04.02.2021 - Ilta pimenee

Taisin viimeksi juuri leuhkia, että saan pidettyä migreenini kurissa. Hui, hai. Viime yönä heräsin kovaan päänsärkyyn. Itse asiassa se oli nyt vähän eri kohdassa kuin ennen, mutta koko yön ja aamun se vaivasi sen verran, että jäin pois työstä. En jaksanut yöllä nousta venyttelemään, mutta sen sijaan varasin ajan hierojalle ja onnistuin saamaankin sen tälle päivälle. Kipeitä paikkoja hän tuolta selästä ja niskasta löysi.

Keskiviikon vapaa

oli jälleen oikein piristävä. Oura-sormukseni alkaa hoksata, että sen omistaja vetelehtii keskiviikkoisin, joten se ehdotti aamusella, että mitä jos tekisit tänään jotain hauskaa. Niinpä join aamukahvit pitkän kaavan mukaan. Söin pari kinkkuvoileipää - kinkkua on vieläkin, paistoimme sen viikonloppuna - ja lähdin kirjastoon päivällä. Palautin kirjan ja luin sanomalehteä ja paria aikakauslehteä. Poikkesin ruokakauppaan maitoja hakemaan. Ja lopuksi kukkakauppaan, joka sekin on onneksi täällä Palosaarella. Kukat ovat vaan niin tosi hoitavia ja ilahduttavia. Tämän kertainen kukkaseni maksoi 3 euroa, joten budjettikaan ei kaadu kukkien takia.

Parvekkeella meillä

on lyhty ja poltamme siinä edelleen kynttilää. Sitä on mukava katsella tämän tästä. Parvekkeen oranssi loimuvalo kuten kukkavalokin ovat päällä lähes jatkuvasti. Joskus päiväsaikaan sammutamme ne, kun aurinko paistaa. Ihana kun se taas paistaa!

Eteisen pöydällä

samoin palaa kynttilä nytkin. Mies tekee mainioita löytöjä kirppareilta, minä en ole käynyt sellaisissa pitkään aikaan. Viimeksi hän oli löytänyt parilla eurolla punaiset jouluvalot, 100 lamppua, täysin toimiva. Pöydällä pidettävä led-kynttilä on sekin tosi suloinen ja tuikuttaa teeveen edessä tällä hetkellä.

Talvi on näyttänyt

todelliset kasvonsa. On ollut pakkasta, aurinkoa ja tuiskua. Valo on tervetullutta. Iltapäivisin on mukava lähteä töistä, kun on valoisaa. Sain taannoin ystävältäni pitkän untuvatakin ja sille on ollut käyttöä. Kun kävelen Onkilahden välistä putusiltaa pitkin töihin ja takaisin, tuulee aina. Sorsat polskuttavat isona laumana sillan eteläpuolella. Monet ihmiset syöttävät niitä, joten ei niiltä evästä puutu. Virta pysyy sulana läpi talven, vesi virtaa pakkasellakin.

Elämämme

on ollut viime viikot hyvin rauhallista. Töissä käyntiä ja illat kotona. Viikonloppuisin kaupassa ja pyhäaamuna ehtoollistilaisuudessa, paitsi silloin kun olimme karanteenissa. Hiukan soittelua ystävien, veljien, äidin ja lasteni kanssa, mutta pääasiassa lueskelua ja oleskelua, vähän ompelemista joka päivä. Hulavanteen pyörittämistä, venyttelyä ja samalla teeveen katselua kenties. Miehen kanssa iltaisin luemme säännöllisesti Raamattua.

Tänä iltana

seurakunnalla on skypen kautta raamattuopetus. Kuuntelin sen jo, siitä ilmeisesti keskustellaan. Olen vähän epäileväinen, saanko yhteyttä muodostettua, mutta senpä näkee.

Toivotan siunattua loppuviikkoa ja viikonloppua. Olkoon mielesi iloinen ja valoisa, arvoisa lukijani!

Sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra. -Ps 9: 11