Lukuelämyksiä
Viimeisimmät

Kevyt ja iloinen Katajamäki-kirja tuli jälleen luettua; olen kai kaikki kahlannut, vaikka jo 26. sivulla arvasin, kenestä tulee sulho tämän kertaiselle kirjan sankarittarelle. Tietysti on aina kilpakosija, joka aiheuttaa sekaannusta, mutta pitäähän jotain jännitettä olla.
Kirja on helppolukuinen ja siinä on väsyneelle paljon nauramista sen sisäänlämpiävissä jutuissa ja ihmisluonteissa.

Seppo luki tämän nyt minulle iltakirjana. Edelleen mielenkiintoa herättävä kirja. Lähetystyö kiinnostaa ja rukoilen lähettien puolesta ja raamatunkäännöstyön puolesta, jota Olkkosetkin tekivät Papualla.

Kirja kertoo Wdwin Allènista, jota siunataan 6 lapsella ja 4 vaimolla. Kuvaus vaimoista on erinomaisen hyvä mielestäni ja samoin miehen suhteesta lapsiinsa.
Taustalla tai oikeastaan pääjuonteena on kansamme kohtalonvuodet reilut sata vuotta sitten. Mielenkiintoinen kirja, jonka kautta jälleen tajuaa, miten ankaria vuosia kansamme on käynyt läpi venäläisten taholta ja myös se kauhea veljessota, jossa tapettiin silmittömästi sekä punaisia että valkoisia.

Tämä oli lopulta mielenkiintoinen kirja, vaikka aluksi tuntui, että jaksanko lukea. Kirja kertoo pikku kylästä, jossa Britan vaikutus tuntuu hänen kuoltuaankin. Kaikenlaista sotkua ja säätöä oli, mutta ihan hyvä lukukokemus. Viimeisillä sivuilla Brittan testamentti löytyikin ja kaikki asianosaiset pääsivät sopuun keskenään.
Ehkä koskettavin oli Elsan ja hänen kaksoisveljensä sopu lopulta. Ja mielenkiintoinen oli Karlsson, joka oli ollut jörö poikamies 50-vuotiaaksi, kunnes tapasi tulevan vaimonsa. Karlssonissa oli jotain kovasti seppomaista, joten sitä oli hauska lukea.

Luin tämän kirjan loppuun, koska odotin koko ajan jotain tapahtuvaksi suvun historiassa, mutta mitään ei tapahtunut. Yksi ihmissuhde siinä sentään alkoi päähenkilön elämässä, jossa vissiin oli jatkuvuuttakin, mutta muutoin kirja oli ihmeen mitäänsanomaton.