Kategoriat: Ajankohtaista

Lapsuudenystäväni on syntynyt unikeon päivänä, ja hän nukkuu hyvin. Olimme kerran matkalla yhdessä ja minua oikein masensi, kun hän bussimatkallakin kallisti päänsä ja torkkui saati sitten illalla, kun sanoimme hyvää yötä. Hän alkoi nukkua, ja minä aloin ravata vessassa parin tunnin ajan, kunnes vahingossa nukahdin aikani sängyssä pyörittyäni.

Hellepäiviä

on pidellyt ja niistä on otettava ilo irti. Eilen olimme ystävien kanssa Mansikkasaaressa ja Lenen kanssa kävimme uimassa. Istuimme varjossa muun ajan tuulen leyhytellessä meitä vilvoittavasti. Tänään aiomme myös lähteä retkeilemään ystävien kanssa sen lisäksi, että jo aamulla kävimme mieheni kanssa uimareissulla perinteiseen tapaan. Miehellä keräyskeppi, minulla harja repusta roikkumassa, niin että saatoimme puhdistaa uimakopin hiekasta. Vati oli haljennut reunasta, se, minkä mies osti sinne jalkojen huuhtelua varten, mutta mies asensi sen hiukan kyljelleen ja taas sain jalkani puhtaiksi. Katsotaan, onko se vielä tallella seuraavalla kerralla.

Uiminen

on niin, niin ihanaa, kun sen avulla voi huuhtoa itsestään kaikkea muutakin pois kuin pölyä!

Eilen mies yllätti,

en ole tiennytkään, miten rivakka hän kykenee olemaan! Hän lähti Biltemaan, joka on hänelle vielä ihanampaa kuin minulle tutkia kirpparin kangasvarastoja. Olimme sopineet lähteä rannalle ystävien kanssa, mutta miestä ei kuulunut. Soitin hänelle ja ymmärsin oikein, että hän oli unohtanut muun maailman hiplatessaan ihania muttereita, ruuveja ja muita härpäkkeitä. Salamana hän pyöräili kotiin, ja siinä vaiheessa meitä tultiin pian hakemaan. Kuvittelin, että lähtö kestää perinteisen ajan, eli vähintään vartin, mutta mies syöksähti kuin pyörremyrsky minuutti sen jälkeen, kun oli tullut kotiin, rantatuoliemme kanssa pihalle. Minä häkellyin moisesta vauhdista niin että unohdin leivät jääkaappiin, kun otin eväskassin mukaan. Mies oli muina miehinä jo minua eteisessä vastassa, kun viimein pääsin lähtemään. Näköjään vielä on opeteltavaa puolison käytöksestä!

Näyttää maksalaatikolta

Ensimmäiset harjoitukset

Vielä ei antennitanko ole paikallaan lopullisesti

radioantennin pystytyksestä olivat eilen. Minä sain avustaa. Mies oli kuljettanut jonain päivänä 4,8 metrin puutangon kotiin. Parvekkeen kautta hän oli saanut sen sisälle naapuripariskunnan avustuksella. Sikäli oli ihanaa, että en ollut silloin kotona, joten naapurit pääsivät auttamaan ja olivat ilmeisesti onnellisia, kun saattoivat tehdä vastapalveluksen miehelle, joka korjasi heidän rollaattorinsa taannoin. Olin mykistynyt ihmetyksestä, kun näin tangon ensi kertaa työhuoneen katon rajasta, jonne se mahtui vinottain hyllyjen varaan. Minun kärsivällisyyteni ei moiseen riittäisi, kuljetella noin isoa kapistusta edes takaisin. Kotiin tuontikin oli ollut aikamoinen urheilusuoritus pyörän kanssa. Välillä suojatien yli tanko pystyssä, ettei osu kehenkään ja sitten pyörä toiselta puolelta tietä toisessa kuljetuksessa. 

...mutta on hyvää!

Viime torstaiaamuna

join toistaiseksi viimeisen kupilliseni kofeiinipitoista kahvia. Perjantaipäivän pääni oli niin kipeä, että olisin sortunut juomaan kahvia, ellei mies olisi estellyt. Onneksi niin, sillä lauantaina klo 3 heräsin siihen, että päähän ei sattunut yhtään! Ihmeellinen ja ihana tunne! Sen jälkeen olen juonut kofeiinitonta kahvia muina miehinä. Pääni oli toissapäivän 3 tunnin päiväunien (Huom! Minä nukuin!) jälkeen kipeä kuten ennenkin. Mies hieroi, päänsärky lähti aika pian. Eilen sama juttu, mutta vähän lievempi särky. Mies hieroi, särky lähti. Luulen, että muutaman viikon voi olla tällaista, mutta aika sen näyttää.

Soitin serkulle,

Eräs pyöräretki
 

ja hän kertoi, että tädilläni oli aina pää kipeä, mihin aikaan päivästä vaan. Hänellä oli "viitasten pää" kuten minullakin näköjään. Mummulla ja isälläni oli samoin jatkuvasti pää kipeä, ja silloin sanottiin, että he ovat perineet viitasten pään. Ilmeisesti mummu, joka oli Viitala tyttönimeltään, oli perinyt suvustaan päänsärkytaipumuksen. Otan selvää, kun ennätän, kuinka monella isän sisarusten perheessä on tätä taipumusta.

Kun päänsärky lähti,

tuli julmettu jalkasärky. Onneksi sekin loppui vähitellen eilen. Uskon sen tulleen siitä, kun nukuin lattialla kolme yötä, kun pojan perhe oli meillä ja ikkuna oli auki. Sain vetoa ja iskiaksen. Särky oli sen verran kovaa, että piti kesken Raamatun lukumme lähteä hakemaan pari panadolia muutama ilta sitten. En pystynyt kerta kaikkiaan olemaan, kun pohkeita jyskytti niin. Uusi kokemus tuokin, mutta näköjään tällä rintamalla on uutta ei-niin-kivaa tiedossa ennemmin tai myöhemmin.

On lopetettava, lähdemme baanalle. Siunausta päivääsi, kerron pian lisää, jahka ennätän!

Ilo Herrassa on minun väkevyyteni!

jk. Olen nukkunut monta yötä parvekkeella, se on ylellisyyttä!