10.03.2021 - Vapaalla

Kirkas talvinen aamu, aurinko helottaa taivaalla, pakkasta on vielä yön jäljiltä lähes 20 astetta. Päivällä lämpenee, ja taitaa mennä plussan puolelle. Liekö kovin pakkasyö viime yönä? Kevät etenee kohisten, valo lisääntyy 40 minuuttia viikossa. Lumen on väistyttävä. Pälyilen kirjoitellessani keittiön pöydän ääressä kirkasta taivasta ja taas kerran lumisia kuusen oksia. Autokin pitäisi kaivaa jälleen kinosten alta esiin jonain päivänä.

Pari työpäivää

meni mukavasti. Vaikka niin kävi, silti tämä vapaapäivä on minulle tarpeen. Tunnen sen itsessäni. Paitsi väsymyksenä, myös kipuna olkapäässä ja olkavarressa. Iltapäivällä menen alan taitajalle, fysioterapeutille, jonka pitäisi tietää tämän sortin kivusta. Toivon sydämestäni, että saan apua. Joudun öisin nostamaan toisella kädellä käsivarttani, jos aion kääntyä selältä kyljelle. Pari viime yötä on ensi kertaa älysormus ollut tyytyväinen uneeni eikä ole näyttänyt punaista levottomasta unesta. Tosin muutamia kertoja olen edelleen heräillyt.

Lomalla

viime viikolla tulin vahingossa siivonneeksi keittiön laatikot, ei niitä olekaan kuin kolme. Sain sieltä tavaraa kirpparille vietäväksi. Toisen kassillisen lastasin vaatekomerostani ja veimme ne jonain päivänä kirpparille kauppaan mennessämme. Näköjään siivous onnistuu parhaiten aikomatta. Jos aion, väsyn niin, etten jaksa tehdä mitään. Mutta jos petkutan itseäni vähän ja ryhdyn toimeen aikomatta, työ sujuu helpommin. Jos mies ei tekisi kotona monia askareita, että minä jaksan käydä töissä, en varmaan jaksaisikaan.

Yksi ihme

on tapahtunut. Minulla ei ole ollut päänsärkyä lähes kahteen viikkoon! En ymmärrä tätä. Johtuuko se purentakiskosta? Parista nyökytysliikkeestä, joista taannoin kerroin (pyyhe otsan alla pään nostelua lattiasta, ja sama selällään; leuka kaulaan ja pää irti pyyhkeestä)? Vai onko avun tuonut magnesium/kalkki/D-vitamiinitabletti?

Aivan sama tietysti, mutta niin se näyttää olevan, että kun jokin oire helpottaa, toinen pullahtaa esiin näkyvästi tai kuuluvasti. Vanha vitsi kertoo, että jos vähän kolottaa, lyö vasaralla peukaloon, niin jo lakkaa kolotus vaivaamasta. 

Keittiön verho

on edelleen laittamatta, enkä siitä huolta kanna, sillä keittiö on ihanan valoisa aamulla, kun aurinko nousee. Jahka sää lämpenee, pesemme ikkunan ja otamme kukkavalon pois ja sen jälkeen mietin verhon laittoa. Siihen asti ihailen ikkunalla olevia kukkasia. Ei tiedä, vaikka kehittelen ihan uuden verhon tuohon ikkunaan.

Kukkakaupasta

on tullut minulle mielipaikka. Käyn siellä niin usein kuin kehtaan. Yksi neilikka maksaa pari euroa, mutta samalla on mukavampi ostaa muutama, kunhan saan päätetyksi, mitä väriä - ja ne voi laittaa vaikka eri huoneisiin maljakoihin. Viimeksi kävin lauantaina, kun ostin kukkasia kirkkoon vuorollani. Käyn kirkolla huomenna lisäämässä niille vettä, kun palaan töistä, niin ne kestävät vielä ensi pyhänkin. Edelliset kirkkokukat kaunistuivat viikko viikolta ja kolmantena pyhänä ne olivat huippukauneudessaan.

Maljakosta pälähti

mieleeni, että eilen intoudun ostamaan uuden maljakon, kun tulin kirpputorin kautta kotiin. Aikoinaan saimme kotona tupaantuliaisiksi, 50 vuotta sitten, juuri samanlaisen, mutta se oli violetti. Maljakko ei ole tusinatavaraa, mutta sain sen muutamalla eurolla ja se on kaunis!

En lähtenyt suinkaan pelkän maljakon kanssa kotiin, vaan mukaan lähti muutama leninki ja paita. Mies sai muotinäytöksen, kunhan olimme kahvit juoneet ruokasalimme pöydän ääressä (lue: olohuoneen nojatuoleissa). Olin hyvin tyytyväinen mustavalkoiseen leninkiin ja pitkään paituliin, ja etenkin muutamaan ketaleeseen, joista saan tehdyksi helmakkeita - jokusen jo teinkin. Minulla on muutama mekon/paidan yläosa, jotka odottavat jatkokäsittelyä. Voi olla, etten keksi niille mitään käyttöä, mutta odotan vielä inspiraatiota. Joissakin asioissa ei sovi hätähousunkaan hätäillä.

Ehkä on kipaistava

jälleen kirjastoon. Olen lukenut viimeksi käsiini saamani kirjat - yhden Couvenin kirjan jätän luultavasti kesken, siinä on vähän liikaa samaa kuin edellisissä. Moneen kirjaan jonotan saadakseni ne käsiini, mutta sitä ennen pitää keksiä jotain muuta luettavaa.

Sudokulehden

tein loppuun, ehkä ostan uuden. Yksi kestää minulla kauan, mutta joskus sekin täyttyy. Osa jää ratkaisematta liian vaikeina, suuren osan kuitenkin onnistuin taaskin täyttämään ja se innostaa, itsetunto kohoaa. Toisaalta voisin pyyhkiä väärin menneet ja yrittää uudestaan! Sudokussa unohtuvat muut asiat, siihen on helppo keskittyä ja toisinaan menee tuntikin pähkäillessäni ja voi sitä iloa, kun joskus hoksaan ratkaisun, joka on ollut koko ajan silmien edessä sitä huomaamattani!

Parina iltana

olen nukahtanut yhdeksän jälkeen, mutta vastaavasti herännyt viimeistään viideltä, tosin virkeänä. Tänä aamuna paistoin jääkaapissa levänneen ruisvehnäleivän, sämpylöitä ja naan-leipiä. Hoksasin, että laskin leipurinprosentit väärin jälkimmäisessä eli kun muutin hiivaohjeen hapanjuuriohjeeksi, laitoin liian vähän juurta. Ehkä leipäsistä olisi tullut vielä maukkaampia - joten taas on tehtävä uudestaan, että näkee, millainen tulos sitten seuraa. Mies sai tuoretta leipää ennen kuin lähti työhön.

Koronaviruksesta

en ole kirjoittanut, mutta nyt puran hieman ajatuksiani. Suhtaudun ristiriitaisesti koko juttuun. Onko kyse raskaan sarjan hämäyksestä, jolla ihmiset saadaan eristetyksi toisistaan ja seurakunnasta? Vanhukset ja yksinäiset nääntyvät yksinäisyyteen ja syrjäytyvät. Onko se parempi vai huonompi vaihtoehto kuin mahdollinen sairastuminen koronaan, joka ymmärtääkseni on vakava sairaus sellaiselle, joka on muutenkin heikko/vakavasti sairas jo valmiiksi? Myös se, että rokotteen saatuaankin ihminen voi tartuttaa muita, aiheuttaa ainakin minussa sellaista epämiellyttävyyttä ja epävarmuutta, joka ei ole terveellistä.

En siis tiedä, mitä ajatella, ja minua ahdistaa kuulla ympärilläni ristiriitaisia tulkintoja asiasta. Pääsääntöisesti en kylläkään murehdi asiaa juurikaan, me vain rukoilemme mieheni kanssa. Kaikki tapahtuu Jumalan sallimuksesta, ei välttämättä hänen tahdostaan. Kukin kuitenkin lähdemme täältä aikana, joka on meihin kirjoitettu jo syntymässämme.
 

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,

sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.

Ennen kuin olin elänyt päivääkään,

olivat kaikki päiväni jo luodut. -Ps 139:16

Astianpesukone

on työnsä tehnyt ja olen sen jo tyhjentänytkin. Pyykkikone linkoaa, joten kohta saan nostella puhtaat vaatteet kuivumaan. Kiitos Jumalalle kaikista hyvistä apuvälineistä kodeissamme!

Jatkukoon päiväsi iloisesti ja huolta vailla, arvoisa lukijani! Varjelimme valvoo - pysykäämme hänen suojassaan!