Kategoriat: Ajankohtaista

36 vuotta sitten tänä päivänä oli isänpäivä. Tiedän sen siitä, että synnytin silloin Vaasan synnärillä toisen lapseni, josta on kasvanut, hänestäkin, salskea nuorimies. Syksyn mittaan on vietetty jo monet synttärit perhepiirissä, lähinnä vain toisiamme onnitellen. Ja tälle kuulle on luvassa vielä useita syntymäpäiviä sekä ristiäiset. Ilojuhlia, kiitosjuhlia!

Yksi parhaista

päätöksistäni elämässäni on varmaankin ollut varhennetun eläkkeen aloittaminen elokuussa. Olen enemmän kuin kiitollinen näistä vapaapäivistäni. Uskoakseni työn määrän ja rasittavuuden vähenemisestä johtuen migreenini on selvästi vähentynyt ja haalistunut. Maanantaiyönä se tuli, työpäivän jälkeen. Mutta vaikka olin reissussa viikonloppuna Nivalassa, en saanut siellä enkä sen jälkeen migreeniä. Ja nukkumiseni on parantunut!

Ja vaikka en nukkuisikaan,

niin se ei aiheuta enää stressiä paljoakaan. Muutamasta työpäivästä selviän kyllä, vaikka vähemmillä unilla. Viime yönä nukuin 8,5 tuntia, heräsin seitsemältä. Uskomattoman mahtavaa, elämä tuntuu hyvältä, kun saa nukutuksi ja kipuja on vähemmän.

Eilen tosin virkkasin

henkariin päällistä, liian kauan - olkavartta vähän särkee. Oma syy, kun en ymmärrä rajojani. Tai särky voi johtua uimisesta, sillä tänään viimein sain hinatuksi itseni uimahalliin. Tiedän, että nautin siitä, mutta lähtökitka on melkoinen. Ensimmäinen kerta tälle syksylle, mutta oli se ihanaa!

Uimahallissa

samaa rataa kanssani ui kolme papparaista. Uin yhden selän päälle, kun uin selälläni. Pyytelin anteeksi, mutta vaari hekotteli, että mukavaahan se vaan oli. Sen jälkeen käännyin aina, kun papat seisoivat radan päässä niin etten törmää enää heihin. He ehkä toivoivat uimakolarointia. Törmäyspapalle toivotin iloisesti hyvää päivän jatkoa, kun lähdin pois. 

Tällä kertaa pidin varani, etten väsyttäisi itseäni liikaa, joten uin vain puoli tuntia. Kerranhan sain kovat krampit, kun uin kuin mielipuoli täysin rajattomasti. Lääkäri passitti ties mihin kokeisiin sen sijaan, että olisi ymmärtänyt, että kyseessä on rajojaan tunnistamaton hölmö.

Uinnin jälkeen

otin saunassa sorkkalöylyjä omassa rauhassani. Löylyä paiskoin tosi paljon, sillä iso sauna ei vähästä kuumene. Juttelin pukuhuoneessa jonkun rouvan kanssa. Oli virkistävä reissu pappoineen kaikkineen!

Torstaista lauantaihin, pyhäinmiestenpäivään,

olin Nivalassa. Mieheni jäi kotiin omiin touhuihinsa, minä menin sukulaisiin ja äitiä auttelemaan. Kävin kaksosvauvoja sekä muita lapsosia ihastelemassa, mutta pääasiassa olin äidin luona. Kävimme yhdessä kirkonkylällä perjantaina. Äiti istui autossa. Hän oli unohtanut, miten kännykällä soitetaan eikä ollut ilahtunut, kun kukaan ei vastaa. Kun ymmärsin yskän, alkoi soittelu sujua. Poikkesin ekotorilla, Savenmaalla, apteekissa, K-marketissa, Sokkarilla, veljeä moikkaamassa hänen työpaikallaan sekä Tokmannilla, ja äiti soitteli ne ajat sisaruksilleen (9 kpl) tai lapsilleen (4, minä mukaan lukien) tai lapsenlapsilleen (15). Kotiin päästyämme äiti oli tosi tyytyväinen - kuten minäkin. Bongasin tosi paljon erinomaisia tarjouksia Joulun Lapsi -työhön, muun muassa, sekä äidille, mitä hän tarvitsi.

Perjantaina

kävin lapsuudenystävän luona iltapäiväkahvilla, mikä oli mukavaa, totta kai! Ja illalla kävimme sytyttämässä isän ja isovanhempien haudoille kynttilöitä veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Illemmalla sain käydä pihasaunassa saunomassa ja kiuasmakkaraa söimme äidin kanssa iltapalaksi.

Pääsin kotimatkalle

ennen yhdeksää lauantaiaamuna, sillä meillä oli mieheni kanssa kyläkutsu iltapäiväksi. Epäilin jaksamistani, mutta jaksoin hyvin. Pyhäaamuna oli messu ja minulla soittovuoro, ja myöhemmin kävimme vauvaa katsomassa. Siis aika härdelliä, mutta tässä nyt löhöilen tyytyväisenä vuoteella kirjoittamassa ja odotan Seppoa kotiin. Ruoka alkaa olla valmista. Itse söin uimahallin jälkeen leipää ja hapankaalta, muun muassa, ja keitin kahvia, -pikasellaista.

Leivät ovat

onnistuneet viime aikoina aika hyvin. Etenkin tavalliset mallasleivät kohosivat kauniisti viimeksi. Mies jo kaipailikin niitä, sillä hän joutui ostamaan kaupasta tavallista leipää eikä hänen mahansa tykännyt siitä kuten hapanjuurileivästä. Pullien ja kakkujen herkutteluakin on ollut havaittavissa juhlien myötä. Itsekin olen välillä syönyt töissä gluteeniruokaa nälissäni. Onnekseni en saa siitä oireita, mutta mahalleni on parempi pysytellä gluteenittomassa, jos mahdollista.

Gluteenitottoman leivän

suhteen alan myös päästä jyvälle. Taikinaa on nostetettava vähintään 6-8 tuntia, eli kunnes se on todella kohonnut kunnolla. Sitten laitan taikinan kylmään ja paistan yleensä seuraavana päivänä. Voisi sen paistaa hetikin, mutta pakastettuna sämpylät (puolitettuna) ovat parhaita: leivänpaahtimeen, sulatusteho päälle. Ovat kuin juuri leivottuja. Gluteeniton leipä muuttuu mauttomaksi tosi nopeasti.

Pelakuuni ovat edelleen

parvekkeella, säilynevät siellä toistaiseksi, kun sää lämpeni jälleen pikkupakkasen jälkeen. Vien ne kellariin, jahka sää kovasti kylmenee. Pitsataikinat ovat myös parvekkeella, ja niille siellä voi olla turhan lämmintä. Mutta siirrän ne jääkaappiin. Tein taikinat eilen.

Toivotan siunattua marraskuun jatkoa, arvoisa lukijani, Sinulle!