Lukuelämyksiä
Arvostelut 2025

Pidän siitä, että kirjan naishahmojen tuntemukset ja kokemukset ovat aidon tuntuisia, todellisen oloisia. Mutta kirjailijalla ei ole käsitystä hengellisistä asioista, vaikka hän niistäkin kirjoittaa. Hän ei tunne Jumalaa. Ja sen takia kirjan henkilöiden moraali on mitä on. Mutta kolmen päähenkilön tunne-elämän kuvaus on hyvin osuvaa ja sen takia pidin kirjasta.

Historiallinen romaani. Tämä oli hyvä!
Ulrika elää 1890- paikkeilla. Hänellä on korkeat tavoitteet itselleen, miehelleen ja pojalleen. Ne kuitenkin luhistuvat, ja Ulrikan on ryhdistäydyttävä. Vaatii paljon aikaa ennen kuin hän on sellainen kuin oikeasti on, eikä enää yritä tavoitella kuuta taivaalta.
Vaivaistalon johtajattarena hän löytää itsensä ja paikkansa. Suosittelen, tämä oli hyvin kirjoitettu, mielenkiintoinen!

Kirjastokissa sai alkunsa v. 1988 kissanrääpäleestä, joka löytyi kirjaston palautuslaarista puolikuolleena pentuna. Se eli 18 pitkää ja onnellista vuotta onnellistuttaen tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa.
Se vastaanotti asiakkaat kirjaston ovella ja toimi itsellisesti valiten kenen syliin meni nukkumaan. Se oli viisas ja valpas kissa. Sen kuoltua lähes 300 päivälehteä maailmassa kertoi sen kuolemasta.
Tämä tarina kannattaa lukea! Se on samalla kirjailijan ja hänen sukunsa elämästä kertova, kuten myös siitä pikkukylästä tai kaupungista, missä kirjastonhoitaja toimi Dewey-kissan emona. Iowan osavaltiosta kerrotaan myös ja monesta muusta mielenkiintoisesta asiasta kirjastokissan lisäksi, jonka tarina on ainutlaatuinen.
Suosittelen!

Hyvä romaani! Faktana Raamatun sana, sen loimiin on rakennettu fiktiivinen tarina, millainen Joosefin elämä olisi voinut olla - tai se on voinut olla jotain ihan muutakin.
Mutta tämän avulla sai kurkistettua moniin tuon aikaisiin asioihin, pääsi vähän lähemmäksi Jeesuksen ajan elämää.
Suosittelen, jos saat käsiisi tämän!

Nimi kertoo tienristeyksen lähellä olevasta talosta ja sen asukkaista neljän eri ihmisen näkökulmasta. Marian, hänen tyttärensä Lahjan, tämän miehen Onnin ja miniän Kaarinan. Ajankohtana on monet vuosikymmenet 1996 vuoteen asti.
Kirja on hyvin raskas, mutta helposti luettava ja syvällinen. Sekä Maria saa aviottomana Lahjan ja tämä puolestaan tyttärensä Annan, mutta avioituuu Onnin kanssa ja nämä saavat Helenan sekä Johanneksen. Naisten elämä on katkeraa ja puhumatonta. Onni rakastaa lapsia, Annaakin yhtä paljon kuin muita lapsiaan. Hänen onkin helpointa olla lasten kanssa ja vieraiden ihmisten. Omaa vaimoaan hän ei pysty kohtaamaan lopulta edes katseellaan. Makuuhuoneet ovat erilliset, kaikki perheessä kärsivät.
Onni on sodan käynyt mies, kova työmies. Hänellä on salaisuutensa, joka paljastuu vasta oikeastaan hänen kuolemansa jälkeen.
Kaarina on hyvä miniä ja puoliso Johannekselle. Hän heittää pahat paljastukset apestaan takkaan ja iloitsee Johanneksen kanssa vain tämän isän uroteoista sodassa.

Eletään vuosikymmenellä 1850. Torppa on köyhä, isä kuollut. Erikillä on unelma vauraan talon tyttärestä, mutta se on mahdoton toteuttaa, mutta eletään aikaa, jolloin uusi aika on puhkeamassa esiin. Erikillä on palava halu opiskella ja sitä hän saakin toteuttaa Helsingforssissa.
Erittäin mielenkiintoinen sarjan avaus! Alan havitella seuraavaa osaa käsiini!

En ole varma, pidinkö tästä kirjasta. Se jäi jotenkin auki minulle. Kirjassa oli samaa juonta kuin aiemmassa Tylerin kirjassa, josta kyllä pidin kovasti. Siinäkin nainen lähti avioliitosta. Tässä ei kokonaan lähtenyt, muutti vain vähin erin ateljeehensa, kävi silloin tällöin miehensä tykönä, totutti tämän siihen, ettei ole paikalla, mutta muutosta ei puhuttu.
Oli jotenkin tyhjä sisältö näiden elämässä, en osaa muuten sanoa. Oli siinä perheen poika, jolla oli onnellinen avioliitto, mutta ei juuria omaan lapsuuteensa, ainakaan mitään hyviä juuria.

Olipa hieno osa tämä toinenkin. Suosittelen! Kertoo nälkävuosista 1864 vuodesta eteenpäin, ankarat nälkävuodethan olivat 1866-68.
Erik Rosundin perheen elämä jatkuu Helsingforssissa, mutta koko synnyinmaa on hänen sydämellään sekä suomen kielen edistäminen. Surut koskettavat joka perhettä noina kamalina vuosina.

Kirja kertoo dementoituneen miehen ja hänen syöpää sairastavan vaimonsa karkumatkasta asuntoautolla pitkin Usa:n osavaltioita Route 66 -tietä seuraten. Matka on mukava matkakertomus, jos lopun olisi kirjoittanut eri lailla. Jos haluat siis mukavan lukukokemuksen, lopeta lukeminen siihen, kun pariskunta on menossa Disneylandiin päästyään merenrantaan ja selvittyään matkasta onnellisesti siihen asti.
Sen jälkeen käytä omaa mielikuvitustasi, ja keksi tarinalle loppu, joka antaa tulevaisuuden ja toivon.
Kirjan viimeinen lause kertoo paljon:
"Teillä ei ole tässä mitään sanansijaa."

Seppo luki tämän minulle ilta- ja aamulukuhetkinämme. Ihana kirja! Hanki jostain, jos löydät!
Nauratti sekin, kun Jaakko pikkupoikana aloitti rukouksen kirkon penkissä heti eka virren aikana: että virsi loppuisi pian, että se olisi viimeinen virsi. Ja viimein siihen vastattiin!

Kiva kirja, mukava lukukokemus vaikeiden aikojen keskellä itsellekin. Tosin kirjan lopussa juoni vähän alkoi latistua, mutta se onneksi kohosi ihan viimeisillä riveillä.

Olipa suloinen kirja! Se sisältää kolme jouluista kertomusta. Yksi sijoittuu 1865 vuoden Naantaliin, jossa merimiestään odottava rouva valmistautuu jouluun ja saa miehensä kotiin juuri jouluksi.
Toista joulua vietetään Örndahlin ruukissa reilut sata vuotta sitten. Joulu herkistää ihmiset auttavaisiksi ja ihmeitä suorastaan tapahtuu.
Kolmas tarina kertoo Falken linnasta talvisodan aikana Littoisista. Itse olen ollut Littoisissa erään talven töissä päiväkodissa järven rannalla ja senkin takia tämä kertomus oli mielenkiintoinen.
Hyvän mielen kirja!

Tämä oli hyvä lukukokemus. Neljä leskiystävää, iältään noin 70-80 vuotta, alkavat kaivata elämäänsä uutta miestä, suorastaan puolisoa. Jokaiselle karttuu kokemusta, mutta kukaan heistä ei onnistu lopulta kovin hyvin, mutta ystävyys kantaa.
Naisilla on tässäkin romaanissa väärä lähtökohta suhteeseen: se aloitetaan alapäästä eikä yläpäästä, josta se pitäisi alkaa. Siitä ei lopulta seuraa sitä, mitä he toivoisivat, kestävää parisuhdetta.
Kirja oli kiinnostava senkin takia, että itselläni on hyvä ystäväryhmä, joiden kanssa tapaamme säännöllisesti.

Luin tämän kirjan loppuun, koska odotin koko ajan jotain tapahtuvaksi suvun historiassa, mutta mitään ei tapahtunut. Yksi ihmissuhde siinä sentään alkoi päähenkilön elämässä, jossa vissiin oli jatkuvuuttakin, mutta muutoin kirja oli ihmeen mitäänsanomaton.

Tämä oli lopulta mielenkiintoinen kirja, vaikka aluksi tuntui, että jaksanko lukea. Kirja kertoo pikku kylästä, jossa Britan vaikutus tuntuu hänen kuoltuaankin. Kaikenlaista sotkua ja säätöä oli, mutta ihan hyvä lukukokemus. Viimeisillä sivuilla Brittan testamentti löytyikin ja kaikki asianosaiset pääsivät sopuun keskenään.
Ehkä koskettavin oli Elsan ja hänen kaksoisveljensä sopu lopulta. Ja mielenkiintoinen oli Karlsson, joka oli ollut jörö poikamies 50-vuotiaaksi, kunnes tapasi tulevan vaimonsa. Karlssonissa oli jotain kovasti seppomaista, joten sitä oli hauska lukea.

Kirja kertoo Wdwin Allènista, jota siunataan 6 lapsella ja 4 vaimolla. Kuvaus vaimoista on erinomaisen hyvä mielestäni ja samoin miehen suhteesta lapsiinsa.
Taustalla tai oikeastaan pääjuonteena on kansamme kohtalonvuodet reilut sata vuotta sitten. Mielenkiintoinen kirja, jonka kautta jälleen tajuaa, miten ankaria vuosia kansamme on käynyt läpi venäläisten taholta ja myös se kauhea veljessota, jossa tapettiin silmittömästi sekä punaisia että valkoisia.

Seppo luki tämän nyt minulle iltakirjana. Edelleen mielenkiintoa herättävä kirja. Lähetystyö kiinnostaa ja rukoilen lähettien puolesta ja raamatunkäännöstyön puolesta, jota Olkkosetkin tekivät Papualla.

Kevyt ja iloinen Katajamäki-kirja tuli jälleen luettua; olen kai kaikki kahlannut, vaikka jo 26. sivulla arvasin, kenestä tulee sulho tämän kertaiselle kirjan sankarittarelle. Tietysti on aina kilpakosija, joka aiheuttaa sekaannusta, mutta pitäähän jotain jännitettä olla.
Kirja on helppolukuinen ja siinä on väsyneelle paljon nauramista sen sisäänlämpiävissä jutuissa ja ihmisluonteissa.