14.02.2021 - Laskiainen ja ystävänpäivä

Ajelimme messuun pyörillä. Pastori voi pitää vain lyhyen puheen saarnan sijaan nyttemmin, kun kunnon messuja ei voi pitää, vaan ainoastaan puolen tunnin mittaisia ehtoollishartauksia korkeintaan 10 hengelle. Mutta lyhyeenkin puheeseen saa sisältöä. Paljon en muista puheista, mutta jotain aina jää. Anteeksiantamus kuuluu jokaiselle. Sinulle ja minulle. 1 Tim 2. luvusta:

... joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta,

Jos sinusta siis tuntuu,

että pelastus ei kuulu sinulle, älä luota tunteisiisi. Ne sanovat milloin mitäkin. Jumalan sana sen sijaan on luotettava, ja se sanoo, että Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan, myös sinun. Ja jos koet itsesi liian syntiseksi, niin senkin tunteen voit unohtaa ja luottaa sanaan, joka on varmasti totta. Jeesus Kristus antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, pois sulkematta sinuakaan.

Joimme makoisat

kirkkokahvit kotiin tultuamme. Sen kanssa hupeni viimeiset herkulliset suklaanapit. Yhteinen kahvihetki miehen kanssa on aina mitä mukavin hetki. Samoin ystävien kanssa, mutta sellaisia hetkiä ei viime aikoina ole ollut.

Syötyämme eilisen

kaalijauhelihapadan lopun ja levättyämme, lähdimme ulos. Siellä oli kylmempi kuin luulimme. Oli viimaa, käsiä paleli. Mutta käveltyämme vähän aikaa toki tuli lämmin. Menimme Gerbyhyn, keskipojan luona piipahtamaan. Sinne on matkaa nelisen kilometriä. Palasimme jään yli takaisin, matka lyheni puoli kilometriä, mutta tuntui raskaammalta. Jäällä oli paljon hiihtäjiä ja kävelijöitä, monta tallaajaa oli kulkenut samoja polkuja kuin mekin. Lumi narskui mukavasti jalan alla, aurinko paistoi täydeltä terältä.

Kotona

paistoin eilisen naan-leipätaikinan. Leipäsistä tuli pehmoisia. Aion pakastaa loput ja teen niistä eväsleipiä joskus, kun lähdemme retkelle. Paistoin myös pitsaa. Päälle laitoin vain valkosipulihöysteistä tomaattisosetta. Loput isosta purkista pakastin pusseihin ja otan tarpeen mukaan käyttöön. Se ei säily kauan jääkaapissa.

Pari päivää sitten

heräsin kolmelta ja olin epätoivoinen. Päätä särki ja ajatukset velloivat vaikeissa asioissa, jotka eivät valmistuneet, vaikka niitä kuinka mietin. Tuntui tosi kurjalta. Sain kuitenkin vielä nukutuksi ja perjantaina oli ilo herätä pää ilman sumua ja painaltaa töihin. Lauantaina aamupäänsärky hellitti, kun kampesin ylös punkasta. Päivällä kävimme perinteisellä auton ulkoilutusreissulla. Tällä kertaa kirpputorilla Sepänkylässä. Sieltä emme tosin juuri mitään löytäneet. Tai minä löysin kyllä tiimalasin. Yksi sellainen minulla on, se on mukava antaa lapsukaiselle käteen, jos uni ei maistu.

Kukkakaupassa kävin,

se oli onneksi vielä auki. Rakastan kukkia. Ostin tällä kertaa kolme neilikkaa, ovat nättejä. Mies kävi maitokaupassa.

Viime yön nukuin

makeasti, yli 8 tuntia. Ei päänsärystä tietoakaan. Muutaman kerran heräsin, kun käsiä särki, mutta kun sain veren taas kiertämään, nukahdin uudestaan. Ihmettelen, miten rämä minusta on tullut muutamassa vuodessa. Mutta vääjäämättähän tässä ollaan menossa riisumishuonetta kohti, kun tiimalasi näyttää reilusti yli 60 vuotta. Osittain olen kyllä sangen vetreä, osittain en.

Mielialani

on tällä hetkellä aika hyvä. Vähän väsynyt, mutta saa ollakin. Ilta lähestyy. Luemme kohta Raamattua miehen kanssa. Katson tanskalaista maajussia ja venyttelen. Suuntaamme ajatuksemme huomiseen työpäivään ja menemme varhain nukkumaan. Jos ehdin, käyn sitä ennen katsomassa työhuoneessa kissatehdastani. Vanu alkaa taas olla lopussa. Tapaan tilata 3 kilon vanusäkin Tervajoen vanusta. Siitä riittää vähäksi aikaa kissantäytettä. Kunhan päivät joutuvat, haemme vanusäkin. Siihen asti ompelen tassuja ja korvia, naamoja ja häntiä, ja leikkaan kissan keskiosia valmiiksi.

Huomisaamuna

menen louskuttamaan leukojani ensi töikseni hammaslääkärille. Tilasin ajan viime kesäkuussa. Se tuli lokakuussa ja huomenna pääsen sisään. Jouduin käymään kylläkin yksityisellä pari kertaa, kun en kestänyt odottaa paikkojen pudottua hampaista. Mutta eiköhän sieltä taas jotain korjattavaa löydy. Viime aikoina hampaita on vihlonut, ostin jopa hammastahnaa siihen tautiin. Pakkanen voi ehkä aiheuttaa vihlontaa, arvelen.

Verikokeissakin kävin

menneellä viikolla, sillä myös terveyskeskuslääkäri suostuu tapaamaan minua lähiaikoina. Kovin varattuja ovat lääkäriasemat nykyään koronan takia.

Eräänä päivänä töissä

ainakin kolme lasta oli laittanut kengät vääriin jalkoihin. Ja kun itse sitten konttasin ja käärin lasten housunlahkeita kenkien päälle, huomasin jälkeen päin, että yhden kengät olivat edelleen väärissä jaloissa. Ei muuta kuin ota lahkeet ylös ja kengät uusiksi.

Kun aamulla puin kirkkoon, olin laittanut leningin väärin päin, lappu edessä. Käänsin sen, mutta kirkon penkissä huomasin sen alla olevan paidan olevan nurinpäin. Leninki oli lyhythihainen. Mutta koska kaikki istuvat etäällä toisistaan, kukaan ei erhettä huomannut eikä olisi ollut moksiskaan, vaikka olisi huomannutkin. Itse jäin miettimään, onko seura tehnyt kaltaisekseen. Ovatko lapset oppineet minun tapojani, vai minä heidän? Mutta samalla kaavalla toimimme näköjään.

Iloiten ja rukoillen

siis vaan uuteen viikkoon. Käärin hihat ja syöksyn sekaan. Tuntui mukavalta, kun yksi äiti kertoi, että toisinaan hän joutuu olemaan Paula, kun lapsi leikkii kotona. Olisipa kiva tietää, mitä lapsen mielessä liikkuu silloin. Iloista ja aurinkoista viikkoa sinulle, arvoisa lukijani!