Kategoriat: Ajankohtaista

Perjantaina teimme noin neljän tunnin työn pakatessamme 150 kenkälaatikkolahjaa Romanian, Viron ja Moldovan lapsille - kenelle nyt sitten meidän pakettimme menevätkin! Se oli taas iso rutistus. Ympäri vuoden teemme työtä, joka kulminoituu tuohon muutamaan tuntiin. Jännityksellä katsomme, kun paketit alkavat valmistua, riittääkö kaikki. Riitti! Luulimme, että yksi pehmolelu puuttuu, mutta sellainen löytyi ison kassin nurkasta!

Kiitos

jokaiselle tavalla tai toiselle osallistuneella, meidän tai jossakin muussa projektissa. 15 isoa laatikkoa on kuljetettu odottamaan rekan hakua, ja vielä 6 laatikkoa on mieheni tallissa, viemme ne parin viikon kuluttua varsinaisella palautusviikolla. Eräs vanha rouva oli pakkaamassa 20 omaa laatikkoa kotonaan ja häneltä tuntui puuttuvan yhtä sun toista. Lupasin hakea hänelle laatikoita ja antaa varastostamme, mitä hän mahdollisesti vielä tarvitsee ja meillä sattuu olemaan.

Eilinen päivä

meni väsyillessä. Tänään olimme messussa ja sen jälkeen sukulaispariskunnan kanssa syömässä kaupungilla. Iltapäivä on mennyt levätessä. Ville Typpö piti puhuttelevan saarnan anteeksiantamisen merkityksestä. Nykyään harvoin kyynelöin, mutta huomasin, että kyyneleet vaan valuivat silmistäni, sillä sanoma oli niin uskomattoman ihana: niin paljon olen saanut anteeksi, että sitä on vaikea käsittää!

...anna meille meidän syntimme anteeksi, NIIN KUIN MEKIN anteeksi annamme meidän velallisillemme.

Kiitosaihe

on se, että luultavasti en nyt saanut flunssaa, mutta ilmeisesti sain vedosta kylmää ja toinen puoli kasvoistani on arka. Oli hyvä, että sää oli lauha pakatessamme, joten saatoimme pitää ulko-ovea auki ja näin pysyimme virkeänä. Mutta tämän se sitten teki. Minä olen näköjään ylen herkkä saamaan altistuksia ja kolotuksia. "Entinen" elämäni haurastutti kai niin paljon, että nyt olen väsynyt vanha nainen.

Onnellisia tapahtumia

on sattunut perheessä. Minusta on tullut jälleen yhden pienen pojan mummo! Arin kuoleman jälkeen, reilussa viidessä vuodessa, lapsia on syntynyt 8, sitä ennen heitä oli vasta kaksi. Olen rikas ihminen! Vielä en ole lasta nähnyt, mutta  eiköhän sen aika tule lähipäivinä.

Nyt on aika

2019

ruveta lukemaan miehen kanssa Raamattua ja ehtoolliskirjaa, sitten nukkumaan. Nukkumiseni on viime aikoina ajoittunut klo 21-3 välille. Sen jälkeen olen usein hereillä muutaman tunnin, mutta saatan saada nukutuksi vielä tunnin ennen kuin on noustava. Toivottavasti ensi yönä saisin pitemmät unet, sillä herätys on kuudelta. Pyydän joka tapauksessa Jumalalta voimia tuleviin päiviin, nukuinpa niin tai näin.

Toivotan sinulle, arvoisa lukijani, lepoa ja rauhaa jokaiseen päivääsi alkavana marraskuuna. Voimme sytyttää valoja pimeneviin iltoihin ja aamuihin, näin me jaksamme taivaltaa taas tulevan pimeän yli kohti joulun ja tulevan kevään valoa!