Lukuelämyksiä
Arvostelut 2024

Luimme tänä vuonna tämän läpi - en näköjään ole aiemmin merkinnyt tätä tänne, vaikka syytä olisi. Erinomaisen hyvä hartauskirja.

Rouva Suominen on psykologi, joka jää toisen äitiyslomansa jälkeen pois työstä ja opiskelee kiinteistövälittäjäksi. Hän tosiaan välittää ja on sydämellinen. Myös hänen parisuhteensa on onnellinen, vaikka sitä sivutaankin ikään kuin ohimennen mässäilemättä mitenkään tunteilla.
Kirjan teksti on varsinkin aluksi lyhyttä: kerrotaan vähin sanoin paljon. Hyvin humoristinen. Pidän tyylistä. Toisaalta teksti on paikoin niin rönsyilevää, että rouvalla on varmasti ADHD. Hänen on vaikea keskittyä, ja lukijana minun oli hypättävä enimpien rönsyjen yli.
Mutta hauska lukukokemus, erilainen kuin moni muu lukemani kirja. Sanoja on käytetty paikoin todella hyvin.

Ari sai tämän v. 1989 lahjaksi ja sitä on luettu erinäisinä vuosina. Menneenä vuonna luin sitä Sepolle päivittäin.

Hyvä kirja! Antoi kuvan Jumalan miehestä.
Alkulehdillä raamatunkohta:
"Joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi." -Room 4:5

Tämän luin kirjasarjasta ensiksi ja sen jälkeen innostuin hakemaan ykkösosan. Tässä on asukkaat vaihtuneet Pihlajan torppaan. Nyt siinä asuu vuokralla Sarlotta tyttärensä kanssa. Hän on koululla opettajana vuoden sopimuksella ja alkaa viihtyä kylässä. Aviomies on menevä mies ja sen takia Sarlotta on muuttanut erilleen nähdäkseen, kannattaako tällaista avioliittoa jatkaa.
Katajamäen ihmiset ovat pääsääntöisesti hyväntahtoisia - mutta uteliaita!

Kaupunkilaisrouva, eronnut yksinhuoltaja, perii kummisedältään pienen tuvan pihasaunoineen pikkukylästä sopivasti juuri kun on jäänyt työttömäksi.
Yllättäen maalaiskylä imaiseekin mukaansa, vaikka Minne oli päättänyt myydä paikan. Ja komeita poikamiehiäkin vilisee pilvin pimein kylällä eikä ex-mieskään luopuisi, kun on puolestaan tullut itse hylätyksi jätettyään Minnen.
Mukavaa huumoria, kauniita maisemia ja kevyttä ajankulua tämän lukeminen. Ja moraali nyt on sitä mitä se on tässä maailmassa.

Kirjasarjassa idyllisin paikka Katajamäellä on Pihlajan torppa, ja siellä vietetään jälleen vanhan ajan joulua. Kirjan hahmot ovat ystävällisiä eikä murhia tapahdu, vaikkakin surullisia henkilöhahmoja esiintyy myös, kuten joka kylällä.
Tällä kertaa Eija-Leena on esittelyssä tämän kirjan lehdillä. Leppoisaa luettavaa!

Hyvä lukea tällainen kirja sen takia, että tajuaa, millaisessa maailmassa me elämme. Samanlaisessa kuin oli ennen vedenpaisumusta. Ei-kristillisessä, jossa itsekkyys on vallalla. Kirjassa Klaran lapsen isä Tobbe oli tyypillinen kuva henkilöstä, jolla ei koskaan ole raja tullut vastaan. Klaran uudet ystävät käyttävät oman käden oikeutta saadakseen Tobben kuriin ja se olikin tässä tapauksessa varmasti ainoa keino saada mies vankilaan. Varmasti on ihmisiä, jotka ovat kuten Tobbe; ennen pitkää he joutuvat vankilaan, jos eivät tule tapetuksi ennen sitä.
Toisaalta kirjassa oli kaunista se, miten ihanasti antiikkikerhon ihmisistä koostunut pieni ryhmä auttoi ja tuki toisiaan. Tosielämässä se ei käyne noin kivuttomasti, sillä me olemme vain ihmisiä. Ajan hengen mukainen kirja.

Katajamäki-sarjan lukuni jatkuu. Nyt näköjään miellyttää kevyt maalaisromantiikka. Sama kylä, aina eri talo ja sen perhe tai lähinnä perheen naisen näkökulmasta kirjoitettu tarina. Tänään lainasin pari kirjaa lisää ja yksi on kesken lukemisen. En ole löytänyt kirjoja järjestyksessä, mutta se ei kovasti haittaa.

Tässä osassa Tanja-rouvalla oli sama tilanne kuin eräällä toisella kylän rouvalla toisessa kirjassa. Välit puolisoon etääntyvät, mies on aina töissä ja lopulta käy ilmi, että miehellä on toinen nainen, nuorempi. Siinä vaiheessa rouvakin on jo ehtinyt saada huomiota toiselta mieheltä, joka kernaasti ottaa rouvan siipiensä suojaan.
Jos ei saa puolisolta huomiota, hellyyttä, aikaa ja hyväksyntää, ruoho alkaa vihertää kummasti aidan takana. Sen takia on tärkeää pitää lyhyet tilivälit ennen kaikkea Jumalan kanssa, mutta myös puolison kanssa. Etääntyminen voi tapahtua salakavalasti. Ja sitten vasta työtä onkin tehtävä, jos puoliso sairastuu. Mutta työ ei ole turha. Pitkä parisuhde on sen arvoinen, sitä suosittelen.

Tässä kirjassa Runo Heinonen, Satun ja Tarun sisar muuttaa isänsä kanssa konkurssin jälkeen kylään. Ja sitten alkavat kosiomenot ja meiningit. Ihana Vanha Mylläri -ruokapaikka jatkaa toimintaansa uusin voimin, eräs avioliitto hajoaa, mutta uudistuu kuitenkin - hyvä niin.
Leppoisaa, kevyehköä luettavaa.

Kirjailijan oman äidinäidin elämää fiktiivisesti - tämä oli elänyt siirtolaisena Kanadassa.
Kirja on syvällinen ja syvään luotaava, raskaskin.
Itseäni puhuttelee se, miten edesmenneet ovat yhtä todellisia vanhukselle, joka elämäänsä tilittää päiväkirjan muodossa tyttärelleen toiselle mantereelle. Lehmiä pitää edelleen hoitaa, vaikka ne on laitettu pois jo vuosia sitten. Nukuin mummuni kanssa lapsena ja hän teki myös sitä, mitä oli koko elämänsä tehnyt, joten tämä oli sillä lailla tuttua.
Hyvä kirja, joskis tosiaan aika rankka - niinkuin elämäkin usein on!

Lutherin Vähäkatekismus lyhyesti selitettynä. Luimme Sepon kanssa tämän yhdessä. On tarpeen lukea aina uudestaan ja uudestaan. Raamattu selitetty lyhyessä muodossa ja sen keskeiset kohdat.
"Tämän katekismusselityksen vahvuutena on sen opetusten ankkuroituminen Raamattuun."

Tämä osa kertoo Kaislan, Onervan tyttären elämästä. Jokaisessa kirjassa näyttää olevan onnellinen loppu, sikäli, että yleensä kylältä löytyy sopiva puoliso kullekin. Kylän suosikkipoika, Henri-opettaja, täyttää 50 vuotta. Mielenkiintoista nähdä, löytääkö hän missään vaiheessa itselleen puolisoa.
Helppolukuista tekstiä, arkista, tavallista. Kirjan henkilöhahmoista alkaa lukija vähitellen kiinnostua enemmän ja enemmän.

Nelikymppinen Satu siirtyy asumaan kylään ja hänestä kertoo tämä osa. Kylässä on ihania torppia ja vanhoja asumuksia, mukavia maalaisihmisiä. Uteliaisuutta mutta myös toisista välittämistä.

Einarilla ja Hilkalla ei ole perillistä ja veljentytär Esti joutuu ja pääsee rapistuneeseen Vuorenmaan taloon siitä huolehtimaan. Vähitellen talon väki tulee tutuksi ja kylä samoin ja tottahan rakkauskin löytyy ja ystäviä.

Taika, Annan ja Joukon villikkotytär muuttaa yllättäen kylään takaisin. Muitakin yllättäviä henkilöitä kylään ilmestyy ja monen mutkan jälkeen kirja päättyy jälleen jouluun ja hyviin uutisiin Taikan elämässä.

Lukaisin tämän illalla ja muistin sitten lukeneenikin joskus.
Kirjan sanoma voisi olla se, että sokea ei voi sokeaa taluttaa. Jos ei itse ole henkilökohtaisessa suhteessa Pelastajaan, ei voi auttaa siihen toisiakaan. Kirjan pappi on leipäpappi, joka elää synnissä, perhe on voinut koko ajan huonosti.
Vaimo löytää elävän uskon helluntaiseurakunnassa ja sen myötä koko perheen elämä alkaa saada uutta suuntaa.
Tämä kirja näkee luterilaisuuden huonossa valossa. Itselläni on erilainen kokemus elettyäni pitkään Lähetyshiippakunnan elävässä yhteydessä ja sitä ennenkin kirkon yhteydessä on voinut palata kasteen armoon, kuten minäkin sain tehdä yli 40 vuotta sitten. Jeesusta seuraten pelastuu, ja hän on se, joka pelastaa, me emme itse siihen kykene.

Hyvä kirja. Pidin tästäkin todella kuten muistakin lähetysaiheisista lukemistani kirjoista. Johtuneeko siitä, että vaikka elämä kirjoissa kuvatuissa paikoissa on ankeaa ja raskasta, se on kuitenkin kaukana omasta elämästä, joten omat murheet unohtuvat näitä lukiessa.
Ihmisen elämä on raadollista, rikkinäistä, vajaata ja usein jää kesken. Mutta lyhytkin elämä on Jumalan antama lahja, ja on ihmeellistä, että Jumala armostaan uskoo joillekin tehtävän mennä auttamaan lähes mahdottomissa oloissa eläviä ihmisiä ja auttamaan heitä siinä, missä voivat.

Tällä kertaa kyläläisistä sekä opettaja Henri että kokki Pauli löytävät oman puoliskonsa. Kylän elämä jatkuu yhtä uteliaana ja toisaalta toisista huolehtivana tässäkin. Montakohan kirjaa vielä syntyy ja kosketetaanko jossain vanhan Päivikin elämäntarinaa?
Jälleen tarina päättyy vuoden loppuun.

Kylän elämää esittelemässä vakioporukan lisäksi koululle väliaikaisesti muuttanut Rene, joka korjaa sukutilaansa. Kouluun toiseen päähän asettuu Hanne, joka tulee johtajaopettajaksi kouluun. Nämä sitten alkavat tutustua perinteiseen tapaan toisiinsa eli Hanne muka on hyvin välinpitämätön. Renellä on omat solmunsa ja kirjan loppua kohti kaikki selviää.
Kevyttä, helppoa luettavaa "tutuista" ihmisistä. Vielä pari kirjaa lienee jäljellä.

Kirjan tapahtumat ajoittuvat syntymävuoteeni eli vuoteen 1959, joten senkin takia kirja oli mieleinen. Auli ja Viena ovat nuoria ylioppilaita, joilla on suunta selvänä, mutta ei helppo tie tuohon aikaan, jolloin naisen odotettiin menevän naimisiin tai käyvän lyhyen koulutuksen ennen työelämään asettumistaan.

Kirjan juoni tempaisi mukaansa ja oli todella piristävää luettavaa. Sinnikkäät naiset selvisivät monista vaikeuksista - sodan jälkeinen niukkuus oli todellisuutta.

Ehdin jo unohtaa, kuka oli tämän kirjan päähenkilö, mutta ei haitanne. Tämä oli samaa leppoisaa pikkukylän elämää, jossa ollaan uteliaita, mutta välittäviä samalla. Kevyttä, helppoa luettavaa.

Erilainen, ihana kirja! Juoni poukkoilee Lucyn ja Williamin lapsuuteen ja nykyhetkeen. En osaa kuvailla kirjaa muuten, kuin että se herätti paljon ajatuksia ja oli hienosti kirjoitettu! Puhutteli minua, vaikka ei kuvannut oikeastaan omaa elämääni, mutta kertoi asioista, joilla on minulle merkitystä.
Upea kirja - luen Stroutin muutkin kirjat!

Raamatun henkilöiden kuvauksia - ikään kuin sisältä päin heidän elämäänsä kontekstina heidän historiallinen ympäristönsä, jota minä en ainakaan kykene Raamattua lukiessani hahmottamaan. Hyvä kirja. Seppo luki tämän meille aamu- ja iltakirjana!

Sata vuotta lähetystyötä Japanissa.
Sley:n lähetit kertovat työstään. Eniten tässä kiinnostivat japanilaisten seurakuntaan tulo ja uskon syntyminen Sanan vaikutuksesta.
Puhuttelevaa oli se, että joka kerta pitäisi pyhäkoulussakin kertoa perusasioista. 2 vuotta pyhäkoulua käynyt tyttö oli ihmeissään, että Jeesusko on Jumalan Poika. Hän ei kotona, ei koulussa, ei missään muualla kuin pyhäkoulussa saanut kristillistä opetusta, joten perusasioiden painottaminen on silloin a ja o.

Talvisodan ajan Hankoon sijoittuva historiallinen romaani, joka kuvaa kaupunkilaisten elämää mullistusten keskellä tarkasti ja lämmöllä, sanotaan takakannessa.
Erinomaisen hyvä kirja. Ensimmäinen osa. Odotan jatkoa!

Uskomattoman hieno teos. Herätti paljon ajatuksia.
"Pulitzer-palkitun Stroutin tuotannon ydin: ainoita onnellisia tarinoita ovat ne kaikkein murheellisimmat. "
Suosittelen!

Amy ja Isabelle, on alaotsikko kirjalle.
Olipa jälleen taiten tehtyä tekstiä. Piti lukea ajatuksen kanssa. Isabelle tekee samat virheet tyttärensä kasvatuksessa kuin hän itse teki elämässään. Lopulta puhumattomuuden paine tulee tarpeeksi suureksi ja vyyhti alkaa aueta. Sen kautta elämä alkaa saada uusia sävyjä.
Mietin, osaako kukaan kirjoittaa tällaista tekstiä ilman että on itse kokenut samaa. En tiedä, mutta seuraavaksi yritän saada käsiini vielä pari Stroutin kirjaa, vaikka arvaankin jo, että ne eivät ole kevyttä luettavaa.

Olipa satiiria kerrakseen. Oliven elämää sivuttiin monien kyläläisten kautta. Mielenkiintoinen, mutta ei ihan helppo. Tänään lainasin toisen, edelleen Olivesta kertovan kirjan.
Elämän realismia karulla tavalla ja kuitenkin hyvin ymmärrettävästi.

Tässä oli taas paljon ajatuksia, joten seuraava Stoutin kirja on jälleen varattuna. En osaa selittää millainen tämäkin kirja oli, mutta Olive on hyvin suora. Hänestä joko pidetään tai ei. Lopulta hän on yksinäinen ja epävarma itsestään, eikä oikein tunne itseään. Mutta jostain syystä nämä kirjat vetoavat minuun ja puhuttelevat minua.

Tämä oli jälleen hyvä kirja. Äidin ja tyttären suhteesta. Erikoinen perhe. Tytär selvisi varmaan kirjoittamisen avulla, ja perheen oli vaikea sitä käsittää ja suhtautua siihen. Kodin ilmapiiri oli ollut vaikea ja raskas. Jatkan Stroutin kirjojen lukemista niin kauan kuin niitä riittää.

Seppo luki tämän hauskan ja samalla syvällisenkin kirjan meille iltakirjana. Pidin tästä kovasti! Osa tarinoista on radiohartauksia tai lehtikirjoituksia.

Ehkä pidin tästä kirjasta eniten. Kenties se johtuu siitä, että tämä oli kolmas varsinainen kirja Lucyn elämästä ja se oli seesteinen vaihe ja elämä palasi Williamin kanssa yhteen. Lucy selitti tyttärelleen tämän aikoessa ryhtyä avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen, miksi se ei kannata. Hän selitti, että hänen oma elämänsä oli ollut paljon parempaa, jos ei mitään välisuhteita olisi ollut, hänellä eikä Williamilla. Ja hän selitti, miksi niitä tuli ja että se oli kamalaa.
Hyvä kirja. Pidän Stroutin tyylistä kirjoittaa, todella.

Oi, miten rakastettava kirja - suosittelen sydämestäni!
Kirja kertoo alunperin vaasalaislähtöisestä Henrik Ohliksesta sekä hänen vaimostaan Raijasta, jotka tekivät 40-vuotisen työuran Parikanniemen lastenkodissa.
Itkemättä emme kirjaa lukeneet, Seppo sitä luki minulle aamuin ja illoin. Todella sydäntä koskettavaa, Jumalan johdatusta ja rakkautta pursuava kirja hyvän Jumalan hyvästä suunnitelmasta lastensa kohdalla. Ja orpojen ja hylättyjen lasten kohdalla.
Se jäi mieleeni, että vaikka lastenkoti antoi mitä parhaat eväät elämälle, jokainen lapsi itki ja kaipasi omaa kotia, johon ei voinut ehkä palata koskaan tai jota ei ollut koskaan ollutkaan. Moni palaa vielä aikuisena sinne, koska se on ainoa koti heille. Henkilökunnan täytyy olla todella Jumalaa ja lapsia rakastavia, että ilmapiiri on sellainen, että lapset palaavat sinne.

Suloinen kirja! Romanttinen ja ihana! Ei mässäilyä seksillä!
Moa perii mumminsa arvokkaan asunnon ja tutustuu mukaviin naapureihin. Hänellä alkaa kasvu tietämään, mitä hän itse tahtoo. Enää ei poikaystävän mielipide olekaan ykkösenä. Ystävällisiä ihmissuhteita - hyvän mielen kirja!

Tuttua katajamäkeläistä. Eroja ja uusia suhteita, leppoisaa maalaiselämää. Mukava välipala luettavaksi.

Erityinen kirja! Huippu! Kertoo lahjakkaasta totuuden miehestä sen jälkeen, kun hän kuolee onnettomuudessa. MIelipiteet ovat hänen työtoveriensa ja muiden hänet tuntevien. Syvällinen, humoristinenkin kaikessa raadollisuudessaan, kohti tuleva, puhutteleva. Suosittelen todella!

Luulin lukevani Mustosen seuraavan kirjan, mutta näköjään luinkin tämän uudestaan. Mutta hyvä luettava tämä oli jälleen. Nyt vaan odottamaan sitä uusinta Mustosta.

Seppo luki tämän meille. Se oli vielä ihanampi kun sain kuunnella sen Sepon lukemana. Lämminhenkinen, kaunis, rakkaudellinen kirja

Euroopan ensimmäinen naiseläinlääkäri - vaikuttava aikamatka eläinlääketieteen historiaan!
Upea kirja, mielenkiintoinen todella!
Sjöberg syntyi 1800-luvun lopulla, kuoli 76-vuotiaana v. 1964.
Hän opiskeli Saksassa, koska Suomessa ei koulutettu eläinlääkäreitä. Hän sai ilkeää vastustusta erityisesti suomalaisilta opiskelutovereiltaan, mutta hän oli sisukas, sillä hän oli jo 8-vuotiaana halunnut eläinlääkäriksi eikä antanut periksi.
Suosittelen tätä romaania, piti lukea yhtä kyytiä!

En ole varma, minkä verran pidin tästä kirjasta. Toisaalta siinä oli juonta, mutta siinä oli jotain "lapsellista" pelleilyä tai saivartelua aika paljon, ja se häiritsi minua..
Sekä päähenkilönä ollut jaarli oli joutunut olemaan maanpaossa ja pelkäsi, että hänet yritettiin yhä murhata. Mutta kotiopettajatar, johon hän rakastui, oli myös paossa ja häntä todella vainottiin. Mutta lopulta kaikki kävi tietysti hyvin ja vainoojasta päästiin.

Oli raskas kirja. Kirjailija on 1976 syntynyt, hän ammentaa omista perhesuhteistaan ja on saanut huomattavaa julkisuutta teoksistaan; tämäkin on jo toinen painos.
Itselleni tämän lajin kirjat ovat liian rankkoja lukea.
En oikein pysynyt kärryillä juonestakaan, sillä tekstit vaihtelivat vanhempien elämästä, sitten oli heidän tyttärensä elämästä aikuisena, ja taas jonkin muun henkilön, joka kuului jotenkin tilanteeseen. Niin rikkinäistä, avioeroelämää sukupolvesta toiseen. Kyvyttömyyttä ilmaista tunteitaan, ainakaan rakkautta, tai kokea sitä.
Tulee mieleen Raamatun sana; isien pahat teot periytyvät neljäteenkin polveen, ellei parannusta tapahdu. Voi tätä meidän ihmisten raadollisuutta!

Tällä kertaa Seppo luki tämän minulle ja välillä itkimme molemmat. Kirja on aina yhtä koskettava ja puhutteleva. Sitä näyttää olevan myynnissä eri nettikirppiksillä, joten hankipa itsellesi, jos haluat lukea hienon kirjan!

Mukava välipala raskaitten kirjojen välissä. Uusin Pehkosen kirjoista ilmeisesti. Maalaisromantiikkaa.

Kirjailijan haastattelu löytyy Viva-lehdestä, 10/2023. Suosittelen lukemaan! Kirjasto tilasi kirjan ja sain lainata sen ensimmäisenä. Hieno kirja.
Se kertoo etäytettynä kirjoittajan vaikeista ihmissuhteista, hyväksikäytöstä ja nöyryyttämisestä, mutta sitten hän löytää sopivan avun itselleen ja rakkaus on molemminpuolista.
Sitten puhkeaa rintasyöpä, sen jälkeen aivosyöpä, joka uusii monta kertaa.
"Minulla on oikeus toivoon", sanoo kirjailija ja kirja on hyvin toiveikas. Ilo joulusta, jonka sai vielä elää. Onni siitä, että kesänkin sai vielä kokea. Eläminen hetkessä - sitä tuo kirja ainakin pyrkii opettamaan.
Suosittelen, hyvä kirja!

Kirja kertoo Ella-Mariasta, Empusta, joka palaa maalle, kun joutuu lomautetuksi. Siellä hän viihtyykin ja irtisanomisen aikoihin löytyykin rakkaus maalta.
Maalaisromantiikkaa, kevyttä ja helppoa!

Kevyttä maalaisromantiikkaa! Tässäkin kirjasarjassa kukin teos käsittelee kylän asioita jonkun henkilön kannalta. Nyt Inkeri, eläinlääkärikandi, tulee kesätöihin kotiseudulleen ja kaikenlaista romanttista tapahtuu tietysti työn ohessa.
Hauska juttu oli Inkerin suuntailu, jonka hän oli keksinyt. Lähdetään jostain paikasta ja suunnataan jonnekin, mieluummin ilman karttaan ja kompassiin turvautumista, vaan etukäteen selvittämällä, miten reitin voisi selvittää.
No, minä eksyisin joka tapauksessa, oli sitten vaikka minkälaiset opastukset mukana....

Olipas hyvä kirja! Kun pommi iski Lontoon pääkirjastoon ja tuhosi n. 750 000 kirjaa, kirjasto siirrettiin maan alle. Puoliksi rakennettu metrotunneli oli suljettu, mutta ihmiset valtasivat sen. Lopulta tunnelistossa yöpyi 5000 ihmistä, joilla ei ollut muuta kotia.
Kirjassa on paljon todellisuuspohjaa, mutta henkilöt ovat fiktiota. Kirjan lopussa kerrotaan ihmisistä, jotka ovat nyt hyvin iäkkäitä, mutta muistavat viettäneensä lapsena jopa kuusi vuotta metrotunnelissa. Siellä oli teatteri, lastentarha ja kahvila sen lisäksi, että siellä oli 4000 niteen kirjasto, jolla oli erityisen suuri merkitys ihmisille.
Itselleni tämä oli huippukirja senkin takia, että olen kokenut sitä, että kirjojen kautta pääsee pakoon itselleen liian raskaita asioita hetkeksi ja jaksaa taas elää todellisuudessa paremmin. Kirja kertoo lukuisista ihmisistä, jotka saivat rohkaisua ja lohtua kirjoista ja kirjastosta. Ja henkilökunnalla on erityisen suuri merkitys, oli silloin ja toivon mukaan on edelleen.
Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa!

Seppo luki tämän meille hiljattain. Jäin miettimään erästä kohtaa kirjassa. Mies oli tehnyt tosi pahoin vaimoaan kohtaan ja tämä kertoo siitä lapsilleen vanhana muistellessaan anteeksiantamusta. Silloin hän kertoo, miten mies oli pahoillaan ja pyysi anteeksi. Itse jäin epäilemään miehen näin käyttäytyneen sen takia, että tuli sellainen vaikutelma, että mies ei oikein nähnyt muita kuin itsensä ja kirjat ja hengellisen työnsä, ja perhe tai vaimo oli aika lailla itsestään selvyys.
Mutta ihana kirja tämä oli joka tapauksessa ja saimme taasen kyynelöidä.

Tämän olen kyllä lukenut aiemminkin, mutta ilmeisesti se on jäänyt merkkaamatta. Kesäinen, kevyt kirja.

Seppo luki tämän meille. Ihana kirja. Tosin sekin on totta, että kirjan tekee vähän liian kauniiksi se, ettei päähenkilöllä ole mitään helmasyntejä. No, hyvä kasvatus hänellä oli ja kiltti hän oli. Ehkä kirjailija vaan halusi kuvata hänet tällaisena.
Ihana lukukokemus.

Nyt alkaa kyllästyttää tämä(kin) sarja, sillä näissä toistuu aina sama juoni. Joku kyläläisistä tapaa kiinnostavan ihmisen ja sitten mennään sänkyyn ja ollaan niin onnellisia ja huomataan, että kotikylä se on jotain. Tosin tässä jäi auki, sinnekö asetutaan vai jonnekin muualle.

Päähenkilöllä takana kurja, lyhyt avioliitto sekä leskeys ja työttömyys ja asunnottomuus. Sitten alkoi kelvata lähteä avustamaan itsepäistä vanhaa ja rikasta ukkoa, joka lupasi komean talonsa tytölle kuolemansa jälkeen ja hyvän palkan.
Päähenkilö oli suloinen ja kiltti. Ukkokin alkoi vähitellen ihmistyä äkäisyydestään, kunnes tämän vanha heila ilmestyi sekoittamaan kuvion kokonaan. Ja päähenkilö valitsi taas väärän miehen. Mutta onneksi lopussa kaikki oikeni.
Jos olisi edes vähän hengellisyyttä tässäkin romaanissa, niin tämä olisi huippu, mutta kaikki kristillisyys loistaa poissaolollaan näissä uusissa kirjoissa. Se vähentää kirjan arvoa huomattavasti minun silmissäni, sillä pelkkä hauskuus on lopulta tyhjää.
Itse asiassa tämän kirjan arvo nousi siitä, että kylän tähdeksi noussut nuorimies palasi kylään tyttöystävänsä luokse valloista ja jätti rikkaan elämän siellä taakseen, sillä hän ymmärsi, mitä oikeasti halusi.

Luepa netistä, mitä kerrotaan Leslie Lemkestä, kirjan päähenkilöstä, joka on tällä hetkellä 72-vuotias.
Äidin rakkaus teki ihmeen, Jumala teki ihmeen ja toi esiin Leslien erityisen musikaalisen kyvyn. Ja hän oppi asioita, joita kukaan ei uskonut hänen voivan oppia. Paitsi äiti!

Tämä oli jälleen hyvä lukukokemus. Se kertoo Suomen tilanteesta kansalaissodan aikoina ja sen jälkeen. Katkeraa ja kamalaa. Mutta ihmiset elivät, rakastivat, kuolivat kuten joka aikakautena. Tarpeellinen muistutus kuinka suuri asia on, että saamme elää nyt rauhan aikaa.

Söpöä rantahotelliromantiikkaa. Ei seksillä mässäilyä, mutta kaikki jumalat olivat läsnä tasapuolisesti, ei etusijalla, mutta kuitenkin kaiken varalta, että jokainen saisi jotakin.
Helppolukuinen, ystävällisiä ihmisten kontakteja, mutta ei erityisen todellisen tuntuinen.
Tämän päivän kuvausta kaikkineen, tätä se on. Syvyyttäkin löytyi jossain määrin.

Seppo luki tämän meille. Erityisesti minua kosketti nyt se, kun Studdin vaimo kävi Afrikassa tapaamassa miestään - he näkivät tuon 13 vuoden aikana vain tämän yhden kerran parin viikon ajan. Silloin sikäläiset kristityt ymmärsivät, miten paljon pariskunnalle maksoi se, että mies oli uskollisesti työssä heidän parissaan ja vaimo Englannissa - ja nämä elivät erossa suuren osan avioliittonsa ajasta. Pariskunnalla oli erityisen tehtävä Jumalalta, erityisen uskon lahja. En voi muuten ymmärtää tuota sitoutumista Jumalan työhön.

Luin tämän uudestaan. En ollut nyt yhtä kriittinen kuin edellisellä kerralla, mutta liian paljon kauniita sanoja ja ajatuksia kirja sisälsi. Tosin siinä oli kyllä anoppi, joka oli uskomattoman iso taakka miniälleen. Tarina oli sinänsä hyvä, mutta jotenkin liian siisti.

Luin toistamiseen ja edelleen kirja oli puhutteleva ja lukemisen arvoinen.

SLS aloitti työn juutalaisten parissa jo parisataa vuotta sitten. Luimme iltakirjana tämän.

Trilogia pohjautuu Hedvig Lilliehöökin (1700-1800 -luvun vaihteessa) elämäntarinaan. Tässä osassa hän on 31-vuotias. Aviomies linnoittaa Viaporia, Hedvig on kartanonemäntä. Hyvä kirja, odotan viimeistä jaksoa!

Olipas erinomainen kirja!
Se kertoo Larjan elämästä tai Suurmäen kylän elämästä vuosina 1942- sodan loppuun. Larja palasi tuolloin Suomesta opettajaleiriltä takaisin kotikyläänsä. Hän asui Aunuksen Karjalassa, josta miehet olivat sodassa Suomea vastaan ja suomalaiset olivat ottaneet kylän haltuunsa. Äärimmäisen ristiriitainen tilanne.
Tuota kylää ja elämää valotettiin ihan uudesta kulmasta minulle.
Larja perii buaboltaan itkijän lahjan tai tehtävän. Siitä oli myös mielenkiintoista lukea. Kirjan nimikin selviää kirjaa lukemalla. Aluksi tuntui vaikealta se, että kirjassa oli paljon karjalankielisiä sanoja, mutta eivät ne enää myöhemmin haitanneet.
Suositeltava lukukokemus!

Kirja sisälsi myös mysteereitä, joita ei voi järjellä selittää. Seppo luki tämän meille ja hän piti erityisesti tästä, sillä kirja osuu hänen taajuusalueelleen enemmän kuin minun. Itsehän olen hyvin konkreettinen ja maanläheinen ja sen takia minulle on vieraampaa ajatella kirjan tavoin.
Teos kertoo kahdesta nuoresta veljeksestä, joiden vanhemmat ovat jo kuolleet. Päähenkilö menee hakemaan sairastunuttu veljeään Jerusalemista ja hän joutuu itsekin ns. Jerusalemin lumoihin ja alkaa nähdä mystisiä juttuja, jotka auttavat häntä löytämään takaisin itseensä, jos näin voi ilmaista.
Suosittelen joka tapauksessa. Kirjan teksti on rauhoittavaa ja etenee polveillen nykyhetkeen ja lapsuuteen.

Tätä en muistaakseni ole koskaan lukenut tai siitä on niin kauan, etten muista. Eikä ainakaan ole täällä luettelossani!
Kirja aloittaa Koskivuori-sarjan, jonka päähenkilöitä v. 1917 ovat kartanon Anna ja opettajaksi tuleva Saara, joka asettuu kartanoon asumaan.
Torpparin tytär Vappu kuuluu kirjasarjan vakioihin myös. Kirja kertoo historiaamme sijoittuvasta punaisten ja valkoisten vastakkainasettelusta, rakkaudesta ja elämästä, mitä se oli tuolloin.

Kielot käyvät hääkukiksi sodan aikana, mutta haudallekin niitä kuljetetaan joka viikko tässä sarjassa myöhemmin.
Kartanon ja torpan asukkaiden elämä kietoutuu yhteen ja yhtä pidetään, vaikka välillä olisi syytä vihastuakin. On talvisodan aika, ilmatorjunnassa naiset tekevät työtään, on desantin pelkoa eikä se ol aiheentonta edes. On rakkaushuolia ja tulevaisuuden odotuksia, toiveita ja pelkoja.

Kartanon Anna jatkaa opintojaan Helsingin yliopistossa, torpan Elina aloittaa tehtaan konttorissa.
Talvi 1928 muuttaa ystävysten elämän. Naiset ajautuvat vastakkaisiin leireihin; he rakastuvat tahoillaan palavasti niin kuin vain tuollaisena aikana ja nuorten ihmisten elämässä tapahtuu.
Pulavuodet iskevät. On jälleen liittouduttava yhteiseen taisteluun elämän puolesta. Mustat autot kiitävät yössä, ihmisiä raastetaan vuoteistaan.

Ihmettelin, kun en löytänyt kirjaa lukulistaltani. Se johtui siitä, että nykyisin omistamani on Kansan Raamattuseuran, Sanan kirjoja ja siis eri painos. Mutta sama sisältö.
Seppo luki tämän meille ja vaihdoimme aina lukijaa, kun toinen ei kyennyt jatkamaan. Erittäin hyvä kirja tavallisista, raadollisista ihmisistä, joita Jumala johdattaa ja jotka eivät itse valitse tietään, vaan heille annetaan tehtävä, jonka he suorittavat Jumalan avulla.
"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät", sopii hyvin Lappalaisten elämään.

Seppo luki tämän meille. Kirja on uskomattoman ihana. Se on paitsi valtava lähetyskertomus, myös humoristisesti kirjoitettu hyvin vaikeista ja raskaista kokemuksista. Rakkaudesta, väsymisestä, elämästä. Suosittelen, kirjaa saa vielä nettidivarista.

Näissä on tiettyä romantiikkaa näissä karujen meren rantojen linnatarinoissa. Kevyttä lukemista ja mielikuvitusmatkaa.

Romanttinen rakkaustarina 1600-luvulta. Nuori Gabriel seikkailee hurjaluontoisen isänsä kanssa sotaretkellä Puolassa. Isän ja pojan suhde on lämmin ja läheinen.
Posti ei kulje tuona aikana niin hyvin, että tietäisi, onko sulhanen enää elossa tai odottaako morsian uskollisena sulhoaan. Se jää nähtäväksi.

Enpä ole lukenut seuraavaa, enkä ehkä luekaan. Nyt tämä kirja tuntui maalaisromantiikastaan huolimatta kovin köykäiseltä ja lapselliselta. Luinkin sen hiukan harppoen.

Tavallaan hauska kirja, kovin kevyt ja epätodellinen. Mutta ei huonoimmasta päästä kuitenkaan ollenkaan. Tyyli on aika lailla Hilja Valtosen luokkaa, paljon mukavia sutkautuksia. Naista ei huiputeta, ainakaan toista kertaa.

Tässä minua nauratti päähenkilö Jackin huumori, joka oli ronskia ja railakasta.
Kirjassa tuli esiin se, että joskus lapset haluaisivat leskeksi jääneen vanhempansa olevan vain sureva leski sen sijaan, että hän jatkaisi elämäänsä ja saisi siihen jopa iloa ja kenties uuden puolisonkin.
Näin onnellisesti tässä kävi kuitenkin ja lopulta kaikki taisivat olla tyytyväisiä ja yllätyslahjakin saatiin.

Ihan hyvä lukukokemus tämä oli. Perinteinen kuvio Cooksonin tapaan. Köyhä tyttö, joka selviytyy lopulta onnellisiin naimisiin kunnon miehen kanssa, mutta monta vastoinkäymistä on sitä ennen.

Olipas taas juonikas tarina. Nuoren tytön hoidettava emäntä kuolee ja sitten myös isäntä, joka on ollut aikeissa mennä naimisiin tytön, Emilyn kanssa, kun tämä täyttää 17v. Tyttö joutuu lähtemään, ja saa palveluspaikan toisesta kartanosta. Siellä kuolee myös hoidettava emäntä.
Monenlaista koettelemusta sisältyy Emilyn elämään, kunnes viimein kaikki selkiintyy. Onneksi inhottavien ihmisten lisäksi kirjassa on ihania ja ystävällisiä ihmisiä.

Mukava lukukokemus - Cookson osaa saada lukijan eläytymään tarinaansa!

Aika utopistinen tarina tämä. Kuuroutuva, kaunis nuori tyttö on niin hullaantunut itseään vähän vanhempaan mieheen, että tyrkkää kilpailijan alas rinnettä mustasukkaisuuttaan. Itse hän pakenee ja loukkaa itsensä ja siinä yhteydessä kuulo palautuu, mutta puhe katoaa joksikin aikaa.
Sitten onkin pakko häipyä paikalta ja matkalle hänet johdattaa toinen mies, joka on ollut rakastunut häneen pienen ikänsä. Kaikki osapuolet saavat toisensa ja onnikin ilmeisesti seuraa.

Kirja kertoi nuoresta eläinlääkäristä, joka palaa viiden vuoden opiskelujen jälkeen kotitilalleen Australiassa. Perhe haluaa selvittää sukusalaisuuden. Se paljastuukin suunnilleen viimeisellä sivulla. Sikäli vähän kovasti venytystä, mutta kirja oli kyllä lukemisen väärti.

Tästä minä pidin. Jinny oli kunnon perhetyttö, kiltti, mutta kun hän lopulta suuttui, hän säikähti itsekin. Lopulta hän teki oikean valinnan. Hauskaa kirjassa oli sanavalmis esimies, joka oli kuin isähahmo Jinnylle, joka oli jäänyt orvoksi vanhemmistaan nuorena.

Perheenäiti on kotien sisustaja. Kun hän keksii uuden kohteen, hän tekee talosta upean. Nyt hän ostaa hetken oivalluksena pubin ja alkaa kunnostaa sitä tyttärensä ja tämän tyttären kanssa. Eläkkeelle jäänyt aviomies unohtuu ja välit kiristyvät.
Tässäkin kirjassa tulee ilmi se, että kun ihmisellä, jolla ei ole omakohtaista uskoa Jumalaan, on aivan outoja käsityksiä. Tässäkin papista olisi hyvä idea pyytää eräs koomikko kirkkoonsa, niin sinne tulisi enemään elämää - no, näinhän tänä päivänä juuri tehdään. Ja toisessa kohdassa pappi sanoo, että henkilö voi tulla juttelemaan hänelle, hänellä kun on kaksi korvaa - ei siihen Jumalaa tarvita. Voi hyvänen aika...
Kaikki tämän päivän metkut ovat kirjan sisältönä, mutta kirja on sinänsä mukaansa tempaava ja läheisiä ihmissuhteita kuvataan lämpimästi. Mutta voi tätä aikaa, millaiseksi se on muuttunut - minä alan tulla vanhaksi ja siksikin uudet metkut ovat vieraita itselleni, mutta hyvä niistä on tietää.

Hyvä kirja, en jaksa nyt enempää kommentoida.

Hyvä kirja tämäkin, en jaksa vaan kommentoida enempää.

Etsivä Juhani Kuikka joutuu keskeyttämään kesälomansa murhan takia. Teatteriseurueen johtaja murhataan puutarhajuhlissa rannassa. Vasta viime sivuilla paljastuu murhaaja.
Jotkin Autereen dekkarit ovat olleet niin hurjia, että ovat jääneet mieleeni ja jännitin, onko tämäkin. Onneksi ei, vaan kaikki eteni sopuisasti loppuun asti. Hyvä lukukokemus.
Kuikan perhe-elämästä kertominen ohessa pehmensi tilannetta, ja etsivän esikoinenkin ehti syntyä ennen kirjan loppua.

Tämä oli hyvä kirja - harvoin Cooksonin kirjat olisivat muuta!
Nuori nainen ei saa kotonaan rakkautta, isä on nousukas. Tyttö hakeutuu naapurin papan ystävyyteen ja tulee raskaaksi. Siitä seuraa lopulta hyvää sikäli, että hänet pelastaa nuori nousukas, joka on tosin aivan erilainen kuin tytön isä.

Tämä kirja nauratti nyt erityisesti, sillä kielenkäyttö muistuttaa kovasti erään läheisen ihmiseni puheenpartta! Kuinka joku osaakin olla noin nokkela ja sanavalmis. Itsekin toivoisin sitä, mutta rajansa kaikella itseilmaisulla.

Alkuun vähän jankkaava, mutta lopulta juoni eteni. Hauskakin. Sellainen satu, ei tosielämää. Päähenkilö ja lordi eivät kumpikaan halunneet naimisiin, mutta lopulta he eivät mitään muuta halunneetkaan.

Tämän olen lukenut ennenkin. Muistin sen yhdestä kamalasta kohdasta.
Kirja kertoo orvosta tytöstä, kasvattitädistä sekä lyhytjalkaisesta, mutta komeasta miehestä, jonka nainen on ottanut kasvatikseen jo tämän ollessa pieni.
Kaunis tyttö yritetään kaapata ja monia kamalia tilanteita sattuu, mutta lopulta kaikki päättyy mitä parhaiten.

Kirja alkaa kauniisti kahden nuoren sovitusta tapaamisesta klo 4 läheisellä kukkulalla nähdäkseen auringonnousun.
Siitä lähtien kaikki onkin kaaosta, mutta lopulta kaikki käy hyvin.
Kirjan myötä selviää, miten kaksi perhettä on elänyt valheessa kaksi vuosikymmentä ja se lähes tuhoaa jokaisen. Mutta päähenkilö, tyttö on erilainen kuin vanhempansa ja muut perheenjäsenet. Onneksi hän selviää ja tytön oikea isä ryhdistäytyy viimeinkin.

Kirja kertoo pikkukylästä ja sen ahdasmielisistä asukkaista, joilla ei ole muuta tekemistä kuin arvata väärin toistensa asiat ja sekaantua heille kuulumattomiin.
Kylään saapuu nuori, kalpea nainen ja hän on hetkessä leimattu huonoksi naiseksi, sillä hän tuntuu keimailevan jokaiselle miehenpuolelle ja kaikki juoksevat hänen perässään. Kuitenkin on yksi rehti nuori mies, joka lopulta selvittää naisen salaisuuden, tai se selviää, kun kylään saapuu nelimiehinen porukka, jotka tuntevat tytön.
Vähän pitkästyttävääkin on tuo järkyttävän kylmä suhtautuminen toisiin ihmisiin, mutta lopulta pojan perhe näyttää selviytyvän hyvin.

Tämä omakohtainen elämäkerta herätti paljon tunteita ja ahaa-elämyksiä sekä miehelleni, joka luki tämän meille, että minulle.
Masan perhe muutti Lapualta Seinäjoelle Masan kansakouluaikana. Kirja kertoo Masan nuoruudesta, joka sai ikävän käänteen, kun hän joutui tahtomattaan keskikoulussa saksaa opiskelevien luokkaan ja joutui opettajan silmätikuksi ja vihan kohteeksi, mikä johti lopulta Masan huonoille teille ja koulusta erottamiseen. Itselläni syntyi suorastaan viha tuota vääryyttä kohtaan.
Jumala kuitenkin johdatti Masaa niin että hän lopulta valmistui kirkon nuoriso-ohjaajaksi ja monia ihmeellisiä käänteitä mahtui hänen elämäänsä.
Suositeltava kirja, avoin ja kaunistelematon. Saimme tämän lainaksi sukulaiseltani, joka oli hankkinut kirjan sen kirjoittajalta, joka puolestaan on hänen sukulaisensa. Oli tosiaan hyvä kirja! Jumalan johdatus oli konkreettista!

Olipas merkillinen kirja. OIkeastaan vasta lopussa tajusin, mitä siinä kerrottiin ja miten.
Äiti lähtee viiden lapsensa kanssa Englannista Pariisin lähellä olevaan hotelliin kesäkuukaudeksi. Hän sairastuu kuitenkin ja joutuu sairaalaan. Lapset jäävät aika lailla omiin olohinsa hotelliin, jossa oikeastaan yksi mies vain pitää heistä huolta tai ylipäänsä pitää heistä.
Kirja kerrotaan perheen 13v tyttären kautta. Perheessä on lisäksi 16v ja nuorin 5v. Jokainen lapsi tarkkailee hotellivieraita ja paikkaa ja tekee havaintojaan.
Kirjan lopussa tulee väistämättä mieleen ajatus, että sille, joka ruokkii, ollaa uskollisia, vaikka tämä olisi roisto. On vaikea nousta hyväntekijäänsä vastaan.
Mukava kirja erilaisuudessaan.

Kirja on kuvaus 1800-luvun alusta, Helena von Burghausenin elämästä, avioliitosta ja menetyksistä.
Hiukan raskas tämä oli, mutta luin kuitenkin. Ajan kuva.

Tämä oli niin ankeaa ja inhottavaa juonittelua, etten jaksanut lukea kuin alun ja lopun. Lopussa kävi hyvin - paitsi juonittelijalle, joka oli perheen äiti.

Olipa ihana kirja, ihana Anni, päähenkilö.
Täti toimittaa Annin piiaksi Englantiin, kun kerran tämä haluaa oppia englantia ja reputti matikassa.
Piian elämän kuvaus on onnistunutta ja piian elämä raskasta työtä.
Oi, kun ihana lukea tällaista kuvausta.

Kerronta jatkuu yhtä mukavana. Ei helppoa elämää edelleenkään Helenalla, nyt aviovaimona suomalaisen puolison rinnalla. Annilla on sydän paikallaan, vaikka aikamoinen tuittu hän on luonteeltaan, mutta mies on onneksi tasapainoinen ja miellyttävä.
Kiva lukukokemus!

Hyvä kirja, tykkäsin. Vähän erikoinen on kyllä avioparin suhde, mutta kiva, että se toimii sittenkin.

Sama tyyli kuin aiemmissa kirjoissa. Vuorotellen nykyhetkeä ja mennyttä, jotka ovat johtaneet tähän. Nykyhetkitekstin luin, mutta takauma kertoi natsivainon ajasta, joka koski päähenkilön isoäitiä, en lukenut niitä lopulta. Minä en vaan kestä lukea kamaluuksia.

Luin uudestaan, muistin kyllä lukiessani, että on tuttua tekstiä. Jotain samaa tässä oli kuin on eräässä toisessa lukemassani romaanissa, jossa nainen myös häipyy kesken perheen loman ja lähtee elämään omaa elämäänsä muualla, kun perhe ei näytä mitenkään häntä kaipaavan eikä huomaavan hänen olemassaoloaan. Ehkä tuo tunne on monelle naiselle tuttu, ja jokainen kuitenkin haluaa tulla rakastetuksi saati sitten nähdyksi!
Se on viehättävää, että 6-kymppinen nainen tosiaan osaa elämässään monenlaista verrattuna nuoriin. Elämä opettaa, se on hyvä.

Olipa pitkä romaani! Perheen tytär osoittautuu lopulta paitsi ei äitinsä lapseksi, ei edes isänsä lapseksi! Kirja oli hiukan erilainen kuin Cooksonin kirjat yleensä, mutta tässäkin tuli selvästi se näkyviin, miten erilainen puhetapakin jo oli tytöllä, joka oli saanut yläluokan koulutuksen, ollut eristetty tavallisen kansan keskuudesta ja tavallisista töistä - yleensä töistä. Mutta sinnikäs tyttö oli!
Ihan hyvä kirja tämä oli, vaikkakin kurjuuttakin oli riittävästi - hyviä ja pahoja ihmisiä samoin.

Lovisa palaa kotikaupunkiinsa saatuaan potkut leipomosta Lontoossa ja kihlatun hylättyä hänet. Kotona häntä odottaa tyhjillään kolme vuotta ollut leipomo, jonka isovanhemmat ovat hänelle jättäneet perinnöksi.
Pitkällinen taistelu siitä, jääkö hän kotikaupunkiin, ja kun jää, saako hän leipomon toimimaan, sillä asialla on vastustajansa. Suvusta löytyy vihollinen, mutta löytyy myös ystäviä.
Mukava kirja.

Kyllä minä tämän luin, mutta aika lailla hässäkkää ja sähläystä oli.
"Hypnoottisen hyvä, raikas, hauska ja liikuttava", sanoo jokin arvio.
Kaksi hotellin virkailijaa vihaavat toisiaan vuoden ajan, vaikka tietysti oikeasti rakastavat toisiaan, mutta käyttäytyvät tosi huonosti toisiaan kohtaan, ennen kuin viimein selvittävät, mitä toinen on tarkoittanut. Väärinkäsitykset oiotaan ja sitten kaikki onkin hyvin tietysti.

Tässä oli itua paljon enemmän kuin aiemmassa. Taidankin kysellä seuraavaksi Diamondin kirjoja, niitä näyttää olevan muitakin kuin tämä.
Perhe on käynyt vuosikymmeniä samalla huvilalla, ostavat sen omaksi lopuksi. Kun kirjailija-isä sitten kuolee 64-vuotiaana, vaimo lähtee huvilalle yksin vähän ennen lasten perheitä. Siellä häntä odottaa yllätys, joka mullistaa koko perheen elämän. Myös kahden lapsen elämässä on runsaasti haasteita, mutta uusia alkuja ja sovintoja tehdään. Mukava kirja lukaista joulun aikaan, vaikka se kertookin kesälomasta.

Kirja oli kuin suoraan katsomistamme jouluhömppäelokuvista! Luin sen kuitenkin, sillä olihan se romanttinen ja kaunis tarina.
Nuori nainen vuokraa ison kauniin kartanon suorastaan pariksi kuukaudeksi - se on hänen unelmiensa paikkaa. Miesystävästä tulee ero, tämä valitsee työn syrjässä olevan lomapaikan sijasta. Nainen tutustuu kyläläisiin ja löytää vähitellen tiensä ja työnsä sieltä. Kiva tarina.