17.01.2021 - Lipeäkalapäivä

Päätimme juuri, että tänään olkoon kolmas joulunajan lipeäkalalounas, vaikka enää ei toki olekaan joulunaika. Olemme todenneet pitävämme kyseisestä ruuasta. Minäkin olen iloinen, kun olen pitkästä aikaa tehnyt valkokastiketta ja huomannut sen helpoksi valmistaa.

Venyttelyuutisia!

Olen varovasti tosi innoissani venyttelyohjelmani toimimisesta. Hartioitteni nahka muistuttaa enemmän bulldogin nahkaa nyttemmin kuin kiviseinää. Vartin venyttelyt Joel Hakalan innoittamana ovat tehneet ihmeitä. Toistaiseksi viimeisin migreeni oli tiistaina (nyt on sunnuntai), mutta silloin se tunki päälle sekä klo 4, jolloin venyttelin vartin, sekä klo 7, kun nousin ylös. Yltyi loppunsa edellä. Sen jälkeen olen nukkunut migreenin osalta paremmin ja herännyt ihmeissäni, kun en tunne olevani rautahaarniskan sisällä.

Netistä löytyy

eroonjumista.fi -sivusto, ja sieltä erinomaisia neuvoja ja ohjeita mitä erilaisimmille jumeille, joita voi itse työstää. Suosittelen! Tämä ei ole maksettu mainos - tiedän, että jotkut blogistit saavat etuja ja rahaakin kai siitä, että mainostavat erilaisia juttuja, mutta minä teen tämän siitä ilosta, että voin paremmin.

Oura-sormus,

kertoo totuuden, eli että nukun paremmin. Mutta siitä se ei polonen tiedä, miksi uneni on levotonta. Sehän johtuu siitä, että oikea olkavarteni on kipeämpi kuin se on ollut. Itseäni vanhempi veljeni sanoo, että lääkäri sanoi hänen jäätyneestä olkapäästään, että viiden vuoden päästä et enää tunne kipua, totut siihen. Sitä odotellessani kuitenkin valittelen tämän tästä kipujani.

Olen saanut nukutuksi

kello neljän sisäisen herätyksen ohi, mistä olen iloinen. Jos herää aina samaan aikaan ja käy vieläpä syömässä, kun uni ei tule, siitä tulee nopeasti tapa. Päiväni tuntuvat erilaisilta, kun nukun vähän paremmin. Ensi viikolla pääsen lääkäriin ja toivon saavani kipeään ranteeseeni piikin, niin että toinen käsi edes olisi kivuton. No, tämä tästä valittelusta.

Olen ruvennut iltaisin myös pitämään pienen rentoutushetken. Makaan jumppapötkylä selkärankani alla niin että rintaranka avautuu ja hengittelen syvään. En tietysti kovin kauan, mutta vähän aikaa kuitenkin. Luulen, että siitäkin on hyötyä stressiä ajatellen.

Äitini täyttää 86 vuotta

tänään. Laitoimme laulumme ääniviestinä veljieni kautta. Äiti on surullinen, kun en mennyt hänen syntymäpäivilleen. Veli laittoi ääniviestin, jossa äiti soitti mandoliinilla Emmaa ja jotain muutakin nuoruutensa kappaletta.

Soitinkin äidille äänipuhelun, kun yksi veljistäni oli siellä aamulla. Siihen on montakin syytä, etten mennyt. En jaksanut. Takana oleva elämäni jätti jälkensä. Stessinsietokykyni on olematon. Terveyteni ei siis kestänyt lähteä.

Eilisestä päivästä nautin,

en tehnyt paljonkaan. Kävimme tosin autoa kuntouttamassa pakkasen jälkeen. Talvisaapikkaani, jotka ovat jo iälliset, ovat menneet puhki. Kenkäkaupasta en löytänyt mieleisiäni - enkä tarpeeksi isoja niin että myös pohjalliseni olisi mahtunut. Mutta marketista, josta haimme jauhoja ja maitoja, löysin puoleen hintaan itseni näköiset kengät kolmella kympillä. Ihanaa!

Edelliset vaelluskenkäni ostin käytettynä ja ne palvelivat vuosikausia, mutta lörähtivät löysäksi lopulta. Ostin uudet jokin aika sitten ja eilen käytinkin niitä ensi kertaa. Ne ovat hyvin nilkkaa tukevat. Toivon, että saan kävellä niillä paljon tulevina vuosina. Terveys ei ole omassa ottamisessa, vaan se on Jumalan lahja. Psalmin kohta viittaa mielestäni myös tähän:

Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.-Ps 127:1

Kerronpa vielä

edellisestä vapaapäivästäni, keskiviikosta. Sen onnistuin järjestämään erityisen miellyttäväksi. Aamulla lojuin sopivasti ja nautin kahvistani. Mies oli lähtenyt töihin enkä edes herännyt hänen lähtiessään. Pesin pyykkiä, tai siis kone pesi pari lastia. Lähdin lenkille sauvoineni. Kävin tilaamassa puolen tunnin päähän ison hampurilaisen lähipuljusta. Puoli tuntia käppäilin lähikatuja pakkasessa ja hain evääni. Kotimatkalla ostin kukkia. Kukkien pakkaamisen ajan köpöttelin liikkeen ulkopuolella, ettei tule hiki palttoossa.

Kotona sitten nautin eväistäni ja kauniista kukista. Kahvit joimme, kun mies tuli kotiin. Hieno päivä kerrassaan! Olen sanomattoman kiitollinen vapaapäivästä keskellä viikkoa, ilman sitä tuskin jaksaisin käydä töissä. Suosittelen muillekin eläkeikää hipoville, sikäli kuin se on mahdollista!

Olkoon viikkosi siunattu, arvoisa lukijani!

Jk. Tänään laistimme messuun menon erinäisistä syistä, mutta toivon mukaan ensi pyhänä voimme mennä!