Kategoriat: Muu kirjoitus

Näin opetettiin kansakoulussa 1960-luvulla. Ei varmasti opeteta enää? Luin Sarjan ja Kumpulan kirjoitukset Nivala-lehdestä ja mieleeni palautui muuan oma kokemus.

Mieheni oli vuosikymmeniä vakavasti sairaana ennen kuolemaansa. Hän saattoi sentään kuunnella äänikirjoja. Lainasin hänelle mainioita elämäkertoja ja romaaneja, mutta myös Raamatun kuunneltavaksi.

Itse innostuin toisinaan kovasti jostain romaanista ja tahdoin kuunnella, miten tarina jatkuu. Mieheni pystyi päätä puistamalla tai nyökkäämällä ilmaisemaan mielipiteensä ja kysyin häneltä, kuunnellaanko tätä vai tätä. Väistämättä hän halusi kuunnella aina Raamattua.

Opin tästä jotain olennaista. Ihminen, joka on menettänyt terveytensä eikä kykene itse tekemään mitään itsensä saati muiden eteen, ymmärtää eron ihmisen mielipiteiden ja Raamatun sanan välillä.

Ihmisten ajatuksilla ei ole painoarvoa, kun meitä tarpeeksi riisutaan tästä elämästä, ja se tilanne meillä on kaikilla edessä viimeistään kuoleman rajalla. Raamatun sana sen sijaan on elävä sana, koska ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” toisin sanoen Jeesus Kristus elää Sanassaan ja Sanan kautta.

Sana rististä on kuitenkin hullutusta sille, joka ei usko, mutta uskovalle se on elämäksi.

 

jk. Tämä kirjoitus syntyi sen jälkeen, kun Sarja kirjoitti Nivala-lehdessä äitienpäiväkirjoituksessa jälleensyntymisestä yms ja Kumpula vastasi siihen kertoen, mitä Raamattu opettaa. Siitä syntyi melkoista rähinää, johon minäkään en voinut olla hiukan puuttumatta.