23.04.2021 - Kotona

Istun uudessa olohuoneessamme, nojatuolissani. Katselen lumista ikkunalasia, koivuja ja kuusta, joita tuuli tuivertaa ja lumi- ja räntäsade piiskaa. Edessäni on bambumetsikköseinä. Tapetoitsija kävi ammattimaisesti huitaisemassa tapetit seinille ja homma oli sillä selvä. Minä olisin taatusti heittänyt tapetit nurkkaan, niin paljon kärsivällisyyttä se työ minusta vaati. Ja miehelläni työ olisi kestänyt niin kauan, että olisin siinäkin tapauksessa käyttäytynyt aggressiivisesti.

Mies sytytti

kynttilän palamaan, on hiukan hämärää. Hän kävi kaupassa, kova myräkkä oli, talvivaatteet kaivettava esiin. Maitoja on taas pitkäksi aikaa, pitsan päälle kinkkusuikaleita ja juustoraastetta. Teen jossain vaiheessa pitsaa, en tänään vielä.

Tämän viikon

olen lorvinut kotona, sairauslomalla. Alkuun varsinkin syyllisyys nakersi. Laiskuutta kaikki tyynni. Työn tekemisen velvoite on syvällä minussa. Kyllä pitäisi jaksaa. Yrittää enemmän ja vielä vähän lisää. Mutta tämä viikko on tehnyt hyvää minulle. Olen jaksanut kyllä tehdä kaikenlaista, mutta koko ajan on ollut hiljaista ja levollista. Sitähän työni ei ole, vaan päinvastoin hektistä ja lasten ääniä täynnä enimmän aikaa.

Olen miettinyt,

ja tehnyt jotain päätöksiä. Katsotaan miten asiat etenevät. On hyvä tarkkailla välillä omaa jaksamistaan ihan kaikessa rauhassa. Näkee asioita selvemmin. Päätä on särkenyt monena aamuna kuten ennenkin, ja nytkin vähän. Olkavartta samoin öisin, mutta ei jatkuvasti. Uni on ollut edelleen levotonta, mutta kuitenkin rauhaisampaa, kun ei ole tarvinnut miettiä, onko pää aamulla niin kipeä, ettei jaksa töihin. Ja missä menee se raja, että kyllä jaksaa, jos vaan yrittää.

Auto piti katsastaa,

varasin ajan luottohuoltamoon, jota olen käyttänyt kai 30 vuotta. Sää oli aurinkoinen. Vein auton, ajelin pyörällä kotiin - mies oli vaihtanut nastarenkaan pois, kevyt oli ajella. Minä tosin pysähtelin matkalla monesti. Keräsin 39 maskia. Poikkesin myös hautausmaalle. Toin kynttilälyhdyn pois kesäksi Arin haudalta. Viemämme sininen helmihyasintti kukki siellä kauniisti. Havut jätin vielä. Ajelin hautausmaan viertä, Onkilammen rantaa kotiin. Keväistä, kaunista, rauhoittavaa.

Eräänä päivänä

kävelin meren rantaan. Kävin aallonmurtajilla, joita on muutamia Palosaarella. Kaunista sielläkin. Lokkeja ja muitakin lintuja uiskenteli meressä. Pari västäräkkiä keikutteli pyrstöään jossakin. Muutaman tölkin löysin, muutaman maskin myös. Meri alkaa vapautua jäistä, uimarannalla oli vielä jäätelejä, tosin nyt tulee vähän takapakkia sulamiseen. Kohta voisin käydä heittämässä talviturkin, mutta odotan kauniimpaa säätä.

Eilen mies

kävi apteekissa, minä menin kirjastoon. Luin mielenkiintoisia artikkeleita eräästä naistenlehdestä ja lainasin lisää lukemista. Paluumatkalla sorruin kukkakauppaan, kun näin sinne tulleen pelargonioita, vaaleanpunaisia. Ostin kolme (miehen rahoilla, omat olivat kotona). Ne pääsevät parvekkeelle lämmön tullen, nyt vielä katselevat lämpimältä ikkunalaudalta lumista luontoa.

Mies laulaa,

melkein jatkuvasti. Aina, kun hän on hyvällä tuulella. Minä rykäisen, kun hän innostuu joululaulusta ja hän vaihtaa levyä. Lisäksi hän on mainio viheltäjä. Sitä on ilo kuunnella. Minä en osaa viheltää nuotilleen, vähän vain sinne päin.

Muutama viikko sitten

lähdin lenkille, kun mies veteli unia päivällä. Itsehän en osaa nukkua päivällä, vaikka olisin väsynytkin, joten olin ärsyyntynyt. Vähän ennen kuin ehdin kotiin, sain viestin, jossa mies ilmoitti, että on vailla päiväkahviseuraa. Ja että jos rouva ehtisi hänen seurakseen, niin se olisi suuri ilo. Mitäs tuosta voi muuta kuin tulla hyvälle mielelle.

Iltaisin luemme

Raamatun lisäksi yhä Andersenin Roomalaiskirjeen selitystä. Että osaa olla vaikeatajuinen välillä, ja välillä teksti taas avautuu aivan selvästi. Tässä taas mietteitä sieltä:

Mihin ihminen uskoo, sen hän myös omaksuu. Ja se saa vallan hänessä. Jos sinä uskot Jumalaan, tulet hänen valtansa alle ja saat omistaa itsellesi sen, mitä hän antaa. Ellei ihminen usko Jumalaan, hän joutuu pahan valtaan ja tulee yhdeksi pahan vallan kanssa aivan kuten ihminen luonnostaan on paha. Luther on osuvasti sanonut: Se, mitä uskot, se sinulla on. Voisimme hyvin tähän lisätä: niin kuin uskot, sellaiseksi tulet. -Öivind Andersen: Uskosta uskoon, s. 173

Mehän kävimme

ottamassa korona-rokotteen viikko sitten! Eräs sukulainen viestitti, että nyt on Vaasassa tarjolla rokotteita. Varasimme aikaa, ja saimme sen heti seuraavalle päivälle eli viime sunnuntaille. Lehdestä luin, että Vaasassa oli 800 rokotetta, jotka uhkasivat mennä vanhaksi, joten sen takia jopa 60-65v perusterveet ihmiset pääsivät piikille. Heinäkuussa toinen rokote sitten. Hartaasti me niinkuin moni muukin rukoilee, että koronavirus väistyisi ja voisimme elää hiukan vapaammin jälleen ja tavata ystäviä ja sukulaisia.

On aika

mennä lämmittämään perunakeittoa, jota on vielä vähän jäljellä ja syödä loppu makaroonijauhelihasta, jota sitäkin on muutama lusikallinen jäljellä. Sitten onkin silliperunoiden vuoro seuraavaksi - ellen sitten tee salaattia, siihenkin on ainekset kaapissa.

Muistetaan, arvoisa lukijani, kuinka lyhyt on aikamme! Siunattua viikonloppua!