23.05.2021 - Uuteen viikkoon uusin voimin

Hankin uuden kännykän. Ei muuta tarvita, niin oman luonteen heikkoudet paljastuvat karkeasti, sikäli kuin ne eivät satu jo muutenkin olemaan näkösällä.

Minähän en ymmärrä  

kännykästä saati tietokoneesta paljonkaan. En saanut yhteyttä kännykällä tietokoneen nettiin. Pari jeppeä teki puoli tuntia töitä, kun kävin tänään näyttämässä liikkeessä, josta ostin. Tietokoneen asennuksissa jotain kuulemma. Sitten ourakin temppuili ja nostatti painetta. Juuri kun luulin, että homma toimii ja netti yhdistyy, niin eipäs vaitinkaan. No, ehkä se kestää jonkin aikaa, ehkä kaikki tulee kuntoon. Mies laittoi oman koneensa päälle, joten saanhan minä yhteyden näin, joten ei hätää. Minä vaan en kestä oikein hyvin hidasteluita ja osaamattomuuttani. Turhaudun ja hermostun itseeni.

Viime viikolla

olin pitkästä aikaa töissä ja tuntui hyvältä, että jaksoin. Astmalääkkeitä olen jättänyt heti ottamatta, kun saatoin. Tänään olen kyllä jonkin verran yskinyt, joten mietin, pitääkö yöksi napata jotain pilleriä vähintään. Repertuaaria tosiaan riittää, joten se ei ole ongelma.

Eräänä päivänä vein auton korjaamolle, poljin pyörällä töihin ja iltapäivällä sama toisinpäin. Autoon vaihdettiin jakopäänhihna. Seuraava vaihto 6 vuoden päästä kuulemma. Millään en tuota sanaa meinannut muistaa, mutta nyt se tulee jo kuin apteekin hyllyltä, jakopäänhihnahan se. Mies selitti sen toiminnankin minulle, mutta se oli täyttä hepreaa se selitys minulle.

Tänään pääsin

messuun monen viikon jälkeen. Porukkaa oli melkein 40 paikalla, ja kaikilla oli paljon asiaa toisilleen ennen ja jälkeen messun, sillä emme ole toisiamme nähneet aikoihin. Muutamia vain, jotka ovat sattuneet olemaan samaan aikaan ehtoollishetkissä. Pastorimme jää nyt lomalle, mutta ensi pyhänä tulee Seinäjoelta Typön Ville pitämään meille messun. Emme siis jää tyhjän päälle, mitä seurakuntaelämään tulee.

Olen kuunnellut

saarnoja ja opetuksia samalla, kun teen ruokaa tai touhuan jotain muuta. Selväksi on tullut, että seurakuntayhteys on todella tärkeä asia uskovalle ihmiselle. Ei ole sama asia, jos uskoo yksin kotona ja rukoilee, vaikka joskus on sellaisiakin aikoja tai jostain syystä ei voi osallistua. Seurakunnan esirukous ja yhteys toisiin uskoviin pitää uskoa vireillä ja elävänä. Raamattu varoittaa jättämästä omaa seurakunnan kokoontumista. Ei se turhaan varoita.

Saimme tänään

luetuksi Uskosta uskoon -kirjan mieheni kanssa. Siinä oli paljon painavaa asiaa, ja mies sanoi moneen kertaan, että tämä meidän pitää lukea uudestaan useasti. Seuraavaksi otin esiin Alan Redpathin kirjan, joka on tutkielma Nehemian kirjasta. Katsotaan, herääkö mielenkiintomme lukea se kokonaan. Sen lisäksi luemme Raamattua päivittäin iltasella. Olemme menossa 2. Aikakirjassa. Yhteinen lukeminen on mukavaa, odotan aina niitä hetkiä.

Eilen meillä

oli perheessä juhla. Nuorin lapsenlapseni, yhdeksäs, kastettiin ja tarkoitus oli, että olisimme koko sakki paikalla. Toisin kävi. Etelän perheelle tuli auton kanssa kommervenkkejä eivätkä he päässeetkään tulemaan. Se harmitti kovasti meitä kaikkia, mutta minkäs teet. Toisaalta mitään onnettomuutta ei sattunut, joten se on suuri kiitosaihe. Mitä vaan voi sattua liikenteessä, elämä on arvaamatonta.

Tekisi mieleni

lähteä heidän luokseen Espooseen, että näkisin pitkästä aikaa tuota rakasta perhettä, mutta eipä taida arvata matkustaa. Autolla en ehkä uskalla lähteä ajamaan sinne, ja junalla meno on vähän arveluttavaa, kun ei ole pakko mennä. Jospa sitten kesällä kuitenkin tapaamme, niin toivon ainakin.

Minulla oli kansallispuku

hukassa. Sitä ei löytynyt mistään, kun kastejuhlaan sitä etsin. Viimein menimme miehen kaapille ja sieltä erään pukupussin sisältä se löytyi. Eikä vain kansallispuku, vaan kaksi vuotta sitten kadonneeksi julistamani punaruutuinen pellavamekko, jonka katoamista olen surrut. Ilmeisesti kaksi vuotta sitten muuton yhdeydessä pukupussi päätyi väärään kaappiin enkä ole sitä löytänyt. Olin tosi iloinen löydöistäni.

Kansallispukuhan on tätini ompelema, 33 v sitten. Se mahtuu minulle nyt juuri ja juuri. Aina se on sopinut, mutta nyt harmitti, kun se tuntui turhan kireältä. Ruoka on maistunut rouvalle. Sitä ei käy kieltäminen. Liikkumista pitää lisätä, mutta ennen kaikkea harkita, mitä suuhuni pistän.

Kuukauden ajan

olen syönyt gluteenitonta leipää ja ruokaa myös. Lisäksi vältän sokeria, suklaata ja munia. Mahani käy hiljaisella volyymillä, ja se tuntuu hyvältä. Syömättä en ole, pidän syömisestä liikaakin, mutta haluan, että se mitä syön, on minulle sopivaa ja terveellistä. Lisäksi olen liittynyt fb:n Starttia hyvinvointiin -ryhmään. Siellä ihmiset kertovat, minkälaista apua ovat saaneet Neolife-tuotteista, jotka ovat pelkkää ruoka-ainetta, mutta niistä on poistettu allergiaa aiheuttavat aineet, mitä ne sitten ovatkaan nimeltään.

Kiinnostaa nähdä, saanko itse apua allergioihini ja muuhun noiden tuotteiden avulla. Jos joku haluaa liittyä kyseiseen ryhmään, niin laita viestiä, niin voin liittää sinut siihen ja pääset myös lukemaan ihmisten tarinoita hyvinvoinnistaan. Jollakin on juuri samanlainen "taudinkuva" kuin minulla, ja hän voi paremmin nykyään. Tärkeäähän olisi, että vitamiinit ja hivenaineet siitä, mitä syö, myös imeytyisivät.

Messun jälkeen

tytär poikkesi lapsineen pikaisesti. Sen jälkeen lähdimme miehen kanssa käymään koneen kanssa liikkeessä, kuten kerroin, ja sen jälkeen menimme kävelemään luontopolulle. Raitis ilma, lapaset kädessä. Mutta kotiin tultua sangen hyvä mieli liikkumisesta.

Alkavalla viikolla

on taas monia haasteita. Lähinnä töitä, keskiviikkona vapaata, jos saan sijaisen järjestymään. Keskiviikkoiltana työpalaveri, torstaina hyvinvointitapaaminen töiden jälkeen. Lauantaina taidan päästä hammashygienistille. Kaupunki on järjestänyt aikoja viikonloppuisin lyhentääkseen pitkiksi venyneitä jonoja.

On aika

siirtyä rentoutuspuolelle. Siunattua viimeistä toukokuun viikkoa, arvoisa lukijani! Toivotaan, että saamme lämmintäkin säätä vielä, sillä sitä on ollut niukalta toistaiseksi. Talviturkkikin on heittämättä, mutta aion päästä siitä eroon mitä pikimmin, mutta kanniskelen sitä vielä jonkin aikaa.