24.09.2021 - Punainen tupa ja perunamaa!

Muistaakseni pääsin muutama viikko sitten kehumasta, että olen nukkunut paremmin, jopa 8 tai 9 tuntia. Tuo tieto on nyt menneen talven lumia. Sen jälkeen unta on riittänyt yleensä vajaat 5 tuntia.

Olenkin tänään

allapäin ja turhautunut. Onkohan jollakin lukijallani mahdollisesti samaa kokemusta kuin minulla tämän flunssani kanssa? Nimittäin nenäni ei ole tukossa, vaan lima on jossain tuolla nielun takana. Mieheni ehdotti, että jospa niistäisin enkä ryystäisi. Mutta kun niistämällä ei tule mitään, eikä ryystämälläkään oikein tulokset parane. Siellä on ja pysyy.

Höyryttelen Well O2:lla

illoin, aamuin ja usein yölläkin. Kurlaan ja huuhtelen nenäkannulla niin että kilokaupalla saa raahata suolaa kaupasta - kannulliseen laitetaan noin teelusikallinen suolaa. Käytän astmalääkkeitä, yskänlääkettä ynnä muuta, sekä lukuisia ravintolisiä. Mutjuttimella hieron päätä, kun sitä yrittää ruveta särkemään - kuten tänä aamuna klo 3.45. Migreeni, tai mikä se onkaan, meni ohi tällä kertaa. Mutta minä se vaan jaksan kiukutella. Ja yskiä, vaikka ei sillä vaikutusta juuri olekaan. K-testissä olin maanantaina, tulos oli negatiivinen.

Fairy-pullon

olen täyttänyt kuumalla vedellä. Tällä hetkellä se on kaulassani sukan sisällä, jonka ripustin hakaneulalla nauhaan. Se nyt tuo ainakin vähän lohtua, vaikka ei muuten auttaisikaan. Niin että tällaista narinaa tänä aamuna. -Kuvat onnistuvat aina, kun mieheni ottaa - selfie-kuvista tulee surkeita.

Mies sulki oven

olohuoneeseen, jossa istun kirjoittamassa. Hän aikoo ilmiselvästi imuroida. Hyvä juttu, ihana mies! Hän sai minulta flunssan (Seppo kiistää), joka alkoi toissa iltana ja on päättymässä juuri. Sillä lailla. Niin flunssien kuuluisia tehdäkin minun mielestäni.

Punaiseen tupaan...

Pari päivää sitten mietin elämäämme, joka on oikeasti suloista, rauhallista ja levollista kumppanuutta ja yhteisymmärrystä. Mieleeni tuli, että elämme punaisen tuvan ja perunamaan idylliä täällä kerrostalokolmiossamme. Meillä on tässä kaikki, mitä tarvitsemme. Niin mukava kuin onkin ajatella avojaloin pihanurmella tepastelua kesäaamuna tai mökin portaalla istumista, se ei vaan ole realistista meille arkielämässä. Kasvimaakin olisi niin mieluisa, mutta oikeasti en jaksaisi kyykkiä siellä. Eikä minua riittävästi huvita edes enää.

Mielelläni lojun lämpöisellä säällä parvekkeella ja katselen pilviä, pelakuita ja muratteja ympärilläni. Juon kahvia mieheni kanssa ja makoilen lepopunkassani. Luen romaaneja ja leivon leipää. Keitän ruokaa ja säilön omenahilloa, joihin ystävälliset ihmiset tuovat minulle omenia.

Tällä viikolla

päätäni särki niin kovasti eräänä iltana ja yönä, että neuvoin miehelle, mistä hän löytää henkilökorttini. Jos vaikka verisuoni katkeaa päästäni niin että pitää soittaa ambulanssi. Sellainenkin alkoi tuntua mahdolliselta. Aamuun mennessä särky onneksi loppui.

Herra sotii teidän puolestanne, te olkaa hiljaa.

Noin sanotaan jossain kohtaa Raamatussa. Jae tuli mieleeni, kun mietin, pitäisikö minun vähentää yrityksiäni tervehtyä. Sentään olen saanut armon ymmärtää, että pelastukseni tähden kaikki on jo tehty. Minun on turha kiivetä tekojen vuorta yrittäen suorittaa hyvää elämää tai töitä, joiden takia Jumala muka hyväksyisi minut. Hän on jo hyväksynyt. Voin vapaasti loikoilla laaksossa ja luottaa, että vaikka minussa, minun lihassani, ei ole mitään hyvää kuten Raamattu sanoo, niin Jeesuksessa sen sijaan kaikki on täydellistä. Hän on täyttänyt lain puolestani ja vain odottaa, että annan syntini hänelle ja otan vastaan hänen puhtautensa. Sitä minä tänäkin aamuna juuri tarvitsen.

Tästä syystä

minulla on kaikki hyvin. Saan kiukutella, jos siltä tuntuu, mutta se ei muuta sitä perusvirettä, että elämääni johdatetaan ylhäältä, ja johdatus on hyvä ja oikea. Polku edessäni on asteltu minulle valmiiksi. Päiväni ovat luetut ja lasketut minua varten ja saan vaeltaa edellä valmistetuissa teoissa.

Sairaudet ja kipu kuuluvat myös kristityn elämään. Ehkä joskus enemmässäkin määrin kuin muiden. Minun suurin siunaukseni elämässä on ollut Arin sairaus. Ne ahdistukset ja vuosikymmenten pitkällinen elämän raskaus vetivät minut lähteelle juomaan Elävää vettä, josta riitti joka päivälle ja riittää yhä. Minulla oli aikaa käydä Jumalan sanan kuulossa ja ehtoollisella, koska tarvitsin sitä enemmän kuin mitään muuta. Kun istuin lukemassa Raamattua, koin että olen turvassa. Parempaa paikkaa ei olekaan kuin olla Sanan äärellä. Sieltä saan edelleen kaiken sen, mitä tarvitsen elääkseni rikasta hengellistä elämää. Ja lopultahan ei muuta rikkautta olekaan kuin hengelliset rikkaudet, sillä kaikki muu on maailmasta, ja jää tänne elämämme jälkeen.

Mies lienee

petannut jo sängyn ja imurointikin tuntuu lakanneen. Voin siirtyä kirjoitettuani yskimään makuuhuoneeseen. Meillä on selkeä työnjako, joka helpottaa elämistä. Minä en kajoa imuriin kuin hätätilanteessa, mies välttää kauhanvartta onnistuneesti.

Eilen keitin

meille pinaattikeittoa, se maistuu aina. Autoilin kauppaan ja ostin kalaa. (Sillä reissulla vein myös löytämiäni kankaita ja lankoja naisille käsityöpiiriin. Olin loppuun väsynyt sen reissun jälkeen. Kunto ei ole kohdallaan.) Suolasin kalan illalla ja aion paistaa sen tänään. Laitan perunat samalla uuniin niin tulee ruoka kerralla valmiiksi.

Ja kaikeksi onneksi tänään on taas makkaraperjantai! Pidämme molemmat ihan liikaa grillimakkarasta, joten sanoin, että sitä saamme vain perjantaisin. Kuolaamme kumpikin jääkaapin ovella pitkin viikkoa ja yritämme houkutella toistamme makkaravarkaisiin, mutta tällä viikolla olemme välttäneet kiusauksen.

Piristin itseäni

eilen askartelemalla kortin ystävälle, jolla on syntymäpäivä pian. Siitä tuli hyvä mieli. Ja leipää tein miehelle eilen, taikinavuokat nostin jääkaappiin ja kohonneen juuren, josta leivon taas viikon päästä. Paistan leivät tänään tai huomenna. Gluteenittoman juuren nostin pöhisemään, leivon siitä tänään. Minun on jatkossa käytettävä maskia leipoessani ja ommellessani, sillä keuhkot ja hengittäminen ovat ilmiselvästi heikko kohtani.

Toivon pääseväni

sunnuntaina messuun ja hyvä olisikin, sillä muuten seurakunta saa veisata ilman kanttoria tällä kertaa. Epäilen kyllä, että yskäni jatkuu vielä ensi viikolle. Töihinkin tahtoisin maanantaina, mutta aika näyttää, mikä on tilanne. Rukoilen toipumista, pikaisesti!

Mies kysyi

ovelta, millaista kahvia ottaisin. Hän tahtoi kofeiinillista, joten lupasin ottaa sitä minäkin. Nykyisin minun on helppo pysytellä 1-2 kupin kahvinjuonnissa, mutta kofeiinitonta juon muutamia kupillisia sen lisäksi.

On aika lopettaa, joten toivotan siunattua viikonloppua, arvoisa lukijani! Toivon, ettet kyllästynyt lopullisesti sairauskertomukseni pituuteen. Joskus on vaan pakko tuulettaa! Voi sinä hyvin!