10.01.2021 - Uusia metkuja

Sain lapsiltani joulu- ja äitienpäivälahjaksi oura-sormuksen. Kun pidän sitä sormessani, voin aamulla lukea kännykästäni, kuinka olen nukkunut. Viime yö meni hyvin. 7h45min. Tietooni tulee myös hereillä olot, unen laatu ja syke. Askeleetkin se mittaa päivän kuluessa ja laskee käyttämäni kalorit. Varsinainen urheilumittari se ei ole, mutta itselleni tärkeää onkin tuo unihomma. Viime yö meni muutoin mittarin(kin) mukaan hyvin, mutta levollisuus oli ainoa huono puoli. Se johtuu kivuista, jolloin alan vaihdella asentoa.

Migreenin suututtamana

ja masentamana tilasin Joel Hakalan tekemän Eroonjumeista ohjelman. Se on vartin mittainen helppo itsehierontaohje, jonka avulla voi taltuttaa migreeniä, päänsärkyä ja muita jumeja. Huomaan jo muutaman päivän jälkeen, että hartiani ovat aivan eri maata kuin ennen. Aamuisin olen ollut kankea kuin rautahaarniska, mutta nyt hartiani liikkuvat ja lihaskalvot eivät ole kivikovat vaan irtonaiset.

Siitä huolimatta

olen vielä jumissa, mutta eihän pari päivää vielä mitään sano. Katsotaan, mikä on tilanne jatkossa. Migreeni oli viime sunnuntaina viimeksi. Sen jälkeen viikolla se yritti, mutta talttui venyttelyllä alkuunsa. Eilen aamulla (viikonloppu ja vapaata työstä!) heräsin neljältä tavanomaiseen migreeniin, mutta sekin talttui helpohkosti venyttelyn jälkeen. Tänään heräsin viiden maissa, nukahdin ja puoli seitsemältä heräsin, kun migreeni alkoi vaivata enemmän. Tein vartin venyttelyt - ja migreeni joutui tappiolle eikä siitä ole tietoakaan!

Hakala kertoo,

että häntä alkoi hierojana harmittaa, kun hän joutui jatkuvasti hieromaan saman ihmisen samoja lihaksia ja ne olivat aina yhtä jumissa. Niinpä hän kehitteli itsehoito-oppaan, jonka avulla ihminen voi hoitaa itseään. Toki on helppoa ja hauskempaa, kun toinen hieroo ja homma olisi sillä sipuli, mutta se ottaa kukkaron päälle ja sitä paitsi pysyäkseen kunnossa ainakin minun pitäisi käydä pari kertaa viikossa hierojalla enkä tiedä, auttaisiko sekään.

Toivon,

että olkavarsikipunikin häipyisi tämän venyttelyn myötä. Parin viikon päästä käyn omalääkärillä ja toivon saavani toisen käden jännetuppitulehdukseen kortisonipiikin (edellisen sain 15 kk sitten). Jospa sitten jatkossa sekin vaiva pysyisi poissa tällä venyttelyllä, en tiedä, miten on.

Iän myötä

joutuu tekemään työtä itsensä liikuttamiseksi, näköjään. Ei voi jäädä kököttämään paikalleen, jos aikoo pysyä kunnossa. Se on harmillista. Olisi kiva vaan istua tai maata lukemassa kaikki vapaa-ajat ja ommella kissoja, mutta se ei käy laatuun. Sitä paitsi ulkoilukin on kivaa, kävely ja jopa venyttely, kun samalla kuuntelee musiikkia tai katsoo tv-ohjelmaa.

Itseäni motivoi liikkumaan myös se, että kirjaan kuntoiluni HeiaHeiaan. Tavoitteeni on liikkua tai venytellä 10h/vk, ja useimmiten se täyttyy. Lapseni kannustavat minua siellä ja minä heitä. Lisäksi tuo oura-sormuksen tuoma lisäpotku auttaa asiaan. Terveys on tärkeintä, mitä fysiikkaan tulee, mutta hengellinen elämä on vielä tärkeämpää.

Jokaisen elämä

loppuu maan päällä, rahkeet riittävät keskimäärin 80 vuotta, toisilla ali, toisilla yli. Mutta hengellinen elämä takaa iankaikkisen elämän terveenä, täysin vapaana kaikista tämän maailman rajoituksista. Sitä minä janoan ja kaipaan. Ja sitä elämää minä elän jo nyt, ja sinäkin, hyvä lukijani, jos sinut on kastettu Jeesuksen nimeen ja uskot häneen! Maan päällä elämä on rajoittunutta, pitää mennä nukkumaan, vaikka ei huvittaisi, pitää herätä, vaikka haluaisi vain nukkua. Kerran perillä Jumalan taivaassa saamme kohdata kaikki edesmenneet rakkaamme ja myös tulevat polvemme, jotka uskossa kuolevat pois tästä elämästä. Ja Raamattu kertoo jotain ihmeellistä tulevasta elämästä:

Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt. -Ilm 21:4

Eilen olimme

lapsenlapsen 6v-synttärikahvilla tyttären perheen pihassa. Laskimme mäkeä me aikuisetkin, mutta tietysti lähinnä lapset. Joimme mukkikahveja ja keskipoika kokeili, mahtuuko munkki kerralla suuhun. Mahtui. Perheemme vitsi onkin, että kun on suuri pää, niin on suuri suukin.

Kotona laitoimme myös jouluvaloja ja muuta jouluhärpäkettä laatikoihin, jotka odottavat kellariin kuljetusta eteisessä. Mies oli imuroinut huoneet perjantaina, minä pesin kylpyhuoneen eilisiltana - se on minun osuuteni viikkosiivouksesta.

On aika

ryhtyä aamutoimiin. Toki olen kahvit juonut patongin kanssa ja aamumössöt syönyt, mutta ulkopuoli on vielä ruokkoamaton yön jäljiltä. Päivän raamatunkohdat olen lukenut ja "valitut palat" jakanut myös facebookiin sieltä. Klo 11 menemme lyhennettyyn messuun seurakuntaan. Migreenin takia olen varannut viime aikoina meille menon vasta kolmanteen messuun, että ehdin elpyä menokuntoon. -Messuihin voi ilmoittautua etukäteen netissä lhpk.fi, Mikaelin srk Vaasassa, jos haluaa osallistua!

Mieskin heräsi, kävi aamupalalla, ja luulin, että hän alkoi petata sänkyä. Huusin, että voin tulla avuksi ja hän toivoi apua. Kyllä nauratti, kun hän oli mennyt takaisin nukkumaan ja pyysi minua vain sammuttamaan valot!

Siunattua päivää, arvoisa lukijani!