22.06.2021 - Nivalassa!

Huomenta ja kaunista Paulan päivää! Enpä tiedä, koska viimeksi olen ollut nimipäivänäni Nivalassa, sillä usein se osuu juhannuksen tienoille ja silloin olen yleensä ollut kotona Vaasassa.

Mieheni oli lähdössä

Jyväskylään asunnolleen pakkaamaan ilmeisesti viimeisintä jumbokokoista radiota, joka painaa kuulemma noin 50 kg ja muutakin tavaraa siellä on vielä pakattavaksi. Päätin sitten minäkin lähteä maailmalle ja minnekäs muualle kuin sukulaisiin. Yövyn äidin luona, sillä mökillä on liian kuuma ja liikaa seuralaisia; lue sääskiä.

Eilen oli helteinen päivä

mutta en sitä juuri huomannut, sillä autossamme toimii nyt ilmastointilaite, joten ajelu on mukavan viileää. Tänään on hellepäivä luvassa - kenties ukkosineen. Tarkoitukseni on ajella äiti kyydissä vanhimman veljeni luo Reisjärvelle häntä ja kälyä tervehtimään. Uimapuvun otan mukaan, he asuvat järven rannalla.

Tulomatkalla kävin uimassa

Evijärven seutuvilla, noin 125 km Vaasasta. Siellä on iso tekolampi, johon tulee vesi lähteestä. Vesi on niin kirkasta, että pohjaan asti näkee, ja samalla vesi on raikasta ja viileää. Rannalla on pukuhuoneet sekä erittäin siisti vessa. Olen käynyt paikalla usein ajaessani Vöyrin - Reisjärven/tai Kaustisen kautta, kuten nyt tein. Siellä oli uimareita nytkin, lisää tuli, kun olin pois lähdössä.

Viime pyhänä

meidän oli tarkoitus mennä Seinäjoelle messuun, kun meillä ei messua ollut, mutta erinäisten väärinkäsitysten vuoksi emme sitten menneetkään. Seurakuntalaisillamme oli myös mökkikutsu, jonne monet olivatkin menneet. Me kävimme aamupäivällä uimassa Vikingan rannassa ja iltapäivällä pyöräilemässä.

Mies löysi tieltä pari päivää sitten erään firman ison magneettilaatan, selvitti missä kyseinen firma sijaitsee ja pyöräilimme viemässä sen kyseisen firman ulkoseinään. Kun eihän se minun ole, mies totesi. Jätimme pyörät työpaikkani parkkiin ja kävelimme ympäriinsä samalla kun palautimme laatan firman seinään. Keräilimme runsain määrin maskeja, 65 yhteensä sinä päivänä. Roskiakin oli paikoin, mutta harmitellen totesimme, että kyllä olisi roskankerääjille töitä. Emme olleet roskankeräilytuulella, vaikka paljon me niitäkin kokosimme maskien ohella, kun muovikassikin löytyi tiepuolesta.

Poikkesin eilen näyttelyssä,

Vöyrin kirjastossa. Kälyni Arin suvusta esitteli siellä maalauksiaan ja valokuviaan luonnosta ja kauniita ne olivatkin. Jatkoin matkaa "sisämaan" kautta ja huomasin saman vanhan tunteen itsessäni. Olisi pitänyt muka mennä suorinta tietä, mitä tavallisesti ajan. Ikään kuin olisi kiire, en ehtisi tai kykenisi tekemään muutoksia. Aikoinaan Arin sairastaessa opin todella tehokkaaksi ja siitä on vaikea päästä irti. Olin varma eilen, etten osaa edes aja kyseistä reittiä. Mutta tiehän aukeni eteeni aivan tuttuna enkä eksynyt kertaakaan, vaikka siinä etevä olenkin. Jouduin sanomaan itselleni monta kertaa, että ei mitään kiirettä. Ehdit kyllä. Voit pysähtyä uimaan. Voit pysähtyä kauppaan. Voit ajaa hitaasti, jos siltä tuntuu. Matka tosiaan kesti kauemmin kuin tavallisesti, mutta selvisin siitä hienosti. Jos minulla ei ole nyt aikaa hidastella välillä niin sitten sitä ei ole koskaan.

Olen lopettamassa erästä lääkettä,

Ketipinoria, enkä ottanut melatoniinia yöksi. Nukuin alle neljä tuntia. Liian vähän. Sain sen aikoinaan juuri sen takia, että aloin herätä aina kolmen aikaan enkä enää saanut unta. Stressistähän se johtui osaltaan. Viime yönä nukahdin kuitenkin jossain vaiheessa, mutta uni oli katkonaista ja pinnallista.

Pitäisiköhän kokeilla sodassa olleen miehen neuvoa. Vaimon kuoltua miehelle tarjottiin unilääkettä, sitä mies ei tarvinnut. Jos kolme yötä valvoo, niin neljäntenä nukkuu varmasti, mies tiesi. Lääkkeen lopetus tosin on tuonut mukavan myötävaikutuksen: ei ole pää kipeä aamulla! En tiedä, johtuuko lääkkeen vaikutuksesta/puutteesta, vai siitä, että pitkään nukkuessani pääni tulee kipeäksi - veri ei kierrä? En tiedä, mutta nukkuakin pitäisi edes kuusi tuntia.

Keitin kahvia,

äiti nukkunee vielä. Syön aamupalaa ja yritän vähän levätä vielä. Aamuvarhain luin 1. Johanneksen kirjettä ja laitoin siitä jakeita Facebookiin kuvien kera. Kuvat otin tällä kertaa melkein kaikki omista ottamistani. Yleensä valikoin niitä eri sivuistoilta. Kuvat näkyvät vuorokauden Fb:n tarinasivustolla. Ajattelen erityisesti kohtaa:

Jos me valkeudessa vaellamme niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen veri pesee meidän puhtaaksi kaikesta synnistä.

Aurinkoinen aamu, onneksi tuulee. Maantiellä autot ja traktorit kiitävät molempiin suuntiin. Ihmiset ovat työssä tai matkalla sinne. Tänään kerään äidille uusia kukkasia maljakoihin. Hänellä on paljon kukkia kuten minullakin aina. Laitan pois jo varisevat ja tuon uusia tilalle.

Ajellessani eilen

kaipasin mieheni rauhoittavaa seuraa. Nytkin hän on mielessäni, kun tiedän hänen istuvan junassa. Palaan kotiin ilmeisesti ennen häntä, mutta juhannusaattona olemme jo kumpikin kotona, jos Herra sen suo. Sitä ennen tapaan lapsuudenystäviäni ja veljieni perheitä.

Siunattua juhannusviikkoa ja keskikesän päiviä, arvoisa lukijani!

jk. Lisään kuvia myöhemmin, kun ennätän - en saanut laitetuksi kaikkia, mitä olisin halunnut - Reisjärvessä kävin kahdesti uimassa! Maasydänjärvelläkin poikkesimme äidin kanssa!