09.07.2021 - Loma maistuu!

Kerta se on ensimmäinenkin! En tiedä koskaan levänneeni näin hyvin ja paljon kuin tänä kesänä. Tämä on suorastaan juhlaa! Nautin kovasti siitä, että päivän alkaessa on harvoin mitään pakollisia kuvioita. Omaehtoista huvittelua sitten senkin edestä. Kuten uimista.

Tänäkin aamuna,

tosin vasta yhdeksän maissa, lähdimme kärryä vetäen (lue: mies) rannalle. Tuolit ja kassit kyydissä, minulle keruukeppi, jolla noukin matkan varrelta roskia ja maskeja. Ei niitä onneksi paljon ollut. Matkan varrella mies kävi ostamassa kylmää kahvia kaupasta. Toi minullekin, vaikka en aikonut juoda. Arvasi, että juon kumminkin.

Rannalla

odotti yllättäen eilen sinne jättämämme vati jalkojen huuhtelua varten pukukopin edessä. Olin aika varma, että nuoriso on sen hajottanut, mutta onneksi ei - vielä ainakaan.

Mies sen vadin hommasi kuten harjankin sitä varten, että voimme lakaista uimakopin lattian, kun vaihdan uimapuvun. Mieshän ei ole nähnyt tarpeelliseksi uida sen yhden kerran jälkeen, jolloin hän ui kesäkuussa, kun sattui olemaan aika kolkko sää. Sen sijaan hän keräili tänäänkin rannalta runsain määrin roskia sillä aikaa, kun minä kelluin ja uiskentelin meressä. Kastelin hiukset kelluessani, se viilentää mukavasti oloa.

Istuimme sitten

rannalla ja juttelin erään rouvan kanssa. Mies olikin jo tutustunut häneen, sillä rouva on ystävättärensä kanssa joka aamu ja ilta uimassa. Me olemme jaksaneet vain eilisiltana käydä rannalla - yleensä olen ihan naatti päivän jälkeen. Eilen pysyin koko päivän kotona niin että jaksoin iltauinnille.

Rouva oli hyvin ilahtunut, kun uimakopissa ei ollut hiekkaa. Toivokaamme, että vesivati pysyy edelleen uimakopin edustalla niin että uimarit voivat huuhdella jalkansa. Vaihdoin siihen veden uimassa käydessäni.

Kesäkuumalla

maistuu viili. Tein sitä itse ja kyllä se on hyvää, kun sää on lämmin. Paistoin lisäksi pari jauhelihapihviä molemmille eilen ostamastani jauhelihasta, joka oli tarjouksessa. Suolaista pitää saada kuten nestettäkin. Grillimakkaraa ja meetwurstia on myös jääkaapissa.

Uunia ei tee mieli

käyttää kuumentamaan huushollia. Olenkin tehnyt itselleni gluteenitonta leipää paistinpannulla. Desi kaurahiutaleita, siihen puoli desiä sokerijuurikashiutaleita/siemeniä ja desin verran kermaviiliä tai luonnonjugurttia. Annan vähän turvota, paistan öljyisessä paistinpannussa kuumassa pihvin näköisiksi kökkäleiksi. Maukkaita ovat.

Onneksi mies löysi

varastoistaan pienen tuulettimen, joka kierrättää huoneilmaa. Sekin auttaa todella paljon. Ilman sitä tulee nopeasti ahdistavan tukala olo. Siirrämme tuulettimen aina sinne huoneeseen, missä olemme kulloinkin. Tai paremminkin mies siirtää sen aina sinne, missä minä olen. Ihana mies, ajattelee minun parastani.

Joka päivä

ompelen hiukan. Ihan kohta minulla on 120 kissaa valmiina syksyn pakkaamiseen. Jahka kutojat jaksavat vääntää sukkia, lapasia ja pipoja riittävästi, voimme pakata 120 laatikkoa syksyllä kevään 60 paketin lisäksi. Voisin tietysti ommella jotain muutakin vaihteeksi, mutta olen laiska. Minua ei huvita käyttää energiaa uuden opetteluun, teen mieluummin samoja kissoja, sillä paketit menevät ymmärtääkseni aina eri lapsille.

Eräs historiaa

tunteva mies kertoi, että Romania auttoi Suomea sodan aikana. En löytänyt netistä asiaan liittyvää aineistoa, mutta jos on noin, niin olen tosi kiitollinen, että auttamalla nyt Romanian lapsia joulupakettien muodossa, voimme itse olla nyt maksamassa takaisin sitä apua, mitä maamme on silloin saanut.

Lähetä leipäsi vetten yli, ajan tullen saat sen takaisin.

Tänään

pyöräilemme kirjastoon. Haluan etsiä joitakin romaaneja käsiini. Viimeksi lukemani olivat hauskaa ajanvietettä, toivon löytäväni samojen kirjailijoiden muitakin teoksia. Paljon olen löytänyt myös kirjojen vaihtohyllystä lukemista, vien niitä takaisin luettuani.

Olemme edenneet

150 sivua Lutherin 1. Mooseksen kirjan selitystä. Se on mielenkiintoista. Paljon olemme jääneet miettimään syntiinlankeemuksen seurausta. Se, että Eeva otti omenan ja söi, ei ole se pahin asia. Pahinta oli ja on syy, miksi hän teki niin. Syy oli epäusko. Epäusko on se synti, mitä meidän tulee varoa, koska siitä seuraa syntiin lankeaminen. Jumalan sanan lukeminen, rukous ja seurakuntayhteydessä pysyminen vahvistavat meitä uskossa. Raamatussa aloitimme Jobin kirjan lukemisen eilen. Kuka meistä olisi kestänyt Jobin koettelemusta lankeamatta syntiin, kiroamaan Jumalaa tai epäilemään Jumalaa?

Älkäämme siis jättäkö seurakuntayhteyttä, kuten muutamien on tapana.

On aika

siirtyä muihin puuhiin. Siunattua heinäkuun jatkoa. Herra Jeesus olkoon kanssamme kaikilla teillä, arvoisa lukijani!