21.08.2021 - Levollista lauantaita!

Istun jalat sängyllä

keinutuolissa makuuhuoneessa, joka on siis entinen olohuoneemme. Jatkamme nukkumista täällä, sillä huone on mukavan väljä ja parvekkeen ovesta on helppo tuulettaa. Ja näen kauniit pelargoniani ikkunasta! Jatkossakin suosin pelakuita parvekkeella. Ei kirvan kirvaa, vaan kestäviä kukkasia, jotka muistuttavat lapsuudesta, jolloin pelakuita oli joka ikkunalla.

Olimme mökillä

kaksi yötä. Menomatkalla kävimme Ylivieskassa isossa kaupassa, josta hamstrasin värikyniä ja tusseja puoleen hintaan - värikynät Romanian lapsille ja tusseja lähinnä työpaikalle.

Äidin kanssa

kävimme kirkonkylällä asioilla, poikkesimme myös hautausmaalla. Nivalan sankarihauta on joka vuosi yhtä pysäyttävä kauneudessaan. Ehkä se, että se on lapsuudesta tuttu, tekee siitä muita kauniimman. Tunneasia vaikuttaa.

Mökillä oli jälleen rauhallista, vaikka minä sainkin yöllä päänsäryn enkä voinut nukkua. Toinenkin yö meni aika heikoilla unilla, mutta kotona sitten nukuin pitkän yön kuten kuten viime yönäkin - yli 9 tuntia, vaikka välillä kävin kyllä hereillä joitakin kertoja.

Sain pitää sylissä

pienempää kaksostyttöä kuten viimeksikin. Toinen nukkui sikeästi jälleen ja ehkä sen takia onkin kasvanut nopeammin, kun nukkuu enemmän. Vauvat ovat aina suloisia, niin nämäkin. Nimet he ovat saaneet minun mummuni mukaan sekä muiden suvussa eläneiden mummojen.

Iltasella

joimme kahvia ja minä teetä lapsuudenystävän uudessa kasvihuoneessa kahden ystäväni kanssa. Keskustelumme kosketti tuttuja aiheita, terveyttä, työkuntoa ja jaksamista. Lopuksi rukoilimme yhdessä Isä meidän -rukouksen. Se on ihana rukous ja varmasti Jumalan tahdon mukainen.

Ystävän kasvihuoneeseen on tulossa viinirypäleitä, mutta ne olivat vielä purkeissa odottamassa omaa kasvupaikkaansa. On mukavaa, kun on ystäviä sielläkin suunnassa, jo lapsuudesta asti. Pyrin aina tapaamaan heitä käydessäni, jos voimat ja aika sallivat. Auton peräkontti oli sen reissun jälkeen pullollaan vihannesmaan tuotteita, kurpitsoita ja lehtikaalta. Nyt on kakkospakasteeni täynnä vihanneksia marjojen sijaan.

Paluumatkalla

poikkesimme tapamme mukaan Kokkolassa SPR:llä. Vetoketjuja sekä yksi kissojen naamaksi sopiva kangas löytyi. Mieskin löysi jotain. Kävimme syömässä herkullisen kukkakaalikeiton Harjun kuppilassa jo ennen sitä, ja jostain syystä - väsymyksestäkö - sain päänsäryn puolimatkassa. Join kofeiinitonta kahvia ja pistelin vähän taateleita poskeen - onneksi oloni ei pahentunut. Tietöitä oli matkalla jonkin verran. Vaasan pohjoispuolella on iso tietyömaa, kohta on mukava päästellä leveää tietä siihen suuntaan, ja hyvä se on jo nytkin.

Keskiviikon vapaapäivä

meni työn merkeissä vihanneksia säilöessä. Sitä ennen hankin kuitenkin raastimen puolivahingossa lisäravinteiden tilausmatkalla. Mies auttoi kotona raastamisessa ja aluksi koneen kokoamisessa. Olin toki nähnyt, miten se kootaan, mutta minäkös semmoisia hallitsisin, ehei.

Sillä aikaa, kun itse olin tilausreissulla, mies imuroi kotona. Minulla on hyvä aviomies. Olemme sopivia apuja toisillemme. Äiti kysyy joka kerta Sepolta, kun käymme siellä, miten hän pärjää minun kanssani. Niin, vaatiihan se taitoja, mutta kyllä minun kanssani on mahdollista pärjätä ja Seppo sanoo hyvin selviävänsä.

Torstain ja perjantain

olin töissä. Sain päänsäryn yöllä ennen töihin menoa ja nappailin panadolia ahkeraan ilman vaikutusta; toisena yönä valvoin kolmesta asti ilman muuta särkyä kuin olkasärkyä, mutta kun aamulla ei päätä pakottanut, selvisin työpäivästä mainiosti. Viime yönä nukuin, kuten sanottu, yli 9 tuntia. Viime aikoina noin on käynyt jo kolmesti. Ehkä alan elpymään? Varsinkin, kun saan pitää elpymispäiviä!

Ensi viikko voi olla hektisempi työssä, sillä altistuksia on tapahtunut, työntekijöitä karanteenissa, mutta lapsilla on yllättäen lyhyempi karanteeni kuin työntekijöillä. Se on aika kummallista. Siispä saamme sijaisia ja itsekin menen töihin alkuviikosta, vaikka varsinaiset työpäiväni piti olla loppuviikolla. Käsiä saa ristiä näinä aikoina monistakin eri syistä, mutta eipä meillä ole hätää, kun on Neuvonantaja olemassa. Kiitos esirukouksista työmme puolesta!

Ennen matkaa

poikkesimme autolla Vikingan rantaan ja minä kävin uimassa. Palatessa teimme samoin. Päänsärky säikähti viileää vettä ja uiminen teki hyvää minulle. Eilen oli aikamoista aallokkoa, mutta uin kuitenkin. Mittaria en muista ottaa mukaan, olisi hauskaa tietää veden lämpötila. Mutta onhan se toki laskenut ja kotiin tultua laitoin villasukat, säärystimet ja villatakin. Mutta olo oli virkeä! En ole varma, ehdinkö tänään pulikoimaan.

Aamusella

nostin leipäjuuren muhimaan. Teen tavallista leipää miestä varten tänään. Vien taikinan kellariin muutamaksi päiväksi ja paistan vasta sitten, kun edellinen leipä loppuu. Työpäivinä alkuviikosta en ehdi leipomaan.

Tein eilen pikkuleipiä, epäonnistuivat. En laittanut kananmunaa, koska niitä ei ollut. Pikkuleivistä tuli pelkkää velliä. Kaavin vellipikkuleivät kulhoon ja kulho jääkaappiin. Aamulla hain munia kaupasta ja lisäsin kulhoon. Tein pikkuleivät uudestaan - paistinpannuun. Nyt ne pysyivät koossa ja söimme muutaman jälkiruuaksi, lisäsin vähän vaniljajäätelöä päälle. Mitään en laita roskiin, jos ei ole pakko.

Mies on vienyt tallille

meneviä rautaputkia autoon, lähdemme asioille, jahka ennätämme. Käyn tankkaamassa auton, mies käy kaupassa sillä aikaa. Samalla viemme muovi- ja pahviroskat keräykseen. On hienoa, että ihmiset kierrättävät, mutta kovasti on vielä oppimista. Jatkuvasti on talon roskiksessa ynnä muualla muovipusseissa lasipurkkeja ja peltikansia. Muka-kierrätystä.

Löysin

kirpparilta eilettäin marianne-karkkiraitaisen, uuden pesupussin. Leikkasin kankaan kissojen osiksi viimeistä raitaa myöten. Myös naamat odottavat miestä piirtämään, jahka hän ennättää. Kiva, kun on mielekästä tekemistä. Itse harrastan Joulun lapsi -keräystä koko sydämestäni. Kokoan jatkuvasti tavaraa seuraavia pakkaamisia varten. Kukin käyttää liikenevät varansa siihen, minkä kokee tärkeäksi, ja minulle tämä on täydellinen harrastus. Nautin, kun löydän hyvää, uutta tavaraa edullisesti. Olen kärppänä alennusmyyntien suhteen.

Jatkamme vielä

Lutherin 1. Mooseksen kirjan selitystä iltaisin miehen kanssa. Se antaa taustoja maailman ensimmäisten ihmisten elämään, synnin järkyttävään vaikutukseen koko ihmiskunnalle. Ja Jumalan ihmeelliselle armolle, kun hän ei meitä hylkää, vaikka sen ansaitsisimme.

Koko Raamattu puhuu Jeesuksesta, Vanha Testamentti ei suinkaan ole vanhentunut. Entisajan ihmiset saivat panna toivonsa tulevaan Pelastajaan, joka polkee rikki käärmeen pään. Me saamme uskoa Jeesukseen, joka sen teki. Pelastus on valmistettu jokaiselle ihmiselle, sinulle ja minulle. Mutta otammeko sen vastaan, se on toinen juttu. Minä uskon ja tarvitsen jatkuvasti Jumalan anteeksiantoa. Anna sinäkin pelastaa itsesi, jos et ole sitä vielä tehnyt! Lue Jumalan Sanaa tai kuuntele sitä, niin se alkaa elää sinulle, sillä Jeesus Kristus on Jumalan sana. Ja etsi elävä seurakunta!

Seuraavaksi luemme

Martti Vaahtorannan kääntämän kirjan, joka julkaistiin tässä kuussa. Se on käännetty latinasta ja aihe koskee ihmistä kuoleman kynnyksellä, hänen pelkojaan ym. Aiheesta ei ole paljon kirjallisuutta, vaikka aihe on mitä tärkein. Palaan asiaan, kunhan alamme sitä lukea, mutta vielä on yli sata sivua Lutheria jälkellä - 300 luettu.

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani, tuleville päiville! Me menemme aamulla taas messuun, jos Herra suo ja olemme terveinä. Tervetuloa sinäkin, jos asut Vaasassa! Tai missä asutkin, etsi elävä seurakunta, jossa Jumalan sanaa julistetaan ja opetetaan.

jk. Jos ehdin, niin kirjoitan huomenna eräästä naisia koskevasta tärkeästä asiasta. Tällä kertaa en ehtinyt tehdä sitä.