08.02.2021 - Uuni kuumana

Leivän paistaminen on mukavaa. En olisi uskonutkaan, että hapanjuurileipien tekeminen tuottaisi näin paljon iloa. Syömme leipää tosi paljon, on kuin juhlat jatkuvasti. Luulin, että viikonlopun ruisleivät epäonnistuivat täysin, mutta erehdyin. Mies on tykännyt mahdottomasti, kun paahdoin palat paistinpannussa, niin että leipä kuivui. Pari palaa on enää jäljellä. Mitään ei mennyt hukkaan!

Nyt tulivat uunista

ciabatat. Tarkoitukseni on tehdä meille eväsleivät niistä ja menemme retkelle. Päätimme mennä makuuhuoneen sängylle syömään ne. Leivän nimi kuulostaa hienolta, mutta kyseessä on ikään kuin vaaleat leivät, joihin on käytetty myös mannaryynejä. Niinpä leivistä tulee paistettaessa hiukan tohvelien näköiset. Käytin myös täysjyväjauhoja, niin että leivistä tuli myös terveellisiä.

Maanantai-ilta

on mukava. Viikonloppu on lurvittu ja maanantaina päästy jalkeille ja töihin. Kun päivä on sitten pulkassa ja on onnistuttu laahautumaan kotiin, on sellainen olo, että selvisinpäs taas. Ja kun minulla on keskiviikko vapaa, tarvitsee jaksaa enää huominen, niin saan taas huilata.

Tuo Oura-sormus

on kyllä metka. Se antaa joka päivälle tietyn kalorimäärän kulutettavaksi. Se huomioi iän ja ties mitä, mutta minulla kalorimäärä ylittyy työpäivinä huimasti. Yleensä se ehdottaa, että 250 tai 350 kaloria olisi sopiva määrä käytettäväksi liikkumiseen ja kuntoiluun. Se myös kertoo, olenko tehnyt raskasta, keskiraskasta vai kevyttä liikuntaa. Tänään kävelin töihin ja takaisin, heiluin päivän töissä ja palatessa oura näytti, että olen kuluttanut yli 700 kaloria. Ja tätä menoa en sitten palaudu. Sekä työmatkalla että töissä tulee ns. raskasta kulutusta yhteensä yli puoli tuntia ja keskiraskasta yli 2 tuntia. Ja nämä ovat ihan jokapäiväisiä kulutuksia, kun olen töissä. Kun olen vapaalla, alan palautua. Päättelen tästä kaikesta, että vapaapäivä keskellä viikkoa on minulle tuiki tarpeellinen.

Viikonloppuna kävimme

taas autoa ulkoiluttamassa. Poikkesimme markettiin, kumpikin hoiteli osansa ostoksista. Vielä Kinnusen myllyn jauhoja hain eri kaupasta. Kyläilimme keskipojan perheen luona ja lasten iloiset ilmeet ja hymyt olivat iso ilon aihe meille. Oli hauskaa, kun pikkuPietari (nimi muutettu) ei vierastanut enää, kun olimme vähän aikaa olleet. Vielä ajelimme viemässä tyttärelle kukkasia, kun hänellä oli nimipäivä.

Sunnuntaiaamuna pyöräilimme

messuun, joka oli siis vain puolen tunnin mittainen, koska pastori toimittaa niitä neljä ensin suomeksi ja sitten kaksi ruotsiksi koronarajoitusten takia. Kotona kuuntelimme vielä pari saarnaa ja opetuksen, josta jäi mieleeni eräs hieno oivallus.

Markus Pöyry

käy läpi Mooseksen kirjoja ja hän on menossa Joosefissa. Erittäin mielenkiintoista! Hän kertoi, että Joosef lähetti vauhut hakemaan isäänsä. Kun isä kuuli, mitä Joosef oli puhunut ja näki vaunut, hänen uskonsa elpyi ja hän alkoi uskoa, että kuolleeksi luultu Joosef olikin elossa.

Jos isälle olisi vakuuteltu, että usko nyt vaan, että Joosef elää, hän ei olisi vakuuttunut. Mutta kun hänelle kerrottiin Joosefin sanoja ja sitten hän näki vaunut, jotka veisivät hänet Joosefin luo, hän uskoi.

Samoin kuulemalla Jumalan sanaa, meidän uskomme elpyy uudestaan ja uudestaan. Ja kun saamme nauttia ehtoollista, joka vie meidät Jumalan kanssa yhteyteen ja saamme uskossa omistaa syntien anteeksiantamuksen, me taas jaksamme. Ihmisten vakuuttelut eivät auta meitä uskomaan, vaan Jumalan sana, joka on elävä ja voimallinen ja synnyttää uskon.

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili (Hebr. 4:12,13).

Suosittelen kuuntelemaan noita opetuksia, ja muitakin, sillä joka kerta opetuksissa on yhteys tähän päivään - se ei jää jonnekin historian havinaan ja Raamatun aikaan vaan saamme kuulla, mitä tämä kaikki meille merkitsee.

No niin, nyt ovat eväät valmiit,

joten retken aika koittaa pian. Toivotan siunattua viikkoa, arvoisa lukijani, ja Jumalan siunausta.