Kategoriat: Ajankohtaista

Tänään on ollut hyvä päivä, niin eilenkin. Mutta joka päivä viime aikoina ei ole ollut. On ollut päiviä, että tunnen olleeni keila, johon osuu arvaamatta iso, painava pallo ja keila on nurin. Kuitenkin niissä hetkissä ja päivissä on jotain todella syvällistä ja tärkeää.

Yhtenä yönä,

kun tapani mukaan olin hereillä aamuyöstä muutaman tunnin, luin Psalmia 25. Tässä joitakin jakeita siitä:        

Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni,

Jumalani, sinuun minä turvaan;

älä salli minun joutua häpeään,

älkööt viholliseni saako riemuita minusta.

Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään;

häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomat.

Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.

Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua,

sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala.

Sinua minä odotan kaiken päivää.

Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille,

jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.

Nimesi tähden, Herra,

anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri.

 

Kuka on se mies, joka Herraa pelkää —

sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.

Hänen sielunsa saa nauttia hyvää,

ja hänen jälkeläisensä perivät maan.

Herran neuvo on tunnettu niille,

jotka häntä pelkäävät,

ja hän ilmoittaa heille liittonsa.

Minun silmäni katsovat alati Herraan,

sillä hän päästää minun jalkani verkosta.

Käänny minun puoleeni, armahda minua,

sillä minä olen yksinäinen ja kurja.

Katso minun kurjuuttani ja vaivaani,

anna kaikki minun syntini anteeksi.

Varjele minun sieluni ja pelasta minut.

Älä salli minun tulla häpeään,

sillä sinuun minä turvaan.

Raamattu ilmoittaa,

Pelakuut vieläkin parvekkeella

että ahdingossa meille avautuu sana, Jumalan sana siis. Jokainen uskova ihminen on varmasti kokenut tämän! On hyvä tapa lukea ja kuunnella Raamattua joka päivä, myös hyvinä päivinä. Hädän hetkellä tietää, mistä apu löytyy. Ja silloin Jumalan sana lohduttaa. Sitä minäkin hoin itselleni ja sain taas nukutuksi. "Ne, jotka sinuun turvaavat, eivät joudu häpeään."

Eilisaamuna

heräsin yön valvominen jälkeen uuteen, ihanaan päivään. Migreeni oli mennyt menojaan. Mieheni keitti aamukahvit, joimme pitkän kaavan mukaan. Juttelimme syvällisesti ja sain lohdutusta keskustelustamme. Teimme suunnitelmia vapaapäiville. Niinpä lähdimme sitten baanalle. Minä menin uimahalliin uimaan ja nauttimaan saunomisesta. Seppo kävi omilla asioillaan.

Poikkesin Romantikkojeni Neulevastaavan

käsityöpiirissä palauttelemassa joitakin neuleita ja sain jutella ahkerien kutojien kanssa. Se oli mukava hetki! Sain naisten varastoista samettia uusien laukkujen ompeluun. Kiirehdin naisten luota Kauppahalliin kahville ennen kuin mieheni ehtii juoda 10 lattea. Onneksi en ollut paikalla hänen tilatessaan sitä. Luultavasti hän pyysi tapansa mukaan jotain sellaista, jota siellä ei varmasti ole. - Kysyin asiaa häneltä. Olin oikeassa. Hän oli pyytänyt vaniljalattea, mutta oli joutunut tyytymään tavalliseen. Aina ei tärppää.

Tavallisestihan ompelen

vain kissoja. Mieluiten mahdollisimman samoja juttuja, se sopii minulle. Mutta tämä laukkujuttu on uusi, hauska käsityövaltaus minulle Joulun lapsi -sivustolta. Neulevastaava minua ohjeisti ja minähän innostuin. Nyt on yli 10 laukkua ommeltuna ja intoa pukkaa edelleen. Viime yönä valvoessani leikkasin lisää laukkuja.

Yhdessä menimme

sitten miehen kanssa ruokaostoksille. Jotain jäi sentään seuraavaankin kertaan, joten tänään haimme taloyhtiön piikkiin kanervia, tai oikeastaan callunoita, meidän pihan ruukkuihin ja istutin ne heti kotiin tultuamme. Samalla veimme miniän ja Saarukan pakkaaman joulunlapsipaketin Halpa-Halliin. Sieltä jäi haaviini tällä kertaa vain yksi pusero, joka oli tarjouksessa...

5v sitten syntyi Saarukka

Eilen vastaani tuli

netistä gluteeniton, sokeriton taatelikakun ohje. Tein sen eilen, siihen tarvitsin kaupasta jotain aineita, joita ei kotoa löytynyt. Ohje oli lapsellisen helppo. Taatelit pilkottiin, sekaan kaadettiin haaleaa pakuriteetä. Maistoin sitä ensi kerrran. Sitten vatkasin kookosöljyä mukaan ja lopuksi erilaisia jauhoja, joihin olin raastanut tuoretta inkivääriä, ripaus kanelia ja kardemummaa sekä soodaa. Siinä kaikki! Kakku onnistui, maku on hyvä. Vuokan lainasin yläkerrasta, kun omani on tyttärellä. Olen leiponut tosi harvoin kakkuja. Pullia teki jonain päivänä kovasti mieli, kun käytävässä tuoksui tuore pulla. En sortunut kuitenkaan, laiskuuttani. Muuten olisin leiponut ja syönyt kaiken kerralla.

Eilisen päivän

leipäjuureni pöhisivät. Mies sekoitti kaksi mallasleipää nousemaan, minä gluteenittoman taikinan. Tänään paistoin ne. Leipominen on todella hyvää terapiaa sekä suruun että murheeseen. Käsillä tekemällä, tuoksuja haistelemalla, makoisaa aikaansaamalla mieli ilahtuu. Ei minulla oikeastaan ole surua saati murhetta, mutta alitajuisesti ikäviä asioita kuitenkin myllertää mielessä, etenkin, jos yritän nukkua, eikä uni tuli. Mutta se on ohimenevää.

Tänä iltana

saan vieraakseni rakkaita ystäviä, joita olen tuntenut 25-36 vuotta, kun laskeskelin mielessäni. Aion tehdä kasviskeittoa ja tarjota mallasleipää. Jälkiruuaksi PEHMELÖÄ, eli jotain pirtelön tapaista. Kahvia/teetä ja taatelikakkua. Herra siunatkoon iltamme.

Aurinko viivähti

tänään taivaalla, mutta tummia varjoja oli sen verran, etten voinut käyttää aurinkolaseja autoillessamme. Nyt aurinko on pilvien takana, illaksi luvataan sadetta. Kuukauden verran kun sinnittelemme, päivä alkaa taas pidentyä. Kyllä me sen taas kestämme suuntaamalla katseemme eteenpäin ja ylöspäin!

Loppukuu

10 vuotta sitten tähän aikaan

on täynnä syntymäpäiviä, vaikka enää on 11 päivää jäljellä. Sekä mieheni, että tyttären, veljentyttären, pojantyttären ja omat syntymäpäiväni sekä Poikapalleroisen ristiäiset. On juhlaa kerrakseen. Niistä ja kaikesta muustakin selvitäksemme luemme mieheni kanssa ahkerasti Raamattua ja tällä hetkellä kirjaa, jossa muuan henkilö kertoo, miten hän löysi luterilaisuuden. Hän oli ateisti sekä laidasta laitaan tutki ja eli kaikenlaisissa hengellisissä piireissä, kunnes alkoi lukea Raamattua ja totesi tosiaan löytäneensä luterilaisuuden. Kirja on erinomaisen hyvä. Se on noin 130 sivuinen, Luther-Säätiön v. 2003 julkaisema.

Toivotan valoa, iloa ja Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani! Kiitos kaikista rohkaisevista viesteistä vuosien varrella. Niiden avulla olen jaksanut kirjoittaa ja siten saanut pidettyä pääni pinnalla myös vaikeina aikoina. Rohkaisevaa oli myös, kun erään lapsen äiti kertoi löytäneensä kirjani kirjastosta ja lukeneensa sen ja sanoi pitäneensä kovasti. Pidä pää pinnalla, sinäkin! Jumalan elävän sanan avulla!