11.07.2021 - Suven suloisuutta!

Aloitin jo ponnekkaasti, mutta hävitin tekstin. Onneksi en ehtinyt pitkälle, harmittaisi. Pääsin valittelemaan olkavarttani, jota nytkin jomottelee. Öisin etenkin, joten heräilen sen takia. Mutta kun onnistun saamaan sopivan asennon, kipu ei tunnu. Lääkärin mielestä kyse on kulumasta, mutta en ole vakuuttunut täysin, koska sitä ei ole kuvattu. Ehkä yritän jälleen saada jotain apua, mielessä onkin jotain. Yritystä minulta ei ainakaan puutu.

Istun parvekkeella,

tai oikeastaan loikoilen leposohvallani, jonka serkun mies teki ohjeitteni mukaan minulle. Olen tosi tyytyväinen tähän. Pääni takana on pistorasia, joten virtaa riittää, jos tarvitsen tietokoneelle tai kännykälle. Edessäni näen lempikukkiani, pelakuita, ja tuuli leyhyttelee parvekkeen rullaverhoja. Mies laittoi ne kiinni ikkunaan liimauspuristimilla, niin ettei tuuli pääse niitä repimään paikoiltaan, vaan niitä voi pitää puoliksi auki/kiinni, niin ettei silmiäni häikäise.

Tänä aamuna

mies meni hakemaan k-piikin, toisen sellaisen. Minä olen päättänyt odottaa, mitä tuleman pitää ja ottaa sen kenties joskus myöhemmin - jos koskaan. Asia jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan ja se jakaa jopa perhekuntia, liki ettei hajota perheitä. Äitini sanookin osuvasti, että sota yhdisti, korona erottaa. Rukoillaan ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jumalaan turvaaminen joka tilanteessa on se tärkein asia, toimimmepa kuinka hyvänsä. Hänen kädessään on elämämme.

Eilinen sää

oli minulle mieleen. Oli pilvistä pitkästä aikaa. Tosin minulla oli pää kipeä, mutta se meni ohi aamun tullen ja lähdimme uimaan. Edellispäivänä menimme kärryjen kanssa istumaan rannalle ja lukemaan varjossa. Jonain päivänä olimme uimarannalla kärryn kanssa. Sen kyytiin saa sekä istuimet, eväät, uikkarit että lukemiset. Mutta eilen tosiaan pyöräilimme. Oli ihanaa uida, kun meri oli tyyni, ei ketään muita rannalla!

Mies lakaisi

taas pukukopin, minä hain vettä vatiin jalkojen huuhtelua varten - se vati on pysynyt ehjänä siellä jo pari päivää, mikä on hyvä saavutus. Sillä aikaa, kun minä uin, mies keräsi taas roskia. Ennen lähtöämme tuli pari naista uimaan. Toinen heistä kertoi tästä, minä sitten netistä luin:

"Kesäiset hellekaudet voivat tuoda mukanaan uimarantavesien laatuun liittyviä ongelmia. Lämpimät säät lisäävät riskiä saada vibriobakteerin aiheuttama infektio uimarannalta Suomen rannikkovesissä uidessa. Etenkin Vibrio cholerae -bakteerin aiheuttamien infektioiden ennustetaan lisääntyvän ilmaston lämpenemisen myötä merialueilla. Terveysriski kasvaa uimarannoilla, erityisesti matalissa lämpimissä vesissä, joiden suolapitoisuus on alhainen, kuten Suomessa Perämeren alueella."

Täytyisi siis päästä syviin vesiin!

Lähdimme eilen

päivemmällä noin tunnin lenkille, otimme keruukepit mukaamme. Löysimme pulloja/tölkkejä 65 sentin edestä sekä 8 maskia ynnä muuta roskaa. Oli hauska lenkki ja hyvä mieli, kun saimme sen aikaiseksi. Tänään luultavasti pidämme kotipäivän. Nautin tästä tuulesta parvekkeella, kun ikkunat ovat auki. Tuuli hyväilee ihoa, ei ole kuuma, ei kylmä, eikä aurinko toistaiseksi paista tänne.

Leipäjuuritaikinat

nostin eilen myös pöydälle ja pistin pöhisemään, kun oli pilvinen päivä. Tuntui, että jaksoin jotain tehdäkin. Toinen on gluteeniton juuri, toinen tavallinen. Päivällä tein kaksi kauraleipätaikinaa, jotka mies sekoitti. Itselleni tein oman taikinan, johon laitoin puoli litraa vettä, 150 g juurta, puoli kiloa jauhoja - kaikkia mahdollisia lajeja, mitä löysin kaapista. Kaurasta pidän ehkä eniten, ja sitä on tarjolla sekä ryyneinä, että hiutaleina ja jauhoina.

Illalla sain

nostaa kohonneet taikinat jääkaappiin, aamulla paistoin ne. Gluteeniton leipäkin on älyttömän hyvää. Tykkään ihan liikaa leivästä, söisin sitä aina. Makeista en niinkään välitä. Halkaisin omia leipiäni ja laitoin jo pakasteeseen osan. Loput syön tänään tai huomenna. Seppokin tykkää kuulemma omasta leivästään; jatkossa saa kuulemma tehdä ihan samaa. Kunhan vaan muistaisin, miten sen tein. Teen aina näppituntumalla.

Messussa

olin tänään pitkästä aikaa yksin. Mies oli rokotusreissulla, joten hän jäi kotiin tällä kertaa. Minulla oli viuhka mukana, että sain leyhytellä kirkossa, sillä sää oli tosiaan kostea ja lämmin. Oton saarnasta jäi mieleen mm. se, että Aatami ja Eeva tekivät itselleen vaatteet Jumalan paratiisin tuotteista sen jälkeen, kun olivat langenneet syntiin. Jumala sen sijaan valmisti heille vaatteet nahasta. Ja Jumala on valmistanut myös meille vaatteen, joka hänelle kelpaa. Se vaate on pyhä kaste, joka peittää meidän syntimme.

Minua puhuttelee

tuo syntiinlankeemus nykyisin, sillä Luther puhuu siitä monin sanoin 1. Moos. kirjan selityksessään. Syntiinlankeemus ei ollut pikkujuttu, vaan sen seurauksena me menetimme alkuvanhurskauden, eikä mikään ole enää puhdasta tässä maailmassa ja meidän elämässämme. Tarvitsemme puhtauden itsemme ulkopuolelta, ja sen saamme uskomalla Jeesukseen, joka antoi verensä meidän syntiemme sovitukseksi.

Luther selittää, että me olemme sokeat synnille ja teemme sitä mielellämme. Kun sitten laki osoittaa, että olemme tehneet synnin, silmämme avautuvat ja me kauhistumme tekoamme. Ellei Jumalan armo Kristuksessa silloin koskettaisi meitä ja tulisi avuksemme, me emme kestäisi.

Tiedän tämän omasta kokemuksestani!

Kun olin tullut uskoon, kesti melkein vuoden, ennen kuin aloin nähdä oman syntisyyteni ja se kauhistutti minua. Miten Jumalakaan voi rakastaa tällaista ihmistä, oli ajatukseni. En muista enää, miten sain varmuuden, että Jumala on pelastanut minut ja antaa syntini anteeksi ja rakastaa minua siitä huolimatta, millainen itsessäni olen. Jeesuksen tähden hän ei lue minulle syntejäni vaan on kasannut kaiken Jeesuksen päälle, joka on sovittanut ne jo ennen kuin minä olen syntynytkään.

Paistoin eilen

uutta keräkaalta, joka on tuoretta ja vielä pehmeää. Laitoin sekaan sipulinvarsia, sipulirenkaita, varsiselleriä ja tomaattisosetta, jota jäi taannoisesta pitsan teosta. Maistatin miehelläkin, että se on vielä kelvollista käytettäväksi. Lisäsin jauhelihaa raakana sekaan, mausteita päälle ja muhimaan vaan. Cheddarin makuista Koskenlaskijaa muutamia lusikallisia päälle. Eniten pidän pekonisesta Koskenlaskijasta, mutta ehkä muutkin pitävät, sillä sitä löytyy harvoin kaupasta. Ruuasta tuli hyvää, mies tykkäsi.

Ostin tarjouksesta ( -30%)

broilerisuikaleita, maustamattomia ja paistoin ne tätä päivää varten. Lisään ne salaattiin. Maustoin suolalla, currylla, pippureilla ja keltaisella, jonka nimeä en muista. Jäähdytin nopeasti kylmävesiastiassa lihakipon kuten äiti on opettanut. Kylmässä vedessä kaikki jäähtyy paljon nopeammin kuin vaikkapa kylmällä parvekkeella talvella. Ja jääkaappiinhan ei lämpimänä kannata mitään laittaa.

Sain valmiiksi

120:nnen kissan, joten syksyn kissat ovat valmiina. Tekisi mieleni tehdä jotain muuta hauskaa välillä. En vielä tiedä, mitä se voisi olla. Aamulla kuitenkin ennen kirkkoon menoa tekaisin alushameen. Suunnitelma oli päässä valmiina, joten tekeminen ei kestänyt kuin 10 minuuttia. Kevyttäkin kevyempi, kevyen mekon alle, ettei tämä tartu kinttuihin kiinni. Se toimi toivomallani tavalla! Ehkä ompelen vielä kaistaleet kiinni toisiinsa. Nyt laitoin vain kolme kaistaa päällekkäin, mittasin 43 sm ja pätkäisin poikki saksilla. Ompelin kujan yläreunoihin kuminauhaa varten, pujotin sen ja kuminauha kiinni. Siinä se oli. Näyttävät olevan hiukan eripituisiakin, mutta se ei minua haittaa. Jäävät ne kuitenkin mekon alle. En ole turhan tarkka tällaisissa asioissa.

On aika

lopettaa ja mennä valmistamaan lounasta. Siunattua päivää ja alkavaa viikkoa, arvoisa lukijani! Nautitaan kesästä!