27.02.2021 - Talvilomalla!

Etsiydyin keittiön pöydän ääreen ja nostin tietokoneen parin kirjan päälle ruokapöydälle. Toivon, että tämä on sopiva asento kirjoittaa niin ettei myöhemmin tule oireita.

Viime viikon

olin töissä joka päivä. Jaksoin hyvin, mutta tsemppausta se vaati. Aikaisin nukkumaan, että ehdin nukkua tarpeeksi ottaen huomioon levottoman uneni. Älysormus kertoo saman, minkä tiedän: uneni katkeilee, kääntyilen ja etsin asentoa, jossa ei satu käsiin. Tänään se kertoi, että olen viime aikoina rehkinyt sen verran, että olisi hyvä ottaa rennosti tämä päivä. Se sopii. Jonain päivänä askelia kertyi yli 27 tuhatta.

Kun muistettavia

asioita kertyy tarpeeksi, lähimuistiin ei jää mitään. En siis ihmettele 86 vuotiaan äitini lähimuistin häviämistä, kun itsellänikin se on surkea, kun väsyn. Sain ohjeen hankkia mobilaattia, muovikääre ja side päälle; auttaa jännetuppitulehdukseen. Lääkärin antama kirjanen, jossa ohje oli, jäi töihin ja kehotin miestä hankkimaan mobilat geeliä. Mies toi. Sitä se ei saanutkaan olla, sillä iho kesii pois silloin. En kehdannut kertoa miehelle, että sen pitikin olla sitä toista. Kävin itse apteekissa - ja ostin samanlaisen sinisen tuubin... Eilen hain kolmannen, punaisen putkilon tällä kertaa, ja se lienee oikeaa sortimenttia. Kääre ranteeseen vaan.

Olin siis lääkärillä

ja se oli hyvä reissu. Olimme rukoilleet ja olin pyytänyt esirukoustakin, ettei käynti ole turha. Ei ollut. Omalääkärini teki kaikenlaisia vääntöjä käsilleni ja totesi, että johtunevat kuluneesta niskasta nämä käsivarsikivut myös. Hän antoi ohjelehtisiä, joissa on lisää jumppaohjeita. Nyt olen maannut naamallani lattialla, otsa pyyhekäärylän päällä, kädet olan vierellä ja nostellut yläkroppaa ohjeen mukaan. Toinen ohje on kinkkisempi. Siinä maataan pyyherulla pään alla, nostetaan päätä aavistuksen ja painetaan leukaa alas, 3 x 15. Tehokas liike, joka tuntuu.

Iltaisin katselen

jotain ohjelmaa ja samalla venyttelen monin tavoin. Kolmena aamuna ei ole ollut päänsärkyä. Kädet kylläkin ovat kipeät, mutta niiden kanssa pärjään paremmin. Kun pää on kipeä, peli on pelattu. Viikolla jonain aamuyönä päänsärky oli sen sorttista, että unohdin ottaa aamulääkkeet, mutta selvisin töihin. Parin kilometrin kävely raikkaassa aamussa selvittää päätä.

Verikokeitten tulokset

olivat oikein hyvät. Samoin miehellä - hänellähän oli infarkti silloin, kun tapasin hänet ensi kertaa Jyväskylässä. Emme tosin tienneet, että se oli jo päällä hänellä. Ankaran rankkaa on ikämiespoikamiehen ruveta seurustelemaan. Infarkti siitä voi seurata. Tosiasiassa oli hienoa, että hän pääsi nauttimaan vaimon herkullisista ja terveellisemmistä ruokatavoista. -Nyt hän sulki ystävällisesti keittiön oven ja alkoi imuroida. Hyräily vaan kuuluu imurin tohinan yli. Minun ei ole tarvinnut imuria kävelyttää sen jälkeen, kun hän tuli taloon. Hän on siistimpi ja huolellisempi kuin minä, ja toivon mukaan myös nauttii imuroinnista. Minä en.

Kevät tuli

pari päivää sitten. Yhtäkkiä vaan säässä oli kevään tuntu. Asfaltti alkoi pilkottaa jossain kohtaa katua. Vesi alkoi liristä ränneistä. Kurahousut kaivoimme käyttöön perjantaina töissä. Toivon, että lumi sulaisi mahdollisimman paljon viikon aikana, mutta sitä on niin paljon, että kurahousukelejä riittänee viikkotolkulla.

Eilen kävelin töiden jälkeen

kirjastoon. Varasin useita kirjoja, pitkät jonot oli jokaiseen. Lainasin pari kirjaa ja vaihtohyllystä nappasin yhden, jonka luin illan aikana. Se sattui olemaan sellainen, että nauroin pihisten vedet silmissä jatkuvasti. Mies sai kuulla otteita, mikäli kykenin lukemaan - halusi tai ei. Välillä hän katsoi huolestuneena, kulkeeko rouvan henki ollenkaan, kun pihinä vain kuuluu. Kirja oli ranskalaisen miehen kirjoittama. Se ei ollut siirappinen kuten joskus naisen kirjoittamat ovat. Mutta rakkaustarina se oli, kerta kaikkiaan. Mies oli pottunaamainen painija, 37,5v ja nainen 40v kirjakauppias, jonka silmät vetivät kieroon. Molempien itsetunto oli saanut elämässä kolauksia, mutta nämä kaksi onnellista kohtasivat toisensa. Kirjalijan kynänkäyttö oli hersyvää. Taisi vaikuttaa myös väsymys, että nauroin hulluna kirjailijan sanailulle.

Ruisleipä on kohoamassa,

mies sekoitti jauhot, minä lisäsin niitä taikinaan. Eilisiltana pistimme taikinan alulle. Illalla leivän paisto edessä. Aamupalat syöty. Luulen, että laitamme ruuan uuniin (sipuliperunoita, naudanlihaa purkista, ruokakermaa). Lähdemme ulkoilemaan. Ehkä löydämme tölkkejä ja maskeja. Olen unohtanut kertoa, että tammikuun maskien keräys tuotti noin 66 maskia ja helmikuussa suunnilleen sama tulos odotettavissa. Lunta on satanut niin paljon, että roskat/maskit ovat peittyneet lumeen. Niitä löytynee lumen sulattua runsaasti. Tölkkejä olemme bongailleet muutamia lumihangesta, mutta aika heikolla menestyksellä.

Ehtoollistilaisuuksissa olemme

käyneet, mutta koska kokoontumisrajoitukset kiristyvät, voi olla, että nekin on lopetettava. Harmillista. Meillähän ei miehen kanssa ole hätää, kun meillä on toisemme ja työ. Mutta ne, jotka ovat yksin, ovat todella yksin. Kukkakauppias kertoi, että hän oli kehottanut jotain rouvaa tapaamaan naapuriaan, joka myös on yksin kotona eikä kumpikaan heistä käy juuri ihmisten ilmoilla. Nyt nämä leskirouvat kuulemma tapaavat päivittäin toistensa luona päiväkahvilla. Mahtavaa! Näin pitäisikin olla, että olisi edes joku tai joitakin, joita voi tavata, ettei aivan mökity.

Lomasuunnitelmia

meillä on. Kävelylenkkejä. Ruuanlaittoa ja leipomista. Kotoilua. Lukemista. Puuhastelua työhuoneessa. Lepoa ja voimien keräämistä. Ei juuri muuta, mutta tässä on tarpeeksi. Oli ihana herätä, kun muistin, että on vapaapäivä!

Daavidin elämän

olemme lukeneet lähes loppuun miehen kanssa iltaisin. Rukoilemme aina myös. Aamuisin luen Apostolin tekoja ja Psalmeja ja miehen kanssa luemme Isä meidän joka aamu. Jumalan sanaa on tärkeää tankata pahan päivän varalle, silloin niistäkin selviää paremmin. Olen sangen kiitollinen Jumalalle siitä, että hän on helpottanut päiviäni ja antanut minulle tällaisenkin elämänvaiheen. Tunnen itseni rikkaaksi. Olen saanut kokea runsaasti vastoinkäymisiä, mutta myös suurta iloa, onnea ja menestystä. On suuri suku, perhe ja ystäviäkin, Jumalan lahjaa.

Iloiten siis uuteen päivään ja sen mukanaan tuomiin asioihin. Iloa sinullekin, arvoisa lukijani!

1. Tule kanssani Herra Jeesus, Tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, Tule vielä kun joutuu yö, Tule vielä kun joutuu yö.

2. Tule askele askeleelta Minun kanssani kulkemaan. Sua ilman en saata olla, Pysy luonani ainiaan, Pysy luonani ainiaan. -Virsi 548