Lukuelämyksiä
Arvostelut 2025

Pidän siitä, että kirjan naishahmojen tuntemukset ja kokemukset ovat aidon tuntuisia, todellisen oloisia. Mutta kirjailijalla ei ole käsitystä hengellisistä asioista, vaikka hän niistäkin kirjoittaa. Hän ei tunne Jumalaa. Ja sen takia kirjan henkilöiden moraali on mitä on. Mutta kolmen päähenkilön tunne-elämän kuvaus on hyvin osuvaa ja sen takia pidin kirjasta.

Historiallinen romaani. Tämä oli hyvä!
Ulrika elää 1890- paikkeilla. Hänellä on korkeat tavoitteet itselleen, miehelleen ja pojalleen. Ne kuitenkin luhistuvat, ja Ulrikan on ryhdistäydyttävä. Vaatii paljon aikaa ennen kuin hän on sellainen kuin oikeasti on, eikä enää yritä tavoitella kuuta taivaalta.
Vaivaistalon johtajattarena hän löytää itsensä ja paikkansa. Suosittelen, tämä oli hyvin kirjoitettu, mielenkiintoinen!

Kirjastokissa sai alkunsa v. 1988 kissanrääpäleestä, joka löytyi kirjaston palautuslaarista puolikuolleena pentuna. Se eli 18 pitkää ja onnellista vuotta onnellistuttaen tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa.
Se vastaanotti asiakkaat kirjaston ovella ja toimi itsellisesti valiten kenen syliin meni nukkumaan. Se oli viisas ja valpas kissa. Sen kuoltua lähes 300 päivälehteä maailmassa kertoi sen kuolemasta.
Tämä tarina kannattaa lukea! Se on samalla kirjailijan ja hänen sukunsa elämästä kertova, kuten myös siitä pikkukylästä tai kaupungista, missä kirjastonhoitaja toimi Dewey-kissan emona. Iowan osavaltiosta kerrotaan myös ja monesta muusta mielenkiintoisesta asiasta kirjastokissan lisäksi, jonka tarina on ainutlaatuinen.
Suosittelen!

Hyvä romaani! Faktana Raamatun sana, sen loimiin on rakennettu fiktiivinen tarina, millainen Joosefin elämä olisi voinut olla - tai se on voinut olla jotain ihan muutakin.
Mutta tämän avulla sai kurkistettua moniin tuon aikaisiin asioihin, pääsi vähän lähemmäksi Jeesuksen ajan elämää.
Suosittelen, jos saat käsiisi tämän!

Nimi kertoo tienristeyksen lähellä olevasta talosta ja sen asukkaista neljän eri ihmisen näkökulmasta. Marian, hänen tyttärensä Lahjan, tämän miehen Onnin ja miniän Kaarinan. Ajankohtana on monet vuosikymmenet 1996 vuoteen asti.
Kirja on hyvin raskas, mutta helposti luettava ja syvällinen. Sekä Maria saa aviottomana Lahjan ja tämä puolestaan tyttärensä Annan, mutta avioituuu Onnin kanssa ja nämä saavat Helenan sekä Johanneksen. Naisten elämä on katkeraa ja puhumatonta. Onni rakastaa lapsia, Annaakin yhtä paljon kuin muita lapsiaan. Hänen onkin helpointa olla lasten kanssa ja vieraiden ihmisten. Omaa vaimoaan hän ei pysty kohtaamaan lopulta edes katseellaan. Makuuhuoneet ovat erilliset, kaikki perheessä kärsivät.
Onni on sodan käynyt mies, kova työmies. Hänellä on salaisuutensa, joka paljastuu vasta oikeastaan hänen kuolemansa jälkeen.
Kaarina on hyvä miniä ja puoliso Johannekselle. Hän heittää pahat paljastukset apestaan takkaan ja iloitsee Johanneksen kanssa vain tämän isän uroteoista sodassa.

Eletään vuosikymmenellä 1850. Torppa on köyhä, isä kuollut. Erikillä on unelma vauraan talon tyttärestä, mutta se on mahdoton toteuttaa, mutta eletään aikaa, jolloin uusi aika on puhkeamassa esiin. Erikillä on palava halu opiskella ja sitä hän saakin toteuttaa Helsingforssissa.
Erittäin mielenkiintoinen sarjan avaus! Alan havitella seuraavaa osaa käsiini!

En ole varma, pidinkö tästä kirjasta. Se jäi jotenkin auki minulle. Kirjassa oli samaa juonta kuin aiemmassa Tylerin kirjassa, josta kyllä pidin kovasti. Siinäkin nainen lähti avioliitosta. Tässä ei kokonaan lähtenyt, muutti vain vähin erin ateljeehensa, kävi silloin tällöin miehensä tykönä, totutti tämän siihen, ettei ole paikalla, mutta muutosta ei puhuttu.
Oli jotenkin tyhjä sisältö näiden elämässä, en osaa muuten sanoa. Oli siinä perheen poika, jolla oli onnellinen avioliitto, mutta ei juuria omaan lapsuuteensa, ainakaan mitään hyviä juuria.

Olipa hieno osa tämä toinenkin. Suosittelen! Kertoo nälkävuosista 1864 vuodesta eteenpäin, ankarat nälkävuodethan olivat 1866-68.
Erik Rosundin perheen elämä jatkuu Helsingforssissa, mutta koko synnyinmaa on hänen sydämellään sekä suomen kielen edistäminen. Surut koskettavat joka perhettä noina kamalina vuosina.

Kirja kertoo dementoituneen miehen ja hänen syöpää sairastavan vaimonsa karkumatkasta asuntoautolla pitkin Usa:n osavaltioita Route 66 -tietä seuraten. Matka on mukava matkakertomus, jos lopun olisi kirjoittanut eri lailla. Jos haluat siis mukavan lukukokemuksen, lopeta lukeminen siihen, kun pariskunta on menossa Disneylandiin päästyään merenrantaan ja selvittyään matkasta onnellisesti siihen asti.
Sen jälkeen käytä omaa mielikuvitustasi, ja keksi tarinalle loppu, joka antaa tulevaisuuden ja toivon.
Kirjan viimeinen lause kertoo paljon:
"Teillä ei ole tässä mitään sanansijaa."

Seppo luki tämän minulle ilta- ja aamulukuhetkinämme. Ihana kirja! Hanki jostain, jos löydät!
Nauratti sekin, kun Jaakko pikkupoikana aloitti rukouksen kirkon penkissä heti eka virren aikana: että virsi loppuisi pian, että se olisi viimeinen virsi. Ja viimein siihen vastattiin!

Kiva kirja, mukava lukukokemus vaikeiden aikojen keskellä itsellekin. Tosin kirjan lopussa juoni vähän alkoi latistua, mutta se onneksi kohosi ihan viimeisillä riveillä.

Olipa suloinen kirja! Se sisältää kolme jouluista kertomusta. Yksi sijoittuu 1865 vuoden Naantaliin, jossa merimiestään odottava rouva valmistautuu jouluun ja saa miehensä kotiin juuri jouluksi.
Toista joulua vietetään Örndahlin ruukissa reilut sata vuotta sitten. Joulu herkistää ihmiset auttavaisiksi ja ihmeitä suorastaan tapahtuu.
Kolmas tarina kertoo Falken linnasta talvisodan aikana Littoisista. Itse olen ollut Littoisissa erään talven töissä päiväkodissa järven rannalla ja senkin takia tämä kertomus oli mielenkiintoinen.
Hyvän mielen kirja!

Tämä oli hyvä lukukokemus. Neljä leskiystävää, iältään noin 70-80 vuotta, alkavat kaivata elämäänsä uutta miestä, suorastaan puolisoa. Jokaiselle karttuu kokemusta, mutta kukaan heistä ei onnistu lopulta kovin hyvin, mutta ystävyys kantaa.
Naisilla on tässäkin romaanissa väärä lähtökohta suhteeseen: se aloitetaan alapäästä eikä yläpäästä, josta se pitäisi alkaa. Siitä ei lopulta seuraa sitä, mitä he toivoisivat, kestävää parisuhdetta.
Kirja oli kiinnostava senkin takia, että itselläni on hyvä ystäväryhmä, joiden kanssa tapaamme säännöllisesti.

Luin tämän kirjan loppuun, koska odotin koko ajan jotain tapahtuvaksi suvun historiassa, mutta mitään ei tapahtunut. Yksi ihmissuhde siinä sentään alkoi päähenkilön elämässä, jossa vissiin oli jatkuvuuttakin, mutta muutoin kirja oli ihmeen mitäänsanomaton.

Tämä oli lopulta mielenkiintoinen kirja, vaikka aluksi tuntui, että jaksanko lukea. Kirja kertoo pikku kylästä, jossa Britan vaikutus tuntuu hänen kuoltuaankin. Kaikenlaista sotkua ja säätöä oli, mutta ihan hyvä lukukokemus. Viimeisillä sivuilla Brittan testamentti löytyikin ja kaikki asianosaiset pääsivät sopuun keskenään.
Ehkä koskettavin oli Elsan ja hänen kaksoisveljensä sopu lopulta. Ja mielenkiintoinen oli Karlsson, joka oli ollut jörö poikamies 50-vuotiaaksi, kunnes tapasi tulevan vaimonsa. Karlssonissa oli jotain kovasti seppomaista, joten sitä oli hauska lukea.

Kirja kertoo Wdwin Allènista, jota siunataan 6 lapsella ja 4 vaimolla. Kuvaus vaimoista on erinomaisen hyvä mielestäni ja samoin miehen suhteesta lapsiinsa.
Taustalla tai oikeastaan pääjuonteena on kansamme kohtalonvuodet reilut sata vuotta sitten. Mielenkiintoinen kirja, jonka kautta jälleen tajuaa, miten ankaria vuosia kansamme on käynyt läpi venäläisten taholta ja myös se kauhea veljessota, jossa tapettiin silmittömästi sekä punaisia että valkoisia.

Seppo luki tämän nyt minulle iltakirjana. Edelleen mielenkiintoa herättävä kirja. Lähetystyö kiinnostaa ja rukoilen lähettien puolesta ja raamatunkäännöstyön puolesta, jota Olkkosetkin tekivät Papualla.

Kevyt ja iloinen Katajamäki-kirja tuli jälleen luettua; olen kai kaikki kahlannut, vaikka jo 26. sivulla arvasin, kenestä tulee sulho tämän kertaiselle kirjan sankarittarelle. Tietysti on aina kilpakosija, joka aiheuttaa sekaannusta, mutta pitäähän jotain jännitettä olla.
Kirja on helppolukuinen ja siinä on väsyneelle paljon nauramista sen sisäänlämpiävissä jutuissa ja ihmisluonteissa.

Erinomainen teos. Piti koukussa loppuun asti. Ennalta arvaamaton, päinvastoin kuin monet romaanit. Tosin minua häiritsi selkeästi epätodet väittämät kuten "Jumala on ihmisen kuva", tai Isä meidän -rukouksen karmea väännös, joka oli pantu päähenkiön puolison suuhun.
Mutta ihanaa oli kaikki se kukkien istutus, asuminen hautausmaan yhteydessä olevassa talossa, hautojen hoito ja onnellinen elämä ihmisten kanssa, jotka tekevät työtä hautausmaalla. Oma soppi talon yläkerrassa.
Juonet olivat todella onnistuneet, siis tapahtumien kerronta, lapsi, aviomies, muut ihmissuhteet. Loppuun asti säilyi tietämättömyys, miten tässä käy.
Suosittelen!

Tässä oli mukavaa se viikunapuun varjo ja puutarhan hoito ja siitä ilon saaminen. Sekin oli hauskaa, että kirpparin pito kannatti niin hyvin. Myös päähenkilön tärkeä ihmissuhde ilmeisesti lähti kasvuun, vaikka siihen tulikin välttämätön katkeama, koska suhde ei toiminut, kun toinen ei käsitellyt mitään aiempia ihmissuhteitaan ja pakeni ongelmia.
Vähän heppoista oli se, että tytär mainitsi, että verojakin pitää maksaa, kun pitää kirpparia, mutta asiasta ei puhuttu sen koommin mitään, mutta myynti kävi ja rahat riittivät. Elämä ei ole aivan tuollaista.
Kivoja naapureita ja kirpparin tavarantoimittaja oli myös ihana viuluineen.
Nykyajan henkeen sopiva, joten tällainen teksti myy seksikohtauksineen, mutta epärealistinen monin osin tämä kirja. Luinpa kuitenkin.

Kirja oli mielenkiintoinen. Siinä oli sujuvasti siirrytty päähenkilön, Willan, elämässä vuosikymmen tai pari aina eteenpäin ja kaikki oleellinen tuli kuitenkin esiin.
Willan luonne pysyi samana loppuun asti. Se oli muovautunut jo lapsena pärjäämään itse. Hän halusi myös olla tarpeellinen jollekin ja onneksi tekikin niin, kun ei omassa perheessä häntä kukaan tarvinnut.
Eräs tärkeä lause kirjassa oli. Siinä eräs vanha rouva oli muuttamassa tyttärensä luo. Hän sanoi:
"Tärkeintä on löytää syy sille, miksi elää. Se on tässä iässä se varsinainen ongelma."

Toivon, että ikäännyttyäni pysyisin niin tolkuissani, että osaisin ja ymmärtäisin rukoilla rakkaitteni puolesta. Ettei tulisi sellaisia aikoja, ettei minulla olisi mitään syytä elää. Tärkeimpiä tehtäviä elämässä on uskoa ja rukoilla toisten puolesta.
"Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt" - tämän omistaminen antaa syyn elää, uskoa ja rukoilla.

Kirjan aviopari elää vaihetta, jossa lapset ovat lähteneet kotoa, miehellä on tärkeä ura, ja vaimo puolestaan on toimeton ja turhautunut kotona. Mies haluaa tilanteen jatkuvan entisellään, vaimo ei.

Eräissä hautajaisissa vaimo kohtaa lapsuuden ystävänsä, veljensä parhaan kaverin. Veli on kuollut muutama vuosi aiemmin, ja veljestä tulee linkki näiden kahden välille. Myös tämän miehen elämässä avioliitto on karilla: vaimolle raha ja ura merkitsee kaikkea, miehelle ei.

Siinäpä yhtälö, jonka lopputuloksen arvaa. Kirjan henkilöiden elämässä oli selkeitä reittejä, miten avioliiton saa ajettua karille ja kuinka helposti se tapahtuu! Tarvitsee vain rajoittaa puolison elämää, vaatia tältä itsekkäästi oman mielen mukaisia ratkaisuja eikä vapauttaa missään tapauksessa toista löytämään omaa paikkaansa.
Minusta tämä oli lukemisen arvoinen kirja.

Tämä oli hyvä kirja! Ylhäisötyttö 1920-luvulla, ja tahtoo lääkäriksi! Ei hyvä, vanhemmat eivät siedä ajatusta, mutta Evie ei peräänny. Hän joutuu elättämään itsensä Manhattanilla ja ainoa kunniallinen ja tarpeeksi ansioita tuottava työ on päästä tanssitytöksi.
Monien mutkien kautta haaveet toteutuvat, mutta rakkauselämäkin on mutkallista. Äidin mielestä olisi naitava rikas mies ja jäätävä kotirouvaksi, mutta Evie haluaa itse valita sen, jota rakastaa.
Suosittelen - lainaan Lesterin muitakin kirjoja, jos saan käsiini.

Kirja vaikutti aluksi yhtä köykäiseltä kuin moni aiemmin lukemani romanttinen höpsötys. Onneksi kirjassa oli kuitenkin ideaa eikä se ollut täysin ennalta arvattava. Eivätkä päähenkilöt olleet kevytkenkäisiä ja tyhjäpäisiä, sallittakoon tällainen ilmaus.
Helena on käsityöalan ammattilainen, äiti pitää majataloa, joka on hänen kotitalonsa. Lisäksi kuvioissa on Helenan veli ikävine vaimoineen sekä jälkimmäisten tarve saada äiti myymään kotitalonsa ja jäämään eläkkeelle. Avuksi värvätään jopa muka ihastunut kiinteistövälittäjä.
Helenankin rakkauselämä on koetuksella, sillä vuokraisäntä onkin jokin muu kuin mitä nimi kertoo. Lopulta kaikki tietysti selviää ja loppu on onnellinen.

Kirja imaisi mukaansa. Kappaleet olivat lyhyitä, mutta niissä kerrottiin enemmän kuin mitä sanat sanoivat. Kirja on runollisuudessaan todella kauniisti kerrottu.
Eletään aikaa 1919 ja siitä eteenpäin. Liisa asuu kotitilaa isän kuoltua. Äitin kanssa on vaikeaa, mies lähtee Amerikkaan. On käännekohta, jolloin Liisa on viimein pää perheessä eikä hänen enää tarvitse alistua äitinsä sanomisiin, äitikin muuttuu. Mutta sitä ennen käydään pohjalla ja pimeässä. Mutta nekin käänteet on kerrottu kauniisti.
Suosittelen!

Olipa taas hyvä tämäkin Lesterin kirja! Ranska miehittää pariisin 1940 ja Estella joutuu maanpakoon, äiti jää Pariisiin. Kumpikin ovat ompelijoita. Estellan unelma on perustaa oma ateljee Manhattanille.
Kirja polveilee välillä Estellan lapsenlapseen ja tämän elämään ja sitten taas sodan aikaisiin tapahtumiin.
KIrjassa olevista henkilöistä useat ovat todella olleet olemassa. Kirjassa käy ilmi se, että tuolloin eivät naiset saaneet oikeutta: Harry sai tuomion vain taposta, kun hän sen lisäksi raiskasi, pahoinpiteli ja piiskasi monia naisia, mutta mitkään noista rikoksista eivät saaneet tuomiota tuohon aikaan.
Hyvä ajankuva.

Olipas erinomaisen hyvä kirja tämäkin Lesterin teos! Suosittelen!
Kirjassa on jälleen kaksi tasoa. Jess, nuori mannekiini, muotialan kaunotar, kiinnostuu valokuvauksesta ja haluaa päästä rintamalle Amerikan liityttyä maailmansotaan 1942. Se ei käy vaivattaa. Kirjailija kuvaa niitä vastoinkäymisiä, mitä nainen joutui kohtaamaan sodankin aikana edetäkseen ja tehdäkseen sitä, missä on lahjakas. Vain sisukkaimmat onnistuivat. Sodan jälkeen naiset, jotka olivat rintamalla kirjeenvaihtajina, joutuivat luovuttamaan paikkansa miehille, jotka palasivat sodasta.
Toisella tasolla kuvataan elämää Pariisissa 2005 vuodesta lähtien. Siellä nuori nainen etsii juuriaan. Lopulta Jessin ja D` Arsyn tiet kohtaavat.
Paljon murhetta sisältyy noihin sodan vuosiin, mutta toivoakin on eivätkä Jessin lahjat menneet hukkaan.

Kuuntelimme tämän äänikirjana Sepon kanssa. Ainoa huono puoli oli se, että en meinannut malttaa lopettaa. Mukava kuuntelukokemuskin tämä oli, mutta helpommin omaksun itse lukemalla.

Pariisissa v. 1939 Elaine työskentelee museossa. Kun natsit valtaavat Pariisin, he alkavat myös kuljettaa arvotauluja pois kaupungista - ja juutalaisia keskitysleireille...
En pystynyt lukemaan kaikkia kohtia, tapahtumat ovat niin julmia ja jännittäviä. Joidenkin ihmisten on kuitenkin ollut pakko kestää ne.
Nykyaika kuvattiin vuorotellen sodan ajan kanssa. Siellä eli Elainen jälkeläinen, joka työskenteli muotimaailmassa, lähinnä vintage-vaatteita myyden. Hän kohtaa sodan aikaisia tapahtumia mennessään museoon Pariisissa - hänen on pakko selvittää, mikä on hänen lapsuuden kodissaan olevan taulun tarina.
Hyvin kirjoitettu jälleen tämä Lesterin tarina.

Trude Teige on kirjoittanut tämän romaanin, suosittelen! Kirja kertoo norjalaisesta naisesta, joka rakastui saksalaiseen sotilaaseen ja lähti tämän mukana Saksaan - ja mitä siitä seurasi. Hän menetti samalla norjalaisen passinsa ja kesti kauan, ennen kuin hän sai sen jälleen.
Kirjassa on tietoa, jota en ole aiemmin tiennyt. Surullinen, mutta hyvä romaani.

Kirja kertoo Adelinin perheestä, sen keskimmäisestä tyttärestä Lilystä ja tämän matkasta Naantalin kodista Firenzeen isoäitinsä kanssa kesäksi maalausta opiskelemaan ja avartamaan elämänkokemustaan.
Itselleni tuli uusia ajatuksia, kun Lilyn kokemuksia sanoitetaan siitä, miten hän kokee taiteen ja miten ilmaisee itseään sen kautta. Se oli minulle avartavaa!
Odotan seuraavaa jaksoa, joka kertonee jommasta kummasta perheen tyttärestä ja tämän elämän valinnoista.

Ei ollut helppoa Ainon elämä, vaikka hän oli perheensä lemmikki, sai mitä tahtoi, ei ollut köyhyyttä. Isä kuoli kuitenkin Ainon ollessa lapsi ja äiti oli heikkohermoinen kuten Ainokin. Hyvin paljon Aino sairasti elämässään.
Ainon tunne-elämä oli melkoista vuoristorataa. Hän rakastui palavasti, mutta se ei kestänyt vaan aina tuli uusia ihastuksia. Tämän kirjan kautta sai kurkistaa oikean kirjailijan henkilöyteen ja arvelen, että moni heistä on juuri tuollainen. Kokee niin vahvasti, että elämä on hyvin raskasta - paljon valvomista ja tunne-elämän kuohuja.
Ainon elämästä voi lukea netistä, joten en siitä kerro enempää, mutta suosittelen kyllä tätä kirjaa tuon kirjailijanäkökulman ymmärtämiseen.

Tällä kertaa tämä tuntui aika vaikealta tekstiltä. En tiedä, johtuiko siitä, että nyt ei itselläni ole niin vaikeaa kuin oli taannoin. Jotkut luvut olivat helposti ymmärrettäviä kyllä, osa oikein vaikeita.
Ehkä tätä olisi helpompi ymmärtää, jos lukee itsekseen. Nyt luimme tätä iltalukuna, ts. Seppo luki minulle.

Tämä oli uskomattoman kaunis tarina kolmen lapsen perheestä, jotka elivät tavallista onnellista ja arkista perhe-elämää, kunnes keskimmäinen lapsi hukkui ja vei elämänilon ja voimat erityisesti perheen äidiltä. Surutyö kesti kauan ja vaati paljon koko perheeltä. Äiti lähti kaupunkiin tätinsä luo pitkäksi aikaa, mutta jaksoi onneksi lopulta palata takaisin kotiin.
Kirjan teksti on hyvin runollista, koskettavaa, kaunista. Tarina on todentuntuinen. Sitä kyllä odotin, että kun äiti palaa takaisin oltuaan pitkään poissa, että lapset olisivat vierastaneet tai osoittaneet ikäväänsä kovasti kiukuttelemalla, mutta ehkä tuossa tilanteessa he saattaisivat käyttäytyi noinkin, en tiedä.
Suosittelen lukemaan ja varaamaan nenäliinoja itkemistä varten lähettyville.
Kirjan luvut ovat muuten lyhyitä ja juoni etenee niin, että lukija ehdi kyllästyä odottamaan tapahtumien etenemistä. Tosin äidin kaupungissaolo oli yllättävän pitkä, mutta niin oli surukin syvä ja raskas, henkeä salpaavan kauhea.

Kiinnostavasti kerrottuja elämäntarinoita tutuista ihmisistä, joiden lähettäjänä olen itsekin ollut tai olen, ja jotka sivuavat henkilöitä, joita minäkin tunnen.
Paljon epävarmuutta ja erikoisia vaiheita liittyy ihmisten elämään, jotka ovat lähetystyössä mukana lähtijöinä. Äkillisiä kotiinpaluita, vaihtuvia kenttiä, pettymyksiä ihmisiin sekä kentällä että kotimaassa. Mutta hyvän Jumalan hoidossa kuitenkin kukin omalla sarallaan.
Hyvä kirja!

Tätä kirjaa luin vain vähän matkaa. Se vaikutti liian absurdilta. Toisaalta teksti nauratti, kun se meni ikään kuin huumorin puolelle, vaikka lopulta nainen oli varmasti kuten takakannessa kerrotaan, traaginen hahmo. Hän epäili ja kuvitteli ja luuli vaikka mitä. Teki päättömiä päätelmiä kaikesta. Aviomies oli todella helisemässä.
Naapuriin muuttaa uusi perhe, nainen katselee ikkunaverhon takaa:
"Laatikoissa oli jotakin raskasta, nainen käveli huojuen ja tiukka -- pusero kohosi vyötäisten kohdalta - - iho näkyi. Ei näytä pitävän alushametta eikä paitaa, että näyttäisi laihemmalta, hän ohimennen mietti."
Tuo naurattaa, sillä tuollaisia me itsekukin olemme välillä. Mutta jos ihminen ajattelee koko ajan kaikeasta tuohon tyyliin, kadehtii toisia, kokee että itse jää aina vaille sitä, mitä haluaisi. Ei ole elämä helppoa silloin.

Olipas erinomainen kirja! Odotan tällä jatkoa.
Epäilin jo lukeneeni tämän, sillä siinä oli niin paljon samaa kuin eräässä toisessa kirjassa, jonka luin hiljattain. Mutta en ollut lukenut.
Kirja kertoo 1937 vuodesta, jolloin Betty muuttaa Tukholmaan erääseen perheeseen apulaiseksi 17-vuotiaana. Käy ilmi myöhemmin, että tohtori on innokas natsi, vaimo onneton kotirouva, vaikea ihminen. Matkalla Tukholmaan Betty tapaa herrasmiehen, joka antaa Bettylle kirjan luettavaksi, sillä tämä kertoo rakastavansa lukemista. He aloittavat kirjeenvaihdon. Martin on juutalainen, ja kirja päättyykin siten, että odotan sille jatkoa. Betty selviää kyllä, mutta elämään tulee monia kiemuroita.
Suosittelen!

Tämä oli tyypillistä Cooksonia. Lämminhenkinen perhe, isä opettaja, joten lapset saavat koulusivistystä. Kuitenkaan vanhemmat eivät mene naimisiin ennen kuin lapset ovat lähes aikuisia ja mies saa tietää, että juoppo vaimo on kuollut. Lapset saavat äpärän leiman kylässä ja koko perhe halveksuntaa. Vanhimman tyttären elämään tämä vaikuttaa eniten.
Lopputulos on kuitenkin erilainen kuin yleensä. Annan kuten muidenkin lasten silmät aukeavat myöhemmässä vaiheessa näkemään, että heitä on huiputettu. Elämä olisi voinut toisenlaistakin.
Oli hyvä kirja kaikkineen.