20.03.2021 - Tiukka viikko - ja lepo!

Olinpa tosi väsynyt illalla, mutta nyt on uusi päivä ja uudet voimat. Istun keittiön pöydän ääressä hyvässä työasennossa, edessäni näkymä paljaisiin vaahteroihin ja kolmeen tiheään kuuseen ikkunan takana. Vettä tippuu katolta tasaiseen tahtiin, yöllä satanut lumi sulaa, lämpömittari näyttää paria lämpöastetta.

Sain selvyyden

erääseen mielen päällä olleeseen asiaan. Olen katsonut aika ajoin ohjelmaa Hengenvaarallisesti lihava, ja se on puhutellut minua. Lähes jokaisella kuvattavalla on painoa noin 300 kg aluksi. Lähes jokainen kuvittelee, että kunhan hän vain pääsee lihavuusleikkaukseen, hän alkaa laihtua. Lisäksi tavoitteena on saada hyväksyntä lääkäriltä sen sijaan, että kukin ottaisi vastuun omasta elämästään. Vasta kun potilas on ymmärtänyt, että hänen elämäntapansa on muututtuva lopullisesti, että terveys kohentuu, paino on alkanut pysyvästi pudota.

Ensi kerran jälkeen

fysioterapeutin luona käytyäni vähän masennuin. Olen tehnyt ihan liikaa kaikenlaista sen sijaan, että olisin tehnyt oikeanlaisia asioita tähän asti. Olen rehkinyt, mutta migreeni ja käsivarsien kipu on jatkunut. Uurastin äärimmilleen ilman tulosta. Nyt sen sijaan sain olemattomilta tuntuvia ohjeita vähän sormella painaa otsaa, että verenkierto elpyy niskassa ja muita vastaavia pikku juttuja. Tuntui samalta kuin jos jalkapalloilijan käskettäisiin kävellä kentällä tehdäkseen maalin sen sijaan että hän juoksisi.

Rukoilin ennen toista kertaa

menoani, että saisin selvyyden, onko tästä apua, vai pitäisikö mennä järeämpään hoitoon, jossa muljautettaisiin naksuva olkapää paikalleen tai tehtäisiin muuta radikaalia. Tällä kertaa minun piti ojennella käsiäni ja kipeä käsivarsi pyrkikin jäämään mutkalle sen sijaan, että olisi suoristunut. Samalla jouduin tarkkailemaan päätäni, ettei se ala kallistella oikealle. Kuminauhan avulla piti tehdä joitakin liikkeitä, jotka olivat yksinkertaisia, mutta tuntuivat ylen vaikeilta minulle. Saada peukalo pysymään oikeassa kurssissa ja liike tuntumaan lapaluissa.

Aloin ymmärtää,

että tästähän se lihavuus-ohjelma minulle puhuu!

Olen odottanut, että joku tekisi jotakin, että paranisin kivuistani. Sen sijaan joudun itse muuttamaan perustavaa laatua olevia pään asennon virheliikkeitä ja istuma-asentoani. Tuntuu kuin olisin joutunut esikouluun. Mutta nyt se ei enää tunnu pahalta, päin vastoin.

Migreeni tuli

seuraavana aamuyönä ja senkin jälkeen jokaisena yönä, mutta aina vaan lievempänä ja häviää, kun nousen ylös. Yllättäen saan rintsikat kiinni ilman että olkavarren kipu panee ähkäisemään - sinänsä hyvä jumppaliike! Pitkin päivää muistan vetää lapaluitani yhteen ja vetää päätä taakse niin ettei se roiku eteenpäin. Kun huomaan, että kallistelen sivulle, vedän päätä keskiasentoon. Ärsyttäväähän se on, mutta pois oppiminen vääristä asennoista kestää, vaikka ei liene mahdotonta muuttaa. Olen lukenut, että jos asian oppiminen vaatii  5 toistoa, niin pois oppimiseen tarvitaan moninkertaisesti se määrä.

Sain syntymäpäivälahjaksi

taannoin lahjakortin pojan perheeltä ja kävin lunastamassa sen kirjakaupasta. Ostin kirjakauppiaan päiväkirjamaisen teoksen hänen työstään. Kirjassa on kuivaa huumoria ja se naurattaa minua. Hän kertoo mm. naisesta, joka tuli ostamaan hyväkuntoista kirjaa, joka maksoi 6,5 puntaa - uuden hinta oli 25 puntaa. Kyseessä on käytettyjen kirjojen kauppa Skotlannissa. Nainen motkotti, että se on liian kallis eikä ostanut. Mies oli kuitenkin varma, että nainen tulee sen vielä ostamaan ja nosti hinnan 8,5 puntaan. Parin päivän päästä nainen tulikin ja motkotus lisääntyi, koska kirjan hinta oli noussut. Nainen osti sen pitkin hampain eikä aikonut enää koskaan poiketa mokomaan paikkaan. Tosi lystiä luettavaa ihmisten käyttäytymisestä eri tilanteissa ja heidän havainnoimisestaan.

Viime viikon

pyöräilin töihin, en tiedä miksi - usein oli muka kiire, vaikka ei ollut. Tiet olivat liukkaat ja totesin taas, että on sittenkin paineltava täysiä. Jos alkaa jännittää ja pelätä kaatumista ja hidastelee, silloin kaatuu varmasti. Mutta kun polkee vaan muina miehinä, pyörä pysyy pystyssä, varsinkin kun eturenkaassa on nastat. Maskeja on vilahdellut jonkin verran ohi, mutta en ole viitsinyt tai jaksanut nousta pyörän päältä niitä retuuttamaan. Varsinkaan, jos joku on juuri tullut vastaan tai menossa samaan suuntaan. Maskisaldo tältä viikolta on siis heikko, mutta jonain viikkona niitä kertyi yli 30 tällä kuulla. Kunhan kinokset sulavat, alkanee tölkkejä ja maskeja ilmaantua pilvin pimein.

Eräs lapsenlapsistani

oli parina päivänä meillä leikkimässä. Kerroin, että jälkiruuaksi on vadelmia ja jugurttia. -Meillä oli myös yhtenä iltana vadelmia kotona, mutta nyt mä en niitä kylläkään syö, tyttö ilmoitti. Eilen lueskelimme sängyllä, tai minä luin, hän kuunteli. Sitten kerroin taas tarinoita lapsuudestani. Kun kerroin, että aikomukseni on jossain vaiheessa kirjoittaa kirja hänelle ja muille lapsenlapsilleni, hänen mielestään se oli hyvä idea. Toivon, että kirjoittamisaikeeni saa toteutua aikanaan.

Kylvimme hänen kanssaan rairuohoa ja hän sai viedä omansa kotiin. Töissäkin kylvimme sitä perjantaina ja jätin kylvökset muovin alle, etteivät kuivuisi viikonlopun aikana. Yksi lapsista oli hyvin närkästynyt, kun ruoho ei ollut alkanut kasvaa välipalaan mennessä, vaikka se jo aamupäivällä kylvettiin.

Tänään heräsimme varhain,

minun ei sovi loikoilla petissä pitkään, jos haluan, että pääni alkaa selvitä eikä migreeni jatku/ala. Söimme aamupalaa, joimme kahvia, rukoilimme. Mies meni sängylle lueskelemaan, kun minä ryhdyin kirjoittamaan. Päivällä hänellä on omia hommia tallilla, minä lähden kävelemään, soitan samalla puheluita - laitan kuulokkeet ettei tarvitse kantaa kännykkää kädessä. Käyn kaupassa ruokaostoksilla ja yritän välttää kukkakauppaa, sillä meillä on vielä kukkasia maljakossa. Marketista ostin viikolla kolme purkkia narsisseja ja ne ovat kauniita parvekkeella. Mies laittoi ison kynttilälyhdyn, jonne mahtuu yksi narsissi. Lyhdyn lasit ovat puhtaan kirkkaat, kun niitä ei ole! Kesäksi toivon löytäväni siihen sopivan kukan roikkumaan.

Jos ennätämme,

käymme etsimässä sopivia tapetteja makuuhuoneeseen iltapäivällä. Muutoin pyrin ottamaan rauhallisesti tämän päivän, että pääsen palautumaan. Olen aika väsynyt, oli vaikea saada unta illalla sen takia. Ensi viikolla kuitenkin saanen vapaapäiväni, joten se antaa taas lepoa. Huomenna menemme ehtoollistilaisuuteen klo 9. Se suo virvoitusta hengelliselle elämälle ja antaa uutta voimaa ja rohkaisua.

Tule Jeesus, ja siunaa lastas, on tuulinen maailman tie. Kätes voimakas turvaksi anna. Kun uuvun, niin nosta ja kanna. Ikirauhaan kerran vie.