia hengellisistä asioista. Mielenkiintoisia, syvällisiä, helppotajuisia.

Hannu Uusmiehen elämästä mukava kirjanen. Hänen vanhempiensa taustoja, lapsuus ja nuoruusvuodet. Hengellisiä ajatuksia tulee huomaamatta kerronnan ohessa. Mukavaa luettavaa, mielenkiintoista!

Tervehenkinen tarina professorimiehestä, joka palaa kotiseudulleen auttaakseen köyhälistön lapsia, alueella, jossa hän vietti lapsuutensa. Kylän väki on jakautunut kahtia, rikkaat eivät halua olla missään tekemissä kurjaliston kanssa. Tilanne muuttuu kuitenkin joidenkin tapahtumien kautta ja rakkauttakin on ilmassa!

Huippukirurgi ja kirjailija kirjoittaa vammautuneesta kirurgista, joka parantuu erinäisten tapahtumien kautta. Omakohtaisesti koettua? Hyvä kirja, vaikka lääketieteellisen termistö meni hilserajan yli ajoittain ja se aavistuksen verran häiritsi. Aika suorasukaisesti kerrottu asiat halki, jotenkin miesmäistäkö?!

"Isän ja tyttären tarina - kaunis ja lämmin kuin rakkaus."
26v yksinhuoltajaisä ja 5v tytär, joka ei ole biologinen lapsi isälleen. Tyttö on pikkuvanha, kuin aikuinen lapsen roolissa. Isä menisi mieluusti naimisiin ja pari naista hänellä onkin, joiden kanssa hän makaa, miten milloinkin. Kumpikaan naisista ei halua naimisiin eikä lapsia. He haluavat elää ja nauttia kaikesta mahdollisesta, mutta sitoutuminen ei kuulu näihin asioihin. Toisen naisen äiti on ollut kehno äiti, toisen ylen hyvä. Se ei vaikuttanut tyttärien valintaan elää ilman mitään sitoumuksia. Voi tätä aikaa! (heinäkuu)

Itkulta en välty lukiessani lähetystyöstä kertovia kirjoja. Asia liittyy omaan kutsumukseeni salatulla tavalla ja liikuttaa minua.

Olen ollut joitakin vuosia mukana Wycliffe-Raamatunkääntäjien rukouspiirissä ja sen takia aihe on tuttu. Minua puhutteli tässä kirjassa ihmisen pienuus ja Jumalan suuruus. Jumala vie työnsä päätökseen, vaikka ihmisen voimat uupuvat. Työ on Jumalan, hänen armostaan me saamme toimittaa tehtäviä, jotka hän on meille uskonut.

Hyvä kirja, kiitos Jumalalle tästä.

Erinomaisen hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Juoni oli jännittävä ja mukaansatempaava.

Victoria Holt on kirjoittanut yli sata romaania eri nimillä. Tämänkin juoni oli erinomaisen mielenkiintoinen ja jännittävä loppuun asti. Inhimillinen.

Tuttu kirja, olin lukenut ennenkin. Hienoja kuvauksia Cornwallin luonnosta ja ihmistäkin. Nuoren naisen äiti kertoo kuolinvuoteellaan, kuka on tytön isoisä. Yllättäen tämä on kuuluisa maalari, kuinka ollakaan! Tyttöhän lähtee etsimään sukuaan äidin kuoltua. Romanttista, herttaista, ja onnikin löytyy samalla reissulla!

Rakkauskertomus, ihana sellainen. Pariskunta on ollut 12 vuotta naimisissa, heillä yhteinen poika. Nainen ollut naimisissa aiemmin, hänellä tytär siitä avioliitosta. Nainen ei ole kertonut edes ex-miehensä nimeä. Nainen joutuu onnettomuuteen, jonka jälkeen puoliso löytää vaimonsa menneisyydestä aikamoisia tietoja. Naisen kooma ei hellitä, puoliso pyytää ex-aviomiehen paikalle; hänen äänensä voisi herättää naisen. Siinä on riskinsä, mutta se on otettava, ettei nainen menehdy. Mielenkiintoinen, hyvähenkinen kirja.

Hannahin kirjat alkoivat kiinnostaa. Niissä ei ole samanlaista jaarittelua kuin Steelin omissa, ja ihmissuhdekuvauksetkin ovat aika osuvia ja syvällisiä näiden kahden kirjan perusteella, mitä olen lukenut. Rakkauskertomuksia, totta kai.

Tämä olisi pitänyt lukea ensin, mutta kävihän lukeminen näinkin päin. Jälleen mielenkiintoista historiaa ja ajan- sekä ihmiskuvausta. Voi, miten tämä ihmiselämä on moninaista ja miten me ihmiset olemme erilaisia! Suositeltavia nämä Holtin kirjat!

Carrin kirjat kuvaavat samaa sukua jatkuen aina itsenäisenä osana. Tämäkin oli hyvin mielenkiintoinen. Loppuun asti jännite säilyy, ei tiedä, miten käy. Se on harvinaista mielestäni. Nautin tästäkin kirjasta. Hyvä tyyli.

Maalaisromantiikkaa on aina mukava lukea: tyhjilleen jääneeseen kansakouluun muuttaa kaupungissa asunut entinen kyläläinen ja perustaa kutomon. Kirja sijoittuu 1960-luvulle ja on sen takia itselleni tuttua. Tavallisia, raadollisia ihmisiä kotkotuksineen.

Erittäin mielenkiintoinen ja kaunis kertomus piikatytön silmillä kuvattuna 1890-luvun elämää 1890-luvulta. Orvoksi jäätyään nuori Ida päätyy Topeliuksen perheeseen. Kiinnostava. Karua ja kovaa on elämä ollut, ellei ole ketään aikuista pitämässä huolta. Sama on tietysti tänä päivänä.

Olen ihastunut Hannahin kirjoihin! Ainoa huono puoli, että ne ovat niin pitkiä eikä niitä voi jättää kesken!

Teksti on aika raisua, mutta perussanoma on oikea: avioliitto on niin iso ja tärkeä asia, ettei sitä pidä pilata eikä lopettaa kesken. Tosi rakkaus kestää koettelemukset ja antaa anteeksi, mutta joskus tarvitaan jopa erillään asumista, että nähtäisiin, mikä oikeasti on tärkeää.

Näin tapahtui tässä romaanissa: puolisot näkivät, miten paljon perhe merkitsee. Myös lasten reaktiot olivat sattuvia ja puhuttelevia. Hyvä kirja!

Jälleen Holtin tuotantoa. Loppuratkaisusta ei voi olla koskaan varma hänen kirjoissaan, jännitystä siis loppuun asti. Minulle sopivaa jännitystä, ei liian karmivaa.

Holtin kirjoissa liikutaan Ranskan ja Englannin maaperällä, käsitellään näiden kahden maan ylhäisiä ja alempia, kuten tässä nuori koulumamselli johdattuu Ranskaan seruraneidiksi ja "serkuksi" kreivin perheeseen. Dramatiikkaa.

Jostain syystä vähän lapsellisen tuntuista alkuvaiheessa, mutta hyvä kirja. (elokuu)

Järkyttävän paksu kirja luettavaksi yhteen pötköön enkä siinä onnistunutkaan. Ihmissuhdedraamaa. Lääkäri-isän lääkäripojan ja tämän lääkärityttären elämää. Ankea alku, kuolemantapaukset johtivat pojan isänsä tielle. Rakkaustarinat, jotka haavoittivat monia, mutta lopulta saivat suhteellisen hyvän päätöksen. Elämä on moninaista, vaikeaakin. Rehellisyyttä ei aina palkita, mutta omantunnonrauhan se antaa. Hyvä kirja.

Neljäs Mailis Sarka -sarjan teos. Mailis asuu talvet Turkissa, kesät Suomessa Tampereen lähellä. Jälleen hän pääsee selvittämään rikosta kesälomansa aikana.

"Hurmaava yhdistelmä kartano- ja salapoliisiromaania" sanotaan takakannessa, ja se pitää paikkansa. Luin yhdeltä istumalta, melkein.

Onneksi älysin nukkuakin välillä, kun tätä romaania luin; oli sen verran pitkä.

Mielenkiintoinen juoni, elämästä, joka voisi olla ihan totta. Monenlaista ihmisluonnetta ja -suhdetta. Kevytmielinen mama, tyttäret tuuliajolla ja rikki. Mutta onneksi joskus tapahtuu paranemista ja eheytymistä. Kuten kävi tässä romaanissa.

Neljä nuorta eri puolilta maailmaa sattuu olemaan Kreikassa samassa tavernassa iltana, jolloin lähellä tapahtuu surullinen onnettomuus. Nuorten ystävyys syntyy ja mukaan liittyy paikallisia, elämää nähneitä ihmisiä. Ihmissuhdekiemuroita selvitellään ja ne selviävät.

Itku silmässä päätin kirjan, oli mukava lukukokemus.

Sain toiseen kertaan luetuksi Vanhan Testamentin. Raamattu on ykköskirjani, jokapäiväisessä käytössä. Luen monia eri suomenkielisiä painoksia.

Luin Saarnivaaran Jumalan kansan pyhää Raamattua 1993-1912 pääasiallisesti, jonkin verran muita Raamattuja sen ohessa.

KILPAKYSYMYS: Montako kertaa luin VT:n ja UT:n tuona vajaan 20 vuoden aikana läpi em. Raamatusta?

Arvausaika päättyy 31.8.2014. Lähimmäksi arvanneelle lähetän Taskupsalttarin, jossa on päivittäiset lukuhetket viikon joka päivälle sisältäen mm. Psalmit ja 10 käskyä.

Tarinan päähenkilöiden arvoitus selvisi vasta viimeisillä sivuilla, oli melkein liian jännittävää, vaikka mitään kamalaa ei sattunutkaan. Ihania ihmiskohtaloita, asioiden selviämistä, anteeksiantamista. Hyvä kirja.

Luin nämä kirjat väärässä järjestyksessä, mutta ei haittaa: en muista seuraavistakaan mitään, vaikka luin ne äskettäin. Ihan mielenkiintoisia ovat nämä Binchyn kirjat; samat ihmiset seikkailevat kaikissa. Tosin välillä menee sekaisin, kuka on kuka, kun henkilöitä on aika paljon. Ahkeraa puurtamista ruuan parissa, ihmissuhteita, tärkeysjärjestyksiä.

Olipas jännittävä! Holtilla jälleen samantyylinen juoni: useampi sulhaskandidaatti köyhällä tytöllä, joka ei yllättäen olekaan köyhä. On murhayrityksiä, täytyy päästä selville, kuka rakastaa oikeasti, ja mitä on kaiken salakähmäisyyden takana. Onnellinen loppu, arvaamaton kuten Holtin muissakin kirjoissa. Tai sanoisinko, että ennalta arvaamaton.

Olipa niin ihana kirja, että itkin enemmän tämän ääressä kuin minkään muun ääressä pitkään aikaan! Kirja on äärettömän valoisa ja hauska, Sylvi kertoo vanhempiensa tarinan ja miehensä kotitaustan. Sen jälkeen avioitumisensa nuorena, jokaisen lapsensa syntymän ja elämää. Harvinainen teos, ihana lukukokemus. Sylvi on ihmeellisen voimakas ja aikaansaava. Hän tekee mitä vaan!

Oman itkuni ymmärrän, kun luen tämän pariskunnan yhteisestä työstä ja kotielämästä.

Yksi iki-ihanista Oken kirjoista piti taas lukea lohdukseni, että sain itkeä tirautella siitä nauttiessani. Montrealin tyttö rakastuu ja lähtee alkeelliseen Itään lääkärimiehensä mukana. Hän on varma, että saa miehensä pään käännetyksi ja he palaavat takaisin sivistyksen pariin. Mutta kuinka käykään: nuori nainen itse muuttuu ja kasvaa tehtävänsä mukana. Ihana kirja!

Hengellinen hyvä romaani. Nuori nainen lähtee raamattukouluun ja sen jälkeen evankelistaksi seurakuntaa perustamaan karuun Kanadan korpeen. Todellisuuspohjainen, kuitenkin täysin kuvitteellinen tarina. Kaunis ja varmaan hyvin realistinen, 1920-luvun paikkeilla tapahtunutta.
(syyskuu)

30 vuotta tämä kolmen lapsen nuori leskiäiti kirjoitti päiväkirjaansa, jonka on nyt hänen jälkeläisensä 4. polvessa (tai sitä luokkaa) julkaissut. Maria eli Tyrnävällä, lähti Helsinkiin kätilöopistoon, sieltä takaisin pohjoiseen. Yksi lapsista oli kuollut, vanhemmat hoitivat opiskelun ajan kahta muuta.
Myöhemmin Maria avioitui uudelleen.
Hänen tekstinsä kertoo avoimesti ikävästä, surusta ja yksinäisyydestä puolison kuoltua keuhkotautiin. Sekä ankarasta köyhyydestä ja avuttomuudesta, kun ei ollut puolisoa eikä sukukaan voinut tai halunnut auttaa.

Saarasta tuli emäntä taloon tahtomattaan. Mies oli sodassa, Saara ei häntä kovin rakastanut, ensimmäinen lapsikin oli toisen miehen. Tämä ei uskaltanut uhmata äitiään ja vastata teoistaan ennen kuin oli liian myöhäistä. Saaran oli pelastanut aviottomalta lapselta toinen mies.
Myöhemmin Saara lauloi ja rakastui häntä säestävään mieheen, mutta ei uskaltanut kuitenkaan lähteä tämän mukaan ja jättää miestään ja lapsiaan.
Kirja oli jotenkin surullinen. Asiat tapahtuivat väärässä järjestyksessä. Elämä vaan kulki kulkuaan eikä Saara ollut kovin onnellinen elämässään.

Määtät elivät Ruotsissa aikuisiällä, kotoisin he ovat Raahesta. Monen mutakuopan kautta he tulivat uskoon, mies opiskeli papiksi, Tuula diakoniksi tms.
Tuula kertoo hersyvästi lapsuudestaan ja elämästä yleensä. Kirjaa on helppo lukea.
Ruotsissa työssä ollessaan Tuula palaa loppuun - työ on loputonta ja jossain vaiheessa naapurit kiusaavat niin, että Tuulan työkyky menee.
Pariskunta ohjautuu lähetystyöhön Viroon ja työtä he tekevät molemmat edelleen.
Valoisa kirja. Äitini piti kovasti, sillä hän on ollut nuoruudessaan myös pari vuotta Ruotsissa ja moni asia oli hänelle tuttua!

Mukava lukukokemus, olin sopivasti unohtanut, mitä kirja sisälsi. Lapin kuvausta, ahkeraa työntekoa ja maisemia. Mikäs sen hauskempaa lukemista!

Parhaita hengellisiä romaaneja, mitä olen lukenut. Kestosuosikkini, jonka luen niin usein kuin vähänkään unohdan, mitä siinä tapahtuu.
Erään kadun asukkaiden elämästä kerrotaan. Yksi perhe on tavallinen perususkovainen perhe. On noituuteen taipuvainen kampaaja, menestykseen pyrkivä patologi, iäkäs vanharouva, pahasuinen seurakuntalainen, jolla nössö mies ja kasvattilapsi, joka saattaa perheen perikatoon.
Kerrassaan fantastinen lukukokemus!

Kerrassaan upea teos!
Nuori tyttö tulee salaa Meksikosta rajan yli tätinsä luo Amerikkaan. Hän saa työpaikan mielisairaalasta, jossa hänelle annetaan iäkäs mies hoidettavaksi. Tämä alkaa kertoa tarinaansa, joka on jännittävä ja mielenkiintoinen.

Tämä oli jatkoa edelliselle, mutta ikävä kyllä tästä en pitänyt ollenkaan. Mystiikkaa ja yli hilseen menevää okkultismihöpötystä.
Olisi ollut parempi, että edellinen kirja olisi jäänyt viimeiseksi, tai että en olisi lukenut tätä.

Ihanaa tässä oli se, että vanha pappa otti lapsenlapsekseen tytön, jolla ei ollut isoisää, jos kohta tämä osoittautuikin hänen isoisäkseen. Mutta kuviot menivät niin sekaisin, että oikein harmitti.

Mutta olihan tämä niin paljon kiinnostava, että piti lukea. Ja oikeastaan vasta ihan loppusivuilla homma eväät levisivät ja kaikki meni pipariksi. Huokaus.

Lukaisin tämän siitä ilosta, että ystäväni tytär asuu Singaporessa perheensä kanssa. Kirjassa nuori neito lähtee saattelemaan kahta lasta vanhempiensa luo samalla kun menee itse oman perheensä luo Singaporeen. Näin hän saa matkan ilmaiseksi.
Tietysti matkassa on mutkia ja seikkailuja, mutta hauska, helppo luettava.

Hellyttävä kuvaus koirasta, joka ei kelpaa rotukoiraksi korviensa takia. Mutta uskollinen luonne koiralla on.
Kirjassa kerrotaan paljon myös venäläisistä oloista ja ihmisistä, sen takia se on mielenkiintoinen lukukokemus myös.
Itse koira etsii suurimman osan aikaa isäntäänsä, joka joutuu lähtemään kauas sairaalaan. Kommellusten ja ikävien tapausten jälkeen koira lopulta kuolee juuri ennen kuin isäntä löytää sen. Mutta moni ihminen on tutustunut toisiinsa Bimin kautta ja he jatkavat etsintää vielä senkin jälkeen, kun isäntä tietää Bimin kuolleen. Hän ei vain raaski kertoa pienille pojille, että Bim on kuollut.
Erikoinen, ihan hyvä kirja.

Ihmeellinen kirja hyvällä tavalla.
Vankilasta päässyt huoltomies löytää portaalta vauvan. Hänen emäntänsä on rikas, kopea ja ylpeä. Mies pitää vauvaa piilossa ja hoitaa häntä rakkaudella kunnes salaisuus paljastuu.

Isällinen vauvan hoito on yksi kirjan upea puoli. Myös vanhan rouvan lämpimyys lasta kohtaan. Sekin on hieno juttu, että mies antaa lopulta lapsen tämän oikealle äidille. Äiti sanoo, miksi annat lapsen pois, jos kerran rakastat sitä. Mies vastaa: "Sinä annoit sen pois, minä vain palautan sen."

Onneksi kirjan loppu jää auki. Sitä voi jatkaa kuvittelemalla kaiken parhain päin.

Nämä Lappi-aiheiset kirjat ovat oikein mukavia. Luontoa, tekeviä ahkeria ihmisiä. Matkailua ja romantiikkaa.
Ihan hauska tämä kolmen kirjan sarja. Ei syvällinen, mutta ei lapsellinenkaan.

Tositarina. Nuoren miehen erehdys ennen naimisiinmenoa koetteli tulevaa avioliittoa ja vastoinkäymisten tullen toi epäilyksen, aiheuttiko hylätyn naisystävän kirous kaiken sen pahan, mitä avioliitossa tuli vastaan.
Lopulta elämä voitti ja perheessä koettiin suurta siunausta.

Onnellinen loppu, melkein liiankin onnellinen. Tosin aikaa kului, ennen kuin elämä asettui uomiinsa ja Maijan heittämä kirous väistyi.

Runokirja. Ms-tauti perheen äidillä, joka runot kirjoittaa.
"TERVEYS"

"Varastettiin,
enkä edes
tiennyt omistavani." s. 8

Olipas jännittävä ja romanttinen linnaromaani loppuratkaisuun asti.
25v neito lähtee ihailemansa runoilijan sihteeriksi tämän kolkkoon linnaan Cornwalliin. Kylässä on tapahtunut kaksoismurha 20v aiemmin, mutta yhtäkkiä murhia alkaa tapahtua jälleen. Onko mukamas jyrkänteeltä hypännyt murhaaja sittenkin elossa?

MIelenkiintoinen!

Kaunis, lohdullinen muistelu Ismo-pojan elämästä. Ismo kuoli Israelissa 7-vuotiaana vakavaan sairauteen, jonka alkuperäksi todettiin kuoleman jälkeen kasvain aivojen pohjukasta. Se aiheutti ankaraa painetta aivoissa, jonka takia Ismo sai kivuliaita piikkejä ja monenlaista ankaraa kipua tuottavaa hoitoa.
Kirja on lämmin ja helpohko luettava, sillä se on kirjoitettu ilman katkeruutta, Jumalaan luottaen ja uskoen suuren surun ja menetyksen keskellä ja jälkeen.
Ismo kuuli taivaallista musiikkia, näki Isän ja enkeleitä sairautensa eri vaiheissa. Jumala valmisti hänet taivasta varten.
Hyvin tarpeellinen ja hoitava lukukokemus.

Erinomaisen ajankohtainen kirja aikamme hengellisistä harhoista ja harhasta. Ks. Ajankohtainen 17.10.2014

Holt kirjoittaa mielenkiintoisesti ja jännittävästi. Kirjat eivät ole seksillä kyllästettyjä, vaikka ne kertovatkin realistisesti millainen ihminen on. Tämä tekee murhia ja pettää toista, milloin se vaan hänelle sopii tai "tilaisuus tekee varkaan". Lopputulos on kuitenkin onnellinen, vaikka tarinaan sisältyisi murheita, kuten elämään aina sisältyy.

Tässä teoksessa nuori soitonopettaja lähtee etsimään kadonnutta sisartaan, kun hänelle tulee mahdollisuus päästä katoamispaikan läheisyydessä olevaan linnaan soitonopettajaksi lapsille.

LInnassa on jotain painajaismaista, tapahtuu toinenkin katoaminen. Itsekään en tiennyt, kuka on syyllinen ennen kuin se paljastui. Ovelaa. Mutta lopputulos on paras mahdollinen. Rakkaus voittaa.

Valtosen naiset hänen kirjoissaan ovat aina jotenkin poikkeuksellisia: tämän kirjan päähenkilö on erityisen pienikokoinen, mutta tietysti sievä ja nokkela suustaan. Hän pakenee syrjäkylään kunnankirjuriksi pakoon rakastamaansa miestä, mutta tottahan tämä naisen löytää ja loppu käy hyvin.
Valtosen kirjat ovat juuri sopivaa luettavaa väsyneenä, kun ei jaksa mitään vaikeaa tai ikävää, vaan jossa tietää asioiden menevän parhain päin.

En ymmärrä, miten tämä kirja on jäänyt laittamatta ylös, sillä pidin tästä hirmuisesti, vielä enemmän kuin Genovan toisesta lukemastani kirjasta Edelleen Alice, joka sekin oli hyvä.

Genova on lääkäri ja kirjoittaa tässä naisesta, jonka toinen aivopuolisko tuhoutuu kolarissa. En ole koskaan osannut kuvitella, millaista se olisi konkreettisesti. Genova on suloisen rakkausromaanin muodossa kertonut, millaista se voisi olla. Todennäköisesti hän on tavannut vastaavaa työssään.
Pidin tästä todella!

Kirja sivuaa myös Lappia ja sen luontoa - siitä minä pidän! Ei liian hengellinen ja realistisella tavalla kerrottu ihmisen etsinnästä ja sen tajuamisesta, että Jumalahan on jo kauan sitten hyväksynyt minut tällaisena. Saan olla hänen lapsensa.
Maalaiselämään ja työntekoon terve suhtautuminen, näin ajattelen itsekin, kun kirjassa kerrotaan.

Olipa mielenkiintoinen matkakertomus! Huumoria, ihmiskuvauksia, seikkailua, kommelluksia, luonto- sekä matkakohteita.
Kirjan teki hauskaksi lukea juuri tyyli, jolla se on kirjoitettu. Suosittelen, jos saat käsiisi!

Kirjoittaja on ruotsalainen papinrouva, s. 1906, kansakoulunopettaja. Niinpä romaanin päähenkilökin oli ikäneito opettaja, joka oli useamman viikon Kanarialla ryhmän mukana ja yritti sielläkin opettaa kaikkia.
Kirja oli jotenkin sekava, niin etten osaa edes kertoa juonta, kun siinä oli niin monta näköalaa. Oli katolisten pääsiäisviikkoa, joku muslimikin vilahti seassa ja ikäneito oli pataluterilainen, joka välillä hyväksyi ja välillä oli tiukkana joka suuntaan.
Yksi tapettiinkin reissulla, joten sen tytön unelmat päättyivät siihen. Yksi rakastui katoliseen pappiin, ja tunne oli molemminpuolinen, mutta pappi jäi ja nainen lähti.

Lopuksi porukka kutsuttiin yhden mukanaolevan miehen lapsen ristiäisiin, kun tämän rouva yllättäen vastaantullessaan kertoi odottavansa lasta monen vuoden odotuksen jälkeen. Ikäneito oli pääsemässä jopa kummiksi.

Joten melkoinen sillisalaatti, vai mitä!

Jälleen tulin kosketetuksi tämän hyvän kirjan kautta. Itketti, nauratti, pani ajattelemaan. Seija Uimosesta löytyy myös googlettamalla haastattelu huhtikuulta 2014.

Toistamiseen luin kirjan, kun en onneksi muistanut, mitä se sisältää. Nyt vähän häiritsi jatkuvat vertaukset, vaikkakin ne ovat juuri parasta Valtosta mielestäni. (maaliskuu)

1840-luvun Porissa on laivanvarustaja, nuori mies, jota mammat jahtaavat tyttärelleen mieheksi. On myös kauppiaan tyttäret, joista toisen vanhemmat naittavat väkisin ja toinen saa itse itselleen sopivan naimakaupan järjestymään.
Ihan mielenkiintoinen kirja.

Jahas, neljäs kerta, kun luin nämä kirjailijan upeat teokset. Edelleen pidän niistä mahdottomasti.

Tämänkö olen muka lukenut vain kerran aiemmin! Upea kirja, en paremmin sano!

Holt osaa kirjoittaa mielenkiintoisesti ja niin, ettei lopputulosta arvaa etukäteen. Ja nämä kartanoromanttiset tarinat ovat mukavia.
Sulhasta piti epäillä loppuun asti, mutta onneksi murhaaja oli joku muu.

Samaa ennalta-arvaamatonta ja jännittävää tekstiä. Jälleen linnaromantiikkaa. Köyhä kirkkoherran tytär asuu linnan naapurissa ja kosijoita on kolmekin, mutta kuka vie voiton? Se selviää loppuun mennessä.
Riikinkukkoviuhkan tytär saa käsiinsä vahingossa ja se tuo huonoa onnea, mutta kaikki käy parhain päin viimein!

Löysin Marian pieni aasi -kirjan Spr:n kirpparilta jokin viikko sitten ja luin sen tänään 4,5v lapsenlapselle, joka oli kirjasta yhtä haltioissaan kuin minäkin!