22.07.2021 - Lomalaiset lähtivät

Ymmärrän hyvin iäkästä äitiäni, joka on kovin surullinen, kun minä tai veljeni, joka asuu tunnin matkan päässä, lähdemme hänen luotaan; toiset kaksi veljeäni asuvat lähellä äitiä. Äiti ikävöi lapsiaan. Niin minäkin teen. Lapset ovat äidin sydämessä, olivatpa nämä minkä ikäisiä tahansa.

Viikko sitten

luin netistä, että muuan lääkäri kehotti unetonta ihmistä mieluummin lopettamaan kahvin juonnin puolen päivän jälkeen kuin napsimaan nukahtamislääkkeitä. Se kolahti minuun ja ryhdyin tapani mukaan heti tuumasta toimeen. Nyt olen vielä juonut kahvia aamuisin, kun herään ja pää on kipeä. Luultavasti lopetan kokonaan, ehkä se on helpompi.

Olen yllättänyt,

miten riippuvainen olen kofeiinista, vaikka ikänihän olen sitä juonut, joskus paljonkin. Olen kuvitellut, ettei se vaikuta minuun juuri mitenkään, mutta ryhdypäs vähentämään sen nauttimista, niin johan alkaa päätä kivistää ja ties mitä! Netistä luin, että kofeiinimyrkytys on sellainen, että alkaa vapisuttaa, hermostuttaa, on huono olo. Monikin tuttavani sanoo alkavansa täristä, jos juo liikaa kahvia. Itselläni tulee lähinnä huono olo ja turta väsymys sen sijaan. Nykyisin olen väsynyt melkein koko ajan, siltä tuntuu. En osaa sanoa, mikä johtuu kofeiinin vähenemisestä elimistössä, mikä jostain muusta. Niin, ja kahvin lopettaminen, siis kofeiinin, voi aiheuttaa myös masennusta ja ahdistusta. Suosittelen lukemaan aiheesta netistä, jos kofeiini koukuttaa sinuakin, hyvä lukijani!

Pojan perhe

oli tosiaan meillä kolme yötä ja se oli ihanaa aikaa. Lapset olivat kasvaneet, luin Tiitäiselle, 4v, monta kirjaa. Hän leikki onnellisena autoilla ja tankkasi bensaa niihin.

Eve ompeli itselleen muumiaiheisen penaalin. Ensin liimasimme omatekoisella liisterillä ohuita kahviliinoja kankaalle, seuraavana päivänä hän silitti kankaan, sitten leikkasi ja ompeli vetoketjun. Hyvin sujui 11-vuotiaalta.

Pikkuinen Olivia, 2v, sen sijaan käänsi aina silmät lattiaan, kun juttelin hänelle. Ei voinut kuin nauraa. Lopuksi hänkin kyllä alkoi tutustua ja iltaisin istui kuuntelemassa sängyllä iltakirjaa, kun luin lapsille. Tiitiäinen luki iltarukouksensa ja minä perässä ennen kuin menimme nukkumaan.

Yhtenä päivänä

kävimme koko porukka Pedron 1-vuotissynttäreillä. Pitkästä aikaa kaikki lapset olivat lapsineen paikalla. Tietenkään valokuvaan eivät kaikki suostuneet, mutta sekin kuuluu asiaan, kun joukossa on 7 alle 5-vuotiasta. Toisena päivänä hinauduimme grillipaikalle, kun kuulimme eräässä perheessä grillattavan.

Kun pojan perhe

pääsi jälleen kotiinsa, pikkuinen Olivia kuulemma luki siellä kirjaansa: "Tomppa lähti mummon ja Sepon luo..." Liikuttavaa, miten lapsi leikkii kokemiaan asioita todeksi.

Me pesimme lakanoita

eilen ja tänäänkin vielä. Ulkona tuulessa ne kuivuivat nopeasti. Samalla oli haikeus mielessä. Ja kova väsymys, joka tulee aina kuin pudotus sen jälkeen, kun monta päivää saa viettää lasten perheiden kanssa tai on muuten erityisen paljon mukavaa ohjelmaa. Eilisiltana lähdimme miehen kanssa kävelylle. Kirjastoon asti jaksoin, kilometrin, ja koko ajan oli kauhea uupumus. Sieltä tultuamme meninkin nukkumaan heti yhdeksältä ja nukuin kuin tukki. Kunnes puoli viideltä aamulla päänsärky ilmoitti kofeiinin puutteesta. Puoli kuppia kahvia ja sen jälkeen siirryin parvekkeelle peittoineni. Onneksi sain vielä nukutuksi pari tuntia.

Kummallista!

Kun oli helleaika, saatoin hyvin olla sääret paljaina. Kun helle loppui, alkoi jalkasärky. Nytkin minulla on kahdet sukat jalassa, villapeitto päällä ja kotihousut jalassa. Siitä huolimatta piti ottaa panadol, kun jalkoja särkee sen verran. Öisin sama juttu. Villasukat, säärystimet ja sitä rataa.

Aamupäivällä

mies ryhtyi innokkaasti imuroimaan. Minä katsoin parhaaksi lähteä jaloista pois. Menin kauppaan, vein pyykit mennessäni narulle kuivumaan. Palatessani hän oli nuohonnut jo kaikki nurkat. Ihanaa, että mies tykkää imuroimisesta, ei ainakaan osoita vihaavansa imuria. Itsehän en imuroi mielelläni. Pyyhin kyllä pölyjä ja lattioitakin tarpeen mukaan.

Päivällä päätin,

että on ryhdistäydyttävä. Lähdimme pyöräilemään miehen kanssa ja siitä tulikin kunnon retki. Kävimme muun muassa parilla kirpparilla Sepänkylässä ja niiden välissä läheisessä kahvilassa. Minä join vichyn ja söin gluteenittoman sokerisen leivoksen, mies otti kahvia ja jonkin leivoksen myös. On vaikea löytää sekä sokeritonta että gluteenitonta, itse asiassa en ole löytänyt sellaista pullaa tai leivosta vielä.

Sen sijaan

paistoin kotona herkullisen pitsan, joka ei ole pitsaa nähnytkään. Täytteet kylläkin, mutta pohja oli pelkkää kesäkurpitsaa. Sain vinkin naamakirjasta ja se oli kyllä hyvää. Mies kehui kovasti. Ja sulaneet mustikat tein piirakaksi, kun sattui olemaan virtaa. Äsken juuri söimme sitä, eikä mies huomannut ollenkaan, että piirakka oli paitsi gluteeniton, myös sokeriton. Käytän steviaa makeuttamiseen. Kuvittelen, että se ehkä on paras mahdollinen vaihtoehto sokerille.

Alkaa väsyttää,

vielä luemme Raamattua ja Lutherin selitystä 1. Mooseksen kirjaan. Eilen mies luki, minä en jaksanut enkä totta puhuen jaksanut omaksuakaan mitään hänen lukemastaan tekstistä. Joskus on vaan niin väsynyt. Hyvää yötä, arvoisa lukija - tai mukavaa päivää, jos luet tätä päivällä!

Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä kun joutuu yö.

Tule askele askeleelta, minun kanssani kulkemaan, sua ilman en saata jäädä, pysy luonani ainiaan.