31.01.2021 - Valo voittaa pimeän!

Kaunis, kirkas sunnuntaipäivä. Olimme kirkossa ennen kymmentä. Puolen tunnin ehtoollishartaus. Menimme pyörällä. Tai siis kumpikin omalla pyörällämme. Soitin ne kaksi virttä, mitkä veisasimme tilaisuuden aikana. Oli hauska soittaa pitkästä aikaa. Koskahan pääsemme takaisin normaalimessuun, jolloin näkisi kaikkia seurakuntalaisia? Nyt meillä on neljä peräkkäistä tilaisuutta, joissa on pastorin lisäksi 9 seurakuntalaista mukana.

Aluksi on pakko

kertoa nolo juttu. Minulla tuli pää kipeäksi heti messun aluksi. Migreeni taas, voi itku. Kun pääsin kotiin, otin pois hiuspannan, jonka olin tekaissut lähtiessämme. Unohdin pestä hiukset eilen ja halusin katseet pois likaisista hiuksistani muka hienoon hiuspantaan. Turhamaisuus koitui kohtalokseni. Päänsärky lakkasi, kun otin pannan pois. Hmmh. Sädekehä kiristi.

Tulinpa tosi iloiseksi,

kun päänsärky hävisi taivaan tuuliin. Keitimme kirkkokahvit, joimme ne olohuoneessa, joka on meidän kahvihuoneemme samalla. On mukava katsella ikkunasta ulos parvekkeen läpi tällä hetkellä lumentäyteisiä suuria kuusia, ja parvekkeella palavaa kynttilää. Nyt siitä näkyy tosin vain lämpövana, kun on niin kirkasta.

Viime viikko

meni raskaasti sen(kin) vuoksi, että maanantaina oli minun jaksamiselleni liian pitkä päivä palavereineen, joka sinänsä oli ylen tarpeellinen, koska olimme olleet karanteenissa edellisen viikon koronan takia. Aloin palautua vasta perjantaina.

Tosin perjantai-iltana

kuukahdin ennen yhdeksää, ja heräsin puolilta öin migreeniin. Heräilin pitkin yötä, mutta sain kuitenkin unta riittävästi, koska aloitin hyvissä ajoin. Aamulla venyttelin, yöllä en jaksanut. Ja migreeni lähti sen tien! Olen riemuissani niskajumpasta, joka on muuttanut elämääni kovasti. Uskon nyt, että saan hallintaan migreenin, sillä edellytyksellä, että pystyn vähentämään painetta.

Olin torstaina varma, että minun on jäätävä ihan just nyt eläkkeelle. Tuntui, etten selviä. Mutta nyt taas tuntuu, että jospa sittenkin.

Sanotaan, että stressipisteet

lisääntyvät jopa mukavista asioista, ja kun niitä on riittävästi, ihminen alkaa voida huonosti. Minulla vaihtui työpari ja lapsitilanteessakin tapahtui muutoksia. Lorenza on pätevä ja mukava kuten Hazelkin oli, mutta meidän pitää vielä hioa yhteistyötämme, niin että saamme tilanteet haltuumme. Haasteet ovat hyväksi ja ne on tarkoitettu voitettaviksi. Onneksi voimme rukoilla yhdessä ja toistemme puolesta. Siitä on suuresti apua.

Lauantaina

kävimme miehen kanssa taas autoa ulkoiluttamassa, vaikka ulkonahan se on koko ajan muutenkin. Mies teki lumityöt ja sitten porhalsimme kaupoille. Ei mitään erityisiä tarpeita ollut, mutta hain työpaikalta kopiokoneeseen unohtamani paperin, mies vei ostamiaan laatikoita veistohuoneeseen. Kirkolle vein uudet kirkkokukat sunnuntaiksi, koska edellispyhäiset olivat uuvahtaneet. Joskus kukkaset kestävät muutamankin viikon, mutta eivät aina. Neilikat ovat hyviä säilymään, niistä minä pidän. Kukkakaupasta teki mieleni ostaa vaikka mitä kukkasia, mutta maltoin mieleni ja haen vasta sitten, kun entiset joutuu heittämään pois.

Tein pitsaa

tänään, kirjoittamisen välissä. Söimmekin jo, ja hyväähän se oli tietysti. Nyt on kaksi leipää uunissa. Sipuli- ja mallasleivät. Jahka olemme huilanneet, menemme lumitöihin parkkipaikalle ja käymme kenties vähän kävelemässä. Sää on mitä mainioin, on otettava aurinkolasit mukaan.

Olen saanut palautua

viikonlopun aikana. Käärin hihat taas aamulla, jos Herra suo, ja olen terveenä, ja palaan sorvin ääreen. Keskiviikkona saan pitää oman vapaan, joten kaksi päivää heilumista ja sitten lepoa. Kissoja minä ompelen joka päivä vähäsen, yritän saada kankaita vähenemään, että voin hankkia uusia. Jossain vaiheessa tekee varmaan mieli taas tehdä itselleni jotain puseronhärpäkettä ja yhdelle ystävälle helmaketta. Ne ovat kyllä käteviä, ne helmakkeet. Oma keksimä nimi. Vähän kuin alushame, mutta lyhyt, käytetään puseron alla ikään kuin olisi toinen paita sen alla, vaikka ei olekaan kuin helma vaan. Itselleni olen tehnyt muutaman sellaisen pitsisen. Sen päällä voi käyttää vaikkapa lyhyttä puseroa eikä napa näy, kun tuo helmake on alla. No, ei näkyisi muutenkaan.

Päivän lempijae

on jälleen sama, Psalmista 31:

Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte.

Jatkuvasti on oltava rohkea, odotettava uutta päivää, uutta toivoa ja iloa. Ei pidä luovuttaa, vaikka aina ei aurinko paistakaan. Sitä toivoa ja iloa pyydän sinullekin, arvoisa lukijani! Jeesuksessa se kaikki löytyy!