06.05.2024 - Pyykki- ja piikkipäivä

Pyyhkeet ja iso lakana liehuvat iloisesti narulla. Ne eivät tykkää pohjoistuulesta huonoa, pääasia, että tuulee - ja kuivaa tulee! Paistoin heti aamutuimaan kaksi vuokaleipää ja niistä tuli kauniita ja luultavasti maukkaitakin juurileipiä, joihin olen lisännyt kuminaa. Vieläköhän sitä jossain kasvaisi, että voisi poimia omaan käyttöön?

On myös se päivä,

jolloin Seppo sujautti piikin käsivarteeni. Siihen ei pistettäessä ota niin kipeää kuin reiteen, vaikka olin varma, että asia on toisinpäin. Luin Isä meidän -rukousta pistoksen ajan ja se aika siihen juuri menikin. Olen kiitollinen tuosta lääkkeestä, vaikka se ei ole migreeniäni parantanutkaan, mutta se on lisännyt toimintakykyäni ja parempaa oloa ihmeenkin paljon. En painu syvyyksiin mielialani suhteen enää, vaan pysyn pinnalla vain toisinaan vähän räpistellen.

Vuokaleivät

olivat pari yötä jääkaapissa "lepäämässä", joten paisto oli pikkujuttu. Oloni on vähän väsähtänyt, mutta ei haittaa. Keräämme voimia iltapäivään, jolloin ajelemme tallille. Viemme sieltä Reilukirpparille joitakin Sepon radioita - kirppis on Kauppapuistikolla ja siellä on sekä uutta että vanhaa tavaraa - myös äijätavaraa, joten se on meidän molempien lempipaikkoja.

Sitten lastaamme autoon kesärenkaat ja huristelemme keskipojan luo, jossa renkaanvaihto tapahtuu. Apupoika Pedro on kasvamassa renkaanvaihtajaksi, mutta toistaiseksi hän tutustuu vielä alaan, ikävuosia pitää kartuttaa.

Kirjoitan olohuoneessa

läppäri sylissä. Tässä usein teksti häviää, niin kävi äsken, mutta pyrin tallentamaan joka välissä, ettei niin kävis. Olin kirjoittamassa eilisestä, Olimme messussa aamulla, minä kahvittamassa ja Seppo suntiona. Menimme reilu tunti ennen messun alkamista, se alkaa tätä nykyä aina klo 10, mikä on minulle ehdottomasti enemmän mieleen kuin 9.30 ja onneksi oli muillekin, joten jatkossa aamulähtö on rauhallisempi. Ensi pyhänä olen soittovuorossa, silloinkin luultavasti menemme hyvissä ajoin kuten useimmiten, niin ehdin vielä harjoitella virsiä. Eilisen aihe oli rukous ja mikäs sen tärkeämpää onkaan kuin puhua asioistaan Jumalalle sekä yhdessä että yksin.

Pyöräilimme messuun

kuten myös iltapäivällä juniorin luo, jossa vietimme 5-vuotissynttäreitä 9 lapsen  ja 12 aikuisen voimin. Lapset kasvavat melkein silmissä, siis lastenlapset. Ja omat lapsenikin ovat erittäin aikuisia jo, mutta vielä jaksavia omia lapsiaan hoitamaan ja näistä huolehtimaan. Meidän isovanhempien tehtävä on rukoilla heidän puolestaan, että he jaksavat.

Paluumatkalla kurvasimme

vilkaisemaan Vikingan rantaa ja parissa päivässä lumet ja jäät olivat sulaneet rannasta. Uimakoppi on ollut koko talven rannassa varmaan sitä varten, ettei kukaan aja kivilaiturille autolla kuten aiemmin on tapahtunut. Vanha laituri ei sitä kestä, uimakoppi on sopivasti esteenä. Nytpä pinkaisin uimaan. Pohjoistuuli oli ikävä, mutta olin niin iloinen, kun pääsin kuitenkin käymään uimassa. Katsotaan, jos se onnistuisi tänäänkin, vaikka reipasta pohjoistuulta on luvassa sekä tänään että huomenna.

Tällä viikolla on vielä parit synttärit iloksemme, jos onnistumme niihin osallistumaan - 7v synttärit sekä 60v synttärit, joita varten matkaamme mökille, jos Herra suo ja hyvin käy.

Ensi kerran

lähes 20 vuoden kotisivujen kirjoittamisen aikana viestipalsta on tyhjä! Onneksi sentään olen saanut palautetta jonkin verran sähköpostin kautta. Kertookohan tämä lukijoideni ikääntymisestä itseni lisäksi? Vai juttujeni tylsistymisestä? Sitä pohdin, mutta vielä tekee mieleni kirjoitella. Jossain vaiheessahan kirjoittamiseni tyrehtyy joka tapauksessa, se on ilmiselvää.

On aika

päättää kirjoitus ja kehitellä lounasta meille. Herra siunatkoon sinua, arvoisa lukijani, tälläkin viikolla, jolloin vietämme Kristuksen taivaaseen astumisen päivää helatorstaina.

Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajani. Apt 1:18