08.05.2021 - Lauantaina iltamassa

Istumme miehen

kanssa olohuoneessa viherseinä edessämme ja mies hörppii vielä kahvia. Keitämme näin iltaisin kofeiinitonta kahvia, niin että voimme ryystää sitä vailla huolen häivää unen katoamisesta. Kello raksuttaa tasaiseen tahtiin ikkunan yläpuolella. Muuten on hiljaista ja levollista.

Viime yönä

sentään nukuinkin jonkin verran. Yskimisen takia olen nukkunut välillä keinutuolissa, jossa sainkin hyvän asennon lammasvälly selän alla ja täkki jaloilla. Toissa yönä sain vain toista tuntia nukutuksi. Aamullakin vielä oloni oli aika epätodellinen, kun yskin niin mahdottomasti.

Päänsärkyni

tai mitä migreeniä se lienee, on sekin aika merkillistä. Sitä on noin 10 kertaa kuukaudessa aina aamuöisin. Viime yönä se oli rajua. Rukoilin, ettei päässä hajoaisi mitään lopullisesti. Minusta tuntuu kuin kaulassani olisi säätönuppi, joka säätelee veren pääsyä aivoihin. Toisinaan verta pääsee vain vähän ja silloin pää on kipeä. Kun kääntelen päätä, nuppi antaa periksi, ja olo vähän paranee, mutta makuulla eli nukkuessa säätö umpeutuu ja sitten alkaa kipu. Kun nousen ylös, veri pääsee taas vapaammin kiertämään. Tämä siis oma tulkintani asiasta, mutta päänuppiani olisi syytä kyllä tutkia.

Perjantaina

en saanut mitenkään yhteyttä terveyskeskukseen. Aina varattu, eivätkä kai ehtineet soittaa takaisin. Tänään soitin päivystykseen keskussairaalaan. Kävi niin, että kun olin jättänyt sinne soittopyynnön, kännykkäni otti ja lakkasi toimimasta, noin vaan! Ei tapahtunut mitään. Muistin, että yläkerran kelpo naapurimme on korjaillut vanhoilla päivillään tietokoneita. Mies sinne kännykkäni kanssa. Vähän tuli elämää, mutta ei tarpeeksi. Mies uudestaan yläkertaan ja jo alkoi pelittää! Ihmemiehiä nuo, jotka osaavat pistää koneita kuntoon. Kiitollinen mieli tuollaisesta avusta.

Torstainahan kävin

infektiopolilla, sain sairauslomaa lisää. Sieltä lähtiessäni katsoin autosta, ettei ketään liiku takana, tie vapaa. Kun peruutin, vähän rytisi. Eiköhän muuan mies ollut lähtenyt peruuttamaan juuri yhtä aikaa! Auton perät osuivat toisiinsa. Onneksi meillä kummallakin oli hiljainen vauhti - ja yhtä vanha auto! Saattoi jokunen naarmu tulla autoihin, mutta ei mitään vakavaa. Kaikkea sitä.

En ole valitellut

oikeaa olkavarttani vähään aikaan. Minähän kävin monta kertaa fyssarilla sen kanssa ja sainkin apua. Mutta kipu ei loppunut. Kuulin tutun tutusta, jolla ei ole koulutusta, mutta on näppituntumaa, jos jokin kohta kropassa ei ole kohdallaan. Hän poikkesi meillä ja totesi, että olkavarressa oleva nivel tai jokin sellainen ei ole kupissaan - en ole varma, onko ilmaisu oikea. Hän kiskaisi kättäni pari kertaa, siinä ei kauan nokka tuhissut. Mies tosin kertoi, että koska se on ollut kauan pois - ymmärtääkseni ainakin tämän talven, koska kipua on ollut pitkään - niin se ei välttämättä pysy heti paikallaan. Nyt se itse asiassa vähän taas tuntuu.

Niin kävi,

muutaman päivän päästä kipu palasi. Mies kävi uudestaan, viipyi pari minuuttia, kiskaisi kättäni pari kertaa eri suuntiin ja niin oli taas kuulemma paikallaan. Oli hyvä, että olen ollut kotosalla yskäni takia koko viikon, joten en ole nostellut tai väännellyt käsiäni turhan takia. On tuntunut ihmeelliseltä, että kädessä ei ole sitä särkyä, mitä siinä oli melkein koko ajan, ja varsinkin yöllä. Nytkin se on sellainen, että minun on syytä varoa, sillä minusta tuntuu, että jos alan nostella kovasti tai kiskoa raskaita juttuja, niin käsi ei kestä. Mutta se tuntuu ihanalta, ettei siinä ole sitä särkyä, mitä on ollut. Voi olla, ettei se vieläkään pysy paikoillaan, mutta sitten pyydän taas apua.

Iltaa kohden

oloni on hiukan kohentunut. Peruin kuitenkin huomisen messuun menon, koska paras on vaan ottaa levon kannalta ja katsoa, olenko työkuntoinen maanantaina. Yskänkohtaukset ovat vähän harventuneet, mutta yöllä sen näkee, mikä on vointi. Joudunko istumaan taas keinutuolissa, että pystyn nukkumaan. Pastillia ja yskänlääkettä kuluu, vaikka hoitajan mielestä yskänlääkkeistä ei olisi sanottavaa hyötyä.

Meiltä

eivät aarteet lopu! Mies toi roskisesta kassin, jossa oli läjä jouluvaloja. Hän testasi ne kaikki ja siellä oli vähintään kolmet ihan ehjät valot. Viimeksi kertomani telttakepit lähtivät sentään tallille aamulla, kun mies haki kirjastosta minulle luettavaa ja kävi kaupassa. Minulla on kyllä mukava ja ihana mies. Meillä on oikein rattoisaa yhdessä, kun sanailemme tai puuhastelemme työhuoneessa omia juttujamme. Riidellä ei tarvitse koskaan, mikä on helpottavaa. On suloista, kun välit ovat vapaat ja avoimet ja huumorilla on sijansa.

Tälle päivälle

mies luki jo roomalaiskirjeen selitystä pätkän, minä kuuntelin. Sitten luimme 2. Aikakirjaa, jossa olemme menossa lukemisessamme. Minäkin luin tällä kertaa enkä alkanut yskiä, mistä olin iloinen. Sitten rukoilimme vuorotellen ja yhdessä Isä meidän.

Aika heittää iltalääkkeet

kitaan ja käännellä leipätaikina vielä kerran tai pari. Teen miehelle tavallista leipää ja itselleni gluteenitonta, mikä on yllättävän vaivatonta, siis jälkimmäinenkin. Mielenkiintoista opetella vähän uusia leipomisjuttuja. Päätin miehen kanssa juteltuani, että alan käyttää maskia kun käsittelen jauhoja tai ompelen. Niiden pölyt eivät liene minulle terveellisiä saati tarpeellisia. Mies sekoittaa aina taikinat.

Huomenna on äitienpäivä,

siunattua päivää kaikille äideille ja äitien lapsille, siis ihan kaikille. Olen kokenut näinä päivinä, että sydämessäni on ilo ja rauha, vaikka moni asia on kesken enkä ole oikein kunnossa. Rauha Jumalan kanssa ja Kristuksen tunteminen ovat elämän tärkeitä asioita. Hän on luvannut pitää omistaan huolen. Iloa hänessä, arvoisa lukijani!