Kategoriat: Ajankohtaista

Veljenvaimon kukkaset ilahduttavat

Minulle alkoi loma. Tosin se on työttömyysaikaa osittain elokuuhun asti, mutta joka tapauksessa tänään olin viimeisen päivän lasten parissa päiväkodissa. Kanniskelimme eilen ja tänään huonekaluja ja tavaroita eri tiloihin, pesimme leluja ja pyykkiä, ja tietysti olimme lasten kanssa pihalla ja muuta sellaista. Muutama koulutuspäivä on vielä kesäkuun aikana, mutta muutoin voin keskittyä perhe-elämään.

Mies lähti

Samaisesta pihasta

eilen Keski-Suomeen tarkistamaan asuntonsa tilannetta ja tuo tullessaan kai shortseja, hellepaitoja ja olkihattuja, sillä niitä tarvitaan viikonloppuna, kun helleaalto pyyhältää maamme yli. Meillä ei ole hätää: mies hankki juuri (viimeinen siinä kaupassa) kunnollisen ilmastointilaitteen, joka puhaltaa sekä kylmää, että lämmintä ja kerää myös kosteutta huoneesta tarvittaessa. Vaikutti laitteelta, jota minä en hallitse, se ei minua kiinnosta tarpeeksi teknisessä mielessä, mutta olen iloinen toki, jos ei tarvitse hikoilla helteessä yökausia.

Mökillä miehen kanssa. Mäntymetsä tervehdyttää!

Eilen kävelin

töistä kotiin ja mietin, mitä kaikkea minun tekisi mieleni tehdä. Leipoa rieskaa, ommella mekkoja, lenkkeillä. Totesin lakonisesti, että mitään noista en jaksa tehdä. Ja hyväksyin sen enkä yrittänytkään lenkille. Sen sijaan soittelin veljieni ja miehen kanssa, makasin häälahjaksi tädin perheeltä saamiemme lampaantaljojen päällä sängyssä ja katsoin Doc Martinin pari osaa, joita on alettu näyttää uusintana. Samalla söin tädiltä saamani rieskat loppuun, sellaiset, joita minunkin tekisi mieleni leipoa. Vähempikin syöminen olisi ollut liikaa, mutta kun oli pankki ryöstetty niin samapa oli ajaa päin punaisia. Toisin sanoen mässääminen aloitettu.

Sentään

tänään töistä palatessani leivoin vadelmapiirakan, koska mies palaa kotiin muutaman tunnin kuluttua. Käytän sokerin asemesta steviaa ja pidän siitä, että voin ilman tunnontuskia herkutella. Tosin herkuttelin töissä jo täytekakulla, jota jonkun lapsen perhe oli tuonut enkä kärsinyt minkäänlaista tuskaa. Päinvastoin, kävin hakemassa Ärrältä jäätelön, eli pistin todella ranttaliksi. No, jäätelö oli sellainen, jonka sain ilmaiseksi; työpaikalta tilasimme jotain talvella ja tilaus viivästyi, joten saimme hyvitykseksi muutaman jäätelökupongin. Istuin kadun reunassa puun juurella ja katselin liikennettä samalla kun nuoleskelin jäätelöäni töistä päästyäni.

Kaunis koti linnuille mökillä

Kävin keskustelemassa

terapeutin kanssa tunteroisen. Sain psykoterapialähetteen vuodeksi ja olin kahden vaiheilla, tarvitsenko sitä. Olin sitä mieltä, että kyllä se on minulle hyväksi. Ja onkin ollut. Saan keskustella vain minua koskevista asioista ja saan näköalaa omaan jaksamiseeni ja tilanteeseeni. En halua uupua. Työ on tällä hetkellä se, mikä minua eniten uuvuttaa, mutta toisaalta se on myös voimavara. Haluan tulevanakin työkautenani pitää omia vapaapäiviä, että ehdin palautua.

Toisaalta haluaisin tehdä työtä isompien lasten kanssa kuin 1-3 vuotiaiden, se olisi jollakin tapaa mielekkäämpää itselleni. Mutta saman tien, kun sitä ajattelen, ymmärrän, etteivät voimani riitä siihen. Sitä paitsi minusta perusturvallisuus on äärimmäisen tärkeä asia ja juuri pienten lasten kanssa voin pyrkiä järjestämään turvallisen ympäristön ja rajat, sekä olla läsnäoleva aikuinen tai jopa mummo. En halua vaatia itseltäni enempää kuin jaksan, eikä sitä kukaan muukaan minulta vaadi. Luulen, että tämä työpanos riittää.

Tarkoitukseni

on lampsia uimassa ennen mieheni tuloa, mutta en ole varma, saanko itseäni liikkeelle. Jos en saa, jätän uinnin huomiselle. En ota paineita. Lienee päivä huomennakin.

Lähikaupassa

aion kuitenkin pistäytyä, sillä olen varannut sieltä maan kuuluja banaanilaatikoita. Kai jokainen asuntoa muuttava ihminen tuntee banaanilaatikoiden käytännöllisyyden? Meillähän on nimittän muuttokesä edessä. Tämän kuun lopussa muutan tästä kodista 9 vuoden jälkeen uuteen kotiin mieheni kanssa, Palosaarelle. Ensi kuussa muutamme mieheni omaisuuden Jyväskylästä sinne. Eli tämä kesä menee näissä merkeissä.

Ajatus muutosta tuntuu hyvältä, kun olen saanut sitä miettiä rauhassa tämän kevään. Asunnon tyhjäämisessä tapahtuu jotain sisäisesti samalla. En tiedä vielä mitä tässä muutossa tapahtuu. Tarkoitus on aloittaa varaston siivoamisella, ja koska tiedän, että siellä on vielä jotain Arin vaatteita tai tavaroita jossain kassissa, se herättää varmasti tunteita. Yli kolme vuotta on kulunut Arin kuolemasta. Veimme kukan hänen kuolinpäivänään haudalle Sepon kanssa. Kyllä lapsetkin päivän muistivat.

Viikonloppuna

olimme Nivalassa. Viimeinen veljenlapsi pääsi ylioppilaaksi ja samoin ystäväni poika. Näissä juhlissa kävimme. Armahdin miestäni ja annoin hänen jäädä äitini seuraksi, kun menin toiseen paikkaan, ettei hän saa sosiaalista ähkyä. Hän tosin nautti juhlasta ja olin siitä iloinen, mutta liika on liikaa. Sukumme on erityisen seurallista ja puheliasta, joten hiljaisenkin on helppo olla mukana. Ei ole pakko puhua juuri mitään, kunhan vaan kuuntelee ja siinä mieheni on erityisen hyvä. Mutta kyllä hänellä juttuakin riittää, etenkin jos saa puhua koneista.                            

Tultuani töistä

eilen mies oli lähtenyt matkaan. Ennen sitä hän oli pessyt pyykkiä, vaihtanut lakanat, ostanut minulle kukkia, vetänyt kellon ja muutenkin paikat olivat putsissa. Minun täytynee kanniskella tavaroita paikoilleen ennen hänen paluutaan, sillä vaikka olen luullut olevani kohtalaisen pedantti tyyppi, en ehkä olekaan.

Tästä aloitin kesäkuussa 2010

Minä olen

9 v sitten pääsin mummoksi

ansioitunut jälleen mummoilussa ja lastenlasten määrä kasvaa iloisesti. Kiitän siitä Jumalaa! On tehtävää, kun saan rukoilla näiden pienten ja isompienkin puolesta. Vanhin lapsenlapseni täyttää pian 9 vuotta ja saman ajan olen asunut tässä kodissa. On muutoksen aika samalla kun on muuton aika. On ihanaa, kun elämä menee eteenpäin. Haluan tehdä myös työtä itseni kanssa, että voin hyväksyä vanhenemiseni ja väsymiseni. Mieheni on siinä oiva apulainen minulle, sillä hän osaa ottaa elämän rauhallisesti ja hötkyilemättä. Sellaista apua minä juuri tarvitsen.

Lemmikit äidin kodin nurkalla

Kello tikittää

seinällä, tuuli pyörittää puiden latvoja ulkona. Aurinko paistaa ja on kesä.

Kiitollinen mieli on kuin alituiset pidot. -Snl

Nautin elämästäni, olen kiitollinen Jumalalle rikkaasta elämästä, rakkaasta suvusta ja perheestä kuten myös aviomiehestä sekä ystävistä. Kaikki tämä on hyvän Jumalan lahjaa minulle. Olkoon sinunkin elämäsi siunattu, arvoisa lukijani!