14.03.2021 - Maaliskuu jo puolessa

Nykyisin aika kiitää hirmuista vauhtia. Vietämme huomenna kaksivuotishääpäiväämme miehen kanssa. Juurihan me tutustuimme, nyt on jo kaksi vuotta vilahtanut! Siunattua ja onnellista oppimisen aikaa tämä on ollutja toivon, että saamme vielä monta yhteistä vuotta lisää.

Eilen oli mukava

päivä. Hauskaa oli muun muassa se, että sain raivatuksi kukkapurkkejani vähemmäksi. Veimme osan jaettavaksi mahdollisille halukkaille töissä, osan istutin isompiin ruukkuihin. Lähes viisi vuotta sitten TarjaK:lta saamani kukka alkoi elpyä. Siinä oli torvimaiset valkoiset kukat, kun sain sen Arin kuoleman jälkeen, mutta sen jälkeen se ei ole viitsinyt kukkia. Viime syksynä se oli kasvanut hirmuisesti ja karsin sitä reippaalla kädellä. Luulin jo sen näivettyvän, kun melkein kaikki lehdet putosivat, mutta nyt siinä on elämän alkuja. Iloitsen siitä kovasti, se on ikään kuin tulevaisuuden ja toivon vertauskuva minulle.

Sain tulilatvan Leneltä synttärilahjaksi joulukuun alussa, ohjeena kastella sitä vain kerran viikossa. Niin olen tehnyt ja nyt se kukkii toistamiseen! Ikinä ennen en ole onnistunut tässä, olen kastellut aina liikaa. Kukkakauppias neuvoi suihkuttamaan lehtiä, kun haluaisin pois tuon kiilteen, mutta se on niin lujassa, ettei se lähde. Muistanpa aina sitten, milloin olen tämän saanut!

Kävin viime viikolla

fysioterapeutilla, joka tuntui tietävän, mitä tekee. Hänen mielestään niskassani on kuluma ja kipu olkavarressa voi olla myös hermoperäistä. Hän paineli joitakin kohtia ja minun piti tehdä kaikenlaisia kääntelyitä ja vääntelyitä. Tiistaina menen uudestaan.

Minua masensi

reissu jossain määrin. Tähän asti olen rehkinyt tapani mukaan kuntouttaakseni itseäni. Nyt sain ohjeeksi lisätä verenkiertoa niskassa painamalla muutamalla sormella otsaa viisi sekuntia sekä päätä takaa samoin. Eikä muuta. Lapaluita pitäisi kiskoa yhteen selän puolelta silloin tällöin. Mitään pään venyttelyjä ja kovia taivutuksia puolelta toiselle en saa tehdä. Niskan kautta kulkeutuu verenkierto ja ties mitä päähän ja minun pitää olla varovainen. Paljon ei saisi lukeakaan. No, yhden romaanin olen lukenut sen jälkeen. Kirjoittaminen ja koneella olo, kännykällä roikkuminen samoin, ei ole tietenkään suositeltavaa, mutta tässä minä nytkin olen.

Kerroin vakaan uskomukseni mukaan fyssarille, että minä en nojaile päätäni käsiin tai tee muuta niskalle pahennusta aiheuttavaa. Sen jälkeen olen tarkkaillut itseäni ja huomaan jatkuvasti rönäileväni käteen päätä tai leukaa. Puhumattakaan, että pidän päätä kierossa - saarnaa kuunnellessani kirkossa kallistelen jatkuvasti päätäni sinne tänne. Voi minua, miten ihmeessä tämä elämä on näin vaikeaksi mennyt!

Minun mielihyväni

tulee tekemisen kautta. Olen alkanut aavistaa, että minulle tulee kiperät paikat, kun joudun luopumaan työstä - leipomisesta jossain vaiheessa, ompelemisesta samoin. Mitä ihmettä minä sitten teen? Nautin pikku puuhastelusta ja vähän isommastakin. Töissä käymisestä pidän kovasti etenkin sen takia, että sen jälkeen on niin tosi suloista tulla kotiin lepäämään! Mutta koko viikon työssäolo alkaa olla liikaa, tarvitsen lepoa välillä. Onnekseni ensi viikollakin saan taas sijaisen, niin että voin pitää vapaapäivän.

Migreeni

tuli seuraavana yönä fyssarilla käynnin jälkeen, ja se oli sen verran kiukkuista laatua, että olin pois töistä seuraavan päivän. Käsiäkin särki riittävästi. Migreenin taudin kuvaan kuuluu, kertoi tytär lukeneensa, että mieli masentuu. Se oli rohkaiseva tieto. Eli ei ihme, että silloin aina koen, että elämästä ei tule mitään, en selviä tästä, en kykene enää ikinä mihinkään. Tunne häviää, kun särky häipyy ja sen jälkeen vastaavasti tulee kaikkivoipaisuuden tunne. No, sehän on minulle sangen tuttua! -Tänä aamuna heräsin kuuden maissa samoin päänsärkyyn, mutta se oli nyt lievempi. Saman masentuneisuuden tunnun se toi, kunnes onneksi meni menojaan.

Mies kehittelee

kahvitölkeistä bensatankkia lapsosille, päiväkotiin ja lapsenlapsille. Hänellä on mahtava luomiskyky ja ideapankki päässään. Ihailen sitä kovasti, sillä rakastan oivalluksia ja ideoita, jotka syntyvät melkein tyhjästä - ja ainakin lähes ilmaiseksi! Meillä on usein jotain kivaa kotona minua ilahduttamassa. Eilen totesimme, että kohta alkaa ruuvien ja mutterien sesonkiaika, kun kadut kuivuvat. Se on meidän huumoria, mutta totta vähintään toinen puoli.

Pian kävelemme

kirkkoon, ehtoollistilaisuuteen. Pastori pitää niitä ainakin 7 suomenkielistä ja muutamia ruotsinkielisiä, että kaikki halukkaat mahtuvat mukaan, kun vain 6 saa olla kerralla paikalla koronarajoitusten takia. Päivä jatkunee sitten levolla ja lukemisella, sillä kielletyllä. Ehkä minun on siirryttävä enemmän äänikirjoihin vähitellen. Mutta Jumalan kädessä on jokainen elämämme päivä ja kiitollisuudella otan vastaan jokaisen kuten tähänkin asti.

Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.

Siunattua sunnuntaipäivää ja alkavaa viikkoa, arvoisa lukijani!