27.08.2021 - Perjantaita!

Kirjoitin monta fiksua palstaa ja kaikki hävisi, kun yritin tallentaa. Syke nousi välittömästi. Yritän uudestaan, mutta nyt tulee eri teksti, sille ei voi mitään. Mieliala muuttuu, kun matto vedetään jalkojen alta. Tämä kirjoittaminen on vakavaa puuhaa.

Aurinko paistaa,

ihana päivä tulossa. Ja minulla vapaapäivä. Olin neljä päivää töissä tällä viikolla, piti muuttaa järjestelyjä erinäisistä syistä, mutta tänään saan rentoutua. Illalla makasin kuin lahna paatin pohjalla enkä juuri evääni väräyttänyt. Jääkaapille sentään jaksoin könytä evästä hakemaan. Jotenkin kroppa luulee, että silloin, kun on hyvin väsynyt, pitää syödä koko ajan. Se ei olisi kuitenkaan tarpeen, sillä lopulta väsyy siitä, että olo on kuin kinkerilampaalla.

Iloisia uutisia

terveysrintamalta! Olen nukkunut oikein hyvin viimeisen viikon ajan. Mies on hieronut hartioitani, päätäni ja selkääni joka ilta. Ihana mies! Kahvin juonnissa olen pysynyt kaidalla tiellä, vain kaksi puolikupillista aamupäivän aikana. Pääni ei ole ollut viikkoon kipeä, ja se on ihme. Yhtenä aamuna heräsin viideltä, kun se alkoi tulla kipeäksi, mutta join kahvini, otin panadolin ja tunnin sisällä olo oli normaali.

Menen nukkumaan iltaisin klo 21, ja herään viideltä ennen kellon soittoa. Saatan lueskella vähän aikaa, mutta joka tapauksessa ehdin nukkua tarpeeksi ja herään pirteänä. Jos herään yöllä, saan nukahdettua uudestaan. Nukun levollisesti enkä pyöri ympäri sänkyä, koska päätäni ei särje. Olkavarsi on joka yö kipeä jonkin verran, mutta se ei onneksi pidä minua hereillä nykyisin. Olen enemmän kuin kiitollinen!

Tänä aamuna

heräsin siis viideltä, ja minä pidän aamuista! Ehdin puuhailla kaikenlaista, ennen kuin mies herää. Join aamukahvini, söin aamupalaa. Laitoin leipäjuuren pöhisemään, pyykkikoneen pyörimään. Pakastin tillin, jonka ostin eilen kaupasta. Talvella käytän, kun laitan kalaa ruuaksi. Laitoin uutta viiliä piimimään. Kesäkuumalla aloitin viilin teon, ja syömme sitä edelleen useita kertoja viikossa. Aina eri viili, kesäinen on jo syöty, mutta pohjapiimän saan aina edellisesti viilistä.

Luin Raamattua, laitoin facebookiin jakeita ja etsin kuvia netistä niitä varten. Se on joka-aamuinen iloni. Lueskelin myös uutisia maailmalta ja kotimaasta sen verran, etten ahdistunut liikaa. Lopun aikaahan me elämme ja pedon merkkiä valmistellaan ihmisten jaottelemiseksi. Kaikki tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla, etteivät ihmiset huomaisi totellessaan tunnollisesti valtaa pitäviä ja ajautuisimme kaikki siihen verkkoon, johon meitä ei ole tarkoitettu. Herra avatkoon silmämme näkemään, missä ajassa elämme!

Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. -Psalmista 27

Koko Psalmi 27 on juuri tähän aikaan sopiva, en saanut kopioitua sitä, joten laitoin vain tuon yhden jakeen.

Tänään toivon

pääseväni uimaan. Jos on suhteellisen tyyntä ja saan järjestettyä itseni lenkille, saatan käydä Vikingalla uimassa samalla reissulla. Varaan paljon lämmintä mukaan, etten vilustu uimisen jälkeen, vaikka silloin ei yleensä ole kylmä. Se onkin pettävää, sillä pitäisi pukeutua heti niin paljon, että lämpiää ja vasta sitten ottaa pois ylimääräiset, kun alkaa tulla liian kuuma.

Huomenna menemme

retkelle ystäväpariskunnan kanssa, sitä odotan! Ja sunnuntaina messuun, jos Herra suo. Minulla on edelleen kanttorivuoro, koska toinen kanttori ei pääse tulemaan. Sanon kanttori, vaikka sitähän en todellakaan ole koulutukseni puolesta. Kunhan soittelen virret ja liturgiat.

Mutta nyt on

tämä päivä, jonka Herra on tehnyt, ja kiitän ja iloitsen siitä. Samaa iloa sinullekin, arvoisa lukijani!