Lukuelämyksiä
Viimeisimmät

Olipa upea kirja! Täysin ennalta arvaamaton jo sen takia, että miljöö oli vieras: saari, jossa elettiin luonnon ehdoilla. Ja myöhemmätkin tapahtumat kiinnostivat.
Kirjailija jätti sanomatta monia asioita ennen kuin ne tulivat myöhemmin vasta esiin - jotain ihan kirjan viimeisellä rivillä.
Todella vaikuttava!
Kirjailijan ensimmäinen suomennettu teos, lisää ilmeisesti on tulossa!

Kevyt ja helppo, maalaisromantiikkaa

Olipa leppoista luettavaa!
Olen napannut monta kirjaa fb:n Helmet-lukuhaasteet -sivustolta. Nytkin tein taas listaa, että kyselen niitä kirjastosta.
Tämä kirja kertoo Elmasta, joka miehensä Kallen kanssa asuu eläkeläisenä hiljenevässä kotikylässä. Toinen kertoja on naapurissa asuva murrosikäinen neiti, joka haluaisi asua kirkonkylässä sen sijaan, että perheellä on maatila syrjäkylällä. Kirjan kerronta on lempeää ja rauhaisaa, jotenkin sen pienissä ja tutuissa tapahtumissa mieli lepää. Suosittelen.

Tämä oli hyvä kirja! Daavidin elämän pohjalta käydään läpi lukijan kokemuksia ja elämää; kohtikäyvää. Syvällisiä ja painavia ajatuksia. Suosittelen!

Palkittu nuortenromaani Islannista. Kirjassa oli paljon hauskaa, jolle sai nauraa. Se kertoo erään perheen muutosta mummon luo talveksi. Perhe oli nykyajan kiireinen perhe, jonka lapsilla oli ongelmia koulussa ja keskittymisessä.
Saari puolestaan oli takapajula sikäli, ettei siellä ollut internet-yhteyttä ja koko talvena ei saatu yhteyttä tai apua mistään, vaan kaikki oli saaren 200 asukkaan hoidossa - he asuivat yhdessä isossa kerrostalossa kaikki.
Perheen lapset oppivat niitä taitoja, mitä tämän päivän lapset eivät osaa tai opi mistään: he oppivat käytännön kautta ymmärtämään, että sähköä saadakseen oli keinuttava päiväkodissa ja koulussa tietty aika sähköä tuottaen ja jokainen joutui osallistumaan töihin, halusi tai ei.
Absurdia oli se mm., että uskontoa ei ollut ollenkaan. Kun perheen tytär mainitsi Jumalan, toinen lapsi ei ymmärtänyt ollenkaan. Ikään kuin uskonnollisuus ei kuuluisi ihmisen luonteeseen ollenkaan, vaikka sehän kuuluu, tunsipa sitten Raamatun Jumalan tai ei. Ja "kuka nyt pääsiäistä mihinkään tarvitsee" loukkasi jotenkin sitä tietoa, että meidän jokaisen kohtalo on kiinni siitä, että Jeesus kuoli pääsiäisenä jokaisen ihmisen syntien sovittamiseksi.
No, romaanit ovat romaaneja, mutta asennekasvattajia ne ovat. Tämäkin nuortenromaani, palkinnon saanut, toi sinänsä hyviä taitoja esiin, kuten sen, että ihmisen tarvitsee tietää, mistä ruoka saadaan ja että sen eteen pitää tehdä töitä. Mutta samalla se "opetti", että Jumalaa ei tarvita, riittää, että ihmiset itse hoitavat kaiken. Siinä mielessä tämä oli erittäin huono kirja.